Tänään, 5.7.2018. Olin herättyäni ollut Herran rukouksessa ja läsnäolossa ja juuri nousemassa ylös vuoteeltani, kun näin kuvan, liekkö näky, mutta aihe vahvisti sitä ja kohta myös Herra vahvisti sen Sanallaan:
Näin ensin himmeän ristin ja kohta näin sen tarkemmin, se oli kivinen hautaristi. Ristin muotoon valmistettu hautakivi. Sen edessä oli pieni kivinen kukkakaukalo, jossa oli muistokukkia. Mutta kohta nuo kukat muuttuivat sormukseksi ja tuossa ristin edessä, sen juurella, sen kukka kaukalossa oli sormus, joka täytti sen kaukalon kokonaan ...
Nousin ylös kiittäen ja ihmettelin siinä hetken, mitä tuo kuva tarkoitti ja sitten kuin annettuna, minulle nousi Raamatun Sanat:
51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
1. Korint.15.
Because He Lives (Amen) | West Coast Choir https://www.youtube.com/watch?v=-LwBqG7uXbY
Herra puhuu nyt vahvasti Apostolien teoissa
Eilen,
9.7.2018. pidin uskoville ystävilleni taas Rukousyhteys Hetken.
Sain kertoa unestani, kuka on sinulle tärkein?
viewtopic.php?f=4&t=1290
Ja näystäni: "emme kaikki kuolemaan nuku" :
viewtopic.php?f=4&p=21088#p21088
Herra oli puhunut sen kautta väkevästi minulle ja halusi sen jaettavaksi. Minun oli ensin tarkoitus ylistyslaulujen jälkeen, kertoa ja puhua se mitä Herra oli minulle jakanut ja antanut sydämelle jaettavaksi. Muuta toisin oli Herra suunnitellut. Jorma alkoi puhumaan sitä mitä oli sydämellään ja niin pari muuta ja sitten vasta minä ja sanoin heille:
- "Huomasitteko, me kaikki olemme puhneet tässä samasta aiheesta,... Totsesti Herra on kanssamme!" Kaikilla muillakin oli samaa sanomaa ja päätimme, että vaikka vielä jatkamme kotikokouksia, voisimme alkaa murtaa seiniä ja jalkautua tuonne ulos, apua tarvitsevien joukkoon. Sillä siellä on ne jotka oikeasti apua tarvitsevat ja heitä on paljon ja työmiehiä vähän.
Rukoilimme myös Thaimaan luolaan loukkuun jääneiden puolesta, siinä päivällä ja kun illalla kaikki oli kotiutunut, tuli uutisista tiedotus että 4 oli jo saatu pelastettua.
Rukoilimme myös erään uskovan veljen puolesta, joka halusi irti tupakasta. Rukous oli voimallista, moni meistä tunsi vahvan Pyhän Hegen ja rukoiltava alkoi näyttämään kaatuamisen merkkejä, mutta kannattelimme häntä loppuun asti. Hän huojui siinä keskellä rinkiä Pyhässä Hengessä. Ja lopussa murtui ja löi tupakat ja sytkärin pöytään! Herralla kiitos! Tuollaista läheltäpiti kaatuamis tilannetta meillä ei vielä koskaan ole ollut. Nyt Pyhä Henki oli hyvin voimallinen, itsekkin huojuin siinä rukoillessa ...
Herra puhuu nyt vahvasti Apostolien tekojen kautta, ne ihmeet alkavat uudelleen. He olivat ensimmäiset uskovat, jotka saivat Jeesukselta lähetetyn Pyhän Hengen ja siihen meidän tulee uskoa ja se toimiin edelleen...
Jorma Tapanainen öljysi ja siunasi minut, ja siunasi minulle henkien erottamisen armolahjan, kun keroin nämä unet ja näyt tältä viikolta ja sen mitä Pirkko Vesavaara minusta profetoi, tiimiläisensä kanssa, että minusta tulee evankelista. Kaikki 3 toisistaan tietämättä, profetoi minulle samaa ..
Itse olen aina sanonut, että minusta ei tule evakelistaa, vaikka täällä netissä sitä teenkin, mutta ei muutn. Mutta nyt näyttää että Jumala on toista mieltä ja jos niin on, niin olkoon. Hän kouluttaa minut ja saan kulkea ohjauksessa ja johdatuksessa, Hänen vahvassa koulutuksessa.
Ja kuten minulle sanottiin; olen saanut kokea kovia ja niitä tulee jatkossakin, eli kova koulu luvassa. Hän ei luvannut ruusu tarhaa ...
Amen.
Herra oli puhunut sen kautta väkevästi minulle ja halusi sen jaettavaksi. Minun oli ensin tarkoitus ylistyslaulujen jälkeen, kertoa ja puhua se mitä Herra oli minulle jakanut ja antanut sydämelle jaettavaksi. Muuta toisin oli Herra suunnitellut. Jorma alkoi puhumaan sitä mitä oli sydämellään ja niin pari muuta ja sitten vasta minä ja sanoin heille:
- "Huomasitteko, me kaikki olemme puhneet tässä samasta aiheesta,... Totsesti Herra on kanssamme!" Kaikilla muillakin oli samaa sanomaa ja päätimme, että vaikka vielä jatkamme kotikokouksia, voisimme alkaa murtaa seiniä ja jalkautua tuonne ulos, apua tarvitsevien joukkoon. Sillä siellä on ne jotka oikeasti apua tarvitsevat ja heitä on paljon ja työmiehiä vähän.
Rukoilimme myös Thaimaan luolaan loukkuun jääneiden puolesta, siinä päivällä ja kun illalla kaikki oli kotiutunut, tuli uutisista tiedotus että 4 oli jo saatu pelastettua.
Rukoilimme myös erään uskovan veljen puolesta, joka halusi irti tupakasta. Rukous oli voimallista, moni meistä tunsi vahvan Pyhän Hegen ja rukoiltava alkoi näyttämään kaatuamisen merkkejä, mutta kannattelimme häntä loppuun asti. Hän huojui siinä keskellä rinkiä Pyhässä Hengessä. Ja lopussa murtui ja löi tupakat ja sytkärin pöytään! Herralla kiitos! Tuollaista läheltäpiti kaatuamis tilannetta meillä ei vielä koskaan ole ollut. Nyt Pyhä Henki oli hyvin voimallinen, itsekkin huojuin siinä rukoillessa ...
Herra puhuu nyt vahvasti Apostolien tekojen kautta, ne ihmeet alkavat uudelleen. He olivat ensimmäiset uskovat, jotka saivat Jeesukselta lähetetyn Pyhän Hengen ja siihen meidän tulee uskoa ja se toimiin edelleen...
Jorma Tapanainen öljysi ja siunasi minut, ja siunasi minulle henkien erottamisen armolahjan, kun keroin nämä unet ja näyt tältä viikolta ja sen mitä Pirkko Vesavaara minusta profetoi, tiimiläisensä kanssa, että minusta tulee evankelista. Kaikki 3 toisistaan tietämättä, profetoi minulle samaa ..
Itse olen aina sanonut, että minusta ei tule evakelistaa, vaikka täällä netissä sitä teenkin, mutta ei muutn. Mutta nyt näyttää että Jumala on toista mieltä ja jos niin on, niin olkoon. Hän kouluttaa minut ja saan kulkea ohjauksessa ja johdatuksessa, Hänen vahvassa koulutuksessa.
Ja kuten minulle sanottiin; olen saanut kokea kovia ja niitä tulee jatkossakin, eli kova koulu luvassa. Hän ei luvannut ruusu tarhaa ...
Amen.
... ja nostan tuon jakamani
elokuvan tähän, sillä se liittyy vahvasti olennaisena osana
siihen mitä Herra edellisellä viikolla jakoi:
Katsokaapa tämä todella hyvä ja vahva elokuva: Viimeinen uskonpuhdistus : http://www.tv7.fi/vod/player/50709/
Viimeinen uskonpuhdistus
Elokuvat
Dokumenttielokuva rohkaisee seurakuntaa elämään todeksi Apostolien tekoja. Seurakunta ei ole rakennus vaan ihmiset, sinä ja minä.
Keskiössä on tanskalainen Torben Söndergaard, jonka kaipaus on vapauttaa seurakunta ulos kirkkosysteemistä. Elokuva haastaa uuteen reformaatioon 500 vuotta Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen, reformaatioon, joka koskettaa paitsi oppia myös koko seurakuntajärjestelmää. Ulos kirkkorakennuksista ihmisiä kohtaamaan!
Kesto: 100 min.
Asiaa jota Herra on nyt antanut sydämelleni unien ja näkyjen kautta ja puhuin tästä niin kuin unista tämän päivän Rukous hetkessämme.
Ja yllätys, kaikilla rukous
osallistujilla tänään, oli sama aihe sydämellä.
Minä sanon tuolle elokuvalle: " Amen!"
ps. en tiedä jääkö tuo elokuva pysyvästi tv7 arkistoon, joten se kannattaa katsoa, jos sattuu poistumaan ...
Apostolien elämä alkaa meissä, Jeesuksen opetuslapsina, elää uudelleen meissä. Jumala on sama eilen, tänään ja tulevaisuudessa ja myös Hänen Sanansa ja Pyhä Hengensä!
Amen.
... nyt vaan jään avoimin mielin ja sydämin odottamaan, mikä on Herran seuraava siirto? Miten Hän johdattaa ja ohjaa? Mitä tai keitä Hän tuo eteeni, mikä vie eteenpäin tätä koulutustani ja tehtävääni ...
Katsokaapa tämä todella hyvä ja vahva elokuva: Viimeinen uskonpuhdistus : http://www.tv7.fi/vod/player/50709/
Viimeinen uskonpuhdistus
Elokuvat
Dokumenttielokuva rohkaisee seurakuntaa elämään todeksi Apostolien tekoja. Seurakunta ei ole rakennus vaan ihmiset, sinä ja minä.
Keskiössä on tanskalainen Torben Söndergaard, jonka kaipaus on vapauttaa seurakunta ulos kirkkosysteemistä. Elokuva haastaa uuteen reformaatioon 500 vuotta Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen, reformaatioon, joka koskettaa paitsi oppia myös koko seurakuntajärjestelmää. Ulos kirkkorakennuksista ihmisiä kohtaamaan!
Kesto: 100 min.
Asiaa jota Herra on nyt antanut sydämelleni unien ja näkyjen kautta ja puhuin tästä niin kuin unista tämän päivän Rukous hetkessämme.
Ja yllätys, kaikilla rukous
osallistujilla tänään, oli sama aihe sydämellä.
Minä sanon tuolle elokuvalle: " Amen!"
ps. en tiedä jääkö tuo elokuva pysyvästi tv7 arkistoon, joten se kannattaa katsoa, jos sattuu poistumaan ...
Apostolien elämä alkaa meissä, Jeesuksen opetuslapsina, elää uudelleen meissä. Jumala on sama eilen, tänään ja tulevaisuudessa ja myös Hänen Sanansa ja Pyhä Hengensä!
Amen.
... nyt vaan jään avoimin mielin ja sydämin odottamaan, mikä on Herran seuraava siirto? Miten Hän johdattaa ja ohjaa? Mitä tai keitä Hän tuo eteeni, mikä vie eteenpäin tätä koulutustani ja tehtävääni ...
NÄKY; Kaadunnut kuusi
Tänään, 11.7.2018.
Kun heräsin aikaisin aamulla, näin taas puun joka kaatui. Se kaatui, metsän reunasta pellolle, eikä se vielä ollut kovin vanha. Se oli kuusi ja se kaatui latvus minuun päin.
Sitten nukahdin vielä hetkeksi ja kun taas heräsin ja rukoilin ja olin aikeissa, että pitää nousta ylös, näin tekstin jossa luki: "Sinulle tulee puhelu." Kuulin tuon saman vielä äänen sanomana.
Katsotaan, tapahtuuko kohta jotain?
Teitä rakkaudella siunaten.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/imag ... gFbc0-6vEQ
Äitien päivänä näin
myös tuon näyn kaatuavasta puusta, juuret minuun päin, mutta
siitä ei ole tullut vielä mitään toteutunutta ..
"Valo kaupungin yllä"
Tänään, 12.7. 2018. herätessäni, näin kuvan, jossa aurinko/ valo/kirkkaus, nousi kaupungin ylle.
Oli kaunista katsella sitä, kun se hitaasti nousi, mutta kuitenkin silmien nähden.
Oli ihana ja lohduttavaa herätä tuollaiseen kuva näkyyn, illan synkkien rukousten jälkeen ...
Kiitos Jeesus, olet varmasti kuullut rukoukseni ja näin halusit vastata minulle... ja meille.
Amen.
Raamatun kohtia kirkkaudesta:
https://www.koivuniemi.com/raamattu?til ... &kirjat=kr
12 Silloin puhui Josua Herralle sinä päivänä, jona hän antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin läsnä ollessa: aurinko, seiso alallas Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa.
13 Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihenasti kuin kansa kosti vihamiehensä. Eikö tämä ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskellä taivasta ilman laskemata koko päivän.
14 Ja ei ole yksikään päivä ollut senkaltainen ei ennen eikä sitte, kuin Herra miehen äänen kuuli; sillä Herra soti Israelin puolesta.
Joosua 10.
SAARNAAJA 1
1. Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13. Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15. Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16. Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
1. Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13. Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15. Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16. Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
"Te olette maan suola.
Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?
Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja
ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa".
"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."
Matt. 5:13-16 [kr92] [kr38]
Kohta ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen (1000 - 1200 jKr.) Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan alueilla joukko Herralle omistautuneita 'pyhiä miehiä' luuli keksineensä ratkaisun hurskaita kristittyjä vaivanneeseen ongelmaan eli kiusauksen ja lankeemuksen ongelmaan. Heidän ratkaisunsa oli vetäytyä pois normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jotta kiusaukset sammuisivat virikkeiden myötä. Jotkut isistä muuttivat asumaan luoliin, toiset puolestaan asuivat majoissa, joita olivat rakentaneet puihin. Jotkut jopa kaivautuivat hiekkaan, toiset vetäytyivät korkeiden tolppien päälle jne.
Askeesi ja vetäytyminen yhteiskunnasta ei kuitenkaan ratkaissut isien alkuperäistä ongelmaa, vaan kiusaukset muuttivat vain muotoaan. Onneksi kävi niin, että kohta parhaat luolastot olivat asuttuja, ja erämaassa alkoikin olla tungosta. Koska täydellinen erakoituminen ei kaikilta osin onnistunut eikä toisaalta kaikille sopinutkaan, alkoivat erämaa-isät laatia sääntöjä 'yhdessä-erillään' elämistä varten, jotta kaikki saivat elää rauhassa. Rajusti historian vaiheita oikaisten, näitä osin olosuhteiden pakosta syntyneitä yhteisöjä voidaan pitää luostarilaitoksen alkuna. Lopulta isien tarpeesta omistautua Herralle kehittyi ajanmittaan luostarilaitos, joka pimeällä keskiajalla vastasi käytännössä kirkon hengellisestä opetuksesta ja sosiaalisesta avustuksesta. Voidaan siis sanoa, että Herra johdatti luostarit takaisin ihmisten pariin.
Kysymys kuuluu, miten olisi käynyt, jos kaikki Herran omat olisivat vetäytyneet yksinäisyyteen eivätkä olisi palanneet takaisin ihmisten pariin? Kuka olisi julistanut evankeliumia kadotetuille? Luostarilaitos syntyi aikanaan vastauksena ihmisten tarpeeseen vetäytyä yhteiskunnasta, mutta koska Jumalan suunnitelma ei ollut eristää uskovia yhteiskunnasta, hän toi luostarit takaisin ihmisten pariin. Uskovien tulee olla siellä, missä evankeliumia ei ole kuultu oikein. Ja evankeliumia ei ole kuultu oikein, jos on yksikin, joka sitä ei ole vastaanottanut. On siis tarkoituksen mukaista, että uskovat elävät ihmisten parissa valona ja suolana, kuten Jeesus vuorisaarnassa meitä vertauksin muistuttaa:
"'Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa".
"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (2. Moos. 5:13-16)
Saarnassa Jeesus käyttää sanoja "Te olette..." puhuessaan sekä suolasta että valosta. Tekstin tilanteessa Jeesus puhuu paitsi kansanjoukolle, hän puhuu erityisesti opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet hänen ympärilleen kuuntelemaan häntä (Matt. 5:1-2). Sanat "Te olette..." tulevat täten suoraan kohti myös meitä - nykypäivän opetuslapsia. Entä mihin Jeesus vertauksissa meidät rinnastaa?
Suola
Aloitetaan suolasta. Suola oli Jeesuksen aikaan monikäyttöinen aine, mutta vertauksessa Jeesus keskittyy kuvaamaan sen käyttöä maustamisessa ja säilönnässä.
Puhe suolan maun menettämisestä ei tarkoita sitä, että puhdas suola väljähtyisi, vaan kyse on siitä, että Israelissa käytetty suola oli peräisin Kuolleesta merestä ja se oli täten 'jalostamattomana luonnonsuolana' epäpuhdasta. Koska suolassa oli epäpuhtauksia, oli joukossa 'huonoa suolaa', jonka suolapitoisuus ei ollut riittävää maustamiseen eikä säilömiseen.
Jeesuksen vertauksessa suolalla on kolme vertauskohtaa, joita voimme soveltaa uskovaan. Katsotaan niistä kutakin erikseen.
Suola maistuu
Ensimmäinen asia on tietenkin suolan maku. Suola on tarpeetonta, jos se menettää makunsa. Jos suola ei tuo makua ruokaan, sillä ei ole mitään arvoa. Esimerkiksi purjo maustaa ja myös koristaa ruokaa, vaan suola vain sulaa ja sekoittuu ruuan sekaan koristamatta annosta. Ellei suola maistu ruuassa, se on täysin turha mauste, koska se ei näy eikä sillä ole merkittävää ravintoarvoakaan.
Uskovan tulee säilyttää 'makunsa'. Hänen ei tule hyväksyä ja myöntyä kaikkeen pahuuteen, mitä näkee ja kuulee, vaan hän rohkeasti sanoa oman mielipiteensä ja ennen kaikkea elää uskovan elämää, niin että vaellus todella erottuu edukseen. Suola säilyttää makunsa pysymällä suolana. Uskova säilyttää makunsa, olemalla uskova joka tilanteessa.
Suolana sopassa
Suola siis antaa ruokaan makua. Kuvitellaanpa, että teet reseptin mukaan ruokaa ilman suolaa. Tämän jälkeen mittaat tarvittavan suolan erilleen. Kun ruoka on valmista syöt ensin ruoan ilman suolaa ja sen jälkeen syöt suolan erikseen. Maistuuko hyvälle? - Suolasta ei ollut hyötyä, koska se oli erillään ruoasta. Vain jos sekoitat suolan ruokaan, se antaa ruoan makuun halutun lisän.
Samoin on uskovan laita; hän on maailman suola. Jos uskova on pysyttelee erillään maailmasta, hän on kuin se suola, joka nautitaan erikseen. Mitä hyötyä on uskovasta, joka ei ota osallistu yhteiskunnan toimintaan ja elä siinä. Se olisi aivan sama asia kuin se, että uskovat kokoontuisivat kirkkoihin keskenään ja kieltäisivät ulkopuolisia tulemasta sinne. Uskovan tulee mennä sinne, missä on hätä ja tarve, ollen 'suolana sopassa'.
Suola säilöö
Maustamisen lisäksi suolaa käytettiin säilöntään, koska se estää ennenaikaisen mädäntymisen. Esimerkiksi liha pilaantuu lämpimässä nopeasti, mutta jos liha suolataan, se säilyy huomattavasti pidempään.
Nykyisin monissa länsimaissa moraalinormit vaikuttavat lähes olemattomilta, ja ihmiset elävät kuin viimeistä päivää. Tätä varten Jumala on asettanut uskovat yhteiskunnassa strategisiin paikkoihin suolaksi säilyttämään järjestystä ja moraalia. Elämällä ihmisten parissa uskovat täten pitävät yllä 'makua' moraalin ja kristillisten arvojen osalta, ja näin hidastavat maailman mätänemistä.
Valkeus
Jeesuksen toinen vertaus käsittelee valoa. Siinä Jeesus sanoo, että uskovat ovat "maailman valo". Hän ei sano, että sinusta pitää tulla "maailman valo" tai että sinun pitäisi loistaa kasvoiltasi kuin Mooses hänen tultua alas Siinain vuorelta Jumalan läsnäolosta (2. Moos. 34:29-35).
Jeesus sanoo yksinkertaisesti, että uskovat ovat "maailman valo" - siis ilman epäinhimillisiä ponnistuksia. Kenenkään ei tarvitse löytää itsestään valoa tai saada sitä aikaan, vaan se on hänessä. Uskova näet heijastaa Herransa Jeesuksen Kristuksen valkeutta.
Vertauksen valolla Jeesus tarkoittaa öljylamppua, joka oli sen ajan pääasiallinen sisävalaisin. Öljylampussa poltettiin oliiviöljyä, joka antoi tasaisen liekin aina niin pitkäksi aikaa, kun öljyä riitti.
Toinen vertauksessa mainittu esine on vakka, joka on iso kori, jossa säilytettiin esimerkiksi jauhoja ja säilöttyä ruokaa. Katsotaanpa vielä lyhyesti kolmea valon ominaisuutta, jotta Jeesuksen jälkimmäinenkin vertaus avautuu meille luoden meissä uutta.
Voimanlähde
Valolla on aina jokin voimanlähde. Öljylamppu palaa öljyllä, taskulamppu tarvitsee pariston ja kattovalaisin verkkovirtaa. Valo ei siis milloinkaan synny tuosta vain ilman voimanlähdettä. Lamppu ei saa itsestään tuotettua valoa, vaan valo tarvitsee energianlähteen.
Mikähän uskovan energianlähde voisi olla? Onko se kenties askeesi tai äärimmäinen ponnistus? Palaako kynttilä, jos se vain ponnistaa kovasti? - Ei. Uskovan voimanlähde on Kristus. Jeesus on ehtymätön valkeuden lähde. Me katsomme häntä ja säteilemme hänen valoaan ympärillemme. Kun yhteys voimanlähteeseen on kunnossa, on myös valo taattu.
Valo näkyy
Vertaus valosta ja sen merkityksestä jatkuu. Jeesus sanoo:
"Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville."
Jos valon voimanlähde on kunnossa, valo loistaa ja säteilee kirkkautta ympärilleen. Mutta, jos valo laitetaan ehdoin tahdoin piiloon, ei valo saa säteillä vapaasti.
Jos emme kristittyinä tahdo tuoda valkeutta näkyville, on kuin laittaisimme valon piiloon kannen alle. Valkeus on kyllä edelleen meissä, mutta se ei ole kenellekään hyödyksi, koska itsekkäästi pidämme sen vain itsellämme.
Eikö valosta ole suurempi hyöty, jos se loistaa vapaasti? Ja eikö liekki myös pala paremmin, kun se ei tukehdu kannen alle, vaan palaa vapaasti avoimessa tilassa?
Valo on tarkoitettu näkymään. Ethän siis peitä Kristuksen valoa, jota luonnostasi loistat? Miksi ahdistaisit itseäsi ja peittäisit valkeuden, joka on sinussa luonnostaan Jumalan lapsena?
Valo voittaa pimeyden
Kolmantena valon ominaisuutena mainitsen vielä sen uskomattoman voiman pimeyteen nähden. Ajattelepa miten vahva elementti valo on verrattuna pimeyteen. Pimeys saattaa tuntua massiiviselta, kun yö laskeutuu ja synkkä pimeys kietoutuu ympärille. Mutta jos sinulla on mukanasi edes pieni kynttilä, se riittää voittamaan pimeyden. Sen sijaan pimeys ei kykene peittämään edes pientä liekkiä, vaan tuo liekin tuottama valo ylittää pimeyden ja näkyy pitkälle.
Niin kauan, kun liekki palaa, pimeys on voimaton sen edessä. Samoin aamunkoitteessa pimeys väistyy valkeuden tieltä ja pysyy poissa kunnes valkeus päättää vetäytyä horisontin taakse ja antaa pimeyden peittää maan.
Ajattele, kuinka pieni valo näkyy kauas ja voittaa suuren pimeyden. Tämä pätee myös uskoviin. Vaikka sinun valosi tuntuisi olevan kuinka pieni ja arka liekki tahansa, se näkyy pimeyden keskellä ja kutsuu ihmisiä luokseen pelastukseen.
Synkinkään pimeys ei kykene sammuttamaan Kristuksen tulta sydämestäsi, vaan pimeys joutuu väistymään tuon liekin edessä. Niin kauan, kun olet yhteydessä voimanlähteeseen, ei pimeys sinua voita.
Valoa ja suolaa omaan elämään
Jeesuksen lyhyet vertaukset antavat valtavan raamattutunnin siitä, miten Herra tahtoo meidän jokaisen elävän suolana yhteiskunnassa ihmisten keskellä ja säteilevän valkeutta lähimmäistemme keskellä.
Vaikka meistä saattaa aika ajoin tuntua siltä, että tahdomme muinaisten isien tavoin vetäytyä erämaan hiljaisuuteen pois aina niin hankalien ihmisten parista, Herra ei tahdo meidän jäävän hiljaisuuteen. Herra sallii meidän toki viipyvän hiljaisuudessa hänen yhteydessään, mutta siitä huolimatta hän tahtoo lähettää meidät takaisin ihmisten pariin, kun olemme siihen valmiit.
Me olemme "maan suola" ja "maailman valo". Edellä tarkastelimme suolaa ja valoa muutamasta eri näkökulmasta. Ajattelepa nyt uudelleen, mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan, että sinä olet "maan suola" ja "maailman valo".
Säteiletkö sinä Kristuksen ehtymätöntä kirkkautta ympäristöösi? Entä maustatko lähipiiriäsi Kristuksen hyvällä 'suolalla'? Olet Jeesuksen oma, hänen lähettiläänsä omassa ajassasi. Valkeus ja maku on sinussa. Ethän pidä sitä vain itselläsi?
Olethan ylpeä arvokkaasta tehtävästäsi!
Pohdittavaa
Millaista on olla 'maan suola'?
Millaista on olla 'maailman valo'?
Miten 'oleminen' on erilaista 'tulemisesta' tai 'tekemisestä'?
"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."
Matt. 5:13-16 [kr92] [kr38]
Kohta ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen (1000 - 1200 jKr.) Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan alueilla joukko Herralle omistautuneita 'pyhiä miehiä' luuli keksineensä ratkaisun hurskaita kristittyjä vaivanneeseen ongelmaan eli kiusauksen ja lankeemuksen ongelmaan. Heidän ratkaisunsa oli vetäytyä pois normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jotta kiusaukset sammuisivat virikkeiden myötä. Jotkut isistä muuttivat asumaan luoliin, toiset puolestaan asuivat majoissa, joita olivat rakentaneet puihin. Jotkut jopa kaivautuivat hiekkaan, toiset vetäytyivät korkeiden tolppien päälle jne.
Askeesi ja vetäytyminen yhteiskunnasta ei kuitenkaan ratkaissut isien alkuperäistä ongelmaa, vaan kiusaukset muuttivat vain muotoaan. Onneksi kävi niin, että kohta parhaat luolastot olivat asuttuja, ja erämaassa alkoikin olla tungosta. Koska täydellinen erakoituminen ei kaikilta osin onnistunut eikä toisaalta kaikille sopinutkaan, alkoivat erämaa-isät laatia sääntöjä 'yhdessä-erillään' elämistä varten, jotta kaikki saivat elää rauhassa. Rajusti historian vaiheita oikaisten, näitä osin olosuhteiden pakosta syntyneitä yhteisöjä voidaan pitää luostarilaitoksen alkuna. Lopulta isien tarpeesta omistautua Herralle kehittyi ajanmittaan luostarilaitos, joka pimeällä keskiajalla vastasi käytännössä kirkon hengellisestä opetuksesta ja sosiaalisesta avustuksesta. Voidaan siis sanoa, että Herra johdatti luostarit takaisin ihmisten pariin.
Kysymys kuuluu, miten olisi käynyt, jos kaikki Herran omat olisivat vetäytyneet yksinäisyyteen eivätkä olisi palanneet takaisin ihmisten pariin? Kuka olisi julistanut evankeliumia kadotetuille? Luostarilaitos syntyi aikanaan vastauksena ihmisten tarpeeseen vetäytyä yhteiskunnasta, mutta koska Jumalan suunnitelma ei ollut eristää uskovia yhteiskunnasta, hän toi luostarit takaisin ihmisten pariin. Uskovien tulee olla siellä, missä evankeliumia ei ole kuultu oikein. Ja evankeliumia ei ole kuultu oikein, jos on yksikin, joka sitä ei ole vastaanottanut. On siis tarkoituksen mukaista, että uskovat elävät ihmisten parissa valona ja suolana, kuten Jeesus vuorisaarnassa meitä vertauksin muistuttaa:
"'Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa".
"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (2. Moos. 5:13-16)
Saarnassa Jeesus käyttää sanoja "Te olette..." puhuessaan sekä suolasta että valosta. Tekstin tilanteessa Jeesus puhuu paitsi kansanjoukolle, hän puhuu erityisesti opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet hänen ympärilleen kuuntelemaan häntä (Matt. 5:1-2). Sanat "Te olette..." tulevat täten suoraan kohti myös meitä - nykypäivän opetuslapsia. Entä mihin Jeesus vertauksissa meidät rinnastaa?
Suola
Aloitetaan suolasta. Suola oli Jeesuksen aikaan monikäyttöinen aine, mutta vertauksessa Jeesus keskittyy kuvaamaan sen käyttöä maustamisessa ja säilönnässä.
Puhe suolan maun menettämisestä ei tarkoita sitä, että puhdas suola väljähtyisi, vaan kyse on siitä, että Israelissa käytetty suola oli peräisin Kuolleesta merestä ja se oli täten 'jalostamattomana luonnonsuolana' epäpuhdasta. Koska suolassa oli epäpuhtauksia, oli joukossa 'huonoa suolaa', jonka suolapitoisuus ei ollut riittävää maustamiseen eikä säilömiseen.
Jeesuksen vertauksessa suolalla on kolme vertauskohtaa, joita voimme soveltaa uskovaan. Katsotaan niistä kutakin erikseen.
Suola maistuu
Ensimmäinen asia on tietenkin suolan maku. Suola on tarpeetonta, jos se menettää makunsa. Jos suola ei tuo makua ruokaan, sillä ei ole mitään arvoa. Esimerkiksi purjo maustaa ja myös koristaa ruokaa, vaan suola vain sulaa ja sekoittuu ruuan sekaan koristamatta annosta. Ellei suola maistu ruuassa, se on täysin turha mauste, koska se ei näy eikä sillä ole merkittävää ravintoarvoakaan.
Uskovan tulee säilyttää 'makunsa'. Hänen ei tule hyväksyä ja myöntyä kaikkeen pahuuteen, mitä näkee ja kuulee, vaan hän rohkeasti sanoa oman mielipiteensä ja ennen kaikkea elää uskovan elämää, niin että vaellus todella erottuu edukseen. Suola säilyttää makunsa pysymällä suolana. Uskova säilyttää makunsa, olemalla uskova joka tilanteessa.
Suolana sopassa
Suola siis antaa ruokaan makua. Kuvitellaanpa, että teet reseptin mukaan ruokaa ilman suolaa. Tämän jälkeen mittaat tarvittavan suolan erilleen. Kun ruoka on valmista syöt ensin ruoan ilman suolaa ja sen jälkeen syöt suolan erikseen. Maistuuko hyvälle? - Suolasta ei ollut hyötyä, koska se oli erillään ruoasta. Vain jos sekoitat suolan ruokaan, se antaa ruoan makuun halutun lisän.
Samoin on uskovan laita; hän on maailman suola. Jos uskova on pysyttelee erillään maailmasta, hän on kuin se suola, joka nautitaan erikseen. Mitä hyötyä on uskovasta, joka ei ota osallistu yhteiskunnan toimintaan ja elä siinä. Se olisi aivan sama asia kuin se, että uskovat kokoontuisivat kirkkoihin keskenään ja kieltäisivät ulkopuolisia tulemasta sinne. Uskovan tulee mennä sinne, missä on hätä ja tarve, ollen 'suolana sopassa'.
Suola säilöö
Maustamisen lisäksi suolaa käytettiin säilöntään, koska se estää ennenaikaisen mädäntymisen. Esimerkiksi liha pilaantuu lämpimässä nopeasti, mutta jos liha suolataan, se säilyy huomattavasti pidempään.
Nykyisin monissa länsimaissa moraalinormit vaikuttavat lähes olemattomilta, ja ihmiset elävät kuin viimeistä päivää. Tätä varten Jumala on asettanut uskovat yhteiskunnassa strategisiin paikkoihin suolaksi säilyttämään järjestystä ja moraalia. Elämällä ihmisten parissa uskovat täten pitävät yllä 'makua' moraalin ja kristillisten arvojen osalta, ja näin hidastavat maailman mätänemistä.
Valkeus
Jeesuksen toinen vertaus käsittelee valoa. Siinä Jeesus sanoo, että uskovat ovat "maailman valo". Hän ei sano, että sinusta pitää tulla "maailman valo" tai että sinun pitäisi loistaa kasvoiltasi kuin Mooses hänen tultua alas Siinain vuorelta Jumalan läsnäolosta (2. Moos. 34:29-35).
Jeesus sanoo yksinkertaisesti, että uskovat ovat "maailman valo" - siis ilman epäinhimillisiä ponnistuksia. Kenenkään ei tarvitse löytää itsestään valoa tai saada sitä aikaan, vaan se on hänessä. Uskova näet heijastaa Herransa Jeesuksen Kristuksen valkeutta.
Vertauksen valolla Jeesus tarkoittaa öljylamppua, joka oli sen ajan pääasiallinen sisävalaisin. Öljylampussa poltettiin oliiviöljyä, joka antoi tasaisen liekin aina niin pitkäksi aikaa, kun öljyä riitti.
Toinen vertauksessa mainittu esine on vakka, joka on iso kori, jossa säilytettiin esimerkiksi jauhoja ja säilöttyä ruokaa. Katsotaanpa vielä lyhyesti kolmea valon ominaisuutta, jotta Jeesuksen jälkimmäinenkin vertaus avautuu meille luoden meissä uutta.
Voimanlähde
Valolla on aina jokin voimanlähde. Öljylamppu palaa öljyllä, taskulamppu tarvitsee pariston ja kattovalaisin verkkovirtaa. Valo ei siis milloinkaan synny tuosta vain ilman voimanlähdettä. Lamppu ei saa itsestään tuotettua valoa, vaan valo tarvitsee energianlähteen.
Mikähän uskovan energianlähde voisi olla? Onko se kenties askeesi tai äärimmäinen ponnistus? Palaako kynttilä, jos se vain ponnistaa kovasti? - Ei. Uskovan voimanlähde on Kristus. Jeesus on ehtymätön valkeuden lähde. Me katsomme häntä ja säteilemme hänen valoaan ympärillemme. Kun yhteys voimanlähteeseen on kunnossa, on myös valo taattu.
Valo näkyy
Vertaus valosta ja sen merkityksestä jatkuu. Jeesus sanoo:
"Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville."
Jos valon voimanlähde on kunnossa, valo loistaa ja säteilee kirkkautta ympärilleen. Mutta, jos valo laitetaan ehdoin tahdoin piiloon, ei valo saa säteillä vapaasti.
Jos emme kristittyinä tahdo tuoda valkeutta näkyville, on kuin laittaisimme valon piiloon kannen alle. Valkeus on kyllä edelleen meissä, mutta se ei ole kenellekään hyödyksi, koska itsekkäästi pidämme sen vain itsellämme.
Eikö valosta ole suurempi hyöty, jos se loistaa vapaasti? Ja eikö liekki myös pala paremmin, kun se ei tukehdu kannen alle, vaan palaa vapaasti avoimessa tilassa?
Valo on tarkoitettu näkymään. Ethän siis peitä Kristuksen valoa, jota luonnostasi loistat? Miksi ahdistaisit itseäsi ja peittäisit valkeuden, joka on sinussa luonnostaan Jumalan lapsena?
Valo voittaa pimeyden
Kolmantena valon ominaisuutena mainitsen vielä sen uskomattoman voiman pimeyteen nähden. Ajattelepa miten vahva elementti valo on verrattuna pimeyteen. Pimeys saattaa tuntua massiiviselta, kun yö laskeutuu ja synkkä pimeys kietoutuu ympärille. Mutta jos sinulla on mukanasi edes pieni kynttilä, se riittää voittamaan pimeyden. Sen sijaan pimeys ei kykene peittämään edes pientä liekkiä, vaan tuo liekin tuottama valo ylittää pimeyden ja näkyy pitkälle.
Niin kauan, kun liekki palaa, pimeys on voimaton sen edessä. Samoin aamunkoitteessa pimeys väistyy valkeuden tieltä ja pysyy poissa kunnes valkeus päättää vetäytyä horisontin taakse ja antaa pimeyden peittää maan.
Ajattele, kuinka pieni valo näkyy kauas ja voittaa suuren pimeyden. Tämä pätee myös uskoviin. Vaikka sinun valosi tuntuisi olevan kuinka pieni ja arka liekki tahansa, se näkyy pimeyden keskellä ja kutsuu ihmisiä luokseen pelastukseen.
Synkinkään pimeys ei kykene sammuttamaan Kristuksen tulta sydämestäsi, vaan pimeys joutuu väistymään tuon liekin edessä. Niin kauan, kun olet yhteydessä voimanlähteeseen, ei pimeys sinua voita.
Valoa ja suolaa omaan elämään
Jeesuksen lyhyet vertaukset antavat valtavan raamattutunnin siitä, miten Herra tahtoo meidän jokaisen elävän suolana yhteiskunnassa ihmisten keskellä ja säteilevän valkeutta lähimmäistemme keskellä.
Vaikka meistä saattaa aika ajoin tuntua siltä, että tahdomme muinaisten isien tavoin vetäytyä erämaan hiljaisuuteen pois aina niin hankalien ihmisten parista, Herra ei tahdo meidän jäävän hiljaisuuteen. Herra sallii meidän toki viipyvän hiljaisuudessa hänen yhteydessään, mutta siitä huolimatta hän tahtoo lähettää meidät takaisin ihmisten pariin, kun olemme siihen valmiit.
Me olemme "maan suola" ja "maailman valo". Edellä tarkastelimme suolaa ja valoa muutamasta eri näkökulmasta. Ajattelepa nyt uudelleen, mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan, että sinä olet "maan suola" ja "maailman valo".
Säteiletkö sinä Kristuksen ehtymätöntä kirkkautta ympäristöösi? Entä maustatko lähipiiriäsi Kristuksen hyvällä 'suolalla'? Olet Jeesuksen oma, hänen lähettiläänsä omassa ajassasi. Valkeus ja maku on sinussa. Ethän pidä sitä vain itselläsi?
Olethan ylpeä arvokkaasta tehtävästäsi!
Pohdittavaa
Millaista on olla 'maan suola'?
Millaista on olla 'maailman valo'?
Miten 'oleminen' on erilaista 'tulemisesta' tai 'tekemisestä'?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.