OLEMMEKO VALMIIT

OLEMMEKO VALMIIT

1.3.2014. yöllä näin unta jossa Jumala vahvisti jotain asiaa, omalla elävällä teollaan. Ja siinä unessa näin unen jossa Jumala tuon unen kautta vahvisti lisää tuota kyseistä asiaa … ( tuota asiaa en hereillä enää muistanut, mutta kehyksen unen pääpiirteestä).

 Näin hän tekeekin, unien ja näkyjen kautta voimme saada vahvistusta Jumalan johdatuksiin ja suunnitelmiin. Edellisenä yönä unen keskellä oli ajatusta nostattava kohta, joka ensin huvitti minua, mutta pian huomasin sen olevan asiaa. Unessa oli jokin suuri yleisötapahtuma ja olin menossa syömään. Katselin kojuja, mitä niissä tarjottiin. Ajattelin, että olipa kovin yksipuolista ja mautonta syötävää, tarvitaan jotain makua antavaa ja lopulta tein päätökseni:

- ”Perunat, Isä meidän rukouksella.”

Aamulla mietin tuota ja ajattelin, ettei ollut enää mitään rintaruokaa, vaan aikuisille tarkoitettua ja lisämausteena rukous. Hengellistä ruokaa, rukouksella. Todella, näin se pitää olla. Tuossa unessa ei muuta hengellistä sitten ollutkaan, mutta Herra sisällytti siihen lyhyen ja napakan viestin. Aamen.

Markus 13:33:

Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.

3.3. aamu näky; mies ylisti kädet kohotettuna, hymyillen, kuva näytettiin ylhäältä päin … sitten näin kuvan vasemasta reunasta kaartuvan mustan auton nokan … 

Mieleeni nousi tuosta auton nokasta, sodan aikana olevien sotaherrojen autot. Tuo musta väri oli paha enteinen ja auton kulku suunta tuli tuolta ”vihollisen” puolelta. Väkisin nousi ajatus, kuinka tulee käymään tuon Venäjän ja Unkarin kriisin?

7.3. aamu näky, asiakirjasta tai sopimuksesta, valkoisella paperilla ja mustalla, painetulla tekstillä … Olemmehan liitossa Jumalan kanssa.

8.3. aamu näky, narukerästä … Olisiko jokin yhdistävä ja sitova tekijä.

9.3. yöllä näin unta, jossa olin kirkossa ja lauloimme virttä. Sitten tuli kolehdin keruun vuoro ja harmikseni olin unohtanut rahat kotiin. Sitten oli sanan vuoro ja jokin kohta mielestäni oli pielessä ja halusin sen myös tuoda julki. Se aiheutti närästystä toisissa ja he hakivat vihkivettä, pirskottaen sitä päälleni, jos minussa olisi vaikka paha henki, mutta mitään ei tapahtunut ja minä sanoin heille:

- ”Ehkä mitään ei tapahdu, koska minulla ei ole pahaa henkeä ja nyt minua on loukattu niin, että mietin kirkosta eroamista...”

Oikeastikkin minulle on tuon kasteen myötä tapahtunut jotain vastaavaa. Kirkko ei suostunut kastamaan ja mietti josko tahtoni kasteelle edes on Jumalasta. Aamulla avasin Raamatun ja tämän koin tähän sopivaksi:

Psalmi 19: 9-12:

Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen.

Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.

Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti.

Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.

Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta,

makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.

Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin,

niiden noudattamisesta on suuri palkka.

12.3. aamulla näyssä katselin kuin jostain korkealta mäeltä alas, ja puiden välitse, alhaalla kimalteli vesi, oliko se järvi tai lampi, en tiedä, mutta kuva oli kauniin seesteinen …

13.3. tänään pyysin sanaa tuohon eiliseen näkyyni ja minulle avautui tämä sana:

Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.

Jesaja 33:21.

Katsoin onko tuohon vanhassa Raamatussani selitystä ja löysin tämän:

33:20-24: Tämä on osaksi vertauskuvallinen kuvaus uudenliiton armonvaltakunnan ”Siionista”. Herra hallitsee voimallisena, ja siinä vuotavat evankeliumin kautta armon elämänveden virrat. Kaikki sen asukkaat ovat syntinsä Jeesuksen veressä anteeksi saaneita ja siten syyttävän omantunnon vaivan alta vapautuneita.

14.3. aamulla, kun olin jo hereillä ja aikeissa nousta, näin nopean kuvan, jossa kasteltiin puhdistus liinaa lämpimällä vedellä, hauskaa, että jostain syystä tiesin että tuo vesi oli lämmintä ja sitten minun vasenta sisä silmänurkkaa pyyhittiin ja mielenkiintoista oli, että oikeasti tunsin tuon lämpöisen liinan nenäni keskellä, kun se kosketti nenää silmää puhdistettaessa …

 Mieleeni nousi, että joko saan sitä näkökykyä lisää, jota olen jo kauan pyytänyt ja siitä eräs unenikin kertoi. Siinä vedin itseltäni silmiltä kuin jotkin kalvot pois ja nyt näyssä ne ehkä pestiin pois.

- Kiitos Herra!”

Samana iltana lähdin taas ystäväni kanssa kokoukseen, johon tuli evankelista Pirkko Vesavaara. Tämä kokous kuvattiin tv7:n.

Siellä oli taas, tavanmukaan, hyvä henki. Rukouspalvelussa Pirkko sanoi minulle:

- ”Herra antaa sinulle sellaista aikaa, että voit vain olla Herran läsnäolossa ja hänen yhteydessään. Hän tulee antamaan sinulle voimaa selvityä ja sinä tulet ylistämään ...”

Sitten olin kääntymässä pois, kun takanani oleva rukoilija sanoi minulle:

- ”Minulla on vielä sinulle kerrottavaa... sinulla on hyvä yhteys Herraan ja rakastat häntä hyvin paljon ja hän sinua. Herra sanoo, ettei sinun tarvitse yrittää enempää, sinä kelpaat sellaisena kuin nyt olet. Ja hän tulee tuomaan sinulle jotain suurta, jotain todella suurta ja hän käärii sinut kauniimpaan vaippaan ...”

Valtavaa profetiaa sain, kiitos siitä Herralle. Huomasin että nämä oli samankaltaiset profetiat kuin silloin Ilmestysmajalla kun minulle profetoitiin Esteriä, silloinkin toinen rukoilija sanoi että Jumalalla on varattuna minulle jotain valtavan suurta. Olin edellisenä päivänä myös lueskellut Raamatusta kymmenestä pitaalisesta, jotka Jeesus paransi, mutta yksi vain palasi kiittämään ja Pirkko puhi myös tästä samasta aiheesta kokouksessa, se oli hyvin vahvistavaa.

17.3. aamulla kaksi näkyä, ensin paljaat varpaat ja sitten jotain kuplivaa nestettä, oliko vettä, jos oli, se oli likaisen näköistä?

18.3. Olin työskentelemässä vammaisten parissa tai nykyään heistä sanotaan ”apua tarvitsevat”. Meillä oli menossa musiikki tuokio ja levyltä soi Juha Tapion; Aito rakkaus. Kuuntelin sanoja ja tunsin kuinka ne sopivat kertomaan rakkaudesta Jeesukseen. Yksi ”autettava”, jolla on autismia, kuunteli kappaletta innostuneena ja kädet räppäsivat välillä ylhäällä ja aika ajoin huomasin hänen laittavan kädet ristiin. Tunsin valtavan Jeesukselta virtaavan rakkauden. Katselin kaikkia huoneessa olevia ja mieleeni kohosi Matt.25. Olin kuin toisessa tilassa, valoisuus huoneessa muuttui Pyhän Hengen voimasta ja sen tietenkin tunsin vain minä, olisin halunnut itkeä, tuo hetki oli valtava tunnekuohu, mutta täytyi purra poskia ja pitää tunteet sisällä. Jeesus oli vahvasti siinä hetkessä ja myös vahvan sanansa hän toi siihen mukaan, tuo sanan paikka on yksi suosikkejani.

Matt.25:45:

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle .”

16.6.2014. n. Klo.5 aamulla sain pitkästä aikaa ihanan näyn, olihan näkyjä ollut, mutta vähemmän ja ne avautuivat huonosti, joten jätin kirjoittamasta niitä ylös. Mutta tämä oli pitkästä aikaa hyvä näky, jossa oli kaksi sormusta, joissa oli verenpunaiset pyöreät kivet. Ne olivat aivan yksinkertaiset, ei turhia koristeita, vain pyöreät kivet. Näin ja koin ne hääparin sormuksina, samanlaisina ja samanvertaisina. Ja näin vielä tämän, ensin ajattelin oliko tuo mitään näkyä, kun olin juuri ajatellutkin noita sormuksia, mutta näin kun toinen sormuksista tuotiin aivan kasvojeni lähelle ja kiven aivan kuin halkaisi kahtia, sormuksen metallinen, pitkänlainen osa, kivi oli siis kaksiosainen. Ajattelin että ajatukseni toi tuon näyn, mutta sitten illalla mietin sitä uudelleen ja mieleeni nousi jostain; ”jaettu kivi.”

Jerusalem on tuo jaettu kivi? Arvokas kivemme.

Juhannuksena näin sitten unta, jossa olin jossakin opiskelija asunnossa, kahden teinitytön kanssa asumassa ja nauroinkin, että tällainen ”mummo”, nuorten tyttöjen opiskelukaverina. Mieheni piti tulla hakemaan minua johonkin, ehkä kotiin, ja olimme jo pahasti myöhässä. Yritin etsiä mukaan otettavaa, mutten oikein löytänyt, enkä tiennyt mitä olisi pitänyt ottaa mikaan? Tyttärenikin tuli paikalle ja sanoin hänelle että hän voi käyttää tietokonettani sillä aikaa jos tarvitsee.

Seuraavassa hetkessä näinkin sillan ja sillalla kulkemassa auton jonka kattotelineiden päällä oli jonkun pressun alle pakattu tavaraa, niin, että se roikkui aivan katon reunan yli. En tiennyt mitä sinne oli pakattu. Kohta näin itseni autossa ja katselin molemminpuolin ikkunoista, kuinka silta oli vaarallisen kapea. Näin vain vettä molemmin puolin siltaa, niin lähellä kaide oli autoa. Silta oli aivan uusi. En nähnyt unessa auton matkaa sillan alusta, vaan sitä alettiin näyttää yli puolenvälin, lähellä toista reunaa ja kulku oli oikealle. Kauhistelin jatkuvasti sillan vaarallista kapeutta. Näin toisella puolen, vastaanottamassa 2-3 miestä ja kun sitten saavuin perille, nousin autosta ja kauhistelin vielä miehillekkin sillan kapeutta ja vaarallisuutta. Miehet vain katsoivat hiljaa minua, eivätkä vastanneet mitään. Sitten uni loppui.

Mietin pari päivää, tarkoittiko uni mitään ja sitten, 22.6. sunnuntai iltana, kun olin käymässä nukkumaan ja rukoillut Herran kanssa, uni avautui ja itkin ja kiitin Herraa ilosta. Ymmärsin että tuo silta oli tietenkin sovituksen silta ja kulku sillalla alkoi siitä eteenpäin, mihin se jäi parisen vuotta sitten nähdyssä unessani, jossa olin myös sillalla ja olin palaamassa takaisin lähtö rantaan, mutten päässyt, kun eteeni koko sillan leveydeltä ilmestyi ylös ja alas menevä hyllykkö, jossa oli paljon kalaa, tiesin että tuo tarkoitti että minusta oli tulossa ihmisten kalastaja, kaloja oli paljon ja erikokoisia ja eri lajeja, ja isoja lohiakin …

 Olin siis melkein perillä, mutta pääsyä ei silloin vielä näytetty. Tämä uni toteutui vuodenpäästä sen nähtyäni ja silloin vasta avautui unen selityskin. Silloin silta oli vanha, mutta olin silloin kulkemassa sillalla pois vanhasta elämästäni. Olin käynyt uskon kasteella, joten sain uuden elämän, niinkuin oli tuo toien unen siltakin jota alettiin näyttää sillan loppuosasta. Ja kuten tiedämme, uskontie on hyvin kapea ja vaarallinen, ei tarvitse paljoa astua harhaan, kun kuljemme väärälle puolelle. Huomasin myös että kulkusuunta oli oikealle ja oikealla puolella on myös Jeesus. Silta oli myös yksisuuntainen, enkä nähnyt siellä muita kulkijoita. Unen alussa oleva opiskelija asunto ja elämä herätti ajatuksen uskosta kasvusta ja oppimisesta. Matkatavarat auton katolla nostivat mieleeni, ettei taivaaseen voinnut kerätä maallista omaisuutta, mutta voimme kerätä toisenlaista omaisuutta taivasta varten, puhumalla evankeliumia. Ehkä se oli omaisuutta jota olin saannut tuolla ”hyllysillalla”, kalastamalla ihmisiä uskontielle …

Olin valtavan täpinöissäni, enkä sitten saannut untakaan yöllä, kuin n. 3 tuntia. Aamulla kun heräsin näin vielä näyn jossa oli kaksi suruvaippa perhosta. Kerroin miehellenikin uneni ja selittelin hänelle sitä ja sanoin että ei ihmettele jos minulle tapahtuu jotain, se on vain iloinen asia, ainakin meidän uskovien ymmärryksessä. Mieheni vastasi minulle:

- ”Sinä pelotat minua ...”

Ymmärsin että minulle oli vihdoin näytetty perille tulo toiselle rannalle, kulkiessa tuolla sovituksen sillalla ja nyt ei mennyt unen avautumiseen vuotta, vaan pari päivää, joten voin odottaa pian tapahtuvan jotain.

- ”Kiitos ja Kunnia Herralle! Aamen!”

Olin viikoa ennen Juhannusta Vapaaseurakunnan kokouksessa jossa oli julistamassa Jumalan sanaa, Kari ja Helka Piippo. Lopussa Kari rukoili puolestani, käsi pääni päällä ja tämä jäi mieleeni ja etenkin hänen loppusanat minulle:

- ”Valkoiset ja punaiset ruusut ovat Jeesuksen tuoksu ja sinulla on Jeesuksen tuoksu. Näen Jeesuksen kädet ylläsi ja hän voudattaa öljyä sinun päällesi... ja paras on tulossa.”

Kotona mietin noita sanoja, mikä voisi olla parasta ja ei mennyt kauan kun tiesin tuohon vastauksen:

- ”Jeesuksen tuleminen noutamaan morsiantaan.”

Nyt tuo parhaan tuleminen sopi myös tähän uneen.

- ”Olen vihdoin pääsemässä perille ...”

Olimme ystäväni kanssa lähdössä Lahteen kokoukseen erään järvenrantaan, 28.6. Valmistelin sinne edeltävänä perjantai päivänä tarjottavia, koska oli ilmoitettu että tilaisuuden tarjottavat olisi nyyttikesti periaatteella, siis minäkin kannoin korteni tuohon kekoon. Tein pellillisen raparperipiirakkaa ja otin pakkasesta sulamaan säpylöitä. Sieltä löytyi juustosämpylöitä ja ajattelin että otan kaikki mitä sieltä löytyy sulamaan ja löysin 3 pussia juustosämpylöitä ja kaikissa oli 5 sämpylää = 15 sämpylää ja kun vielä puolitin ne sain tehtyä niistä 30 leipästä. Illalla sitten muistin erään äskettäin nähdyn uneni. Uskon että siitä muistutettiin tuolta ylhäältä minua. Muistan vain unesta sen, että mies sanoi minulle:

- ” Anna minulle 15 leipää.”

Mietin pitkään mitä tuo unen pyyntö tarkoitti ja nyt tuo pyyntö avautui minulle noiden 15:sta sämpylän myötä. Herra halusi kertoa johdatuksestaan, tuosta kokouspäivästä ja vahva päivä siitä tulikin. Ensin aamulla herättyäni kuulin näyn tai tiedonsanojen omaisesti, miehen äänen laulavan:

- ” Aintroah, aintroah, aintroah … !”

(pari vuotta myöhemmin tuo selvisi minulle: Ruasch, tarkoittaa Jumalan Pyhää Henkeä)

En tiennyt mitä se tarkoitti, kirjoitin sen suurinpiirtein niinkuin sen kuulin. Kerroin kokouksessa noista sämpylöistä ja unen 15 leivästä ja kerroin myös tuosta laulusta, minä sain siitä kaksi vastausta. Eräs mies vastasi ensin:

- ” Tuo saattoi olla englantia ja tarkoittaa; en heitä sinua pois … Jeesus lauloi sinulle itse ja se oli sinulle lohdutukseksi.”

Tämä selitys oli ihana ja lohduttava. Vähän myöhemmin eräs nainen tuli luokseni ja sanoi tuntevansa että tuo laulu saattoi myös tarkoittaa tätä:

- ” Juo, juo ja juo ...”

Sanoin naiselle että jos niin on, se tarkoittaa jomista Jeesuksen alkulähteestä. Evankelista rukoili vielä puolestani sanoen:

- ” Olet taivaan pieni lintunen ja Jeesuksen ihana palvelija ….”

Toki hän sanoi muutakin, mutta tuo jäi parhaiten mieleeni. Päivä oli todella ihana ja onnistunut. Sain myös tietää että eräs työkaverini on myös uskova ja se oli todella ihana tieto. Vein sitten tämän kertojalta tuolle työkaverilleni terveiset ja hänkin ilahtui tiedosta että olen myös uskossa. Hän sitten pyysikin minua rukoilemaan parin tärkeän asian puolesta ja niin olen tehnyt. Tuona samana päivänä töissä tapahtui sitten muutakin ihmeellistä, jossa uskon Jeesuksen olleen mukana. Olin edelleen töissä näiden ”autettavien” parissa ja meillä oli toiminta aiheena aistit ja lopussa kuuntelimme rentoutumiskasetin, jossa kerrottiin väreistä. Sinisen kohdalla aloin hiljaa mielessäni rukoilla Jeesusta, että hän siunaisi kaikkia näitä ”autettavia” ja myös työssä olevia ohjaajia. Tunsin Pyhän Henken laskeutuvan ylleni. Lopussa eräs ”autettavista” kertoi tälle uskovalle työkaverilleni, joka juuri tuli huoneeseen:

- ” Pappi kävi jo, pappi kävi jo, kirkko, pappi kävi ...”

Ihmettelin tätä suuresti, sillä tuossa toiminta tilanteessa ei puhuttu mitään hengellistä ääneen, ainoastaan mielessäni pyysin hiljaa siunausta kaikille, mutta sitä ei kukaan muu kuullut kuin Jeesus! Ajattelin, olisiko Jeesus näyttäytynyt tälle ”autettavalle” ja tämä yhdisti sen pappiin, kun ymmärrys ei muuhun riittänyt? Näi haluan uskoa.

- ” Kiitos ja Kunnia Herralle!”

9.7.2014. aamunäky; kaksi valkoiseen, pitkänomaiseen, paperiin tehtyä kutsua. Ja niissä oli logoina nurkassa kirkon näköinen rakennus. Ymmärsin että nämä olivat hääkutsut, mutta olemmeko valmiit ja otammeko kutsun vastaan? Sitten näin vielä silmät kiinni olevan miehen kivisellä vuoren rinteellä. Matt. 22: 1-14. kertoo vertauksen kuninkaan pojan häistä, joka sopii täydellisesti tähän näkyyn.

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:

2. ” Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.

3. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.

4. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ” Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin.”

5. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;

6. ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.

7. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ” Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.

9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.”

10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä he tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.

12. Ja hän sanoi hänelle: ” Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita? Mutta hän jäi sanattomaksi.

13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ” Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen! Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

14.Sillä monet on kutsutut, mutta harvat valitut.”

Todellakin, otammeko kutsun vastaan? Olemmeko valmiit? Onko yllämme Jumalan vanhurskauden vaate? Tuo häävaate? Käykäämme siis Herran eteen rukoukseen, avoimelle paikalle, kuin tuo mies kivisellä vuorella ja antakaa itsenne Jeesukselle, jos ette ole sitä vielä tehneet.