lauantai 10. helmikuuta 2018

VUOROPUHELUA

VUOROPUHELUA

23.10.2011. alkoikin tapahtua, veljeni ilmoitti että heille tulee ero. Hänen vaimonsa oli tänä päivänä sen ilmoittanut.
Veljeni oli aivan rikki ja minä huolissani, enkä voinut jättää veljeäni yksin, vaikka olimmekin kaukana toisistamme. Viestit silti kulki ja näinä päivinä ahkeraan. Halusin tukea siinä missä pystyin, eli henkisesti. Kävimme valtavaa vuoropuhelua sähköpostitse. 27.10. kirjoitin veljelleni:


Huomenta!

Siunausta päiviisi, miten menee? Onko vaimostasi kuulunut mitään?
 Tänään raamattu avautui Esteristä, ajattelin että jokohan jotain tapahtuu? Esteriähän valmisteltiin 12 kk. Näky ja ääni täytyy liittyä Ester profetiaan, ensin kruunu= Ylhäinen, Ester= Kuningatar. Se yks enkeliuni alkuvuodesta, missä ne valmisteli minua johonkin sanoen; Ei pyhä, mutta ylhäinen.
 Nämä vahvistaa tosi hyvin sitä profetiaa. Sitten sen kruunu näyn jälkeen kuului kaunis naisääni: - Nyt on tähtitaivaan aika. Profetiassa olin kylvyssä tähtitaivaan alla. Nämä kaikki vahvistaa toinen toisiaan.
 On vain niin malttamaton olo, että saisi tietää mitä nämä tarkoittaa. olen kuitenkin sanonut Herralle; tapahtukoon sinun tahtosi! Luin yhdestä kirjasarjasta Esteristä olevan tiedon. Esteri oli viisas ja rohkea Kuningatar, Kuninkaansa suosiossa. Hän pelasti juutalaisen kansansa. 
Tästä ei saatana pitänyt vaan suuttui vaimoon. Tämä kosto tulee tapahtumaan lopunajoilla uudestaan, löytyy ilmestyskirjasta 12. luku. Jos liittyisi tuohon olisi se todella suurta, niin kuin profetiat lupasi minulle, mutta myös pelottavaa.
 Sanoin silti että tapahtukoon sinun tahtosi, sillä se mitä Jumala on päättänyt tehdä minun kauttani, tapahtuu kuitenkin lopulta Jumalan voimassa, minun pitää vain luottaa. Kuulostaako hullulta? Kirjoititko Tunturipuroille?
T: siskosi*****

Olin aiemmin kehottanut veljeäni kirjoittamaan Tunturipuroille vaikeuksistaan, jos he, Jumalan avustuksella löytäisivät jotain lohduttavaa. Veljeni myös halusi tehdä Jumalalle työtä, jos tätä kautta löytyisi siihenkin tie, sillä Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Pyysin lukemaan Psalmin119. Veljeni vastasi 28.10.

Huomenta!

Illalla oli jotenkin rauhallinen ja luottavainen olo, kun katsoin tv:tä. Yön nukuin hyvin ja näin unenpätkän jossa vaimoni antoi kätensä käteeni, se oli vain väläys, mutta jäi mieleeni.
 Aamulla taas pelko ja ikävä vaimoa ja poikaa, perhettämme, ikävä yltyy ja itku tulee kun kirjoitan tätä. Ole uskossasi luja ja odota profetiaa - Jumalaa, ilmestyväksi. En ole kirjoittanut Tunturipuroille vielä.
 Eilen luin raamatusta sen Psalmin119 ja hyvä oli. Illalla luin Joelin kirjan joka muistuttaa vaikeuksissakin antautumisesta Jumalalle ja sen mukanaan tuomista siunauksista.
 Rukoillaan vaimoni parannuksen tekoon ja palaamiseen! Huomasin eilen, kun poikani kanssa olin kotona, kuinka maailman henki vie pientä… lelulehdistä haluaisi pehmoleluja, joilla vihainen katse, nimeltään tuo lelusarja joku angry…. eli viha… 
Myöhemmin sanoi ettei usko Jumalaan, kun ei sitä näy. Sanoin että on olemassa ja yritin selittää… Myöhemmin halusi leikkiä leikkiä jossa automme varastettiin ja kun rukoilimme Jeesusta illalla ja kävimme nukkumaan, niin aamulla herätessämme autot olikin “pihassa, sohvalla.
 Poika sitten sanoi että Jeesus toi ne takaisin. Tästä leikkikuviota kävimme monta kertaa. Ihanaa kun isin aikaisemmat puheet kuitenkin tuottavat hedelmää. Poika käsittelee leikin avulla tätä asiaa ja kaipaa. Se on lapsien tapa käsitellä vaikeita asioita. Kiitos Jeesus, kun muistat lastani. Näen tärkeänä perheemme säilymisen.

T: **veljesi**

Vastasin:

- Hyvä kun olet saanut olla poikasi kanssa. Olen rukoillut teidän puolesta että kaikki kääntyy hyväksi. Kirjoitin äsken Johannalle heidän antamastaan profetiasta ja unista ja näyistä, jotka tukevat sitä, halusin kuulla heidän mielipiteensä tästä.
T: **sisko**

Veljeni vaimo oli heidän poikansa kanssa lähtenyt mummolaan siksi aikaa, että veljeni poistuisi heidän yhteisestä asunnostaan, mutta sairaana ja työttömänä tämä on hyvin vaikeaa. Veljeni vastasi minulle:

- Kirjoitin kirjeen vaimolleni ja yritin antaa ymmärrystä Jumalan tahdosta ja pyytää anteeksi tekemättä jättämiseni. Uskon kirjoittaessani profetoineeni vaimolleni ja itselleni. Rukoile erityisen paljon tänä iltana ja lähipäivinä.
T: veli**
Vastasin:

- Kyllä varmasti rukoilen. Olen rukoillut useamman kerran päivässä teidän puolesta. Aina kun minulla on asiaa Herralle; otan myös teidän asianne mukaan, eli olen melkein jatkuvasti yhteydessä Herraan, ei ole hetkeäkään ettei mieleni olisi tuolla korkeuksissa, kerrothan mitä vastaa?
T: sisko**

Sitten veljeni kirjoitti:

Hei
Yhä selvemmin koen että ei Jumala halua eroa, vaan vahvistaa taisteluparin itselleen tai kolmikon… leikkisästi aina keskustelimme vaimon kanssa aiemmin että ollaan taistelupari… Silloin tosin taistelimme toisiamme vastaan lihassa… mutta nyt hengessä, Jumalan kanssa, pahaa vastaan. Meidän tarina olisi
kova todistus Jumalan muuttavasta voimasta. Kirjoitus virheitä tuli… olemme siis hyvissä ja vahvoissa käsissä.
T: veli**
Ja lisää:

Hei
Vuonna 2006, ennen tai jälkeen, näin unen, jossa olin Venäjällä ja etsin vaimoani ja lastani… etsin vanhanaikaisen tivolin luona ja olin tuskainen kun en löytänyt, oli kova hätä… sitten juoksin venäläistä nuorta miestä pakoon läheiseen matalaan liikerakennukseen… hän tavoitti minut ovella ja löi puukolla rintaani… huusin, - Jumala auta… uni päättyi. Mitä tämä sinulle kertoo?
 Minulle se kertoo yhä selvemmin, kuinka Jumala on jo edeltä valmistanut sallittavaksi asioita, jotka tulevat kirkastamaan Hänen pyhää kunniaansa ja ilmoittanut ne palvelijoilleen ennen kuin ne tapahtuvat. 
Raamattu näet sanoo - siteeraan; jättäisikö Jumala ilmoittamatta palvelijoilleen tahtoansa tai jotenkin niin.
 Lohdutuksen Jumala ei siis ole jättänyt meitä yksin vaan on edeltä tiennyt nämä asiat ja ilmoittanut meille ennakkoon jotta kun nämä tapahtuvat saisi Jumala kunnioituksemme ja kiitoksemme… olemme siis hyvissä käsissä… Jumala kuitenkin tahtoo että rukoilisimme häneltä ja etsisimme hänen kasvojaan.
T: veli**


Tähän vastasin:

- Mietin tossa sun untas. Aika vaikea tulkita, mutta sinulle on jo silloin annettu varoitus. Koen että venäjä on se meidän ainainen vihollinen. Vaimosi ote lipui viihteen puolelle, siiderit ja risteilyt. 
Se on sitä vanhanaikaista, mitä jo lapsuudessa koimme. Se nuori mies kertoo minusta siitä vaimosi ekasta pettämisestä, kuinka se sattui suoraan sydämeen ja on pelko että se tapahtuu uudelleen… Tämä on minun tulkinta, en tiedä kuulostiko
tyhmältä. Venäjä ja venäläismies voisi olla saatana ja demoni.
T: sisko**
Veljen vastaus:

- Koen sen olevan juuri vertauskuva saatanasta.

Vastasin:

- Nyt tos äsken tuli mieleen kun viime lauantaina kerroin meidän pojanpojalle, et mummo näki hassun unen, jossa mummolle opetettiin, en tiedä kuka, oliko enkeli, että ei saa antaa periksi. Pitää jatkaa eteenpäin, vaikka kuinka tuntusi ettei tästä tule mitään. Jos luovuttaa, silloin on kaikki pielessä. 
Olisikohan ollut viesti tätä tilannetta varten. Sunnuntai iltana tulikin sinun viesti erosta. Unessa maalattiin lattiaa tai pöytää puhtaan valkoiseksi. ELI TAISTELU ON KÄYNNISTYNYT!
T: sisko**

Veljeni vastasi minulle pian:

- Olikohan se profetia, jonka saimme kerran alkupuolta 2000, että…* Minä uudistan teidän pöydän ja siinä ei tule olemaan mitään inhimillistä!* 
Niin kuin ei näissä meidän tapahtumissakaan… tuskaa… mutta jos ei inhimillistä niin myös ei inhimillistä rakkautta ja varallisuutta, vaan Jumalan hengen antamaa rakkautta ja varallisuutta. Aamen! 
Aamen ja välillä tuntuu toivottomuutta, mutta Jeesuksen Kristuksen työ tapahtukoon ja sielut pelastukoon, niin myös vaimon kivisydän murtukoon tuon kirjeeni kautta ja saakoon lihasydämen joka vuotaa verta… Kristuksen verta!!! Tälle nurjalle, peloissaan olevalle maailmalle. Ihan ku henki olis taas saanut nuo lauseet esiin…
T: veli**


Kyselin seuraavana päivänä veljeltäni puhuiko vaimo mitään ja minkä oloinen oli, kun kävi? Sanoi että kävi vain pikaisesti, muutaman sanan ja neuvon antoi vaatteiden silityksestä. Veljeni tunsi taas valtavaa surua ja painostavaa oloa. Tämä runo oli tullut veljeni mieleen tuskien myllerryksessä:

*Yön kauhut olivat viedä minut tuonelaan.
Mutta sinä Herrani minua sylissäsi kannoit, tuuditit uneen käsivarsillasi. Aamulla kun heräsin, iski kipu läpi sieluni kuin miekka - en löytänyt apua ja tuskissani olin kuolemassa!
Nousin ja kävin aterialle. Kuinka ihana onkaan sanasi Herra. Sinä särjit minut, saviruukun. Sinä karsit pois turhat oksani. Oi kiitos Herrani Jeesus - Sä et hylkää!
Kyynelilläni pesin jalkasi Jeesus - olen palvelijasi.*

Sitten veljeni taas kertoi kauheasta näystään jonka oli aikaisemmin nähnyt:
- Näin tämän näyn kun poika oli vielä vauva. Jossa hääräsimme makuuhuoneessa ja kuulin sanovani, että menemme poikamme hautajaisiin, sitten uni loppui.
On tuskaisaa saada tällaisia näkyjä ja unia ja kantaa niitä matkassaan. Tällaiset unet eivät kuitenkaan ole välttämättä Jumalalta, sillä saatanakin pelottelee. Veli kirjoitti:

- Luin lisää psalmia 119:2-3. Vaikka on suru, niin Herran sana virvoittaa ja tuo lohtua.


Vastasin:

- Psalmi 119 on tosi ihana, niin kuin toi 113, minkä eilen laitoit. Olen niin tykästynyt nykyään Psalmeihin. Mä uskon täysillä että te menette takas yhtee. Se on eri asia kauanko se vie, mutta se profetia kertoi sen. Kun kerroin lauantaisen uneni ja ajattelin että jos se liittyykin jotenkin tähän ero touhuun, silloin en
tiennyt teidän 2000 profetiasta. Minun uni oli vahvistus sille profetialle. Siinä oikein painotettiin ettei saa antaa periksi, että jos antaa, sitten on kaikki pielessä. Se valkoinen maali pöydän pintaan kuvasti sitä puhdistusta.
T: sisko**



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti