JUMALALLE KIITOS!

 

JUMALALLE KIITOS!

Ellei saatana voi varastaa iloasi, ei se voi viedä mitään omaasi. Annetaan ilon nousta korkeuksiin, ylistetään Jumalaa! Kiitollisuus Jumalaa kohtaan avaa taivaan.

- Mitä meillä olisi jos meillä ei olisi toivoa ja rohkeutta mennä eteenpäin?

Jeesus on kallio jalkojamme alla joka antaa meille pelastus varman elämän. Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Meidän pitää kuunnella enemmän Jumalan sanaa kuin sitä mitä ihmiset sanovat. Meillä pitää olla Jumalan pelko eikä ihmisen pelko. Valitettavasti tämän päivän Seurakunnassakin on unohdettu Jumalan sana ja sen totuus, aina ja iankaikkisesti. Jumalan sana on erehtymätön Pyhä Sana. Ihmispelko on noussut suuremmaksi. Mitä ihmiset sanovat, ajattelevat ja toimivat? Tämä on todella väärä suunta. Sen enempää sormella osoittamalla tai nimeämällä ketään. Media kertoo sen puolestani. Itken taas ihmisten puolesta kuinka kadoksissa he ovatkaan. Saatana on eksyttänyt ihmiset ja ihminen itse ei tunnista tätä tilaansa. Uskova kun yrittää varoittaa ja auttaa, saa hän mielettömät syytökset ja haukut päälleen, vaikka perimmäinen ajatus olisi ollutkin hyvä. Saatamme kertoa todistuksia omista kokemistamme ihmeistä joita olemme Jumalalta saaneet, mutta sekin heittää uskomattomilta heti herjaa päällemme. Valitettavasti se herja koituu aikanaan sen herjaajan omaan nilkkaan, vaikkei sitä nyt uskokaan.

- Entä jos me uskovat olemme kuitenkin oikeassa?

Minä tiedän että olemme oikeassa, olen uskossani luja.

Olemme ainakin yrittäneet, mutta jokaisella meillä on Jumalan edessä oma tahto. Saatana taas siitä tahdosta ei piittaa, vaan ottaa orjakseen kysymättä jos Jumala ei meille kelpaa. Valitettavasti tämä on henkimaailmaa ja emme näe sitä, jotta voisimme uskoa. Me emme saa muuttaa Jumalan sanaa mieleiseksemme, siitä seuraa aivan varmasti rangaistus. Jumalan sana on ja pysyy. Kun emme kelpuuta Jumalaa ja huudamme ääneen Jumalan sanaa pilkaten, Jumala antaa meidät sen käsiin

jota palvomme ja rangaistus tulee sen kautta, … eli se iän ikävä vihtis…

- Kumman tietä sinä haluat seurata?

Historiamme on ollut erehtymistä ja oppimamme ymmärtämistä.

- Olemmeko kuitenkaan oppineet mitään?

Emme ainakaan ole oppineet tuntemaan Jumalaamme. Nykypäivää kun kuuntelee ja katselee, huomaa että ihmiset ovat eksyneet kauas Jumalasta, tuskin enää Häntä edes tuntevat. Kauhistuttava toteamus, mutta tosi, valitettavasti… Uskovat ja eri uskontokunnat ja muutkin ihmiset ovat alkaneet puhua maailmanlopusta. Vanhat ennusteet ja profetiat ovat kertoneet että se tapahtuu 2012. Jotkut tietävät jopa päivämääränkin, että se olisi 21.12.2012.

Maya intiaanitkin ennustivat näin ja siihen heidän kalenterinsa päättyykin. Samaa on ennustanut Nostradamus, Leonardo da Vinci, Newton ja monet muut. Samoista ennusteista ja ilmiöistä voi lukea myös Raamatun ilmestyskirjasta. Raamatussa, Jesaja puhuu luvussa 59 tätä meidän aikaamme kuvaavaa tekstiä ja Matteuksen evankeliumin 24 luvussa Jeesus kertoo opetuslapsille lopunajan merkeistä, ne sopivat hyvin tähän meidän aikaamme.

Monia varmasti pelottaa tällaiset asiat, mutta ei meidän tarvitse pelätä jos annamme itsemme Jeesukselle. Jeesus on meidän turvamme, mutta voi heitä jotka eivät halua tuntea Herraa. Minua ei enää pelota, olen käynyt sen koulun ja kasvu vaiheen. Olen saanut Jumalalta koulutusta kädestä pitäen. Ei ole mitään pelättävää kun tietää että voi nojautua täysillä Jumalan turvaisaan syliin. Jeesuksen veri on se suuri voima joka tämän sai aikaiseksi. Hän vuodatti verensä meidän vuoksemme. Se veri rakensi tien meille ihmisille Jumalan yhteyteen, mutta sitä yhteyttä ei ole ilman uskoa Jeesukseen.

Huhtikuun alussa 2011, näin unen että päälleni kaadettiin paljon purppuranpunaista verta, en nähnyt unessa muuta kuin veren joka kaadettiin päälleni. Uskon että se oli Kristuksen verellä puhdistus. Jeesus elää minussa. Olen Hänen saviastiansa jossa Hän saa asustaa. Tänä vuonna, 2011, Helmikuussa, 11.2. isäni kuoli.

Herra on antanut meille elämän,

Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.

Veljeni kertoi että näki Isäni kuolin aikaan unen enkeleistä jotka valmistelivat jotain taivaskotiin lähtöön. Uni loppui siihen kun yöllä soitin veljelleni että isä on poissa. Hautajaispäivää vastaisena yönä veljeni näki taas unen. Hän oli jollain taivas portilla. Valkopukuinen mies seisoi ovella katsellen veljeäni. Aikansa katseltuaan, sulki hän suuret ovet. Sanoin veljelleni, että isä oli vastaanotettu kotiin.

Olin pari kuukautta kuin erämaassa. Tuli mieleen uni anopistani joka tuli kertomaan Tammikuulla että menee pariksi kuukaudeksi erämaahan. Nyt ajattelen että se oli myös viesti minulle tästä erämaa vaiheestani. Nyt alan taas hiljalleen elää.

Haluaisin enemmän yhteyttä Jeesukseen. On vielä aika hiljaista, mutta silloin tällöin kuitenkin jotain tapahtuu, niin kuin tuo verikaste, puhdistus. Eräänä Huhtikuun iltana kun kävin nukkumaan, mieheni katseli vielä telkkaria ja keittiöstä tuli valoa pimeään makuuhuoneeseemme. En ollut vielä nukahtanut kun huomasin vierelläni kuinka huone alkoi muuttua valoisammaksi, kultaisen valoisaksi.

Ensin ajattelin että se tulee vain keittiöstä, mutta sen voimakkuus lisääntyi hetki hetkeltä, niin että silmiäni häikäisi. Kiitin Jeesusta iloiten ja sitten samassa nukahdin.

Toukokuulla näin unen jossa seisoin jossain taivas salissa. Salissa olevalla korokkeella seisoi kaunis, ylväs nainen. Hänet esiteltiin minulle:

- “Taivas Äiti,…”

Hän katsoi minuun ja sanoi:

- “Sinä olet minun, se veri jolla sinut pestiin, on minun vereni.”

Vastasin hänelle todella epäuskoisena ja kiihtyneenä:

- “MI-TÄ!!!”

Ajatuksissani tiesin, että minun Herrani on vain Jeesus ja Hänen verensä on minut puhdistanut. Annoin kysymyksestäni loistaa että en uskonut tähän sanomaan, Taivas Äitiin. Muuta en sitten unesta muistakaan. Olen kyllä miettinyt oliko sillä unella mitään merkitystä, mutta uskoani Jeesukseen ei näin muuteta.

Minä olen Jeesuksen oma ja piste. Ehkä jotkin toiset voimat näin kokeilivat uskoani.

Olen lukenut että Taivas Äiti, Taivas Jumalatar tai Kuningatarkin olisi olemassa, mutta entä sitten? En tiedä mihin kastiin hän kuuluu. Ainut mikä minun täytyy tietää ja uskoa, on, että on vain yksi Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Se on minun totuuteni.

- Jumala on luonut kaiken, että se olisi…”

Niinpä, itken ihmisen puolesta, hänen joka on eksynyt, hänen joka palvoo vain kaikkea maallista, eikä usko Jumalan olemassaoloon. Ihminen kuvittelee että on paljon aikaa, eikä pysähdy kiittämään siitä hyvästä mitä on saanut osakseen, ennen kuin on myöhäistä, kun ajan raja tulee vastaan. Pidämme kaikkea niin itsestään selvänä. Psalmi 91, on sanottu että se on Raamatun voimakkain teksti. Se on voimakas rukous jolla saa kodilleen suojan.

91 PSALMI.

Korkeimman suojelus.

Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy.

2. se sanoo: Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.

3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.

4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla.

5. Et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta.

6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.

7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.

8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka

jumalattomille kostetaan -

9.Sillä: Sinä, Herra, olet minun turvani. -

Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

12. he kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

13. sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -

14. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä ole hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.

Murhe on annettu siunaukseksi, mutta se on raskas. Pitäisi silti olla kiitollinen siitä mitä on ollut ja ottaa pelkäämättä vastaan myös tuleva, Herraan luottaen. Jumala ei luonnut meitä pelkureiksi.

- Jumala antaa aina ottaessaan…”

Moni on kokenut ankaraa elämää, nuoruutta, surua, ahdistusta, nälkää, sotaa… He ovat kasvaneet koviksi. Heidän suustaan tulee heidän mielestään suuria sanoja, mutta ne ovat kovia. Tulee se päivä joka pysäyttää meidät ajattelemaan, mikä on todella tärkeää. Toivottavasti se päivä ei tule joillekin liian myöhään.

- Eikä Tuonelalla ole valtaa maanpäällä, sillä vanhurskaus on kuolematon…”

Minä rakastan sinua ihminen. En sinun syntisiä tekojasi, mutta kukapa meistä ei syntiä olisi tehnyt? En tuomitse sinua, sen tehköön suuremmat vallat. Toivon kuitenkin että olisit ymmärtänyt, että oli syntisi mitkä tahansa, voit pyytää Jeesukselta Kristukselta niitä anteeksi.

Antaa syntisi Jeesuksen ristin juurelle, sillä Hän on ne meidän vuoksemme lunastanut. Hän on meille yhteys Jumalaan, tie Jumalan yhteyteen. Muuta tietä ei ole. Yksikään synti ei pääse taivaaseen, ihminen voi päästä, muttei synnin kanssa.

Älä siis turhaan kanna taakkaasi mukanasi, kun voit saada ne anteeksikin, luota siihen. Ihmisillä on rakkauden tarve, saada kontakti toiseen ihmiseen. Välillä tuntuu että on vaikea olla tämän ajan kristitty, sitä toivoo että kunpa Jeesus olisi jo täällä.

Uskovia kohtaan on alkanut nousta painostusta. Moni uskova ajattelee varmasti välillä että onko Jumalaa todella olemassakaan, etenkin jos ei ole saanut kokea hengellisiä ihmeitä. Itselläni ei ole tullut uskon horjumista, mutta on vaikeaa katsella ja kuunnella ei uskovia, heidän pilkkaamistaan.

- Sinä ja sinun Jumalasi!!!

Ja niin on ennustettukin, että loppua kohti uskovia tullaan koettelemaan ja vainoamaan. Moni siinä heikkoudessaan horjuu ja sortuu. Sekin on paholaisen aiheuttamaa taistelua Jumalaa vastaan. Jumala on ilmoittanut Raamatussa itsensä. On hyvä että on jotain inhimillistä jota voi etsiä tämän maailman ulkopuolelta, - Jumala ja rakkaus. Kun ihminen tekee jotain väärin, on aina mahdollisuus pyytää anteeksi, toiselta ihmiseltä ja Herralta.

- Mitä tänään teenkin, anna minun tehdä se rakkauden sydämellä, sinun kunniaksesi.

Olkaamme Kristuksia toinen toisillemme, nöyrinä, rakastavina ja palvelevina.

- Voi Herra, anna minun voida elää oikein ja niin kuin on sinun edessäsi arvokasta.

En tällä sanomallani edusta mitään lahkoa, ainoastaan sitä sanomaa mitä Jeesus käski viedä eteenpäin, evankeliumia, Jumalan sanaa, totuutta ja rakkautta lähimmäisiin. Uskoa Jeesukseen Kristukseen, lihaksi tulleeseen Messiaamme, joka on ylösnoussut. Tämä on minun totuuteni ja elämäni. Vaikka karikoita on ollut paljon tielläni ei se ole uskoani missään

vaiheessa heikentänyt, ainoastaan vahvistanut.

Hiljaisia hetkiä on tullut vastaan muttei se ole ollut uskon puutetta vaan asioiden uudelleen tutkiskelua ja puntarointia, ns. erämaakautta. Tullakseen onnelliseksi ihmisen täytyy antaa anteeksi sille joka on häntä vastaan rikkonut. Kosto ei anna ihmiselle tyydytystä, vaan anteeksianto. Kuinka hyvälle tuntuukaan kun saa pyydettyä anteeksi ja sovittua asiat. Huonosti käy jos ei pysty auttamaan lähimmäistään. Lähimmäisen rakastaminen ja auttaminen on yksi Jumalan suurimpia ja tärkeimpiä käskyjä.

Viha on sairaus. Tällainen ihminen voi kasvattaa itselleen valtavan piikkikuoren, välttääkseen läheisyyttä ja sosiaalista kanssa käyntiä. Tämä ihminen jos kuka tarvitsee rakkautta, vaikka muuta esittääkin. He eivät anna itselleen arvoa ja heidän itseluottamuksensa on heikko. He keskittyvät epäonnistumiseen.

Haemme ihanteita muualta kuin itsestämme, … maailmasta. Maailmalla tarkoitan niitä maallisia ulkoisia asioita mitä maailma tarjoaa, muotia, kauneutta, rahaa, omaisuutta, … Kun ihminen sairastuu, hän murenee kuin hauras astia. Ei jaksa enää tehdä niitä kivoja asioita joista pitäisi. Joskus yrittää aloittaa jotain, mutta väsymyksen edessä joutuu hellittämään. Kyyneleet kirveltävät silmiä. Onneksi Jeesus kantaa meitä silloin kun itse emme enää jaksa. Tämän olen saanut itsekin kokea. Kun makaa sairaala vuoteella, fyysisesti voimattomana, voi silti henkisesti hymyillä kun on luja usko Jeesukseen. Minäkin makasin sairaala vuoteella, voimattomana. Tunsin että olin Jeesuksen turvallisessa sylissä. Minulla oli syvä rauha. Sitä rauhaa olen saanut yhä kantaa mukanani. Voimattomana vuoteessani kohosin hiljaiseen rukoukseen, toisten sairaiden puolesta, Herran käsivarsilla. Minulla oli ja on täydellinen luotto Häneen. Se oli kuin luottamus leikkiä, ottaako ystävä sinut takanasi vastaan kun kaadut? Minä olin luotettavilla käsivarsilla. Niin kuin jo aikaisemmin olen jo sanonut, usko ei ole sellainen asia kuin mentäisiin kauppaan ja sanottaisiin että:

- Yksi Jeesus!

Sitten kun kyllästyisimme, heittäisimme pois. Se usko on

sydämessä ja se on täynnä rakkautta.

Olisin ilman Jeesusta kuin:

- Kasvi ilman vettä.

- Auto ilman öljyä.

- Lapsi ilman ruokaa.

- Maa ilman happea.

- Ihminen ilman rakkautta.

Jos joutuisi valitsemaan yhden luonteen piirteen jolla ihminen olisi varustettu, mikä se olisi?

- Ehdottomasti haluaisin olla ihminen joka osaa rakastaa, ilman sitä emme olisi mitään!

Tiedän etten elämässäni ole tehnyt kaikkea oikein, ei kukaan ole meistä ihmisistä niin täydellinen, mutta minun on täytynyt käydä ne asiat läpi ja kokea ne, että ole voinut henkisesti kasvaa. On kuitenkin tärkeää että tunnistaa virheensä ja myöntää ne, silloin tietää että kasvuakin on tapahtunut.

Mitä teetkin, tee se omissa nimissäsi, äläkä leiki muuta kuin olet. Henkinen rakentaminen on vielä kesken, mutta meistä tulee hyviä temppeleitä. Elämä on täynnä valintoja. Jumala puhuttelee ihmisiä, neuvoen varovaisuuteen, varoittaen ja nuhdellen syntistä. Hän antaa jokaiselle tilaisuuden korjata virheensä. Joka kerran on antanut periksi kiusaukselle, kompastuu helposti siihen uudelleen, me olemme vain ihmisiä.

- Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Gal. 6:7

Ne jotka vaientavat omantuntonsa äänen ajattelemalla, että he voivat muuttaa pahan elämänsä suuntaa koska haluavat, ovat valinneet vaarallisen suunnan.

Eräänä kesäkuun iltana katselin tv:tä ja kesken ohjelman minut täytti pitkästä aikaa Pyhä Henki. Olin rukoillut Jeesusta että näyttäisi minulle että olin vielä oikealla tiellä.

Pitkään aikaan ei ollut tapahtunut mitään, pelkäsin että jos olin tehnyt jossain väärin. Lohduttelin kyllä itseäni etten saa olla niin malttamaton, erämaa kausia on elämässä paljon. Olin onnesta soikeana kun sain Pyhän Hengen täyttymyksen aivan yllättäen.

Tv:stä tuli mainos jossa enkelit putoilivat taivaalta ja rikkoivat sädekehänsä, miehen takia, joka käytti hyvän tuoksuista dödöä. Mieheni vihastui ja sanoi:

- “Vaikken minä mikään kiihkouskova olekaan niin en silti hyväksy tuollaista pilkkaa!”

Hämmästyin, mutta olin samalla iloinen että mieheltäni sittenkin löytyy uskoa. Hän oli pitkään ollut kiukkuinen minun uskon puheistani, mutta nyt alkaa tulla hänen omasta suustaankin. Olin kyllä paljon rukoillut hänen uskonsa puolesta. Nyt, pikku hiljaa näkyy tulosta. Eräässä ohjelmassa kerrottiin liikenne onnettomuudesta jossa poka menehtyi. Pojan äiti sanoi:

- “Miksi Jumala annat tällaista tapahtua?”

Mieheni yllättäen kommentoi tähän:

- “Mitä tämä poika oli sitä ennen tehnyt, että näin sallittiin tapahtua?” Jumala on antanut meille vapaan tahdon, oliko poika kuitenkin itse tehnyt väärät valintansa?

Yllätyin taas todella iloisesti:

- “Kiitos Jeesus!”

Hihkuin riemusta ajatuksissani. Minun täytyy kuitenkin nyt olla maltillinen, etten työntänyt liikaa ajatuksiani miehelleni. Täytyy antaa myös tilaa Hengen kasvuun.

Heinäkuulla kävimme entisten naapureiden luona kyläilemässä. Kun he tarjoilivat tervetuliaismaljaa, kieltäydyin kohteliaasti, kertoen uskostani joka vei pois kaiken halun alkoholia kohtaan.

He kertoivat pojistaan jotka jo alkavat olla omillaan etenkin vanhin oli heidän sydämellään ja olivat pojasta huolissaan. Tämä ei liikkunut missään eikä saanut otetta elämäänsä. He toivoivat tämän löytävän puolison itselleen, mutta vaikea sitä oli siltä kotiseinien sisästä löytää. Äiti sanoikin minulle kyynel silmässä:

- “Rukoile sinä siunausta, että tämä löytäisi puolison ja saisi elämänsä mallilleen.”

Lupasin rukoilla ja kehotin heitäkin siihen. Täytyypä muistaa kuulostella, alkaako tapahtua mitään? Rukoilin asian puolesta heti illalla ja se tuntui jotenkin voimalliselta, päässä hieman huimasi sillä hetkellä. Jos jotain tapahtuukin, ei se ole minusta vaan Herrasta. Hänelle annoin tämän rukouksen, että Hän antaa sen eteenpäin Jumalan täytettäväksi. Jeesus on meidän ylipappimme jolla on oikeus tähän.

Eräänä päivänä meinasin laittaa erään vanhan hengellisen kirjan hävitys listalle. Olin saanut kirjan anopiltani. Hän sanoi:

- “Tämä kirja on sinulle.”

Hän siivosi kaappejaan ja kaivoi siltä kirjan minulle. En ollut koskaan alkanut lukea sitä. Ajattelin että se on varmasti niin vanhanaikaista ja raskasta tekstiä. Nyt seisoin kirja käsissäni laittaakseni sen hävitys laatikkoon.

Muistin samalla uneni anopista erämaassa, kun hän kertoi uskostaan ja ettei ollut kertonut siitä kenellekään. Heräsi ajatuksistani:

- “Minun kuuluu lukea tämä.”

Jostain syystä tuli tunne että se pitää lukea ääneen ja sen myös tein. Luin koko kirjan ääneen ja se voimisti todella kirjan sanomaa joka oli todella kaunista, opettavaista ja kuitenkin ymmärrettävää tekstiä. Lukiessani täytyin usein Pyhällä Hengellä, välillä sen täyteydessä aivan vapisin. Se oli ihanaa! Se oli todella nautittavaa luettavaa. Teksti oli hyvin elävää. Kerroin miehellenikin tästä voimakkaasta kokemuksestani. Hän naurahti minulle.

- “Niin, ja sitten olisit ollut laittamassa anopilta saamaasi kirjaa pois!”

Oli varmasti tarkoitettu että minä luen sen kirjan ja että sen aika oli juuri nyt. Se antoi minulle todella paljon. Kirjan laitoin takaisin hyllyyn, enää se ei ole hävitys listalla. ( Watchman Nee: Elämän rikkaus Kristuksessa, Kuva ja sana, 1961.)

Lähdimme mieheni kanssa heinäkuun lopulla mökillemme. Tätini ja hänen miehensä tulivat eräänä iltana saunomaan. Me naiset menimme ensin. Saunassa aloin kertomaan tädilleni uskostani ja mitä kaikkea minulle oli tapahtunut. Jatkoimme aiheesta vielä mökissäkin kun miehet menivät saunomaan. Tätini oli ihmeissään kertomastani. Sitten hän sanoi minulle:

- “Olet kyllä aika noita… Sinun täytyy rukoilla sukumme puolesta. Alamme jo vanhentua eikä meillä ole enää aikaa, eikä varaa riidellä jonkun perintöasioiden takia. Että he alkaisivat ymmärtämään ja näkemään totuuden ja että voisimme jälleen olla yhdessä. Jos tämä toteutuu, voin minäkin alkaa uskoa…”

Tätini leuka vapisi itkua pidätellen, näki että asia koski häntä kovasti. Lupasin rukoilla asian puolesta ja sanoin vielä että jos jotain alkaa tapahtua, pitää muistaa ettei se ole minusta vaan tuolta yläkerrasta.

Illalla kun kävin nukkumaan, otin asian heti rukoiluun. Tuli huimaava olo, kerroin miehellenikin keskustelustamme, tätini pyynnöstä ja rukouksesta:

- “Tunnen että se on työn alla!”

Seuraavana päivänä kun menimme kaupalle, näimme yhden serkuistani, jotka olivat riidoissa tätini kanssa ja meitäkin oli hieman vältelty, koska vierailimme tätini luona. Nyt kuitenkin aloimme innostuneena juttelemaan ja kertomaan kuulumisia. Lopuksi serkkuni pyysi meitä kylään. Tätä ei ollut tapahtunut vähään aikaan. Kerroin tädillenikin tavatessamme mitä oli tapahtunut:

- “Nyt se alkaa, meidät kutsuttiin kyläänkin. Se on työn alla!”

Sitten viikonlopun tulessa, lähdimme kylään serkulleni ja se olikin todella mukava käynti. Kukaan ei nyt tuntunut vaivautuneelta. Tunsimme itsemme tervetulleiksi. Nyt olen rukoillut jatkuvasti asian puolesta, että suvun riidat väistyisivät. Tajusin että sen aiheuttaja oli mitä selvimmin mammonanhenki, joka siellä riehui. Valitettavasti raha ja omaisuus oli saanut yliotteen kaikesta henkisesti tärkeämmästä.

Loma oli hyvä. Saimme paljon aikaan ja se myös meni nopeasti ja tuli kotia lähdön aika. Aina yhtä haikeaa… jää niin ikävä. Kotia päästyämme, veljeni laittoi viestiä, että lue sähköposti. Siellä oli hänen kirjoituksensa jonka oli aikonut laittaa lehteen:

- “Onko hyvä?”

Vastasin että oikein hyvä, tykkään. Se oli vastaus erääseen kirjoitukseen eutanasiasta ja helvetin olemattomuudesta. Kysyin saanko kirjoittaa tämän tekstin myös tähän ns. “kirjaani. ja hän antoi luvan.

Näin veljeni kirjoitti:

*Kysymykseen onko helvettiä olemassa vai ei, löytyy raamatusta tieto. Jumala ei ole epäoikeudenmukainen, eikä tahdo kostaa ihmisille, joita Hän rakastaa erityisellä rakkaudella. Antoi ainokaisen Poikansa ristinkuolemaan, jotta Häneen uskovat saisivat elää iankaikkisesti.

Jumalan rakkaus ei pakota ketään, vaan ihminen saa omasta vapaasta tahdostaan uskoa tai olla uskomatta. Niille jotka uskovat annetaan perintöosuutena iankaikkinen elämä. Helvetin Jumala valmisti langenneille enkeleilleen ja saatanalle -* sitä ei valmistettu ihmistä varten*. Tosin ihminen valitsee itse sinne joutumisen, jos kääntää Jeesuksen sovitustyölle selkänsä ja ei usko.

Jumala itkee kuitenkin näiden ihmisten perään, jotka Hän on luonnut yhteyteensä. Paratiisin syntiinlankeemuksessa käärme-saatana petti ihmisen ja antoi valinnanmahdollisuuden tiedon, jolloin ihminen valitsi palvella enempi pahaa kuin Jumalaa, luojaansa. Jumala on niin pyhä, ettei voi olla sidoksissa pahaan ( valmisti helvetin saatanalle ja hänen kätyreilleen ) milläänlailla ja siksi karkotti ihmisen paratiisista.

Koska Jumala näki, että ihminen on luonnostaan niin turmeltunut, ettei voisi pelastaa itseään millään uhreilla(Vanha testamentti) antoi Hän ainoan mahdollisen viattoman, puhtaan täydellisen uhrin sinun edestäsi - Jeesuksen - sovitusuhriksi. Siinä näkyy Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Jumalan luo ei ole muuta tietä kuin - Jeesus.

Helvetin olemassaolosta vaietaan, siitä ei saisi puhua… ei saa pelotella. Miksi??

Kissa tulisi nostaa pöydälle”, sillä onhan kysymys Raamatun ilmoituksen keskeisimmästä ja ainoasta syystä, miksi Sana annettiin meille… Jumalan rakkaudesta sinua kohtaan… huolesta sinua kohtaan, mihin ajautuisit, jos et välittäisi Luojastasi. Jumala ei pakota, sillä Hän on Rakkaus

*1Joh 4:7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. 8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. *

*1 Kor 13:

1. ** Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta

minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2. ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

3.Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

5.ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa,

7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

9. sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavista.

10. mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

12. Sillä nyt näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

*

www.tv7.fi ohjelma-arkistossa, Yliluonnollista ohjelmassa Bill Wiese kertoo järkyttävää kokemustaan helvetistä.

Itse ajattelen olevan* äärimmäisen vaarallista antaa kuva ettei helvettiä olisi,* silloinhan asettuu Jumalan paikalle ja ottaa vastuun tulevasta. Tulisi ennemminkin nöyrtyä ja keskustella rakentavasti eri lähteitä tutkien. Totinen etsijä löytää totuuden Raamatun ja maailman välillä. Tämä on luvattu sanassa. Valitse viisaasti ja ala tutkia Raamatun ilmoittamaa tietoa alkuperästäsi ilmoitusta Jumalalta miksi sinut luotiin, millainen olit ja miksi Jeesus antoi henkensä sinun edestäsi… et tule katumaan : )

Lähihoitaja **** ****

Pidän tuosta veljeni tekstistä todella paljon. Valitettavasti lehti ei koskaan julkaissut sitä. Oliko liian rankkaa tekstiä joillekin? Tuliko paholainen estämään tekstin julkaisun? Mediaa kun itsekin käyttää apuvälineenään… Miksi sai kirjoittaa aiheesta, ettei helvettiä olisi? Sille löytyi palsta tilaa.