UUDISTUMINEN

 

 UUDISTUMINEN 

 Sitten, 2006 vuoden lopulla, alkoi tapahtua taas hyviäkin asioita.Tuntui että suru oli pitänyt meistä kiinni monta vuotta. Nuorin veljeni ilmoitti, että vihdoin 12 vuoden yrityksen jälkeen, heille syntyi terve poika. Tämän lapsen puolesta oli myös paljon rukoiltu esirukouksia. 

 Olin iloinen, tuntui kuin pikku hiljaa suru harteilta alkaisi pudota, että ilo astuisi taas elämäämme. Anoppini oli kuollut ennen tämän pojan syntymää, joten oli jo hyvien uutisten aika. Seuraavan vuoden alkupuolella myös poikamme ja miniä ilmoittivat, että he odottavat esikoistaan. Nyt alkoi taas tuntua että elämä jatkuu, se oli niin kauan pysäyksissä, tai siltä se ainakin tuntui.

 Omat vanhempani ovat 2004 alkaen olleet laitoshoidossa, dementia yksikössä, molemmat sairastivat Altzheimerin tautia. Takaraivossani oli aina pelko taustalla, koska sieltä tulee suru uutisia. Minä olin heille, heidän kantava kätensä. Otin heidän asiansa hoitooni ja sain järjestettyä heille laitospaikat, joka helpotti myös itseäni henkisesti sekä fyysisesti. Omien vanhempien vanhetessa, vastuun ottaminen heidän hoitamisestaan on todella rankkaa. Olin todella väsynyt, itsekkään kun en terve ollut.

 Minulle asioiden hoito ilmeisesti lankesi sen vuoksi, kun oli itsellänikin hoitotyö taustaa. On varmasti hieman helpompi hoitaa ja hakea apua kun on itsellä jonkinlaista ensikäden tietoa.

 Tätini kerran ihmetteli kuinka minusta oli tullut niin tasapainoinen, kun tietää minkälainen lapsuus, isän alkoholin käytön vuoksi meillä oli. Tämä sosiaalinen luonteeni on ollut minulle todella suuri kantava voima. Toinen suuri kantava voimani on tietysti Jeesus, Hän, jonka jo pienenä tyttönä löysin rukouksesta. Aina vaikeina hetkinä, kun peiton alla itkin ja pelkäsin, laitoin käteni ristiin ja rukoilin. Ehkä juuri se auttoi minua jaksamaan. Rukous on tuonut elämäni varrella paljon apua.

Kerran rukoilin että saisimme sellaisen asunnon, oman talon, jossa olisi pieni navetta, jossa voisimme toteuttaa harrastuksiamme. Ja sen me saimme. Kiitin Jeesusta rukouksessa, sillä saimme vielä parempaa kuin pyysin, navetta oli isompi kuin mitä pyysin, mutta toisaalta olen minä isompiakin nähnyt. Mieheni rakensi minulle ja itselleen askartelu tilat. Tontti oli kaunis ja rauhallinen, maaseutu tontti. Sitä rauhaa myös sairauteni kaipasi. 

 Luonto tarjoaa oivan mahdollisuuden, pysähtymään ja muodostamaan omia oivalluksia. Henkiselle kehitykselle on tärkeää että oppii erottamaan, mikä on toisten valmiiksi sanoiksi pukemaa ja jos ei koskaan tarjoa itselleen tilaisuutta, määritellä itse näkemäänsä, kokemaansa ja kuulemaansa.

KODIN SIUNAUS

Minulla on pieni koti, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta paikkaa maan päällä.

 Siellä olen kotonani, siellä parhaiten viihdyn. Enköpä tuntisi tietä ja veräjää! Enköpä taloa ja tupaa muistaisi! 

Kaikki siellä on niin perin tuttua. Näitä portaita olen monesti astunut. Tämän oven niin monesti avannut. Ikkunasta olen pihalle katsellut. Valkean ääressä lämmitellyt. Pöydässä olen syönyt. Vuoteessa olen maannut. Jokaisen istuimen tunnen, jokaisen kiven ja polun.

 Siellä en eksyisi, en yön pimeydessäkään. Vähätpä siitä onko kotini rikas vai köyhä. Olen siellä elänyt onnellisena.

Siellä on lämmin ja hyvä olla. Niin, tiedän sen, että kaikki hyvyys on taivaallisen Isäni antama lahja. Ja hänen hyviä ja siunattuja lahjojansa on tuo armas kotikin. Siitä tahdon häntä kiittää ja ylistää kaiken elinaikani.

- Siunaa Isä kotini!

- Aamen!

MAAILMAN ARVOT? 

 Eräänä keväisenä sunnuntai aamuna, aamukahvia juodessa, katselin TV:stä samalla Chatti ohjelmaa, johon ihmiset saivat lähettää tekstiviestejä. Voi mikä hätä ja tyhjyys niistä viesteistä kuvastui.

 Olin niin harmissani kun näki mikä arvomaailma niistä viesteistä välittyi, tai oliko sitä arvomaailmaa enää ollenkaan? Siellä hakattiin lyötyä. Oli poliittisia ja uskonnollisia viestejä. Haukuttiin suuressa vihassa kommunismeja ja Venäjää, irvailtiin Jeesusta ja Jumalaa, ettei heitä ole: 

 - “Koska olet viimeksi nähnyt?” 

 Miksi Jumala antaa onnettomuuksien tapahtua, vai onko se Jumalan VAROITUS tätä maailman menoa vastaan? Ja uskovaiset vastasivat: 

 -” Ota Jeesus vastaan, ole valmiina!” 

 Vastaukset painottuivat raamatun lauseisiin. Olisi tehnyt mieleni itsekkin vastata, mutta tiesin että se olisi turhaa tuota vihaa vastaan. 160 merkin tekstiviestillä en olisi voinut antaa tyhjentävää vastausta, vaan se olisi aiheuttanut vain lisää vastustusta. 

 Olen jo ennenkin sanonut että miksi ihmiset sysäävät kaikki pahan Jumalan syyksi. Jos on Jumala on myös paholainen ja paholaisen syyksi minä haluan vierittää pahat asiat. Normaalisti paholainen unohdetaan kokonaan ja se saa hyräillä omaa onneaan omassa kolossaan. Ihmisten sydämissä Jumala on se paha joka kaiken aiheuttaa, mutta heillä ei ole ymmärrystä. Täytyy löytää se henkinen rakkauden maailma. Miten soveltaa oppimansa asiat todellisuuteen ja oppia jakamaan sitä uskon rakkautta myös lähimmilleen, ei sitä tehdä koko ajan ja vain ja ainoastaan Raamatun säkein ja huutamalla kiihkossa:

  -”Ota Jeesus vastaan, oletko valmis , Jeesus tulee!” 

 Ymmärrän ja tiedän että siinä on kyse hyvästä asiasta, mutta se kiihko ja tuo tapa, aiheuttavat vain lisää vihaa. Ei sitä saa tuputtaa. Ei Jeesus tule tuosta vain sormia napsauttamalla, niin kuin kaupan hyllyltä: 

 -”Otan yhden Jeesuksen, kiitos!” 

 Moni haluaisi Jeesuksen elämäänsä ja huutavat apua, mutta ei se aina onnistu. Ihmisen pitää ensin oppia riisumaan itsensä aseista, eli vihasta ja löytää se suuri rakkaus sydämeen. Jos sitä rakkautta ei ole, ei ole myöskään mahdollisuutta uskoon. Jeesuksen sanoma oli juuri lähimmäisen rakkaus. Olenkin useasti sanonut, että jos et pysty uskomaan Jeesukseen , voit kuitenkin uskoa rakkauteen, aloittaa siitä. Rakkaudella en tarkoita seksiä, sillä se ei ole rakkautta, vaan ainoastaan kiihkoa, hekumointia. Sama koskee kaikkeen materiaan, minkä keskellä ihminen hekumoi, kuolleen esineen edessä. Se ei ole rakkautta. 

 Pitää oppia arvostamaan ensin itseään, rakastamaan itseään sellaisena kuin on, me kaikki olemme erilaisia, eikä kukaan meistä ole täydellinen, joku siellä nyt tietysti huutaa heti leikillisesti: 

-” Paitsi minä!” 

Hyvä niin, sillä jos niin olisi niin tämä maailma olisi todella tylsä paikka täydellisineen ihmisineen. Kun olet oppinut tuntemaan itsesi ja rakastamaan omaa minuuttasi, opettele tuntemaan lähimmäisesi, kuuntelemaan häntä, arvostamaan häntä omana itsenään, ja tukemaan häntä hädän hetkellä ja myös onnistumisen hetkellä. Sitten täytyisi oppia tuntemaan ympäristö, jossa elämme, arvostamaan myös sitä, eikä tehdä mitään minkä tiedät vahingoittavan sitä, järkyttävän sen egosysteemiä, tiedostaen että meidän jälkeemmekin tulee ihmisiä, jotka asuvat täällä.

Näin voi laajentaa oppiaan, rakastaa kaikkea ympärillä olevaa, kaikkea olemassa olevaa, tietoisuuden lisääntyessä, voi oppia rakastamaan myös henkistä maailmaa, sitä mikä ei näy. 

Tuo usko esiin, omassa itsessäsi, sinä rakkautena joka sinulle on annettu, ei pelkin Raamatun säkein, ei ainakaan heti, sillä tietoisuuden herääminen voi tapahtua joillain todella hitaasti, jotkut taas haluavat kaikki heti ja nyt. Jossain vaiheessa Jeesuskin voi mahtua sinne tietoisuuteesi. Tie uskoon voi olla myös erilainen, ihmisestä riippuen.

 Mutta rakkaus on tässä kaiken A ja O. Tämän kaiken tiedostaminen on niin valtavaa, että aivot ei halua ottaa heti sitä kaikkea vastaan. Olenhan minäkin opiskellut tätä koko elämäni ja tulen opiskelemaan. Aina oppien uutta pieninä palasina ja koko ajan opin lisää, pitämällä mieleni avoinna. Pitää myös muistaa pitää se tietty suodatin päällä, josta kirjoitin aiemmin. Tämä saattaa tuntua että tankkaan samoja asioita, mutta kaikki nivoutuu kaikkeen, tuoden aina uudelleen ja uudelleen samojakin asioita esiin. Ja se ei haittaa, kertaushan on opintojen äiti, sanotaan.

 Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13

1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Tänä aamuna herättyäni ja rukous hetkessä näin tämän kuvan/näyn:

Näin suuren huoneen, jonka keskellä oli suuri pöytä,jonka päällä oli valkoinen liina ja sen ympärillä paljon ihmisiä. Tuo kuva oli niin vanhanaikaisen oloinen, kuin jostakin keskiajalta. Sitten näin, kuinka huoneeseen astui, siihen ihmisten keskelle nainen, jolla oli soihtu kädessään ....

Muistin heti, kuinka eräässä Rukousyhteys Hetkessä, joita olemme ystävieni kanssa alkaneet pitämään kodeissamme vuoron perään, minun veljeni profetoi minulle, että näki minut sellaisena vanhanajan soihdun kantajana, eikä vain siellä muiden seassa vaan johtamassa ...

25.9.2015. Avasin kotini ovet noihin Rukous hetkiin ja kohta muut halusivat seurata perässäni, avaten omat kotinsa. Siinä jos missä, koti saa Siunausta!

Amen.