SORMUKSEN TARINA ALKAA ...

SORMUKSEN TARINA ALKAA ...... 
(kuvan sormus ei ole näkyni sormus)

23. 11.2011. aamulla sain itse näyn jossa luki valkoisin kirjaimin:

- Lopeta uskon kilpailu!

Mitä, mitä, hämmennyin todella. Kyselin Jeesukselta oliko tämä

hänestä. Kunnes löysin vastauksen Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle, 6 luku:11-20. Saatana yritti hämmentää ajatuksiani.

Jae 12 sanoo näin:

- Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.”

Kaitpa se ‘feikki vihtis’ tuntee minut vaaralliseksi ja yrittää eksyttää minua. Onneksi Herra pitää huolen omistaan. Jeesus Kristus riippui ristillä kuusi tuntia eli yhden tunnin kutakin tuhatta vuotta kohti. Tuo aika on nyt miltei kokonaan ohi ikuisesti. (21.12.2012.)? En usko mihinkään päivä määriin, mutta tiedän että meidän pitää olla valmiita, sillä se päivä on pian… Todellakin Adamista tähän aikaan on tuo aika käytetty. Jeesus sovitti meidän kaikkien synnit, myös Adamin ja Eevan synnit. Vai tuleeko aikamme jo aiemmin, kun Jeesus hakee ensin morsiamensa, eli meidät, häneen uskovan seurakuntansa. Puhutaan tempauksesta ja meille uskoville nauretaan. Mutta ymmärrämme asiat toisin, se joka ei usko, on hänen vaikea ymmärtää, jotkut jopa kokevat tämän pelottavana. Uskova taas ei pelkää, vaan ymmärtää pelastuvansa, iankaikkiseen elämään.

26.11. aamulla kun heräsin, olin onnellinen. Yöllä heräsin valtavaan vasemman puolen lonkka ja polvikipuun. Kääntyilin ja yritin etsiä hyvää asentoa, mutta en löytänyt. Särky oli kirvelevää. Ajattelin etten haluaisi nousta hakemaan Buranaa. Sitten aloin rukoilemaan Herraa jolla oli kaikki valta parantaa. Olinhan saanut parantamisen armolahjan. Pitelin käsiäni vuoroin lonkan ja vuoroin polven päällä ja se auttoi. Herra otti pois säryn ja sain nukuttua loppu yön. Aina kun käännyin vasemmalle kyljelleni, ei kipua enää tuntunut.

- Kiitos Herra!

Eräänä iltana kun kävin nukkumaan, näin taas näyn, vielä hereillä ollessani, silmät kiinni. Eteeni ilmestyi kultainen sormus, jonka kanta oli kuin salmiakkineliö ja sen keskellä oli

ympyrä. Se oli yksinkertaisen kaunis, hyvin arvokkaan näköinen ja kokonaan täyttä kultaa. Unohdin näyn muutamaksi päiväksi, kun sitten eräänä iltana muistin sen kun kävin nukkumaan. Mietin sen symboliikkaa, mitä se voisi tarkoittaa? Jostain syystä keskellä oleva ympyrä toi mieleeni iankaikkisuuden. Seuraavana päivänä aloin netistä tutkia kuvasymboliikkaa. Eräällä sivulla oli kirkon symboleita, joista yksi oli ympyrä = muistuttaa että taivaan ilo on iankaikkinen ja kaikkea maailmasta saatavaa kallisarvoisempi. Olin nähnyt kultaisen kruunun, nyt näin sormuksen:

- Mitä Herra sinulla on varalleni suunniteltuna?”

Ilmeisesti sormus oli ihanan sulhasen sormus seurakunnille. Sulhasen sormus morsiamelle/ morsiamille eli seurakunnalle. Minä olen siis saanut ottaa Herralta vastaan sormuksen. Kun valitsemme itsellemme puolisoa, haluamme ensin tutustua häneen ja hänen elämänarvoihinsa. Näin myös uskon kohdalla. Teemme sen täydestä sydämestämme. Käyttäydymme sen arvon mukaisesti, ettemme häpäise Jumalaa. Olemme esimerkkeinä muille. Emme saa käyttää muita kynnysmattoinamme. Hillitsemme itsemme ja himomme, silloin olemme saavuttaneet paljon. Meitä vaivaa usein itsehillinnän puute, mutta sitä voi hyvinkin harjoittaa, kun vain jaksaa kestää, muuttuu onnellisemmaksi. Kunnioitamme toisiamme ja osoitamme toisillemme rakkautta, emme pidä toisiamme itsestään selvyytenä. Tämä toimii niin maallisessa kuin taivaallisessakin liitossa ja myös ystävyys suhteissa. Kiittämällä ja kannustamalla saa enemmän aikaan. Meille oikeasti rakastaminen on vaikeaa, sitoutua ihmiseen tai uskoon, on monelle vaikeaa. Kannamme turhaan harteillamme taakkaa, kun voisimme enemmän luottaa Jumalaan. Kyllä meitä ohjataan tuolta ylhäältä. Voimme olla armollisia itsellemme ja toisillemme, ei tarvitse koko ajan suoriutua. Meillä on huono omatunto kun meidän pitää olla

koko ajan suoriutumistilassa, emmekä tämän myötä anna aikaa tarpeeksi läheisillemme. Matteus 25 onkin hyvä tutkia tässä kohtaa. Siinä on todella elämän tärkeimmät asiat. Yritämme

liikaa kontrolloida elämäämme, mutta kun se pettää, tulee kaaos, emmekä voi sille mitään. Olemme täysin jonkun näkymättömän ohjauksessa; olisiko tämä itse Jumala? Ilman omaa kontrolliamme, olemme ohjauksessa joka tapauksessa. Morsiamen/palvelijan hyvyyden ratkaisee kohteliaisuus, palvelualttius. Maallisessa liitossa perheen pää pitää olla mies, myös näissä uskon asioissa. Mutta jos vain vaimo uskoo, ja mies hyväksyy sen, on se myös siunaukseksi miehelle. Asia on huonompi jos mies ei hyväksy vaimonsa uskoa. Mies menettää Jumalan siunauksen. Jos vaimo haluaa tämän vuoksi eron, eli Jeesuksen Kristuksen uskon vuoksi, ei tässä tapauksessa aiheudu vaimolle taivaallisesti katsottuna syntiä.

Matt.19:29.

- Ja jokainen joka on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.”

Tämä kohta raamatussa kertoo tästä yksiselitteisesti. Silloin emme tee syntiä kun teemme sen Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Mutta varjele sitä kun tämä tapahtuu toisin päin eli se jättää joka ei usko, tämä tekee ison synnin, Herran edessä. Herra on minun kaikkeni, kaikki muu tässä maailmassa tuntuu, niin kuin saarnaaja sanoi, turhuuksien turhuutta.

30.11. aamuna näin taas muutaman näky kuvan. Ensimmäisessä oli täysin tulessa oleva risti. Seuraavassa kuvassa näin kuinka maan raoista ja halkeamista syöksyi tulta. Nukahdin hetkeksi ja kun taas heräsin, mutta olin edelleen silmät kiinni, näin tumman mies hahmon, jolla oli kuin munkin mustaviitta yllä. Huppu syvällä päässä, niin ettei silmiä näkynyt. Hahmo nosti suulleen jotain, oliko se pasuuna, vai mikä, en voi varmaksi sanoa, kuva

oli epäselvä. Mietin voiko tuolle viimeiselle näylle antaa arvoa, sillä siitä huokui pahuus. Lähdin tutkimaan palavan ristin symboliikkaa netistä. Huomasin että se oli tärkeä

Helluntaiseurakunnalle. Mitä palavampi risti tummalla taustalla, sitä parempi. Siinä erottui Herran kirkkaus. Minun ristini paloi mustaa taustaa vasten, kuin yöllä. Löysin Raamatun kohtia jotka liittyivät tähän ja ne kuuluivat näin:

- sen tähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen… Hepr. 3:1

- Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1 Kor. 1:30

- Sillä Jumala, joka sanoi: loistakoon valkeus pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2 Kor. 4:6

9. Mutta te olette “valittu suku” kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksemme sen jaloja tekoja “joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

10. te, jotka ennen “ ette olleet kansa” mutta nyt olette “ Jumalan kansa”, jotka ennen “ette olleet armahdetut” mutta nyt “ olette armahdetut”. 1 Pt.2:9-10

21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia.

22. Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkien ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

23. Sillä kaikki on syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,

24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.

26. Jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Room. 3: 21-26

- vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Apt. 1:8

Löytyipä vahvaa tekstiä, Pyhä Henki laskeutui minuun. Nämä Raamatunkohta vihjeet löytyi samalta sivulta netistä, Mikkelin Helluntai seurakunnan sivustolta, jossa puhuttiin liekehtivästä rististä. Samana iltana kun kävin nukkumaan, päätäni ja niskaani särki. Rukoilin Herraa taas avuksi, että tämä antaa parantavan voimansa virrata käsieni kautta. Pään särky loppui ja niskakin tuntui hyvältä, sain nukuttua yöni hyvin, Herran hyvässä huomassa.

4.12. 2011. Veljeni oli mennyt Ilmestysmajalle, jonka jälkeen laittoi minulle ihania profetioita sähköpostin kautta:

Moi!

Olin Ilmestysmajalla. Ihanaa ylistystä ja Pyhä henki paikalla. Profetioita oli… Näyssä laskeutui huntu taivaasta ja siihen enkelit kiinnittivät jalokiviä… morsianta valmistettiin. Yhdessä näyssä oli meri jossa uskovat ja uskosta osattomat olivat yhdessä… annettiin tieto että me osaamme uida ja pitää auttaa noita uskottomia… itse koin hengessä olevani suuren armeijan eturivissä ja antavani kädellä hyökkäyskäskyn, mutta vihollista ei näkynyt… sitten kuva sekaisin olevista silmälaseista joita ihmiskädet (uskottomat) tavoittelivat kuumeisesti, kuin etsiäkseen sopivia itselleen jotta näkisi, mitä tämä kaikki on. Lasit näytettiin kaksi kertaa että varmistuisin niiden olevan oikean sanoman… me Jeesukseen uskovat näemme ilman laseja, mitä saatana yrittää tehdä kadottaakseen ihmisiä ja siksi vaikka emme fyysisin silmin näe vihollista voimme kuitenkin antaa hyökkäyskäskyn ja tallata vihollista J Aamen. Yhtä asiaa teroitettiin… me olemme yksi ruumis ja pitää katsoa Jeesuksen silmin muita uskovia ja maailman ihmisiä, koska olemme samaa ruumista uskonveljien ja sisarien kanssa ja meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme kuten itseämme.

T: Veljesi**

Vastasin:

- Ihania profetioita, tuli mieleen kun Sanni puhui mulle niistä timanteista, joita oli paljon ja morsianta valmistellaan, niin kuin Esteriä valmisteltiin kuninkaalle ja minä myös sain Esteri profetian… huntuun jalokiviä, timantteja? Ja kun vielä näin sen Ylkän sormuksenkin… ???

T: sisko**

Olin myös kertonut näistä näyistä, profetioista ja unista serkulleni, joita viime aikoina olimme veljeni kanssa saaneet. Yritin myös selittää mahdollista tempausta, mikä uskoville lopunaikana tehdään. Morsius seurakunta otetaan pois. Serkkuni oli ihmeissään tästä kaikesta, vaikkei niin uskova olekaan:

- Eli sinähän saatat sitten vaikka kuolla, tässähän pitää oikeasti alkaa tarkkailemaan mitä meidän ympärillämme tapahtuu…?”

Vastasin:

- Niin, en tiedä miltä se tempaus tulee näyttämään maallisin silmin, miten meidät temmataan, näyttääkö se tavalliselta kuolemalta tänne jäävistä? Mutta ei minua pelota.”

Serkkunikin siis hapuili noita silmälaseja joista veljeni laittoi sähköpostia. Ihmiset alkaa hiljalleen heräämään, he haluavat tietää mistä on kyse. Veljeni tuskaili päivästä päivään eronsa kanssa, mikään ei tuntunut sillä puolella onnistuvan. Asuntoasiat oli aivan jumissa, niin kuin kaikki muukin. Veljeni oli kuitenkin päässyt jo sen verran ero tuskastaan että alkoi jo kaipaamaan uutta ystävää vierelleen. Toivoin kovasti että Jumala alkaisi jo tuoda veljeni elämään jotain hyvääkin.

12.12.2011. Rukoilin päivällä:

- Rakas Herra, Herra Iankaikkinen Jumala, laita parantava arkkienkeli Mikael enkeleineen veljeni ympärille, tekemään lopultakin jotain hyvää, uudistavaa ja parantavaa. Anna tämän tapahtua, Kiitos! Sinun nimesi ja verihaavojesi kautta. Tapahtukoon sinun tahtosi. Aamen!”

Sain veljeltäni postia jossa hän kertoi tavanneensa edellisenä iltana uuden seurakuntalaisen. Tämä tiesi että veljeni oli lähihoitaja ja oli tämän vuoksi lähestynyt veljeäni, että hänellä saattaisi olla keikka töitä tiedossa. Hän oli perhekeskuksen johtaja ja pyysi veljeäni tutustumaan keskukseen ja juttelemaan muutenkin kun nyt olivat samassa seurakunnassakin. Riemastuin kun veljeni kertoi että tämä oli 40vuotias yksinhuoltaja äiti, jolla oli mukanaan 3vuotias poika. Ilmoitin veljelleni että nyt oli Jumalan sormet pelissä. Veljeni kertoi että kun sopi käyntiä keskukseen, oli veljeni rukoillut Jumalalta ensin että; jos tämä on sinulta, toivottavasti pyytää myös kotiinsa. Niin myös kävi. Nainen pyysi veljeäni keskukseen tutustumaan ja seuraavana päivänä voisi tulla myös kotia kylään. Olin innoissani, tiesin että nyt Jumala oli alkanut toimia. Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Kerroin että minäkin olin rukoillut samana päivänä ja tässä tuli vastaus, näin uskon. Olin kuin olisin saanut ennenaikaisen joululahjan, vaikka sen veljeni saikin. Olinhan ollut vahvasti tukemassa häntä. Oliko tämä kaikki sattuman kauppaa? Niin moni varmaan ajattelee, mutta en minä. Tiedän että Jumalalla on meille kaikille omat suunnitelmansa. Tosin meillä on myös vapaa tahto, tehdä asioita eri tavoin. Joskus valitsemme sen vaikeamman tien, mutta se myös kasvattaa meitä. Teemme asioita pitkän kaavan mukaan, niin kuin Israelin kansa erämaassa, 40vuotta kestävällä taipaleellaan. Se kaikki olisi voinut tapahtua helpomminkin jos olisivat uskoneet ja luottaneet Jumalaan. Samaa teemme tänäkin päivänä. Meidän täytyisi muuttaa suhtautumistamme Jumalaa kohtaan, eikä pitää tätä vain taruolentona. Usein kun olen avannut Raamatun umpimähkään ja katson mitä Jumala haluaa sanoa minulle tällä hetkellä, olen saanut raamatun kohdan,

Jesaja 35:8-10.

8. Ja siellä on valtatie, ja sen nimi on “pyhä tie””: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.

9. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.

10. Niin Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Tämäkin on auennut minulle vasta äskettäin. Tässä puhutaan uskosta. Usko ei ole näkyvää, uskomme ei näkyviin asioihin. Kuljemme ja teemme sen uskon mukaan. Se on uskon tie, pyhä tie. Koska sitä tietä kuljetaan uskon varassa, sinne ei todellakaan pääse mitkään pedot. Lopussa saavutamme ilon ja riemun ja murhe ja huokaus häviää. Kuinka ihanaa ja totta. Kukaan ei voi puolustaa meidän uskoa, Jokaisen on uskottava omalla vastuullaan, se on henkilökohtainen asia jokaisen kohdalla. Ketään ei voi pakottaa uskomaan, meillä on oma tahto, Jumala ei orjuuta meitä tässä asiassa, mutta haluaa palavasti meidän pelastuvan paholaisen valtakunnalta.