USKONKASTE

USKONKASTE

- "Olen myös miettinyt miten saisin uskonkasteen?"

Sanoohan sanakin niin että uskossa meidät tulee kastettavan. Ei Jeesuskaan saanut ennen tätä kastetta parantamisen ja pelastamisen lahjojaan. Eräänä iltana olin menossa saunaan, kun minut valtasi taas tällainen äkillinen ajatus:

- “Minun täytyy saada uskonkaste!”

Minä aivan tukahduin siihen ajatukseen, se oli niin pakonomainen että itkin saunassakin koko ajan, posket märkinä. Tavalla tai toisella sen täytyy onnistua, tunsin olevani valmis siihen. Kun sain se ajatuksen, muistui mieleeni myös uni uimahallissa jossa olin altaassa, sen vesi oli aivan punaista. Sitten reunalle tuli ihmisiä ja he kysyivät:

- “Mitä sinä siellä teet?”

Vastasin hymyillen että olen nähnyt Hänen kasvonsa. Olin kokenut jotain suurta. Siinä saunoessa mietin unta, menin itkien suihkuun, kohotin käteni ja sanoin:

- “Rakas Jeesus! Ei kai tämä vesisuihku ole arvottomampi paikka kuin sen unen uimahallin allas? Tule sinä Jeesus itse ja anna minulle kaste.”

Itkuni lakkasi ja sain rauhallisen mielen. Vielä minä sitä ajattelen että jos se jossain joskus toteutuisi, mutta minulla on nyt kuitenkin rauha. Ehkä se suihku kaste oli yhtä arvokas? Kirkko ei tee näitä kasteita, harmi, enkä minä sen takia halua seurakuntaa vaihtaa. Helluntai seurakunta tekee, mutta vaatii jäsenekseen. Lähetinkin Johanna Tunturipurolle sähköpostia asiasta ja hänen miehensä, Tapani Tunturipuro vastasi minulle:

“Johanna välitti minulle postisi, jossa mietit Raamatullista uskovien kastetta. Ja kehoitti vastaamaan…

En ota kantaa, miten toiset kirkkokunnat ja uskovien yhteisöt tulkitsevat asiaa, mutta itse olen nähnyt kasteen Raamatusta niin, että kun ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä syntien anteeksisaamiseksi, hänet kastetaan upotuskasteella. Kun mainitsit tuon erään herätysliikkeen ( jonka kasvatti muuten ole lapsuudestani asti ) ja joidenkin vapaiden seurakuntien käsityksen, että kastetaan seurakuntaan tai seurakunnan jäseneksi, niin ymmärrykseni mukaan Raamattu kuitenkin sanoo, että

- Uskonsa Jeesukseen tunnustavat kastetaan Kristukseen Jeesukseen ( ei missään sanota et srk:aan )

- Kasteessa me tulemme osalliseksi Kristuksen kuolemaan

- Kaste on vanhan elämän hautaamista, ja uuden elämän aloittamista. Lisäksi kasteelle meno on tietysti Jeesuksen seuraajaksi tunnustautumista toisten uskovien läsnä ollessa. Tilaisuus voi olla pienimuotoinenkin.

Jos sinulla kerran on sydämen varmuus, että haluat uskovien kasteelle, voimme palvella sinua asiassa sopivana hetkenä. Tiedämme muitakin, jotka kaipaavat kasteelle. Sinut voidaan kastaa yhdessä heidän kanssaan tai ihan erikseen, miten haluat. Ja nimenomaan voit edelleen kuulua siihen uskovien yhteyteen, jonka kodiksesi koet.

Olemme käytettävissä, jos haluat asiasta lisäkeskustelua.

Isän rakkaus ja Jeesuksen veren armo olkoot elämässäsi,

t. Tapani Tunturipuro”

Minulle on tämän vuoden, 2010 aikana tapahtunut paljon, uskoni on syventynyt valtavasti ja moni asia avautunut täysin uudella tavalla. Koen, että olen todella uudestisyntynyt. Olen etsinyt ja löytänyt ja minulle on myös annettu, mutta totuus on niin lähellä, siellä kirjahyllyssä, Raamatussa. Minun Raamattuni ei ole enää joutanut olemaan hyllyssä. Se Sana on todella enemmän ja enemmän avautunut, sen lähde tuntuu olevan ehtymätön.

 Älkää siis tuhlatko aikaa, etsimällä totuutta sieltä sun täältä, vaan etsikää sitä sanasta. Ihmiset ovat pahasti eksyneet Jumalasta, ei ole enää mitään arvoja, tuntuu että mikään ei ole enää pyhää. Rukoilen ihmisten puolesta että he heräisivät. Rukoilen ja itken, posket märkinä, sillä enää ei ole paljon aikaa… Että he ymmärtäisivät kumpaa heidän tulee kumartaa. He eivät ymmärrä, sillä se on näkymätön maailma ja se on heistä huuhaata. Se on juuri sitä uskoa, uskoa johonkin mitä ei näe, mutta silti luottaa. Se ei ole tiedon asia vaan uskon. 

Jos minä en uskoisi, minä en tätä kirjoittaisi, enkä kaikkeen tähän vaivautuisi, vaan eläisin todella jotain mikä on tästä maailmasta, voi, olisipa se köyhää! Jotkut sanovat uskovien elämän olevan köyhää ja tylsää, mutta se ei pidä paikkaansa, tietäisivätpä vain! Jos saisivat 15 minuuttia maistaa tätä elämää, eivät antaisi pois! - Nynnyinäkin meitä pidetään, mutta kumpi vaatii suurempaa rohkeutta, huudella kaikkia jonninjoutavia herjauksia uskovista vai tunnustaa Jeesus Kristus Herrakseen?

Että se siitä rohkeudesta.

- Eipä taida monesta löytyä miestä?

Paholainenkin hyökkäilee jatkuvasti, joten jännitystä kyllä riittää, ei kaipaa mitään kauhuelokuvia. Mutta täysi luotto Jumalaan ja Jeesukseen Kristuksen nimi, ovat näihin hyviä aseita. 

Eräänä iltana kun yritin käydä nukkumaan, mieheni katseli olohuoneessa tv:tä, yhtäkkiä vieressäni, mieheni puolella, sängystä kuului sellainen pamaus, kuin nyrkillä olisi patjaan lyöty. No, eihän siinä vieressä ketään ollut, itse olin täysin hereillä ja unta se ei ollut. Olin siinä yksin vaan en antanut pelolle valtaa, en välittänyt, ajattelin että siinähän yrität pelotella.

Joskus herään öisin ja huone haisee aivan rikille.

- Mitä vahvempi uskoni on, sitä enempi vihtahousu yrittää pelotella, mutta minä olen Jumalan sylissä, mitä pelättävää minulla on?

Olen myös uskon kasvun myötä oppinut tunnistamaan helpommin vihollisen. Tiedän myös sen perimmäiset tavoitteet joten en esitä mitään kunnioitusta sitä kohtaan. Se voi tuoda eteeni murheita että alkaisin syyttää Jumalaa epäonnestani. Onneksi alan tunnistaa sen metkut, ovela syyttäjä se on. Se kuiskii negatiivisia asioita korviimme, niitä me pidämme omina ajatuksinamme. Se käyttää silmiämme ja mieltämme porttina sisäämme. Moni sanoo ettei täällä Suomessa tapahdu mitään ihmeitä, mutta kyllä niitä tapahtuu, niin hyvän kuin pahankin puolelta. Jumalan ihmeet on vain suurempia. En tiedä miksi täällä ei haluta puhua niistä, ihmiset hautovat ne itsellään. Kai se on sitä ihmispelkoa, mitä muut sanovat. Minusta on hyvä tuoda nämä julki, sillä se on todistusta Jumalastamme. Maailma muuttuu aivan toisenlaiseksi kun on uskossa, siksi tuleekin yhteentörmäyksiä uskomattomien kanssa, koska he eivät voi ymmärtää ajatteluamme. Ne onkin tunneasioita joita on vaikea sanoiksi selittää.

 Jumala ja Jeesus ovat ankkuroituneet tiukasti sydämeeni ja jos se side irrotetaan, olen kuollut. Kerran saunassa istuessani sain kuvallisen näyn. Laitoin silmäni kiinni siinä istuessa, saunan lämmössä. Näin äkkiä kuvan, himmeän kuvan, aivan kuin Jeesuksen kasvot. Hänen silmänsä vuotivat verta ja Hän tuli lähelleni, vuodattaen oikeasta silmästään verta minun vasempaan silmään, annoin veren virrata itseeni. Sitten aukaisin silmäni hetkeksi ja suljin uudelleen. Jeesus vuodatti vielä vasemmasta silmästään minun oikeaan silmään vertansa. Todella outo näky, muttei pelottava. Pyhä Henki täyttää minut melkein päivittäin, se on todella ihanaa, päätä huimaavaa. Ystäväni laittoi minulle viestin:

- “Katso tv7:ltä Kristian Sandin ohjelma.”

Kysyin että:

- “Kuka hän on?”

Sain vastauksen että Kristian on Norjalainen opettaja ja kirjailija. Hänellä on kyky erottaa henget. Hän on taistellut omassa elämässään kuoleman hengen kanssa. Hän oli varma pitkään että tekee kuolemaa, tämä oli vuosien piinaa, eikä hänestä mitään sairauksia löytynyt. Hän jojoili uskon ja masennuksen keskellä, kunnes sai vapautusrukouksen ja pääsi eroon masennuksen ja kuoleman hengestä.

 Olen usein ajatellut että myös moni mielenterveys ongelmien kanssa painiskeleva on varmasti näiden henkien vallassa. Itsekin heidän kanssaan työskennelleenä uskon pahojen henkien riivaaman monia. Olisikin ihanaa jos heille voisi järjestää vapautuksia, mutta se on varmasti vaikea toteuttaa, uskomattomien vastustuksen takia. Eräskin skitsofreenikko usein itkee ankeaa lapsuuttaan ja ilkeää isäänsä. Olenkin nyt joskus kahden kesken puhunut hänelle että hänellä on rakastavampi Isä ylhäällä, joka rakastaa häntä sellaisena kuin on, ehdoitta ja Jeesus Kristus joka on vuodattanut verensä hänenkin tähtensä ja on kaikkien sorrettujen puolella. Hän kysyi?:

- “Kelpaanko minäkin?”

- “Olenko minä sorrettu?”

Vastasin hänelle:

- “Kyllä sinä kelpaat ja olet sorrettu, sinulla on ollut rankka elämä, mutta Jeesus ja Jumala rakastaa sinua. Ota tämä reseptinä, aina kun tulee huono olo, kuvittele että olet Jumalan sylissä, sillä lailla voi käydä yöunillekin. Itsekin olen sitä käyttänyt kun ole käynyt nukkumaan ja se auttaa. Tulee rauhallinen ja hyvä olo.”

Tämä rauhoitti häntä ja hän halusi halata minua ja mielelläni annan halauksen muodossa heille lähimmäisen rakkautta, sanon sen heille ääneenkin. Ajattelenkin että ole antanut käsivarteni Jeesukselle ja he saavat sen kautta olla Kristuksen sylissä. Heillä ei ole ketään, usein laitoksissa asuvat ovat myös omaistensa hylkäämiä. Heitä ei muisteta. Jumala vihaa hylkäämistä. Siksi minä haluan antaa heille tarvittaessa rakkauttani, ei se ole

minulta pois vaan saan siitä kaksin verroin itsekin.

- Paranna Herra, niin olen parannettu. Auta Herra, niin olen autettu.

Meidän pitää olla ymmärtäväisiä, meidän pitää rakentaa elämämme Jumalan Sanan mukaan. Jos rakennamme hiekalle, valheelle, se ei tule kestämään. Silloin olemme tyhmiä, niin kuin tyhmämies joka hiekalle rakensi. Me tarvitsemme Jeesusta tässä elämässä, eikä vain kuolemassa, silloin se on sitä paitsi myöhässä. Me rakennamme taivaan valtakuntaa jo täällä. Me eletään iankaikkisuutta varten. Näkyvä maailma on vain ajallista maailmaa. Hengen hedelmää on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys, uskollisuus, ystävällisyys, lempeys ja itsehillintä.

- Minkälaista hedelmää sinä tuotat?

Kaikki me olemme erilaisia ja erilailla varustettuja. Meidän pitää tukea toinen toisiamme. Se joka tahtoo tulla suuremmaksi, hänen täytyy palvella. Meidän pitäisi olla rohkeita palvelemaan ja auttamaan, puolustamaan heikompaa.

- Oletko sinä rohkea?

Rakkaus on rohkeutta, lujuutta, se uskaltaa tehdä päätöksiä, vetää rajat. Uskomaton ihminen näkee asiat niin kuin silmillään näkee, hän narisee, tuomitsee ja juoruaa. On masentunut, tuskainen, piikikäs, pilkkaava ja hengetön. Tämä ihminen ei tuota hedelmää, hän on kuin kuolleessa tilassa. Sanassa me jalostumme ja meistä tulee hyvä puu joka tuottaa runsasta hedelmää. Jumala on antanut meille jokaiselle henkilökohtaisen suunnitelman tähän elämään. Me olemme Jumalan koulussa, meillä on kaikilla oma henkilökohtainen lukujärjestys, emmekä tallaa toisten polkuja.

- Niin kuin isä kasvattaa lastaan, kasvattaa Jumala meitä.

Kun antaa itsensä täysillä Jeesukselle, saa heittää ahdistus ja masennus lääkkeet nurkkaan, moni on saanut tätä kautta näihin parannuksen. Se vaikuttaa ihanan parantavasti mielen alueelle. Jos me teemme syntiä, Jumala alkaa karsia kuvaannollisesti meidän puutamme, eli meitä. Sanalla on puhdistava vaikutus, se

raapii meistä karstat pois, kun luemme sitä sydämellä. Jumala on antanut Pyhän Hengen, Totuuden Hengen. Se ohjaa meitä, opettaa ja on meidän neuvonantaja. Se karsii meitä.

- Älä katso itseesi, äläkä pyöri oman napasi ympärillä vaan katso Jeesukseen.

- Äläkä ryve siellä itsesäälissä ja masennuksessa vaan ota Jeesuksen ilo vastaan.

- Älä elä kiusauksissa, sillä ne tulevat ajatuksista ja ne tulevat paholaiselta.

Synti saa aikaan masennuksen ja kuoleman hengen, se vangitsee meidät. Pyhä Henki taas vapauttaa meidät kun niin tahdomme. Alistamme oman tahdon Jumalan tahdon alle. Annamme aikaa Jumalalle, ettei vihollinen pääse meihin kiinni. Ei lintukaan tee pesää päämme ylle jollemme anna. Saman lailla vihollinen pommittaa meitä mielemme yläpuolella, sen tarkoitus on sairastuttaa meidät syntien avulla. Lopulta se yrittää saada hengen ja kuoleman kautta kokonaan meidän sielumme. Ihminen etsii omien toimiensa tueksi arvovaltaisia auktoriteetteja. Raamatun luomiskertomus antaa joillekin ihmisille valtuutuksen tehdä luonnon kanssa mitä vain. Luomiskertomuksen kohta kuuluu näin:

- Ja Jumala sanoi:

- Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat;

- Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille.

- Olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.

Tuskin Jumala antoi kuitenkaan ihmiselle oikeutta hävittää luontoa ja sitä kautta itseään. Vielä vähemmän voi kuvitella, että Luoja olisi suorastaan kehottanut tappamaan eläimiä ja tuhoamaan luontoa mielin määrin. Mutta pitää myös muistaa että

Jumala antoi tämän lupauksen meille ennen meidän syntiin tuloamme. Syntiin langenneina meistä tuli ahneita, julmia eikä mikään enää ollut pyhää. Raamattu tuntee myös sudet. Ne ovat raatelevia ja julmia eläimiä. Tässä pari vertausta:

- sen päämiehet siellä ovat niin kuin saalista raatelevaiset sudet: He vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa. (tarkoittaa Israelin päämiehiä)

Hesekiel 22:27

- kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia.

Matteus 7:15

- Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.

Apostolien teot 20:29

Meidän on aina täytynyt tulla toimeen petojen kanssa, se kuuluu osana suomalaiseen luontoon. Olemme eläneet täällä suomessa rintarinnan niiden kanssa. Olemme myös omat ilkeytemme ja pahuutemme laittaneet petojen syyksi. Samanismi on kukoistanut petojen tuella. Uskottiin että ihminen pystyi muuttumaan yöllä pedoksi tai siirtää sielunsa eläimen ruumiiseen ja liikkua tekemässä ympäriinsä pahaa. Sen avulla otettiin yhteyttä yliluonnolliseen maailmaan. Valitettavasti näitä oppeja toteutetaan vielä tänä päivänäkin.

Tässä historiallinen kuvaus Suomen maasta:

- *Onko tämä Suomenmaa?

Pyhä Patrikki varjelkoon meitä koskaan astumasta noille kirotuille rannoille! Rakas neiti, ettekö ole koskaan kuullut, mitä tuosta maasta ja sen pakanallisesta kansasta kerrotaan? Siellä

vallitsee ikuinen yö, siellä lumi ei koskaan sula, villit pedot ja vielä villimmät ihmiset makaavat vierekkäin vuorien luolissa. Metsät ovat täynnä hiisiä ja lempoja, että kun yhtä nimeltään huutaa, kohta matelee niitä sadoittain esiin kivien ja kantojen takaa. Keskenään loitsivat ihmiset toisiaan kaikenlaisella pahalla, niin että kun joku vihaa toistaan, heti muuntaa hän vihamiehensä sudeksi tai siaksi ja jokainen sana minkä he lausuvat, muuttuu siksi mitä sillä tarkoitetaan, niin että kun he tahtovat tehdä venheen tai kirveen niin sanovat he vain ja se syntyy.*

Raivotautinen susi käy ihmisen kimppuun ja niin käy ihminenkin, mutta tiedetään ettei ihmisen tarvitse olla edes raivotautinen kun hän tappaa toisen ihmisen. Miten julma ihminen lihassa onkaan.

- Onko kansamme keskuudessa asunut joku kumma synkkyys, masennus?

- Onko meillä aina ollut jotain outoja voimia?

- Onko ne hyvästä vai pahasta?

- Olemmeko eläneet jonkun kirouksen vallassa joka nyt täytyisi lopulta saada murrettua?

Ihminen on usein toiselle ihmiselle susi. Mutta sen pahimmasta pahimmankin sisältä voi löytyä hyvä ihminen. Lihamme on syntinen, mutta voimme saada syntimme anteeksi, antamalla ja tunnustamalla ne Jeesukselle Kristukselle, niin kuin ryövärikin sai anteeksi ne ristillä ja sai viimehetkellä taivaspaikan, koskaan ei ole liian myöhäistä, kun teet sen ennen kuolemaasi, uskot Jeesukseen Kristukseen. Jeesus lävisti itsensä syntimme ruumiinsa läpi ristillä, kaikki yksittäiset syntimme jo sieltä Aatamista asti. Saamme astua uuteen elämään puhtaina, uudestisyntyneinä. Meidän tulisi myös pysyä sillä uudella kaidalla tiellä, mutta ihmisinä se on vaikeaa jos ei ole saavuttanut täydellistä uskoa. Siksi onkin hyvä pyytää anteeksi joka päivä tekojamme. Jeesus kyllä rakastaa meitä ja ottaa mielellään vastaan, puhdistaen ja ehkä parantaenkin, kunhan sitä itse haluamme. Muista ettet käytä kuitenkaan ihmisyyttäsi

tekosyynä toteuttaa tahallaan himojasi ja halujasi, etkä edes yritä parantaa tapojasi. Suomessa on oma masentava rikoshistoriansa. On ollut Lallit ja Piispat, puukkojunkkarit eli “Häjyt”, jotka saivat sankarillisiakin piirteitä.

- Miten pahasta voi tehdä sankarin?

Puukkojunkkareiden keskuudessa tappelut oli yleisiä ja niissä tuli paljon miestappoja, jopa hautajaisissa saattoi saada puukosta. Yleensä nämä rellestivät häissä, varastelivat hevosia ja kiertelivät ympäri pitäjiä. He harrastivat uhkapelejä, varasteluja ja yöjuoksuja. Pahinta oli Lapuanjoen alaosassa, Kauhavalla ja Ylihärmässä. Ensimmäiset tapot tehtiin jo 1790-luvulla mutta varsinainen aalto oli 1820-luvulta 1880-luvulle. Heitä oli kaikista yhteiskuntaluokista. Tuomittuina oli talollisia kuin renkejä, torpallisia kuin itsellisiä. Johtajat oli usein talollisia. He olivat yleensä pelättyjä ja kunnioitettuja. Häjy tappeli kunniansa vuoksi, mitään ei saanut pelätä, kunnon mies tappeli. Heitä oli vaikea saada tuomituiksi. Kukaan ei uskaltanut todistaa heitä vastaan. He saivat myös ihailua ja kunnioitusta, koska uskalsivat olla yhteiskuntaa ja virkavaltaa vastaan. Tätä on yritetty selittää monin tavoin. Elintaso Pohjanmaalla nousi ja häät muodostuivat suurellisiksi runsaine alkoholitarjoiluineen. Miehillä ei aina ollut mahdollisuutta oman tilan perimiseen ja varallisuuden luomiseen, mikä johti turhautumiseen. Nuorison väkivalta käyttäytyminen saattoi olla protestia, valtakoneiston painostusta, paikallislakeja ja pitäjäkuria vastaan. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen laajamittainen nuoriso-ongelma suomessa. järjestys-sääntöjä ja pitäjänlakeja alettiin säätää ja toteuttaa 1700-luvun jälkipuoliskolla, maaherrojen, muiden viranomaisten sekä papiston aloitteesta. Väkivalta aalto talttui 1800- luvun loppupuoliskolla osaksi herännäisyyttä ja siirtolaisuutta, mutta varsinkin nuorisoseurojen ja raittiusliikkeen ansiosta. Kun nuorille luotiin kanava omaehtoiselle toiminnanhalulle ja seurustelun tarpeelle. Tässä on minusta paljon yhtäläisyyttä tähän päivään, väkivaltaa, tappoja, varastelua, uhkapelejä, yöjuoksuja, alkoholia… Nykyjengejä, Häjyjä. Nuoret ovat

turhautuneita. Halutaan osoittaa mieltä näillä teoilla, asettamalla itsensä jonkinlaiselle sankaruuden tasolle, mikä on valitettavasti harhaa. Sitä sankaruutta vahvistaa vielä media ja elokuvat, uutiset ja internetit. Annetaan väärää kuvaa sankaruudesta, tosi paha, negatiivinen kuva ja kun sitten todellisuus iskee, kaikki onkin usein jo myöhästä. Tai usein ajattelemme että ei ole enää muuta apua, emme ymmärrä pyytää apua Herralta. Tai ensin haemme apua turhaan kaikista erilaisista paikoista ja jos sitten lopulta tulee mieleen pyytää apua Jumalalta, se on jostain syystä aina se viimeinen vaihtoehto. Olemme niin ylpeitä, emme voi pyytää apua Herralta ennen kuin todella meidät on nöyryytetty, katkaistu selkäranka.

- Herra auta Suomen nuoria ja ihmisiä jotka käyvät tätä raskasta tietä. Anna myös päättäjien nähdä tämä avun tarve ja löytää siihen apu.

- Toistaako historia itseään?

On selvä esimerkki siitä että heitä voi auttaa, niin kuin 1800-luvulla nuorisoseuratkin saivat hyvää aikaan. Uskon että se toimii vielä tänäkin päivänä kun vain hyvää tahtoa riittää.

Masennuksen juuri on sisäänpäin kääntynyttä vihaa. Suomalaisille masennus on oikea kansantauti.

- Olemmeko saaneet perinnöksi vihollisen henkivallat? Murhahenget ja muut, niitähän ympärillämme paljon tapahtuu. Olemme liian ylpeitä että saisimme sydämen hanat auki. Me emme halua avata ja näyttää tunteitamme. Tässä maassa on Jumalan sanaa ja arvovaltaa poljettu. Masennus pääsee leviämään kun meillä ei ole Jumalan valoa ja iloa sydämessämme. Yhteiskunnan yllä on paha ahdistus ja viha, kuin synkkä pilvi Suomen yllä. Vihollinen tanssii ympärillämme paholaisen tanssia kiihtyvään tahtiin. Haemme lääkkeitä apteekista masennukseen ja ahdistukseen, kun Herran kautta sitä lääkettä saisi ilmaiseksi sekä avun ja ilon. Masennus on yksi suurimpia syitä jonka takia ihmiset ovat tänä päivänä eläkkeellä. Ihmiset ylpeyden takia ennemmin antavat elämänsä kuolemalla, kuin nöyrtyisivät Jumalan edessä.

- “Onko mitään järkeä?”

Herra sanoo:

- “Älä pelkää! Minä olen sinun kassasi ja pelastan sinut.”

- “Tahdotko sinä vai haluatko edelleen rypeä siellä itsesäälissä? Se on ylpeyttä kun emme uskalla tuoda heikkouksiamme Jumalan hoitopöydälle. Herra haluaa haastaa sinut voittoisaan uskon elämään. Jumalan voima on se että luotamme Jumalan sanaan. Uskovan tehtävä on levittää evankeliumin tulta ei sammuttaa sitä.”

- “Evankeliumi on ilosanoma, Jeesus on lunastanut meidän syntimme.”

- “Haluatko ottaa sen vastaan?”

Se on sinusta itsestäsi kiinni. Se on tahdon asia.

- “Tahdotko sinä?”

Tunnustat vain että uskot sydämestäsi Jeesukseen Kristukseen. Uskot Hänen Ylösnousemuksen. Annat syntisi Jeesuksen ristille, sillä hän on ne siellä lunastanut, meidän kaikkien puolesta. Anna anteeksi myös niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, oikeasti anteeksi.

Mitä vaikeampien ihmisten kanssa työskentelemme, sitä kirkkaampia timantteja meistä tulee uskossa. Me emme tuomitse toisten vajavaisuuksia, emmekä korota itseämme jonkun vajavaisen edelle. Me täydennämme toinen toisiamme ja jokainen on yhtä tärkeä ja arvokas. Silloin kun uskovat pääsevät yhteyteen toistensa kanssa, vihollinen tuhoutuu, sillä yksi uskova jahtaa pakoon tuhat demonia ja kaksi uskovaa kymmenentuhatta! Vau! He täyttyvät Pyhällä Hengellä, he tietävät pääsevänsä taivasten valtakuntaan. Heidän suunsa on iloista naurua täynnä. Näin sanoo Herra:

- Siitä teidät tunnetaan opetuslapsikseni, että teillä on rakkaus sydämissänne.

Todellista rikkautta ei ole se mitä sinulla on pankkiholveissa tai kuinka paljon maata omistat, todellinen rikkaus tulee siitä että sinulla on Jeesus elämässäsi. Taivaasta ei voi rahalla tonttia ostaa. Sellainen jolla on paljon maallista rikkautta, muttei

Jeesusta sydämessään, on hän köyhistä köyhin. Jumala on antanut meille rakkautensa, eikä se rakkaus tee koskaan pahaa lähimmäisillemme. Voimme rakastaa heitä ilman rahaa, katsoa sorrettua silmiin ja kietoa kädet hänen ympärilleen. Se joka Jumalaa kunnioittaa, saa kunniaa Jumalalta, joka ylenkatsoo Jumalaa, saa halveksuntaa Jumalalta. Olemme aina olleet uhrautuvaa kansaa, sotavuodetkin sen osittivat. Taistelimme maamme, kansamme ja läheistemme puolesta. Niin teemme tänäänkin mutta asiat ovat muuttuneet. Nyt teemme sen kaiken omaisuuden takia, rahan, auton ja muun maallisen vuoksi, olemme unohtaneet läheisemme, sukulaisemme. Työ on kaikki kaikessa. Lapset unohtuvat ilta ja yökausiksi yksin kotiin ilman rakkautta. Ihmiset tänä päivänä ovat eri tavoin villiintyneitä ja ovat jopa rahasta halukkaita alentamaan ihmisarvoa. Monet Tv-ohjelmat syyllistyy juuri tähän. Ihminen ei enää kunnioita toista ihmistä vaikka meidän pitäisi pitää lähimmäistä parempana kuin itseämme, kunnioittaa ja palvella heitä. Ei, vaan he ovat valmiit myymään lähimmäisen rahasta, hälläväliä miten tämän toisen käy. Käsky, kunnioita isääsi ja äitiäsi… on myös tänä päivänä menettänyt sen kunnioituksen mikä siihen käskyyn kuuluu. Se harvoin enää toteutuu. Jotkut ovat myyneet vanhempansakin.

- Mitä se kertoo meistä tänä päivänä?

Itse ole oppinut jo pienestä kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, vaikka joskus kokisikin että he olisivat väärässä, nielen tunteeni ja annan kunnioituksen heidän kokemuksilleen. En tallaa heitä käsityksilläni, vaan hieman peräännyn ja annan tilaa. Kunnioitan kaikkia ihmisiä itsenään, meillä kaikilla on omat tärkeät kokemuksemme ja oppimme tässä elämässä. Emme voi tietää kuinka tärkeä tehtävä esim. köyhällä kodittomalla on vaikka meidän elämään, vaikka vain kerran tapaisimme hänet elämämme aikana. Hänen vaikutuksensa meihin on tärkeä läksy, he voivat olla juuri niitä timantteja jotka hiovat meitä jos vain haluamme niin. Minulle annettiin kerran päivänäky jossa minulle näytettiin vilaus unesta jota en muista nähneeni, nyt se avattiin näkynä jossa kuljin enkelien kanssa jonossa. Olin

matkalla tähän maailmaan, lähtö oli alkanut. Vähättelin itseäni ääneen:

- Olisiko minusta tähän elämään? Enhän ollut kovin viisas mielestäni, mutta lopulta sanoin enkeleille, että enköhän minä tästä selviä, ihan maalaisjärjellä, ei kai se niin vaikeaa olekaan, antaa mennä!

Oliko se uni jota en muistanut vai näky tänne elämään tulosta, juuri ennen syntymää?

Rakkaus on lain täyttymys, siihen on kätkettynä kaikki käskyt. Uskonkaste yhä kummittelee mielessäni. Puhuin ystävälleni uudelleen kasteesta, mitä mieltä hän olisi siitä? Minä joka tapauksessa, tavalla tai toisella haluan kasteelle, mutta olisihan mukavampi mennä ystävän kanssa. Hän oli edelleen innostunut asiasta ja kysellyt kirkonkin kantaa asiasta mutta kirkko ei ole valitettavasti halukas kastamaan. Kirkon mielestä lapsi/nimikaste riittää. Sana kyllä sanoo kasteesta muuta ja sana on totuus. Minä voisin tiedustella lisää asiasta ja hän myöntyi, eihän se kuitenkaan vielä mihinkään pakota. Laitoin taas Tunturipurolle postia ja sainkin vastauksen pian, jo samana iltana. Kysyin näin sähköpostissa:

“ Hei!

- Kyllä, todella haluan uskonkasteen ja olen samaa mieltä noista asioista kanssasi. Meitä on oikeastaan kaksi Jeesukseen uskovaa täällä ja ystäväni haluaisi myös kasteelle. Aivan sama vaikka yhdessä muiden uskovien kanssa, niinhän he menivät Raamatussakin kaikki uskovat yhdessä kasteelle, veden ääreen. Ystäväni on kolmen lapsen yksinhuoltaja, joten en tiedä miten hänelle sopii, mutta halu on kova. Koska teillä on kaste tilaisuuksia? Mitä pitää ottaa huomioon kasteelle tullessa?

Pääkaste/kokokaste? Missä tämä tapahtuu?

Tietoa kaivaten****”

Illalla sain tämän vastauksen:

Kristuksen Jeesuksen rauhaa, jonka Hän meille lupasi astuessaan Taivaaseen!

Koska käsitämme kasteen vanhan elämän hautaamiseksi, niin käytäntömme on upotuskaste (Joh. 3:22,23)

Koska seurakuntamme tiloissa ei ole tähän mahdollisuutta, jää kaksi vaihtoehtoa: joko erään mökin rannalla( sauna tietty lämmitetään) tai eräässä palvelutalon altaassa. Milloin, on ensisijaisesti sinusta ja ystävästäsi kiinni! Eräs sisar, joka on ammattiompelija, on tehnyt sellaisia kaste”mekkoja” joihin pukeutuneena asian voi hoitaa, ja niiden alla mielellään omat läpinäkymättömät vaatteet, kun märkä kangas on aika paljastava. Palvelemme myös tässä kasteasiassa mielellämme! Ajankohdan ehdotuksia odotellen, kaikkea Isän rakkautta ja hyvää elämääsi ja ystäväsi elämään, julistaen,

Tapani Tunturipuro

Laitoin heti ystävälleni sähköpostia eteenpäin, että:

- “Koska lähdetään?”

Olisin ollut valmis vaikka siltä seisomalta, olin niin innostusta täysi.

- “Jokohan tämä viimeinkin toteutuu?”

Hetkenpäästä tajuntani heräsi, huomasin että vastauksessa oli kaksi vaihtoehtoa, mökin ranta tai palvelutalon allas. Muistin taas unen, jossa seisoin altaassa, aivan punaisessa vedessä. Nyt

se allas on tarjolla! Tämä on siis suunniteltua tuolta ylhäältä, sen on todella tarkoitettu tapahtuvaksi. Vau! Halleluja! Mieletöntä mitä meille unien kautta kerrotaan.

- Olisi hyvä muistaa, että rukous on suora yhteys Jumalaan. Todella suora yhteys, vaikka usein unohdamme että se on suora yhteys. Aloin miettiä koska olisi sopiva ajankohta kasteelle. Tutkin kalenteria muttei löytynyt sopivaa aikaa. Oli jo Marraskuu. Ajattelin että Johanneksen päivä olisi ollut sopiva, olihan hän kastaja, Jeesuksen kastaja. Harmi, sillä se on vasta Juhannuksena. Halusin sen tapahtuvan pian. Rukoilin että näytä Sinä Herra minulle mikä olisi hyvä hetki toteuttaa se. Ehkä silläkin on tarkoituksensa koska se tapahtuu… juuri se oikea hetki, kaikkea muuta suunnitelmaa ajatellen. 

Katsoin tv7:ltä Reunalla ohjelmaa missä nainen kertoi kuinka meinasi kuolla synnytyksessä. Hän sai taivas kokemuksen. Häntä johdatti pitkä mies siellä. Hän yritti katsoa miestä kasvoihin, mutta tämä kielsi sen, sillä hän tulisi sokeaksi tämän kirkkaudesta. Nainen ymmärsi heti että oli Jeesuksen seurassa. Siellä oli kaunista kuin paratiisissa. Juokseva virta kulki heidän vierellään. Kauempana oli valkoinen kaarisilta. Kaksi miestä kulkivat sillan luona lukien Raamattua. Toisella puolella siltaa oli myös valkopukuisia. Eräs tuli sieltä heidän luokseen. Hän oli sen näköinen että tunsi naisen, mutta nainen ei tuntenut tätä miestä, jotain tuttua hänessä silti oli. Nainen ymmärsi että hänen pitää tehdä valinta, jäisikö hän tänne, tuonne sillan toiselle puolen, vai palaisiko? Jos hän päättäisi jäädä ei paluuta enää ollut. Sitten hän muisti vasta syntyneen poikalapsensa ja päätti palata. Hän oli hieman ennen pojan syntymää kysynyt mieheltään että voisiko heidän valitsemansa, Jani nimi muuttaa Jariksi? Hänelle oli tullut tunne että näin pitää tehdä. Mies suostui. Kun hän taas heräsi sairaalavuoteeltaan, lääkärit olivat kovin huolissaan:

- “Sinä olet ollut hyvin sairas…”

Nainen meinasi kertoa taivaskokemuksestaan, mutta ääni esti:

- “Älä kerro, muuten he luulevat että olet mielisairas ja laittavat sinut mielisairaalaan.”

Nainen oli hiljaa tästä vuosia, kunnes hänen isoäitinsä kuoli. Kun omaiset tutkivat edesmenneen valokuvia löytyi sieltä kuva miehestä jonka nainen oli tavannut taivaassa. Tämä oli hänen isoisänsä, Jalmari nimeltään. Hänen pojallaan ja isoisällä oli samana päivänä nimipäivä… Jalmari, Jari. Ohjelman lopuksi hän kertoi, että hän on käynyt uskonkasteella ja houkutellut sinne myöhemmin muitakin, suositteli sitä meille katsojillekin. Menin katsomaan kalenterista koska oli Jalmarin ja Jarin nimipäivä? No, se on 20.11. Sinä päivänä meidän toinen pojanpoikamme syntyi, taisipa olla vielä ns. “työnimenä” Jalmari. Herra oli osoittanut minulle näin kastepäivän. Tänä päivänä myös pojanpoikamme täyttää kaksi vuotta, tänä 20.11. 2010. Meillä on yhteinen juhlapäivä. Olin paljon aikaisemmin katsonut erään ohjelman missä mies oli saanut Jumalalta kymmenen tärkeää sanaa tälle, 2010 vuodelle. Kaksi tärkeintä niistä oli tottelevaisuus, piti olla kuuliainen ja toinen sana oli salaisuudet. Tänä vuonna Jumala avaa salaisuuksia niille jotka ovat herkkiä profetioissa. Tämän vuoden jälkeen Jumala tulee sulkemaan ovia. Olin jo unohtanut tämän ohjelman, kun kerran olin pesemässä sähköuunia. Kesken uunin pesun muistin ohjelman ja ne kaksi sanaa.

- “Mitkä ne olivatkaan?”

Minun täytyi keskeyttää työ, niin paljon se minua vaivasi. Etsin arkistoista tuon ohjelman ja löysin sen ja sain vielä vahvistuksen kasteesta. Minut oli kutsuttu ja minun piti olla kuuliainen, totella. En halunnut jäädä niiden ovien taakse kun ne sulkeutuu, halusin olla valmis. Se TÄYTYY toteuttaa tänä, 2010 vuonna, Marraskuussa 20.11. Jarin ja Jalmarin päivänä, meidän pojanpoikamme syntymäpäivänä! Päivä löytyi ja sain sovittua Tunturipuron kanssa kasteen juuri tälle päivälle. Olin kyllä harmissani kun ystäväni perui kasteelle lähdön. Mietin miten pääsisin täältä maalta kun ei linja-autotkaan kulje. Kaikilla oli omat kiireensä eikä he muutenkaan välitä näistä minun uskon asioista. Laitoin veljelleni viesti voisiko hän lähteä? Kuuntelin ylistysmusiikkia ja rukoilin itkien.

- “Herra, tämä on sinun kutsusi kasteelle, minä luotan että sinä myös järjestät minulle kyydin!”

Kävin katsomassa tämän jälkeen sähköpostin ja veljeni oli laittanut viestin että voi lähteä, jollei vaimollaan ole muita suunnitelmia. Jippii! Olin onnesta sekaisin ja kiitin Herraa. Hain raamatun, aukaisin sen summamutikassa ja sain kohdan Psalmit 103 ja 104. Ne olivat kuin juuri minulle tarkoitetut ne sanat osuivat juuri siihen hetkeen. Olin taas kerran myyty, itkin rakkauttani Herraan ja Isään Jumalaan. Aamen! Vihtahousu todella yritti pelotella etten pääsisi kasteelle. Ensin se yritti nujertaa autokyydin, millä pääsisin sinne. Sitten se näytti minulle unen missä näin anoppini ja mieheni siskon, jotka ovat molemmat jo kuolleet. Miehen sisko sanoi minulle:

- “Eikö sinua palele, laita enemmän päällesi?”

Juuri tyypillistä puhetta häneltä, huolehtia toisista. Anoppi taas vastasi omalla tyypillisellä tavallaan:

- “Eipä haittaa vaikkei puekaan, tekeepähän rivakammin töitä.”

Johon minä vastasin:

- “No ei se nyt ole ihan noinkaan, jos liikaa palelee, voi se mennä kokonaan hyppimiseksi.”

En ollut aikoihin nähnyt unia kuolleista. Ensin ihmettelinkin mitä se tarkoitti. Sitten tulin siihen tulokseen että se mokoma vihtis yritti eksyttää minua, juuri kastepäivää edeltävänä aamuna. Lauantaina oli sitten se suuri päivä. Ennen veljeni tuloa ajattelin koko aamupäivän että onko tässä järkeä? Mennä nyt näillä läskeillä esiintymään vieraitten ihmisten eteen. Enhän osaa uidakaan. Nuo ajatukset liikkuivat päässäni kunnes vähän ennen veljeni tuloa tajusin että kuka niitä ajatuksia päähäni syötti:

- “Älä yritä, sinut on huomattu!”

Nauroin kun tajusin vihtiksen epätoivoisuuden. Sitten veljeni tuli ja lähdimme matkaan. Hänen autonsa oli vanha ja kitka renkaat näille maaseudun teille. Lunta oli satanut ja pakkastakin oli jonkun verran. Ajelimme rauhallisesti kun oli niin liukasta. Sitten alkoi hihnakin autossa vinkua. Sitä oli jo ennestään

kiristelty ja alkoi olla lopuillaan. Veljeni sanoi:

- “Piti nyt tuonkin alkaa vinkumaan, toivottavasti se kestää.”

Vastasin:

- “Kyllä se kestää, tämä matka on Herran kädessä. Hän on antanut minulle kutsun ja sinä toimit nyt Jumalan työkaluna että kutsu toteutuu. Jos Herra on todella kutsunut minut, niin kaikki onnistuu, ei huolta!”

Ja niin onnistui, veljeni pääsi vielä hyvin kotiinkin vaikka hihna muistutti vähän väliä itsestään. Se oli taas se mokoma vihtis, kokeili että jos annammekin periksi. Lopulta pääsimme perille, meitä oli kolme naista kasteella. Altaan vesi oli ihanan lämmintä eikä allaskaan ollut liian syvä, olihan se tarkoitettu vanhusten käyttöön. Kaste sujui hyvin ja me kaikki kastetut olimme hyvin onnellisia. Kävimme kasteen jälkeen Ilmestysmajalla. Siellä oli todella lämmin ja henkevä tunnelma. Valitettavasti Johanna ei ollut paikalla, olisi ollut kiva tavata. Juttelimme Tapanin ja muidenkin seurakuntalaisten kanssa. Kukaan ei yrittänyt tuputtaa että liittyisimme seurakuntaan, kaikki oli ystävällisiä, aivan kuin vanhoja tuttuja. Pyhän Hengen läsnäolo oli valtaisa. Kävimme veljeni kanssa rukouspalvelun alkaessa kuuntelemassa profetioita. Neljä nuorta tyttöä oli piirissä ja he rukoilivat vuoron perään profetian. He rukoilivat kielillä puhuen se sai aikaan hauskan tunnelman. Veljelleni he kertoivat että hän oli niin kuin jossain rannalla palmun alla. Oli vihdoin lupa levätä. Veljeni takana seisoi todella suuri enkeli antamassa turvaa. Veljeni olikin käynyt todella vaikeita aikoja läpi. Nyt alkoi vihdoin näyttää paremmalta. Sanoinkin usein että nyt näyttää että paremmat ajat on tulossa. Masennus oli alkanut väistyä. Nyt tämä profetiakin vahvisti sitä. Sanoin:

- Nyt sinulla on oikeus ottaa rennommin, sinä olet läpikäynyt taistelusi.

Sitten oli minun vuoroni. He kaikki näkivät paljon rakkautta:

- Jumala rakastaa sinua hyvin paljon. Näen kuinka Hän on kävellyt kanssasi käsikädessä, kuin pienen lapsen kanssa ohjaten ja opettaen. Sinulle on annettu paljon tietoa ja olet omaksunut

hyvin kaiken sen tiedon… Rakastat Jumalaa ja Jeesusta aivan valtavasti. Olet lupautunut Jeesukselle loppuelämäsi. Rakkautta on paljon molemmin puoleisesti, jopa levossakin jaksat kääntyä Herran puoleen ja rakastaa… Olet jakanut paljon rakkautta, mutta nyt on sinun aika saada sitä takaisin… Sitten näen aivan kuin sinulla olisi ollut huonoja aikoja, sinua on ahdistanut jotkut asiat, niin kuin sinulla olisi liian ahtaat kengät… Nyt näen, juuri nyt, Jumala vaihtaa sinulle kengät, aivan itse. Ne on mukavammat, eivätkä purista. Nyt näen värinkin, ne ovat PUNAISET!…

Pienin tytöistä katsoi lopuksi minuun:

- “Saanko minä halata sinua?”

Vastasin:

-“Totta kai saat!”
Olenkin nykyään monelle sanonut että olen antanut käsivarteni Jeesuksen käyttöön ja sitä kautta saan jakaa Jeesuksen halausta.

Halasimme ja muutkin tytöt halasivat minua, kiitin tyttöjä ja olin iloinen heille ääneen kuinka ihanan profetian heiltä sainkaan:

- “Tai tuolta ylhäältähän se annettiin!”

Se oli ihana päivä. Olin Pyhää Henkeä täysi. Kiitin veljeäni että hän oli toteuttamassa sitä, eikä minun tarvinnut olla yksin ventovieraiden kanssa. Mietin mitä ihanaa se profetia tuokaan tullessaan ja tietenkin kaste… Mitkä olivat ne ihanat punaiset kengät? Maanantaina töissä ystäväni ensi töikseen kyseli olinko minä kasteella. Kerroin innostuneena kaikki tapahtumat hänelle ja sen ihanuuden jonka sain kokea.

- “Olin nyt uusi ihminen, vanha oli hukutettu!”

Miehenikin kiusasi minua :

- “Etkö enää olekaan se, jonka kanssa menin naimisiin?”

Kesken työpäivän minut valtasi Pyhä Henki, niin ei ollut tapahtunut kuin vapaa ajalla, ei koskaan töissä. Ajattelin hiljaa:

- “Herra, mitä nyt? Mitä jos menetän tajuntani? Mitä sinulla on mielessä?”

Pian yksi asukeista alkoi puhumaan minulle kun toinen ohjaaja poistui huoneesta:

- “Risti… Sen päällä on lappu jossa lukee INRI.”

Vastasin:

- “Niin lukee.”

Menin häntä lähemmäksi tuolini kanssa kun en meinannut kuulla hänen puhettaan. Hän kertoi:

- “En ole kaikille kertonut että olen uskossa. Olin ennen alkoholisti. Toteutin kymmenen kohdan ohjelman ja parannuin uskon kautta.”

Vastasin :

- “Niin uskon minäkin, se on hyvä voima vara.”

Työpäivän päätteeksi tämä kiitti minua vielä lähtiessä. Tämä oli se tarkoitus miksi minun piti olla sillä hetkellä hereillä, hengessä. Oli myös hauskaa että se punainen väri kummitteli minulle koko päivän kaikissa asioissa. Illalla, kun sinä maanantai iltana kävin nukkumaan ja laitoin silmäni kiinni, näin näyn kiinni olevine silmineni. Näin todella tummia, isoja myrsky aaltoja. Mietin että onkohan tällä jokin tarkoitus, sillä se ei ollut uni näky. Seuraavana aamuna kerroin töissä ystävälleni tästä näystä. Hänkin oli nähnyt unen. Hän oli aikaisemminkin saanut tällaisia unia muttei pitkään aikaan. Hän oli saanut virren sanat, jotka olivat jääneet soimaan hänen korviinsa:

Ei siis alla kiusausten

Epäillä nyt tarvitse,

Eikä tiellä huokausten

Epätoivo vallitse,

Kun on täysi sovitus,

Sielun turva, pelastus.

Virsi 301:4

Sanoin heti hänelle että:

- Nyt sait vastauksen kun olet miettinyt näitä asioita ja epäillyt omaa uskoasi, oletko valmis? Nyt sinun ei tarvitse enää epäillä, olet saanut vastauksen. Ystäväni kertoi minulle että hänen

nuorin tyttärensä oli taas nähnyt Jeesuksen:

- Ette te usko, te vain nauratte!

- Ei, kyllä me uskomme, mitä Jeesuksella on asiaa?

- No en minä tiedä kun ei Hän pääse kertomaan kun te ette ole hetkeäkään hiljaa!

- Missä Jeesus on?

- Tuossa puussa Hän istuu valkoisessa kaavussaan, sandaalit jalassaan, rukous asennossa, aivan samankokoisena kuin tekin. Hän heiluttelee varpailtaan lumia pois.

Olin ihastuksissani tähän ystäväni kertomaan. Kuinka ihana pieni tytär hänellä onkaan ja ihanista ihanin ystävä, Jeesus. Uskon täysin että tämä tyttö aidosti kokee ja näkee Jeesuksen olenhan itsekin pienestä ollut Jeesuksen ystävä.

Seuraavana aamuna kun olin kotona ja heräilin oli ulkona kova myräkkä, lunta tuiskusi ja oli mieletön tuuli ja kylmä. Sitä kesti pari päivää. Laitoinkin heti ystävälleni viestin:

- Tässäkö se myrsky näkyni on?

Hän vastasi:

- Ajattelin aamulla samaa kun nenäni sain ulos.

Sitten minut pysäytettiin, sairastuin vatsatautiini ja jouduin keskussairaalaan viikoksi tiputukseen. Tulehdus arvoni oli korkealla ja tauti ärhäkkä. Se vei todella voimani. Ihmettelin:

- Herra, Entä ne minun kenkäni…?

Huomasin kuitenkin pian että kaikella on tarkoituksensa, ihmeelliset ovat herran tiet. Tämän oli tarkoitus tapahtua. Kun pääsin kotia laitoin ystävälleni ja veljelleni sähköpostia:

- “Moi, eilen illalla tulin kotiin. On heikko olo. Lääkkeitä pitää taas popsia. Nukuin tänään puoli kymmeneen, sairaalassa ei saanut oikein nukuttua. Muutkin valitti samaa. Yököt juoksi valvomassa niin ahkerasti ja lisäämässä tippaa. Mutta tuli tunne että tälläkin oli tarkoitus. Maanantai iltana kun tulin osastolle, toisessa sängyssä nainen ihaili kukkiaan. Olivat jo alkaneet jo vähän nuukahtaa. Otti niistä kännykällä kuvia kun vielä kerkisi. Ne olivatkin kauniita, puna/valkoisia. Aamulla ne oli ihme ja

kumma todella terhakkaasti pystyssä! Nauroin että toin hyviä biokaasuja ja nyt ne terhakoituivat, meitä nauratti. Olin yöllä rukoillut meidän kaikkien puolesta joita huoneessa oli ja niin tein kaikkina iltoina ja öinä kun valvoin sairasvuoteellani. Mielestäni näin usein kirkkaita valon välähdyksiä huoneen seinissä ja katossa. Tunsin että koko tämän ajan oli huone enkeleitä täynnä. Ne kiertelivät sänkyjemme yläpuolella. Työkaverini kävi toisena päivänä katsomassa ja toi tullessaan joulukortin jonka oli aikonut antaa minulle työkeskuksen joululoma päättäjäisissä. Huomasin heti että kortti oli erikoinen, antaja sitä ei kyllä ymmärtänyt, mutta minulle se oli toinen merkki. Sen oli työtoverini käteen varmasti joku ohjannut, näkymätön. Yökkö, ihaili aina korttia yöllä. Siinä oli jotain erikoista, hymyilin että niin minustakin. Siinä kaksi ihmistä kulkivat ulkona keskenään. Taivas oli värjätty kauniin punaiseksi ja maa oli lumivalkoinen. Normaalisti tällaisissa olisi käytetty sinistä sävyä taivaassa mutta nyt se oli punainen, kaunis. Samat värit kuin kukissa, puna/valkoiset. se oli minulle merkki, minulla oli täällä tehtävä. Sitten sinne tuli eräänä päivänä vajaa nelikymppinen nainen joka oli pian uudelleen avioitumassa ja he halusivat yhteisen lapsen. Aloin rukoilemaan heidän puolestaan. Kerran meidän keskustelumme ajautui keskenmenoihin, kerroin että minullakin oli ollut niitä kolme kertaa. Sanoin että heillä oli täysi mahdollisuus onnistua, ei pidä luovuttaa. Nainen sanoi ettei tiennyt mistä johtui, mutta hänelle tuli aivan pakottava tarve kertoa tästä minulle. Kerroin hänelle omia kokemuksiani ja läheisilleni ja tutuille tapahtuneita asioita näissä merkeissä. Kerroin myös uskonkasteeni ja muita vaikuttavia tapahtumia hengentielläni. Nainen kuunteli innoissaan. Hän pyysi että rukoilisin heidänkin puolestaan ja niinhän minä teinkin. Olin ensin päättänyt etten alkaisi puhumaan uskonasioista sairaalassa vaan keskittyisin omaan paranemiseeni ja lepoon mutta toisin kävi. Hän kertoi yllättäen että jo vuosia sitten häneltä oli kysytty, ottaisiko hän Herran vastaan elämäänsä, muttei kokenut olevansa valmis vaikka

tavallaan uskoikin. Sanoin että tämä saattaa olla lähestymistä siihenkin asiaan, eikä nämä ole pelottavia asioita. Sanoin että se mikä tuntuu hyvältä on yleensä hyvää ja mikä tuottaa pelkoa on yleensä paha tie. Ennen kotia pääsyä hän sanoi minulle että tällä tapaamisella oli tarkoitus, hän koki sen todella vahvasti, minä myönsin hänelle saman, näin minäkin olin kokenut. Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Mietin että ne minun punaiset kengät? Eikö minulla pitänyt alkaa helpompi vaihde? Mutta Jumala samalla pysäytti minut, ottamaan sitä rakkautta muilta, nyt oli minun vuoro saada sitä. Ehkä se oli keino pysäyttää läheiseni, etten ole kuitenkaan aivan yhden tekevä, että minutkin pitää ottaa huomioon. Oli ihanaa kuulla kuinka puolestani oli rukoiltu ja annettu rukous pyyntöjä, se on sitä rakkautta.

Hyvää ja Siunattua Joulua, sitä aitoa!”

Sain veljeltäni pian vastauksen:

- Moi

Ihanaa että pääsit kotiin: )

Rukoilin puolestasi ja upeaa että Jeesus oli kanssasi ja sait todistaa. Useinkin herran tiet ovat tutkimattomat ja vievät sinne, minne kukaan muu ei menisi. Herra johdattaa kaikkia ihmisiä ja sinun kohdallasi ne olivat sairaalassa… tilassa jolloin ei voi väistää Jumalaa ja on ehkä oikealla tavalla avoin: )

Joka tapauksessa siunattua Joulunaikaa: )

Terv. veljesi perh.*

Hymyilin, hiljaa niin kuin siellä unen altaassa:

- "Olen nähnyt Hänet, Hän on pelastanut minut!"

Näin sairaalassa unta usein kauniista vaalean turkoosista lähteestä johon hiljakseen tippui vettä, rauhoittavasti. Tästä tuli mieleeni psalmi 23:2

- Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;

Virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Olin hyvin väsynyt, voimaton, mutta minulla oli todellinen rauha ja rakkaus. Mieheni sanoi kotona että oli parina yönä kuunnellut että pidän kummaa ääntä. Miettinyt että mistä se tulee ja päätynyt että jostain pään alueelta. Aivan kuin sisältäni kuuluisi hiljakseen kuuluvia vesitippojen ääniä. Sanoin että saattaa kuuluakin. Kerroin että jo sairaalassa näin rauhoittavaa unta vesilähteestä joka rauhoittaa minua… Olin todella rauhallinen en antanut minkään ulkopuolisen vaikuttaa minuun. Oli myös ihana tietää että puolestani oli rukoiltu paljon. Ystäväni pieni tytärkin oli rukoillut puolestani. Hän oli mennyt usein yksin saunan lauteille ja siellä rukoillut Jeesukselle omassa rauhassaan! Voi kuinka suloista ja rakasta. Tällä tytöllä on ohjat hyvissä käsissä. Kotona ollessa näin myös kumman unen. Enkelit tulivat luokseni ja alkoivat touhuta jotain kummaa:

- Tämä täytyy ottaa hänestä pois.

Olin ihmeissäni:

- Mikä otetaan minusta pois?

- Mitä se tekee minussa?

- En ole koskaan tiennyt että minussa onkaan sellaista?

Enkelit eivät vastanneet minulle eivät edes katsoneet minuun. He poistivat minusta jonkin vihreän säiliön jossa oli ikkunoita joka puolella pystyrivissä. En tiedä mikä se oli?

Sitten muutama ilta tämän unen jälkeen katsoin tv7:ltä, Elävä yhteys ohjelman jossa Juha Ketola piti hieman erilaisen ohjelman kuin yleensä olin tottunut näkemään. Hänellä oli henkilökohtainen viesti katsojalle joka oli hyvin sairas. Hän sanoi että hän näkee että tällä ihmisillä on sisällään kuin jokin säiliö ja se on todella täynnä erilaisia tunteita, nyt se

säiliö täytyy saada pois, että se poistuu juuri tällä hetkellä, tässä yhdessä rukoillessa. VAU! Olisiko voinut olla sama säiliö jonka enkelit minusta unessa poistivat, ihana yhteen sattuma ja niitähän on taas piisannut, enkä niistä ole pahoillani vaikka voimia koittelevatkin, se on sitä uskoa ja rakkautta pyyteettömästi. Se on niin toisenlaista rakkautta mitä ihmiset ovat oppineet ymmärtämään. Se rakkaus on siellä ahdistuksen ja voimattomuuden keskellä, kun itse et enää jaksa kantaa mutta sinua silti kannettaan. Sinä vain luotat ja annat tapahtua, annat rakkauden pulputa omalla voimallaan voimattomuutesi keskeltä. Tämän olen nyt kokenut. Olen nyt pelastettu! Minulle unessa ollessa altaassa kuiskattiin myös nimi, kuka minä olin:

- Olenko minä Hän?

Saanko minä pian tietää tämänkin vai jääkö se salaisuudeksi? En valitettavasti muista mikä nimi minulle kuiskattiin, mutta olin hyvin yllättynyt. Minun eteeni on avattu elämää suurempia asioita. Olen ollut siitä hyvin otettu, toivottavasti olen sen arvoinen. Ollessani siellä sairaala vuoteella, aivan riisuttuna henkisesti. Olin todella voimaton, heikko. Täysin Herran luottamuksen varassa:

- Herra minä rukoilen tässä hiljaa, kaikkien näiden huoneessa olevien puolesta ja muidenkin tässä sairaalassa… sinä tiedät heikkouteni, en saa kaikkia sanoja ja ajatuksiani, en jaksa, mutta sinä tiedät ne, tiedät syvimmätkin ajatukseni joita itse en edes tunnista, kuule rukoukseni, ota ne vastaan, niin kuin olet luvannut. Tunnen että olemme nyt yhtä. Olen nyt täysin avoin sinulle tässä heikkoudessani, en pääse pakoon enkä haluakkaan. Tunnen että rakkaus on äärimmillään tässä ja nyt, kaikki turha pois riisuttuna. Sinä olet tieni tänne johdattanut, näytä sinä mitä minun tulee tehdä?

- Onko tämä täydellinen Usko?

Sairaalassa muistin että olin marraskuulla puhunut miniän kanssa erään kirjan tilaamisesta, katselin esitettä ja ajattelin että tuo olisi hyvä kirja, se täytyy tilata, sanoinkin sen miniälle että jos tilaa jotain niin laittaa minullekin tämä kirja tilaukseen. Se

kirja oli, Suomalaisia enkelikertomuksia. Nyt se sitten unohtui varmistaa, että se kirja tilataan, miksihän se sairaalassa tuli mieleen? No, jouluna se sitten näytettiin miksi, - se oli tilattu minulle joululahjaksi! Olipa kiva lahja ja joku antoi tulevia lahjavinkkejä tuolta ylhäältä sairaalan sängylläkin.

Tässä yksi koskettavin enkeli kokemus jonka luin kirjasta, koin että siinä oli viesti minullekin:

Päästyäni vapaaksi Uudenmaan Lääninvankilasta marraskuussa 1995 muutin asumaan Pelastusarmeijan asuntolaan Helsingin Kallioon. Eräänä päivänä palatessani asuinpaikkaani kuljin Kaisaniemenkatua juovuksissa ja itkien. Silloin viereeni ilmestyi nuorehko mies, joka alkoi puhutella minua nimelläni. Sanoin hänelle:

- Sinä et ole tästä maailmasta.

Johon hän vastasi:

- Se ei ole tärkeintä, vaan…

Hän oli erittäin lämmin henkinen, se suorastaan huokui hänestä. Ollessamme sillalla matkalla Hakaniemeen halasin häntä, mutta hän sanoi:

- Heikki, älä koske minuun.

Kun halusin polvistua, hän kielsi senkin. Yllään hänellä oli ruskea puku. Koska ilma oli kylmä, tarjosin hänelle omaa takkiani. Hän kuitenkin kieltäytyi sanoen:

- Heikki, ei minulla ole kylmä.

Sanoin hänelle muutamia kertoja melkein itkien:

- Älä jätä minua.

Hän lupasi ettei jättäisi. Tärkeintä mitä hän sanoi minulle, oli:

- Jumala on luonnut ihmiset vapaasti tahtoviksi olennoiksi ja sen tähden he lopulta joutuvat kaikista valinnoistaan ja teoistaan vastaamaan Hänelle.

Vastasin siihen:

- Niin se on, niin sen täytyy olla.

Sillä hänen kaikki sanansa upposivat minuun ihmeellisellä tavalla. Kello oli jo paljon, asuntola oli suljettu eikä yövartija

päästänyt minua sisälle. Olin sitä paitsi humalassa. Enkeli kysyi asiaa vartijalta kahden kesken, ja minä odotin kadulla sen aikaa. En nähnyt vartijaa, mutta kuulin hänen äänensä. Kuljimme jälleen Siltasaarenkatua ja tiedustelin, saanko kysyä asioita, jotka minua askarruttavat. Hän vastasi myöntävästi. Niinpä kysyin, kuinka juutalaisten käy. Hän vastasi:

- Jumala pitää juutalaisista huolen.

Kysyin myös miksi en vapautunut alkoholista vankilassa lokakuussa 1992, kun Pyhän Hengen tulen liekki oli luonani. Tuolloin tapahtui valtavia asioita Jumalan ilmestyessä majesteettisella ja ihmeellisellä tavalla, hirmuisena, mutta myös Hengen liekin ihanuudella antaen Psalmin 118:22-29 sanat. Sen jälkeen kuulin vielä kahdesta lauseen:

- Noilla sanoilla on aloitettava työ, Herran Hengen työ Suomessa.

Enkeli pysähtyi, kun mainitsin tulen liekistä ja oli kummastuneen näköinen. Aivan kuin hän ei olisi tiennyt asiasta. Jälkeenpäin ajattelin, että vain Isä Jumala on kaikkitietävä eivätkä edes Hänen palvelijansa voi tietää kuin sen, minkä Hän tahtoo heille selväksi tehdä. Hetken kuluttua enkeli sanoi:

- Jumalan aika ei ole vielä tullut” tai “ Jumala ei ole vielä tahtonut niin tapahtuvan.

Huudahdin:

- Jumala on suuri!

Johon enkeli vastasi:

- Niin on Heikki, Jumala on suuri.

Saavuttuamme jälleen Kaisaniemen puiston kohdalle huomasin enkelin olevan jo toisella puolella katua. Hän kulki Fabianinkatua, kääntyi katsomaan taakseen, nosti kätensä ja hävisi näkyvistäni. Kuljimme nopeasti enkä enää koko matkan aikana asuntolaan ja sieltä takaisin huomannut yhtään ihmistä, autoa tai raitiovaunua. Näin vain Jumalan sanansaattajan, jonka lumoissa olin. Vasta kolmen päivän kuluttua asuntolassa ymmärsin tavanneeni enkelin. Kuljimme yhdessä noin puoli tuntia. Ihokarvani nousi pystyyn muistellessani asiaa, sillä minut

valtasi hyvin voimakas tunne. Näitä kokemuksia Isä Jumala on

minulle antanut - aivan uskomattomia. Hän on valinnut ja kutsunut minut evankeliumityöhön. Hän on kouluttanut minua ja luonnut uutta, ei korjannut vanhaa.*

Tämä oli minusta aivan ihana tarina. Sitten kiinnitin ajatukseni tuohon Psalmiin 118:22-29, mitä se pitää sisällään, se pitää tutkia:

22. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

23. herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellistä meidän silmissämme.

24. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

25. Herra auta! Hoosianna! Oi Herra, anna menestys!

26. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Me siunaamme teitä Herran huoneesta.

27. Herra on Jumala. Hän antoi valon loistaa meille. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.

28. Sinä olet Jumalani, ja sinua minä kiitän, Jumalani, sinua minä ylistän.

29. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä. Hänen armonsa pysyy iäti.

Se kosketti minua, kaiken tämän juuri kokemani lähellä, tunsin että tämä oli viesti myös minulle. Ilman tuota kirjan tarinaa en olisi saanut tätä tunnetta kokea. Itkin, rakkaudesta…

Sitten heräsin toiseen ajatukseen, oliko nyt, 2011 alkamassa, Herran Hengen työ Suomessa? Ja se alkaa juuri näillä Psalmin sanoilla.

- Oliko ehkä minullekin joku osuus tähän asiaan?

“ Koko elämämme iloineen ja murheineen on elävän Jumalan kädessä. Hän antaa, mitä parhaaksi näkee. Ja jos Hän näkee hyväksi antaa meille kärsimyksiä, niiden tarkoituksena on

kasvattaa meitä rakastamaan Häntä ja Hänen Valtakuntaansa, nostamaan katseemme ajallisen elämän vaivasta siihen, mikä on ikuista ja pysyvää. Siksi Hän antaa meille myös voiman sälyttämiensä taakkojen kantamiseen. Kristitty uskoo kaikesta sydämestään, että elävä Jumala on jollakin salaperäisellä ja tuntemattomalla tavalla mukana kaikessa tapahtuneessa - kielteisessäkin. Hän on antanut elämän kaikelle, mikä elollista on, ja siksi Hänellä yksin on oikeus päättää myös sen poisottamisesta. On opittava kärsivällisyyteen, se on suuri haaste, joskus aika ylivoimainenkin. Se on kuitenkin pakko ottaa vastaan, kasvaa sen mukana, taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi, tulla hetki hetkeltä köyhemmäksi. Meidän tulee oppia esirukoilemaan. Sana ei kuitenkaan ole vain sana, sanakin on teko. Ja niin kuin jokainen väärä sana on vahingollinen teko, niin myös jokainen oikea sana on hyödyllinen, hyvä teko, oikea teko. Jokainen Jumalalle toisen ihmisen puolesta puhuttu sana, jota sanomme esirukoukseksi, on tällainen hyvä teko ihmisten maailmassa. Jos sairauden tai onnettomuuden jälkeen olet enemmän kuin ennen sitä, henkisesti, ei se ollutkaan onnettomuus. Epäilenpä vahvasti että jos olisin terve, itsekkyyteni estäisi tekemästä sitäkään vähää, mitä heikkona sairasvuoteelta. Voittona on hengenterveys, joka voitti ruumiin sairauden.”

Monelle sairaus tai onnettomuus, sen pysäyttävä kärsimys voi aiheuttaa suurta vihaa, tuskaa, itsesääliä…

- Miksi juuri minä?

Uskokin voi olla kovalla koetuksella, kiukutellaan Jumalalle. Itse olen usein ihmetellyt omalla kohdallani etten koskaan mielestäni kiukutellut Jumalalle, itselle kyllä ja muille maallisille kohteille. Kaikki on Hänen tahtonsa mukaista, kaikella on tarkoitus. Itse olen vapaasti tieni saanut valita, kaksi tietä, Herran tai sen toisen kurjan… nytkin sairasvuoteella koin suurta rakkautta että herra käytti minua voimattomuuteni keskellä jakamaan rakkautta muille apua tarvitseville.

Jumala, henki, sinutko kieltäisin siksi vain,

Ettet ole mahtunut majaan, jonka sun asunnoksesi kaavailin?

Itseviisaana, arkana kunniastaan järkeni on kapinoinut

sinua vastaan nähden mahtisi melko heikon, vajaan.

Ethän kykene rakennusmestariksi,

Et edes kunnolliseksi poliisiksi,

Vastaamaan et, kun kysyn: miksi, miksi.

Niin, lukemattoman paljon sanella voisin

Seikkoja, joitten täytyisi olla toisin

Jos olis valta ja voima ja kunnia sun

ja viisaus mun.

Jumala, henki, jos olen kiistellyt

Kanssasi, katso, uhkani haipuu.

Tosin ei vielä selvinnyt

Sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu,

Mutta sen tiennen ja osannen ottaa lukuun:

sinua vailla kuulumme susien sukuun.

Jumala, henki, kaivaten sinua hain

lapsen silmistä, säkeistä runoilijan,

takaa lehden, tuulessa vipajavan,

ja ukkospilven ja salaman,

kieleltä niitten, jotka sun tunnustavat,

anoen, kiittäen kätensä kurkottavat

tähtiä kohti ja kauas niitten taa

Missä päärlyportteja aukeaa.

Joskus en sua löytänyt, joskus, luulen,

äänesi kaikkialta kuulen,

minne ihmisen aatos sinkoaa

puhdistettuna liekissä kuluttavassa,

kärsimyksen ahjon lietsonnassa.

Jumala, henki, aavistukseni sanoo:

turhaan sinulta kysyy, sinulta anoo,

eikä turhaan sittenkään.

Nokisen askareen vierellä nään

otsani uurteisen ja kumarapään,

työn epäkiitollisimman tuttuna tuona,

jonka on meistä kulutettava kuona.

Jumala, henki, en liene ainoa, jolla

vaikea on sinun ahjossasi olla,

paahtua niin kuin lietsova rauta,

taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi,

tulla hetki hetkeltä köyhemmäksi.

Muttei auta, muttei auta,

sinähän yksin puhallat kipinän meihin

kylmiin, kovettuneihin.

Jumala, henki, ahjosi kuumuudessa

uupunut olen ja pihties puristimessa.

Sinä et väsy, et putoa uskostas

että olet nostava kerran moukarin alta

työn, joka näyttää valmiimmalta

kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas.

AARO HELLAAKOSKI: Hengen manaus

-"Tänään muuten sain hauskan kuvan/näyn rukous hetkelläni. Kuvassa oli tämän blogini kirjahylly, tämä meidän lukunurkkaus ja kohta siihen ilmestyi eteen paljon lukijoita, samaan ryhmään. Kiitos Herralle, siunatkoon Hän meidän yhteiset lukuhetkemme ja keskusteluakin on mahdollista käydä, jos siltä tuntuu ...."