... MUTTA MINULLA EI OLISI RAKKAUTTA, EN MINÄ MITÄÄN OLISI ...

"Kuka on sinulle tärkein"

3.7.2018.

Shalom! Rauhaa!
Näin ennen heräämistäni unen joka lopussa muodostui vahvaksi opetukseksi.
Unessa uskovat kilpailivat toinen toistensa suosiosta, kokoontumalla yhteen ja korottamalla itseään. Sain pari pussia jossa oli kaikenlaista mistä askarrella, vanhoja vaatteita ja jos mitä. Meillä oli jokin tilaisuus, jossa minun myös piti esittää oma osuuteni. Mutta sainkin huomata että se oli minulta pois viety. Ilmoitin, etten tarvitse noita pussejakaan. Poistuin ja heitin ne johonkin lähellä olevaan jokeen. Vaatteet kellui veden pinnalla ja joltain oli aiemmin jäänyt joen rantaan auton renkaita.
Kohta ihmisiä juoksi hädissään että joitakin ihmisiä oli kadonnut. He näkivät nuo vaatteet vedessä ja alkoivat niitä naaraamaan. Yritin kertoa ettei ne ole kadonneitten vaatteitan, mutta minua ei kuultu.
Lähdin pois surullisena.
Aivan joella olevan sillan vierellä, ojan pientareella istui ihmisiä, köyhiä ja kodittomia, joita nämä itseään täynnä olevat uskovat ei nähneet.
He katsoivat ja huusivat minulle:
- " Älä mene, sinä olet meille tärkeä ja me tarvitsemme sinua .."
Katsoin heihin ja aloin itkeä ilosta ja rakkaudesta ja sanoin heille:
- " Te opetitte juuri jotain tärkeää minulle. Antakaas kun kerron tuon opetuksen teille ...."
Siihen uni loppui, hyvään kohtaan. Matt. 25 toteutuu tässä ja Matt.9: 11-13.
Ja tuo Matt.9. Oli heti mielessäni kun heräsin.
Tärkeää sanomaa tuo uni sisälsi ja kiitin siitä Herraa! Halleluja!
Amen.

Olkaat siunatut. Joka aamu on armo uus!
Älkää menkö köyhän ja apua tarvitsevan ohi!

11. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?"
12. Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Matt.9.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25
1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
14. Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
15. yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
16. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
17. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
18. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
20. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.
21. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
22. Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.
23. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
24. Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
25. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
26. Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
27. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
28. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
29. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
30. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

JA ILMAN TÄTÄ; JEESUKSELTA SAATUA RAKKAUTTA; JOKA ASUU SYDÄMESSÄMME; EMME OLE MITÄÄN:

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.


***
Kerron tähän vielä, kun illalla kävin maata ja olin pitkään Herran läsnäolossa. Näin kuvan, jota tutkailin ja ajattelin miettien mitä tuo tarkoittaa, mutta nyt äsken huomasin, kuinka tuo aamun uni avasi tuota näky kuvaa.

Näin kämmenen sisäpuolelta. Kämmen oli avoin ja näin että sen nimettömässä oli sormus. Huomasin myös, että tuo kämmen oli työstä likainen, jotain tummaa multaa oli hieman sen pinnalla ...

Käsi joka on puhdas ja hyvin hoidettu, ei ole uskovan, joka tekee työtä Jumalan taivaan valtakuntaa varten. Nuo kädet on kuin kirjanoppineiden, jotka arkistoissaan touhuilevat. Työn jäljet näkyvät niissä käsissä, jotka todella ja aidosti tekevät työtä uskossaan. Kädet joissa on hieman myös multaa, nostavat ja auttavat noita ihmis poloja, jotka teiden varsiin on kadonneet, eikä kukaan heitä huomaa, vaikka ovatkin aivan näkyvissä ...
Näin tuo näky kuva avatui minulle.
Herra opettaa ja Herra kouluttaa, aidossa elämässä, työtä tehden.




JOKA AAMU ON ARMO UUS!

http://ekladata.com/i80WXUYowXDvYNIDXQn ... 27x127.gif

547Joka aamu on armo uus
https://www.youtube.com/watch?v=0HoWlA55dzU

Oscar Ahnfelt 1874
1.
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.

2.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.

3.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!


***
Rakas Herra,
anna minulle iloinen mieli,
että meillä olisi tosi hauskaa.

Sillä tämäkin kaikki on sinun lahjaasi,
joka ei tulisi itsestään,
ellet sinä sitä antaisi.

Siksi pyydän Kristuksen tähden,
anna minulle iloinen mieli,
anna puhdas ilo,
että olisin tänään ystävieni seurassa
hyvällä tuulella,
syntiä tekemättä.


Kuljeta ja johda: https://www.youtube.com/watch?v=7sGU24T_1-E

Äsken alkoi tämä laulu soimaan korvissani. Hain sen ja huomasin että se kertoo myös tuota unen sanomaa.
Herra laittoi soimaan tämän laulun sydämeeni ...


Pieni on äänemme, Herra
Hiljainen huutommekin
Puoleesi käännymme
Silmin, suin mykistyvin
Emme tiedä voimas määrää
Salaisuus suuruutes on
Kasvata lapseesi luottamus loppumaton

Kertosäe:
Kuljeta ja johda
Tähtenä nyt hohda
Ilta kun saapuu
Ja matkamies hämärään jää

Kätemme vahvista työhön
Tueksi toivottoman
Viitaksi laumastaan eksyneen harhailijan
Mieliimme rohkeutta anna
Katsoa myrksyä päin
Eteenpäin astua edessä myös käskijäin

Kertosäe+

Sinuun me turvaamme, Herra
Luoksesi kaipuumme käy
Vielä kun kotia kaukana täällä ei näy
Kuule siis pyyntömme pieni
Laulumme tää hentoinen
Puoleesi käännymme yhdessä näin rukoillen


Löysin tähän sopivaa tekstiä tuolta suomi24; Jumala osiosta: https://keskustelu.suomi24.fi/t/4182598 ... -neuvoo-ja

Jumala ohjaa, neuvoo ja opastaa

Millä tavalla Jumala tahtoo meidän kulkevan Hänen viitoittamaansa tietä?

Seurasin eräänä päivänä isän ja pojan touhuja pihamaalla. He siistivät talven jäljiltä jäänyttä soraa pihatieltä pois. Isä harjasi soraa kasoiksi ja pikkupoika lappoi soraa lapiollaan ämpäriin. Työ tuotti tulosta, piha siistiytyi. Silloin tällöin kuitenkin tuli pientä takapakkia, kun pienen pojan ote lipesi ämpärin sangasta hänen kantaessaan soraa pois piha-alueelta ja sora levisi pihamaalle uudestaan – työ oli aloitettava siltäosin alusta. Oliko isä vihainen pojalleen, ei toki. Hän opasti, kuinka ämpäriä tuli pidellä ja sora kantaa pois. Yhdessä he ahersivat työn loppuun, olivat iloisia työnsä tuloksista ja onnellisia, että saivat tehdä jotain yhdessä.
Tällainen on myös meidän Jumalamme. Hän haluaa, että teemme työtä yhdessä Hänen kanssaan.
Ei niin, että yrittäisimme ahertaa yksin ja tekisimme virheitä virheiden perään. Sillä tavoin väsymme pian ja voimme jättää jopa työn kesken, kun odotettu työn tulos siirtyy ikään kuin kauemmaksi. Jumala haluaa olla läsnä meidän elämässämme, ohjata, neuvoa, auttaa ja opastaa päivittäin, tarvittaessa Hän myös nuhtelee. Meidän tulee suostua siihen, että Isä kuitenkin tietää parhaiten asiat, näkee työn lopputuloksen selvemmin viisaudessaan kuin me.
On väärin ajatella, että meidän Isämme varjelisi meidät kaikilta vastoinkäymisiltä ja virheiltä tehdessämme matkaa. Jumala on viisas ja Hän antaa lapsilleen vapauden, he saavat yrittää, kokeilla ja kaiken sen myötävaikutuksella kasvaa uskossaan. Hän on kokoajan vieressämme ja on välillä aivan hiljaa rakkaudesta meihin, koska Hän haluaa, että me opimme kokoajan lisää. Sen takia Jumala ei joka hetki puutu tekemisiimme, vaan sallii meidän myös tehdä virheitä. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että apu on lähellä, emme me yksin harhaile. Hän kuulee jokaisen huokauksemme, turhautuneet sanat ja näkee kaikki kyyneleemme, eivät ne Häneltä ole salassa.
Jumala on meissä, jotka olemme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta tulleet Hänen eteensä. Hän on aloittanut meissä työn ja Hän tahtoo sen viedä loppuun asti. Jumala ei jätä työtä kesken, vaan vie sen täydelliseen päätökseen, meidän kyvyttömyytemme monissa asioissa ei ole Hänelle este.

Olkaamme siis iloisia siitä, että meillä on Isä, joka jokahetki uurastaa kanssamme, jotta saavuttaisimme kerran sen, mikä on meille luvattu, voittopalkinnon Jeesuksessa Kristuksessa, iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Jeesus mullisti arvioinnin mittayksiköt http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitt ... ro=40/2016

Jeesus mullisti arvioinnin mittayksiköt
Kristityn vaellus alkaa siitä hetkestä, kun tämä ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Siitä alkaa myös vaelluksen arviointi.

Ei-uskovat arvioivat usein uskovia ihmisiä ahdasmielisiksi tai hurahtaneiksi. Seurakunnassa uskovien edistymistä mitataan puolestaan hengellisillä mittareilla, joiden käyttämisessä armollisuus välillä unohtuu.

Ristin Voitto -lehdessä julkaistiin taannoin kyselytulos, jonka mukaan suurin osa vapaakristillisistä seurakunnista irtaantuneista ihmisistä koki, etteivät he riitä täyttämään raskaaksi käyneen uskonelämän vaatimuksia. Osa lähtee puolestaan siksi, ettei seurakunta ole heille tarpeeksi hengellinen.

Kuka sitten on tarpeeksi hengellinen?

Apostoli Paavali arvioi omaa palvelutyötään muun muassa siten, ettei kukaan puhunut kielillä tai tehnyt työtä yhtä paljon kuin hän. Hän oli ollut muita useammin vankeudessa ja saattoi jopa lihassa luottaa enemmän itseensä kuin muut.1

Sama Paavali lukee kuitenkin kaiken tappioksi Jeesuksen, Herransa tuntemisen rinnalla. Kaikki muu on arvotonta, kun sitä vertaa Kristuksen ja lahjavanhurskauden omistamiseen. Seurakunnan rakentumisen kannalta onkin tärkeämpää sanoa viisi sanaa ymmärryksellä kuin tuhat sanaa kielillä.2

Millaisia mittareita Raamatussa on?
Ihmiselle on ominaista hahmottaa ja ymmärtää asiakokonaisuuksia mittaamalla. Mittaamme esimerkiksi aikaa, lämpötilaa, kokoa ja suorituksia. Vertailemme myös sitä, paljonko eri työtehtävistä saa palkkaa. Tai sitä, kenellä on isompi hauis.

Raamatussakin on monia erilaisia mittoja ja tapoja, joilla ilmaistaan lukumääriä. Esimerkiksi hiuksemme, turhat sanamme, kyyneleemme ja elinpäivämme lasketaan, ja myös kaikki tekomme punnitaan.3

Vapaakristillisissä yhteisöissä on lisäksi usein omat, tarkasti määritellyt tasot ja järjestelmät, joilla asioita mitataan. Tiedämme tarkkaan, kuka seurakunnassa on pyhä, palava ja antautunut uskova. Tunnistamme myös joidenkin seurakuntalaisten penseyden, nimikristillisyyden ja ylihengellisyyden. Samoin tunnistamme ne, jotka etsivät Herraa, ja ne, jotka eivät häntä etsi.

Raamatun mukaan meidän ei tule kuitenkaan mitata itseämme vertaamalla saavutuksiamme muiden ansioihin. En tiedä tarpeeksi toisen elämästä voidakseni verrata hänen hengellisyyttään omaani. Näen vain ulkokuoren, en sydäntä. Jumalan edessä olen vain sitä, mitä itse olen. Ja hän tietää minusta kaiken.4

Hengellisen kasvun merkkejä
Raamattu kehottaa meitä kasvamaan Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Armossa kasvaminen tarkoittaa, että synnintunto syvenee mutta myös anteeksisaaminen tulee todeksi. Armahdettu syntinen ei tuomitse niin innokkaasti muita.5

Hengellisessä kasvussa on eri vaiheita. Uskonelämä on kuin omenapuu: sitä leikataan, se kukkii ja kukoistaa, se tuottaa hedelmää ja sitä riisutaan. Myös uskovan kasvuun kuuluvat kasvupyrähdykset, karsiminen ja lepohetket. Jotkut seurakuntalaiset ovat olleet jo kauan uskossa, toiset vasta vähemmän aikaa, mutta kaikki heistä kasvavat omaan tahtiinsa. Seurakunnassa pitääkin olla tilaa erilaisessa kasvuvaiheessa oleville.

Kasvu tarvitsee aikaa. Lapsi saa olla lapsi, eikä seurakuntavirkoihin tulisikaan valita vastauskoontulleita. Koettelematon usko on itseriittoista ja vastauskoontullut ylpistyy herkästi.

Hengellinen kasvaminen ei tarkoita vain omien unelmien toteutumista. Kypsään aikuisuuteen kuuluu, etten elä enää vain itselleni vaan rakennan myös toisten uskoa.6 Hengellisen keskenkasvuisuuden merkkejä puolestaan ovat itsekkyys, riiteleminen, kadehtiminen, pahan puhuminen ja puolueellisuus.

Kun uskova korottaa Kristusta, hän ei tarvitse muita jalustalle nostettavia hengellisiä idoleita. Paavalikaan ei suostunut idoliksi. Hän toteaa, että hän ja hänen työtoverinsa ovat vain ihmisiä ja Jumala yksin antaa kasvun.7

Koetteleminen ei sammuta Pyhän Hengen toimintaa, vaikka tällaistakin ajattelua on vallalla. Kristityn kasvuun kuuluu se, että hän osaa arvioida ja koetella aikansa ilmiöitä. Meitä ei turhaan varoiteta eksyttäjistä ja eksytyksistä. Seurakunnassa vastuu on myös kuulijalla, ei vain puhujalla.8

Armolahjat on annettu seurakunnan rakennukseksi. Kun usko muuttuu näkemiseksi, vajavainen tietomme ja kaikkein tavoiteltavimmatkin armolahjat katoavat. Siksi Jeesus kehottaa opetuslapsiaan iloitsemaan ennen muuta siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitettuina taivaissa. On turvallista tietää, että Jumalan sana ei katoa eikä yksikään kirjain siitä muutu.9

Onko hengellisyydessä tasoja?
Tämän päivän kristittyjä näyttäisi jakavan niin sanottu tasouskovaisuus. ”Ylemmän tason uskova” kokee saavansa jopa erityisilmoituksia Jumalalta. On kuitenkin syytä kysyä, mitä tarkoitusta nämä ilmoitukset palvelevat, ja miten ne rakentavat seurakuntaa?

Paavali rukoilee, että seurakunta edistyisi ja uskovat oppisivat tunteman Jumalan tahdon. Rukouksen taustalla oli Kolossan seurakuntaa uhannut harhaoppi, jossa oli piirteitä gnostilaisuudesta, judaistisesta lakiuskonnosta sekä pakanallisesta viisausopista. Siihen sisältyi myös taivasmystiikkaa, kuten enkelien palvontaa ja näkyihin vajoamista. Paras suoja
eksytystä vastaan oli oppia tuntemaan Jumalan sana mahdollisimman hyvin.10

Toisaalta Raamattu puhuu myös niistä, jotka hyvin palveltuaan hankkivat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa. Tässä yhteydessä sana ”asema” (bathmos) tarkoittaa askelmaa, vaihetta. Aseman saavuttamisen edellytyksenä on uskollisesti suoritettu palvelustyö.11

Jeesuksen tunteminen tarkoittaa osallisuutta hänen elämäänsä, jolloin ei voi välttyä myöskään kärsimyksiltä. Suostunko siihen noustessani hengellisyyden tasoja ylöspäin – tai pikemminkin: laskeutuessani korkealta alas? Kärsimyskin kuuluu kristityn kasvuun.12

Raamatun mukaan suurinta ihmisessä on hänen laupeutensa. Hengellinen kasvu näkyy toisten rakastamisena ja heikompien armahtamisena. Kannustaminen, innostaminen ja rohkaiseminen rakentaa enemmän yhteyttä kuin arvosteleminen, mielipiteistä väitteleminen ja omilla saavutuksilla kehuskelu.

Paavali pyrki olemaan kaikille kaikkea voittaakseen edes muutaman. Hänellä oli siihen varaa.13

Kumpi ratkaisee: asema vai asenne?
Hengellinen suuruus ei ole niinkään asemassa vaan asenteessa. Raamatun suuret miehet eivät saa teoistaan kunniaa, sillä teot ovat Jumalan. Moosesta, Daavidia ja Jobia yhdistävät samat ominaisuudet: nöyryys ja rehellisyys.

Mooses vietti 40 vuotta erämaassa ennen kuin Jumala otti hänet käyttöönsä. Opetuslapset viettivät Jeesuksen seurassa enintään kolme vuotta, mutta hyvin pian he alkoivat pohtia, kuka heistä oli suurin. Jeesuksen tasokristillisyysoppiin kuuluvat termit ”palvelija” ja ”orja”. Palvelija on ansioton ja orja oikeuksia vailla. Eikä opetuslapsi ole opettajaansa suurempi vielä tänäkään päivänä.14

Oikean asenteen merkityksestä todistaa myös Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista. Hengellinen suorittaminen ei tee meistä muita parempia vaan johtaa omavanhurskauteen ja muiden ylenkatsomiseen. Armahdettu syntinen sen sijaan kohtaa lähimmäisensä samalta tasolta.15

Jeesuksen malli oli: rukoile salassa, paastoa salassa ja anna salassa. Älä itse korota tai suosittele itseäsi.16 Tämä malli eroaa täysin aikamme ihanteesta, jossa on hinnalla millä hyvänsä päästävä esille.

Tuomarin virka on jo varattu
Miten määritän vilpittömän, Jumalaa etsivän ihmisen? Aina kun arvostelen tai arvioin toista, lähestyn uhkaavasti sitä rajaa, jossa analyysini muuttuu tuomioksi. Tuomio näet sisältää aina arvion toisen motiiveista, teoista ja tekemättä jättämisistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla kun mittailen lähimmäisteni uskonelämän tasoa, tulen itsekin mitatuksi.17

Raamatun mukaan meillä ei ole oikeutta tuomita toisiamme: ”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?” Onneksi on näin, sillä olisimme käytännössä ankarampia tuomareita kuin Jumala, joka kuitenkin näkee sydämen salaisuudet ja salatut synnit viimeiseen asti.

Syyttäjiksikään emme voi ryhtyä, sillä Jumala vanhurskauttaa ne, jotka hän on valinnut. Tämä totuus vapauttaa meidät väärien tuomareiden vääristä tuomioista. 18

Parhaat armolahjat
Raamattu kehottaa meitä pyrkimään osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Kielillä puhuva rakentaa vain itseään. Muut armolahjat, kärjessä profetoiminen, on tarkoitettu toisten palvelemiseen ja rakentamiseen. Herra tahtoo, että annan toisille sitä, mitä olen saanut.19

Armolahjojen vaikutusta on vaikea mitata. Armolahjat, kutsumukset ja tehtävät sekä niiden vaikutukset eroavat toisistaan. Pyhä Henki jakaa meille armolahjoja ja armoitusta niin kuin tahtoo. Jumala jakaa meille lahjojaan mutta ei kuitenkaan anna Henkeä mitalla.20

Nöyryys on edelleen paras valuuttamme. Palvelutehtävämme ei ole omassa varassamme tai nouse meidän erinomaisuudestamme. Siksi sen tuloksetkaan eivät ole omaa ansiotamme.21

Kuka mittaa rakkauden?
Jumalan rakkaus on luonteeltaan syvä, leveä ja korkea.22 Se on ääretön ja täysin ansaitsematon sille, joka sen vaikutuspiiriin astuu.

Rakkaus ei mittaa tai muistele kärsimäänsä pahaa. Se ei siis kaivele loukkauksia, syntejä ja rikkomuksia.

Miten paljon me kristityt käytännössä rakastamme? Voimme arvioida sitä esimerkiksi sen perusteella, kuinka hyvin muistamme toistemme pahat sanat ja loukkaavat teot.23 Jumala on kiinnostunut rakkautemme aitoudesta: hän tuntee sen, joka häntä rakastaa. Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon.24

Jeesus mullistaa mittayksiköt
Jeesus käytti usein pieniä mittoja arvioidessaan ihmisiä ja heidän tekojaan. Hänen valtakunnassaan vaikutuksen tekivät lesken ropo, sinapinsiemen sekä viisi leipää ja kaksi kalaa.

Anteeksiantaminen ei ole aina helppoa. Jeesuksen aikaan rabbiinit pitivät sopivana, että anteeksi annettiin kolme kertaa. Pietarin mielestä seitsemän kertaa olisi ollut riittävä määrä, olihan kyseessä täydellisyyden luku. Anteeksiannon osalta Jeesukselle ei kuitenkaan riittänyt inhimillinen mitta. Hänen vastauksensa ylitti kaikki perinteiset anteeksiantamisen rajat: oli annettava aina anteeksi.25

Hengellisyyttä ei voi mitata, sillä se on sydämen asenne. Ja jos yritänkin mitata hengellisyyttä, tulen vain köyhemmäksi huomatessani, miten vähän sitä minulla todellisuudessa on. Mitä lähemmäksi tulen Jumalan kirkkautta, sitä vähemmän minulla on kerskattavaa. Mestarini ei mittaa eikä arvioi – hän armahtaa. Samaa asennetta hän odottaa myös meiltä.

Jeesuksen kertomassa vertauksessa taivaallinen työnantaja antoi viimeiselle työntekijälle saman palkan kuin ensimmäiselle. Meidänkään kohdallamme ei lasketa, kuinka monta työtuntia olemme uhranneet. Hyvien tekojen ja erinomaisen palvelutyön mittaaminen käy muutenkin turhaksi, sillä Jumala on suunnitellut kaiken jo edeltä valmiiksi. Siksi kristityn laukkuun sopii kulumaton kukkaro ja ehtymätön lainananto, jossa ei kysellä omien menetysten perään.

Ja silti Jumala lupaa korvata menetykset satakertaisesti. Hän ei jää omilleen koskaan velkaa.26

Ikuisuus – mittaamaton aika
Ihmisen elämä kuluu arkisissa asioissa. Hän käy töissä, kaupassa ja viettää vapaa-aikaa. Silti hänellä on vain tämä hetki. Huomisesta hän ei tiedä varmuudella mitään. Jokaisen onkin syytä pysähtyä miettimään, mikä tässä elämässä on lopulta tärkeää. Kun ihminen kuolee, häntä ei pian enää muisteta. Siksi on hyvä rukoilla Raamatun sanoin: Opeta minua, että laskisin päiväni oikein, sillä tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.27

Taivaassa alkaa ikuisuus Jumalan yhteydessä. Siellä ei enää lasketa kyyneleitä eikä mitata kenenkään tekemisiä.

Tänään, 10.9.2018. näin herätessäni kuvan miehestä, jolla oli mustat vaatteet päällä ja huppu pään yli laitettu syvään. Noissa vaatteissa oli hieman myös valkoista. Mies oli hoikka ja hyvin pieni kokoinen ja kädessään hän kantoi muovikassia. Katse hänellä oli maahan ja hän käveli vasemmalla puolella kuvassa. Hänen kulkusuunta, oli minua kohti (kuvan katsojaa).

En tunnistanut tuota miestä, mutta rukoilin hänen puolestaan, että hän löytäisi Kristus tielle, että hän saisi pelastuksen, parannuksen ja ehetyksen. Että hän saisi uudesti syntyä uskossa Herraamme, Jeesukseen Kristukseen.
En tiedä mikä kuvan tarkoitus oli, ehkä jollekkin henkilökohtainen kutsu, Jeesukselta. Hän kutsuu sinua ja haluaa auttaa.
Ehkä se on myös meille ettemme kävelisi noiden heikkojen ja köyhien ohi, vaan auttaisimme niillä resusseilla, mitä meillä on.

Siunausta!