keskiviikko 28. helmikuuta 2018

HALUATKO SEURATA HERRAN TIETÄ .....???


 
 

HALUATKO SEURATA HERRAN TIETÄ .....???

Lähdimme heinäkuussa 2012, taas kolmeksi viikoksi mökille. Minua jännitti oliko siellä tapahtunut sukulaisteni keskuudessa mitään? Minulle ilmeni uusia asioita joista en tiennyt mitään. Tätini mies oli ilmeisesti saanut aivoinfarktin ja sairaalasta päästyään hän näki sairaalan pihalla yhden näistä jotka olivat kääntäneet selän heille jopa kaupassa tavatessaan. Tämä oli nyt kuitenkin nyökännyt hänelle tervehdyksen. Sanoin heille:
- "Hyvä, vaikka se on pieni ele, on se silti positiivinen, uskon että jotain on tapahtumassa ja rukouksemme on kuultu joskus asiat vaativat vain aikaa että muutoksia voi tapahtua.”
Ne toteutuvat joskus hitaasti, sillä joskus tarvitaan asioiden muuttumiseen kovia otteita ja se voi tehdä myös kipeää. 
Keskustelimme kuolemasta ja siitä onko sen jälkeen mitään. Tätini mies sanoi, ettei sieltä ole tullut vielä kukaan sitä kertomaan. Vastasin:
- "En halua väitellä asiasta, mutta voin sanoa mielipiteeni nyt kun tuli puheeksi. Jeesuskin myönsi että henkimaailma on olemassa, mutta meidän ei ole hyvä siitä tietää. Etsikko aikani opetti minulle, että Jeesus oli tässä oikeassa, henkimaailman asiat eivät ole leikin asioita.”
Keskustelimme mustasta raamatusta ja trulleista ja sen semmoisesta. Vaikka he väittivätkin etteivät uskoisi näihin, huomasin että silti se puhutteli heitä, miksi, jos ei kerran usko?
 Mökille päästyämme saunoimme ja löylyn tuomassa rauhassa sain seuraavan runon.

Istun saunanlauteilla.
Ihana lepo ja rauha sydämessä.
Katson kuinka kiukaan alla tuli elää kauniisti.
Se ei ole koskaan samanlainen, vaan on muuttuva, elävä. Ihmettelen sen voimaa joka antaa valoa ja lämpöä.
Se on puhdistava.
Herään henkisyyteen , joka kertoo että Jumalakin on kuin tuli, täyttää samat kriteerit; antaa valoa ja lämpöä ja puhdistusta.
Niin kuin tuli voi olla myös kiivas, niin voi myös olla Jumala. Elävä tuli - Elävä Jumala.
24.7.2012. *.*.

Pyhä henki valtasi minut usein näillä vierailuilla ja huomasin että sukulaisiltani löytyi hiljaista hengellisyyttä jota pitivät piilossa. Puhuin tuomitsemisesta, siunauksesta ja kirouksesta, että nämä olivat minulla työn alla, niitä opiskelin ja kehotin että meidän olisi kaikkien hyvä tehdä niin. Illalla kun kuuntelin radiosta; Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa, siinäkin puhuttiin samoista asioista, kuin päivän päätteeksi.
 Enoni puhui kuinka usein, kun käy mökkiemme luona olevalla lähteellä, josta myös veteemme kaivoon saamme, tulee hänelle niin juhlava olo että tuntuu että pitäisi ottaa hattu pois päästä… Vastasin:
- "Oli juuri sanomassa että se on kuin henkinen hetki, se on lahja meille…”
Enoni vastasi:
- "Niin, se on lahja meille…”
Huomasin että enonikin sydämessä liikkuu korkeampia arvoja. Illalla ajattelin tätä keskustelua sänkyni pohjalla, enkä saanut unta. Muistin uneni miehestä joka pesi symbolisesti jalkani.
 Harmittelin ettei Raamattu ollut matkassa. Mökille täytyy ehdottomasti hankkia oma Raamattu. Olisin katsonut kohdan jossa Jeesus pesi opetuslasten jalat. Joh.13:3-15. 
Sitten jostain alkoi tulvia ajatuksia, että minun pitää ottaa tätä lähdevettä ja rukoilla ja siunata se. Sen jälkeen voisin käyttää sitä
symboliseen jalkojen pesuun. Minun pitää kysyä:
- "Haluatko seurata Herran tietä? Herra, siunaa tämä lapsesi kulkemaan sinun tietäsi…”
Pyyhkäisen jalkapöydät vedellä ja kuivaan ne. Luen Raamatun kohdan Joh.13:3-15. Lopuksi voi myös tehdä vedellä kolme ristinmerkkiä otsaan, sanoen:
- "Yksi usko, yksi kaste ja pelastus.”
Juuri tässä järjestyksessä, sillä uskon pitää olla ennen kastetta. Myös Psalmi 23 nostettiin ajatuksiini, sekin siis tulee lukea. Tämä vaivasi minua niin etten saanut unta kunnolla koko yönä. Pyysin Jumalalta vahvistusta tähän jos tämä olisi hänestä, eikä minun omia ajatuksiani. Pyhä henki oli vahvasti läsnä näitä ajatellessani, nielin hiljaa kyyneleitä. Jonain päivänä jyrisi ukkonen ja sai minulle nousemaan seuraavan runon.

Isän Ojennus

Tumman puhuvat pilvet taivaalla kohtaavat toisensa, törmäten.
Taivas repeää salamoiden.
Sade ryöppyää suorana kuivaan maahan.
Voimallinen jyrinä lävistää tietoisuuteni ja sydämeni.
Lausun:
Isä meidän,
joka olet taivaassa,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
Aamen.
Nöyränä katson taivaalle, jyrinä hiljenee, muuttuen lempeämmäksi, hyväksyväksi hyrinäksi.
Sade lakkaa ja aurinko pilkistää pilvien välistä.
Olet taas kerran antanut anteeksi:
- “Sinä ojennat minua, Isä Taivaan, suuri on rakkautesi ja armosi.”

3.8.2012. *.*.


Eränä päivänä autoin serkkuni vaimoa ikkunan pesussa. Päivä oli Sunnuntai. 
Aloimme keskustella siitä, että ei ole siunausta pyhä päivänä tehdyllä työllä. Rauhoitin häntä, ettei se ole noin yksioikoista. Tietysti on hyvä ja oikein kunnioittaa pyhää päivää, meidän lepopäiväämme, mutta Jeesuskin sanoi fariseuksille, kun nämä syyttivät häntä sapattina tehdystä parantamisesta, ettei lähimmäisen auttaminen ole synti, tai ei voi jättää eläimiä ruokkimatta jos on Sapatti.
- Jättäisittekö te auttamatta…?”
Illalla kuuntelin taas Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa ja siinä myös kerrottiin tästä samasta… sattumaa?
 Serkkuni vaimo kertoi myös että on saanut ihmeitä ja kirjoittaa niitä ylös niin kuin minä ja usein ristii kätensä rukoukseen… 
Soitin veljelleni ja sanoin että uskon, että täällä on jotain tapahtumassa. Eteeni tuotiin asioita joista en ennen tiennyt mitään. Keskustelut alkoivat aina toisten aloitteesta ja minä tartuin tilanteisiin.

Ymmärrä Sydämein

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
etten muita tuomitse ja ole kuin muuri.
En halveksi suullani tahi teoilla.
Siunaan, siunaan aina vaan.
Ettei kiroukseksi sanani muutukaan.

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
että muistan pyhä päivääkin kunnioittaa,
muttei se avun antamisen esteeksi tulla saa.
Siunaan, siunaan aina vaan,
niin siunausta myös itse saan.
6.8.2012. *.*.

Olemme kaikki Luojan luomia,
muttei yhtään samanlaisia.
Kukat ja puut ja kivet, erilaisia.

Olemme kaikki Luojan luomia,
päivät meille Luojan suomia,
yöt levoksi meille Luojan tuomia.
6.8.2012. *.*.

Runo suoneni jostain syystä pulppusi mökillä ollessa.
8.8.2012. keskiviikko yönä heräsin mökillä niska-päänsärkyyn. En halunnut nousta ylös ottamaan särkylääkettä etten herättäisi miestäni. Rukoilin Jeesusta että parantaisi, sillä hän on paras parantaja. Pitelin kättäni kipeillä kohdilla, vuorotellen, eikä mennyt kauaa kun särky hiipui pois. Tunsin niskassani lämmön kun käännyin kyljelleni nukkuma asentoon. Kiitin Herraa, että hän otti pois säryn ja sain taas nukuttua.

10.8.2012. lähdimme takaisin kotia kohti. Eräänä iltana kotona aloin tutkimaan Raamattua jalkojen pesusta ja etsin myös netin kautta tietoa tästä ja se avautui minulle. Se oli minulle valtava löytö. Olin kyllä joskus ennenkin ajatellut tätä asiaa, mutta nyt oli tullut aika herätä siihen kunnolla. Näin Jumala meitä johdattaa ja kouluttaa, tuomalla asioita eteemme.
Luin Joh.13:3-15. Se kertoi yksiselitteisesti että jalkojen pesu toisillemme on yhtä tärkeä kuin ehtoollinen. Jeesus teki sen esimerkkinä opetuslapsille ja
meille, että me näytämme nöyryytemme ja pesemme edelleen toistemme jalkoja, vaikka olisimmekin mielestämme korkeampi arvoisia, kuin se, jonka jalkoja pesemme.
- “Taipuuko meidän selkä siihen nöyryyteen?”
Ennen mökille lähtöä, 10.5.2012. kuulin äänen joka sanoi:
- Arki.”
Nyt luulen ymmärtäväni sen tarkoituksen. Näkyni hiipuivat olemattomiin ennen lähtöä ja mökillä en nähnyt niitä ollenkaan. Paluu aamuna sain kuitenkin näyn kivisorasta josta hiljalleen alkoi suihkuamaan sieltä täältä vettä. Uskon että tämä tarkoittaa näkyjen takaisin tuloa ja hyvä niin, en minä olisi niistä lomalla halunnut olla, mutta Herra tietää paremmin ja ehkä minun piti olla avoin aivan muille asioille.

16.8.2012. aamulla taas näin kuvia. Kaksi niistä ajattelin voivan olla näkyjä, vaikkei ne kovin minulle avautunutkaan. Ensimmäisenä oli kapean valokatoksen alla istutettuja kukkia ja toisessa kuvassa oli koiratarha jonka edusta oli täytetty valkoisella kivisoralla. Mitä lie tarkoittaa?
 Illalla olin tehnyt miehelleni jalkojen pesun symbolisesti. Oli todella positiivista että mieheni antoi tehdä sen ja sain myös siunata samalla häntä. Toin mökiltä itselleni ja myös veljelleni, hänen pyynnöstään lähdevettä., jotka yritin siunata omalla tyylilläni.

17.8.2012. aamulla sain näyn, eli näyt oli todella uudelleen alkaneet. Näyssä näin pitkän heinikon joka tuulessa hiljaa heilui. Kuvan oikeaan reunaan ilmestyi ihminen, valkoisessa paidassa, kädet kohotettuna ylös. Hän puhui heinikkoon päin ja heinikko näytti taipuvan puhujaan päin. Tämä oli selvä näky. Evankelistahan se siinä puhui kansalle/heinälle ja heinä ei ollut enää lyhyttä vaan pitkää eli valmista pian korjattavaksi.

18.8.2012.näin aamulla kaksi todella upeaa ristiä. Ensimmäinen oli todella iso ja pysty ja vaakapuun yhtymäkohtaan jokin näkymätön yritti kiinnittää pyöreää, jalokivin koristeltua koristetta, se oli kuin kruunu. Toinen risti oli myös iso. Se näytti täysin kultaiselta, ilman jalokiviä. Siinä oli kyllä pintaan tehtyä koristelua. Ne olivat niin upeat, etten ole täällä maan päällä
nähnyt semmoisia.
19.8.2012. iltanäky pitkästä aikaa; joku, en nähnyt kuin käden, huuhteli purolla tummaa lierihattua. Se oliko se miesten vai naisten hattu, en voi sanoa. Ensin kyllä kuvittelin sen miehen hatuksi. Aamulla kun yritin miettiä mikä se näkyni oli, en saanut sitä mieleeni, olin unohtanut sen. Kiukkusin itselleni mielessäni; siinä sitä ollaan kun ei muista mitään…! Samassa kun sain moitittua itseäni, ilmestyi eteeni kuva hatusta joka hiljaa huuhtoutui purossa… niinhän se oli. 
Ymmärsin että se todella oli näky, kun se annettiin minulle uudestaan. Mutta mitä se tarkoittaa? Hatun huuhtelu/ puhdistus? Olisiko ajatusten puhdistamista? Pyysin Herraa puhdistamaan ajatukseni, sen tarpeessa olisi varmasti koko ihmiskunta. Nauroin itsekseni, vai tarkoittiko Herra kuitenkin, että jäitä hattuun? Onko tulossa jotain että pitää hillitä itsensä?

22.8.2012. aamu näky; näin vettä, olisiko ollut järvi? sitten kuvan oikeassa reunassa kaadettiin veteen, reunalle paljon hiekkaa, niin että reuna jäi koholleen, muodostui reuna, piennar, veden rajaan. Tulossa tulvia? 
 
24.8.2012. aamunäkyjä; näin takaapäin naisen jolla oli musta suruharso, se oli monikerroksinen. Harson läpi näin että nainen kantoi foliolaatikkoa ja ääni naisen vierellä sanoi:
- perunalaatikkoa…”
Nainen siis vei pitoruokaa hautajaisiin. Siskoni soitti ja kertoi että oli nähnyt unen jossa oli nähnyt kadunkulmassa tätimme juttelemassa jonkun vieraan naisen kanssa. Sisko yritti ettei täti huomaisi häntä. Sitten sisko oli ollut unessa tätimme tyttären kanssa jollain samalla kurssilla, eikä tällä meidän serkullamme ollut paljon aikaa hänelle… ehkä omatunto kolkutti, kun yhteiselo oli jäänyt ainoastaan hautajaisiin. Serkku oli kerran sanonutkin yksissä hautajaisissa siskolleni:
- "Tähänkö tämä on mennyt, ettemme tapaa enää kuin hautajaisissa?”
Niinhän se useasti menee yleiselläkin tasolla. Tietääkö tämä ehkä kohta hautajaisia sukuumme? 
Sisko sanoi että unessa sää oli jo räntäinen ja loskainen.
 Näin kerran unen jossa äiti hiihti minua karkuun joen rantaan ja uupui siihen kuolleena, lunta oli siinäkin unessa. Aika kuitenkin näyttää, miten tämän asian käy? Olisiko tuo ihme, äitikin on jo 83-vuotias. 
Sitten näin kuvan valtavasta lammaslaumasta ja kuvan alareunassa oli ihminen joka paimensi näitä. Tämä on hyvä kuva. Se kertoo evankeliumin eteenpäin viejästä joka paimentaa laumaansa, meitä ihmisiä, jotka halusivat seurata tätä tietä ja heitä oli paljon… ihanaa… 
Eräänä aamuna näin kuvan jossa oli iso kasa jotain valkeaa, ajattelin oliko se leipää? Juustoa? mitä se oli? Kuva oli epäselvä. Sitten sitä näytettiin hieman lähempää ja se näytti että siinä oli valtava kasa kauniita, isoja, valkoisia, kellomaisia kukkia… Kiitin Herraa! Herra siunaa meitä! 
Sitten kuva jossa näin taas kivisora maata, sitä näen useasti jostain kumman syystä. Sitten huomasin että kuvan pinta aaltoili. Siitä ymmärsin että tämän soran yllä oli kirkasta vettä jonka läpi näki pohjalla olevan soran… vesi oli todella kirkasta. Niin on sekin vesi joka pulppuaa Jumalan lähteestä,… ammennetaan siitä lähteestä, rakas ystäväni.

                                  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti