JUOSKAA SIIS

Juoskaa siis

Eilen, 11.4.2016. aamulla, sain näyn vanhasta, kaksiovisesta kaapista, se oli väriltään tummanruskea, ei liiemmin koristeellinen, mutta siitä näki heti, että se on hyvin vanha, koin, että menin kohti tuota kaappia ja näin itsestäni vain kädet, jotka ojentuivat kohti kaapin ovia ja olin niitä avaamassa, kun kuva hetkeksi pysäytettiin ja mielessäni huusin Herralle:
 - "Minä haluan avata nuo ovet, näytä mitä siellä on?"
Mutta sitten kuva loppui, vaikka yritin pinnistellä, että kuvaa olisi näytetty avaamis hetkeen... 
Ihmettelin tuota näkyä, mutta oli kiirehdittävä töihin, enkä voinut keskittyä sen näyn avaamiseen. Pyysin Herralta, että jos näky on hänestä niin hän avaisi sen tarkoituksen minulle, oliko se vertauskuvallinen, vai mitä?
 Illalla sitten hiukan sitä yritin availla. Coogletin tuota vanhaa kaappisanaa ja löysin jotain, tosin en voi tietää liittyykö se näkyyni:

""Toora-käärö

Sefer tora [ספר תורה] eli "Toora-kirja" kirjoitetaan pergamentille erityisellä musteella, jonka on oltava košer eli kelvollinen. Työ on erittäin tarkkaa; jos yksikin merkki puuttuu tai on väärin kirjoitettu, Toora ei ole košer eikä siitä voida lukea julkisessa jumalanpalveluksessa. Tooran voikin kirjoittaa vain tehtävään erikoistunut sofer eli kirjuri, joka suorittaa työnsä erityisen tarkkojen lakien mukaan. Monet soferit kastautuvat mikveen (rituaalikylpyyn) ennen Jumalan nimen eli tetragrammin (jud-he-vav-he) kirjoittamista.

Toora-käärön ulkomuoto määräytyy juutalaisen rituaalin mukaan. Aškenasien Toora-kääröä luetaan vaaka-asennossa pöydällä. Luvun jälkeen sen rullat suljetaan yhteen, sidotaan kangasvyöllä ja peitetään samettisella, kirjaillulla hupulla. Sefardien Tooraa taas luetaan pystyasennossa. Käärö on kiinnitetty kahtia avautuvan pyöreän tai kuusikulmaisen koristeellisen kotelon sisälle. Toora-kääröä säilytetään synagogan etuosassa sijaitsevassa kaapissa, jonka nimi on Aron ha'kodeš [ארון הקודש], eli pyhä kaappi. ""

Yritin etsiä lisää tuollaisesta kaapista tietoa, pyhästä kaapista, ja löysin alttarikaapin, joka on juuri kaksiovinen. Se hätkähdytti minua, sillä olisihan minulle voitu näyttää jonkun muunkinlaista kaappia, mutta se oli juuri tällainen kaksiovinen, jonka ovet avattiin levalleen , juuri molempiin sivuihin. Sitten löysin jonkun tekstin, jossa puhuttiin, että herätys on tulossa kaapista, että näin on monet viimeaikoina nähneet, no, tuon jätin vähemmälle huomiolle....

"Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat...Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä...Mutta maa turmeltui ja tuli täyteen väkivaltaa חמס chamas = väkivalta, ryöstö). Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle: 'Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. Tee itsellesi arkki (hepr. VT: תבה teva = arkki, laatikko, pyhä kaappi, kirjoitettu sana) honkapuista..." (1.Moos.6:5, 8, 11-14.)

12.4. kerronpa tämänkin aamun ihmeellisen näkyni tähän, mitä tarkoittaneekaan: ensin kuulin isoäänisen piipauksen: PIIIP!!! Sitten tuli kuin tyhjä tv ruutu, mutta sen vasemmassa yläkulmassa, luki pienikokoisin kirjaimin: EU. Eikä sitten muuta... herättää kyllä ajatuksia EU:n kohtalosta..

... tuolla nettiä selatessa, löysin suomi24:ltä Kalamoksen kirjoituksen Hesekielista.
 Hesekiel jakautuu selkeästi kahtia ja mieleeni nousi myös tuon aloitus näyn vertauskuvallisuudesta, eli nuo kaksiosaiset ovet, jotka kuin jakautuvat kahtia, sivuilleen... ja Hesekiel on muutenkin ollut minulle tärkeää tekstiä, jonka kautta myös Herra on puhunut minulle näkyineen, kuin KOROITTAEN nimeä HESEKIEL: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14231850 ... googia----

Ihmiskunta tulee jakautumaan kahtia, kun aika tulee...

VIIMEINEN TUOMIO
Joh. 5:22-29
22. Isä ei itse tuomitse ketään,
vaan on antanut kaiken tuomion Pojalle,
23. että kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita
Poikaa, ei myöskään kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
24. Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka
on minut lähettänyt, sillä on iäinen elämä.
Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on
siirtynyt kuolemasta elämään.
25. Totisesti, totisesti minä sanon teille: Aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat
Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, saavat elää.
26. Kuten Isällä on elämä itsessään, hän on
antanut elämän myös
Pojalle, niin että
hänelläkin on elämä itsessään.
27. Isä on antanut hänelle vallan
tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
28. Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki haudoissa olevat kuulevat hänen
äänensä
29. ja tulevat ulos, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen,
pahaa tehneet taas
tuomion ylösnousemukseen.

15.4. Aamulla saatu näky; Valtava vesiseinä, jossa oli paljon pyöreitä, vettä suihkuavia putkia rivissään ja tuo seinä oli kivestä tehty... 
Koen että Herra puhuu siitä vedestä jota hän meille ammentaa alkulähteestään. Pyysin Herraa avaamaan sanansa tähän hetkeen ja hän avasi sen näin:

DANIEL 12
1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo
sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
3. Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
4. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.
5. Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla.
6. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?"
7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät."
8. Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: "Herrani, mikä on oleva näitten päätös?"
9. Niin hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.
10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.
11. Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.
12. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.
13. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa."
 
Tämä jae nousi tuosta sanasta vahvana:
12. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.

Viime viikolla, eräänä aamuna kun tein ylösnousua, kuulin äänen sanovan nuo numerot: tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi (1335).

Tänään, 20.4. keskiviikko aamuna, kun olin Herran läsnäolossa ja rukouksessa, Herra näytti kuvasarjan; ensin ihmettelin tuota ensimmäistä kuvaa, että mikä siinä on, mutta tarkastellessani sitä paremmin, ymmärsin sen olevan maassa oleva lenkkitossu ja väriltään se oli kultainen. Sitten sen kärkiosa alkoi liikkua, aivankuin sen sisässä olisi ollut näkymätön jalka, joka liikutteli varpaitaan.
Tuo kultaväri ja näkymättömyys kertoi minulle että siinä oli Herran jalka. Sitten kuva hävisi ja kohta kuulin kuin Romaani miehen laulavan: -” ...oletko eksynyt...?”
Sitten tuli seuraava kuva, jossa näytettiin käsiä jotka laittoivat käsiä käsien päälle, kuin pesäpallopeliä ennen tehtävässä ”hutunkeitossa” ja viimeiset kädet pitelivät tyhjää, kirkaan läpinäkyvää lasia. Tästä kohosi mieleeni Jesaja 55:1:


”Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa ostakaa ja syökää: tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.”


Juokaa.... Olin juuri nousemassa, kun aloin vielä nähdä paljon jalkoja, jotka olivat lenkkitossuissa ja ne juoksivat peräkkäin kuin kilpailussa, kohti minua, näyn katsojaa ja yhdessä kohtaa tietä tuli pieni mutkakin, mutta matka jatkui siitä huolimatta (olosuhteet elämässämme) ja tiekin suoristui kohti loppuaan.
Tästä nousi mieleeni, kehoitus, kilvoitelkaa...

Juoskaa siis

"Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun."

1. Kor. 9:24-27

Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: ”Turha vaiva!” Sinä sait elpynyttä voimaa, sentähden et heikoksi käynyt. Jesaja 57:10.




22.4.2016. Perjantai aamuna, lähdimme ajelulle Porvooseen, kun sattui olemaan molemmilla vapaata, kävimme hiukan seikkailemassa vanhassa Porvoossa, kun en ollut siellä aiemmin käynyt. Takasin tulessa ajoimme Pukaron kautta ja siellä pysähdyimme johonkin ”Annan kahvilaan”, missä oli myös kirpputori.
 Se oli hyvin mielenkiintoinen paikka ja täytyy varmaan käydä toistekkin. Suureksi ilokseni löysin sieltä vanhan öljyväri taulun, jossa järvellä ui kaksi valkoista joutsenta, mutta suurin iloni piili siinä, että tuo taulu on minulle tutun maalarin tekemä, joka jo vuosi kymmeniä sitten on ollut kuolleena. Taiteilijan nimi oli Toivo Remes, ja hän asui aikanaan tätini ja hänen miehensä vinttikammarissa vuokralla ja siellä teki näitä taulujaan ja minusta oli aina hauskaa käydä katsomassa tuota vanhaa miestä ja hänen töitään. Usein piirsin johonkin paperinkulmaan aikani kuluksi omia ”töherryksiäni” ja kerran Topi sitten ilmoitti minulle, että oli säilyttänyt kaikki nuo minun piirrokseni, sillä näki että niissä oli kyllä jotakin ja että minustakin oli tulossa taiteellinen. 
Ja onhan noita omia, jonkun näköisiä taulujakin tullut tehtyä, nykyään kyllä vähempi, tosin mielessäni on kyllä yksi taulu aihe, mikä tulisi aloittaa. Pyysin, että kun pääsen ripille, että saisin taulun häneltä, olisin siitä hyvin otettu.
 Kun tuo aika tuli, oli Topi jo käynyt niin vanhaksi, ettei enää jaksanut tehdä itse minulle taulua maalaamalla, mutta hän kyllä teki minulle painokuva taulun, joka kauneudestaan huolimatta oli minulle pienoinen pettymys, jonka yritin tietenkin peittää Topilta, ymmärsin kyllä ettei hän enää voinut itse jaksaa eikä kyetä maalaamaan. Tuo lahja on ollut kyllä aina seinälläni. Ihaillen tutkin tuota Topin maalaamaa taulua siellä kirpputorilla ja tunnistin tuon taulun, että olin nähnyt sen ennenkin. Jos se olisi ollut jonkun muun työ, en varmaankaan olisi siitä kiinnostunut, mutta tunnistin sen jo kaukaa Topin työksi. 
Mieheni tuli vierelleni ja sanoi, että voi kyllä ostaa sen minulle, jos haluan ja halusinhan minä. Mieheni sanoi, että nyt olet saanut sen rippilahjasi. Voi kuinka olin siitä iloinen. Illalla kotona katselin tuota taulua vähän väliä ja kun aurinko alkoi pikku hiljaa painua mailleen, näin kuinka ihanasti sen säteet osuivat tauluun, juuri tuohon taivaan kohtaan, ensin himmeänä, aivan kuin sateenkaari olisi ilmestynyt tauluun, sitten valo voimistui ja näytti kuin taulussa olevien pilvien lävitse olisi tuo valo loistanut.
 Huusin miehelleni, että hänkin tulisi katsomaan, kuinka erkoisen kaunis taulu oli tuossa auringon valossa ja mieheni näki sen samallatapaa kuin minä. 
Sanoin miehellenikin, että minusta tuntui, että se oli minulle viesti jostain, lohdutukseksi, enkä tarkoita että kuolleet minulle viestittelevät, vaan että Herra halusi näin minua lohduttaa, tällä ihanalla yllätyksellä, muistolla tuolta lapsuudesta. Ja tiedän ja olen sen usein sanonutkin; ettei mikään ole sattumaa, kaikella on tarkoituksensa, niin myös tällä.

En muistanutkaan, näin myös eilen, 19.4. 2018. aamuyöstä unen, jossa oli siskoni, josko tuo sormuskin liittyi tuohon uneen.
Illalla laitoin siskolleni unesta tämän viestin:

" Ai niin ... muistin äsken juuri viime aamu öisen unen pätkäni.
Sinä olit, siskoni siinä ja tulit luokseni valkoisessa, kauniissa hääpuvussa. Halusit tulla näyttämään sen ja halusit myös näyttää ne kauniimmat puvut jotka olisit voinut myös valita, mutta valitsit omasta tahdostasi tuon hyvin kauniin, mutta yksinkertaisemman puvun.
Muuta tuosta unesta en muista, mutta .. jos sillä on jokin tarkoitus, niin siinä kerrotaan sinun uskoon tulosta. Se tapahtuu sinun omasta tahdostasi, niin kuin kuuluukin. Ja tuo hää puku on morsiammen puku, sillä otat Jeesuksen vastaan elämääsi ja saat vanhurskauden puvun jota tuo valkoinen kuvastaa. Amen.
Tuo uni toteutukoon. Amen.

Viime yönä, 20.4.2018. näin unessa kauniin taulun. Se oli suuri taulu, kuin maasta taivaaseen. Kaikki ihailivat sitä ja minäkin sanoin, että tuon haluaisin omakseni ja ympärillä ihmiset myönsivät haluavansa samaa.
Tuossa taulussa oli kuvattu ristiä, joka oli ylhäällä taivaassa ja taivasta oli kuvattu sen ympärille ja kangasta, joka kieppui kauniisti ristin ympäriltä alas, alas maahan saakka, tänne meidän maailmaan. Ja oikeassa ylänurkassa, ristin vierellä näin ilmassa kämmenen avoinna ja alhaalla, maailmassa, taulun vasemmassa reunassa oli samoin tuo avoin kämmen kuvattuna. Oikea käsi ylhäällä taivaassa ja vasen alhaalla maailmassa. Taulu oli todella kaunis ja tiesin, että nuo kämmenet olivat Kristuksen kädet.Joku vierelläni sanoi:
- " Katsokaa noita nyrkkejä ..!!!" 
 Voi kun pystyisin teille sen näyttämään ...
Siitä tuli mieleeni tämä: " ... niin maan päällä, niin kuin taivaassa."
Amen.