maanantai 8. tammikuuta 2018

SIUNATTUJA LAPSIA




SIUNATTUJA LAPSIA

 Poikani kertoi vuosia myöhemmin, rippikoululeirillä oli vieraisilla Riku Rinne, joka oli myös tehnyt niitä kuuluisia kaatoja. Niin he tekivät siellä leirilläkin. Kun tuli poikani vuoro, Riku teki asiaan kuuluvan rukouksensa, mutta kaatuikin itse ja ihmetteli ääneen:
 - "Näin minulle ei ole käynnyt koskaan ennen, sinulla on suurempi voima kuin minulla!?"
 Riku katsoi ihmeissään poikaani, hämmästyin itsekkin poikani kertomusta, mitä lie se tarkoittaakaan, on siinä taustalla kuitenkin suuri voima!? Poikani kertoi että tunsi ensin valtavan kylmyyden kulkevan läpi kehonsa ja sitten tuli valtava kuumuus. Tiedän että se kuumuus on Jumala tuli, valtava voima jolla tehdään suuria ihmeitä. En tiedä saiko poikani mitään armolahjaa tai parantuiko hänessä mitään, mutta ehkä se selviää joskus, ehkä aika ei ole vielä sille valmis. Johtuuko se siitä siunauksesta jonka sain avioliittomme alku aikoina, kun poika oli vuoden vanha. Siunaksesta minkä Enkeli kävi antamassa yöllä, pojan nukkuessa vierelläni. Me olemme niin pieniä ymmärtämään kaikkea.
 Mutta mennään ajassa takaisin taaksepäin. Aloimme suunnitella toisen lapsen tekoa ja tälläkin kertaa tuli ensin keskenmeno. Yritimme kuitenkin uudestaan. Minulta otettiin kaiken maailman kromosomi kokeet, mutta syytä keskenmenoihin ei löytynyt.Vihdoin kuitenkin tärppäsi. Olin kolmannella kuulla raskaana kun minulta alkoi tulla veristä vuotoa. Sain viikon sairaslomaa ja tilanne meni ohi. Vanhempani olivat rukouspiirissä käydessään pyytäneet rukoilemaan esirukouksia syntymättömän puolesta. Itsekin rukoilin että kaikki menisi vihdionkin hyvin. Parisen viikkoa ennen syntymää, isäni kertoi nähneensä unen, jossa ääni sanoi:
  - “Jeesus tulee 22.11.1985....”
 Ääni oli kertonut kellon ajankin, mutta sitä ei isä enää muistanut mikä se oli. Niin siinä sitten kävi että aamuyöllä, 22.11.1985. minun täytyi lähteä synnyttämään. Veimme ensin poikamme,vanhempieni luokse hoitoon. He olivat hämmästyneitä kun aamuyöllä heräsivät avaamaan meille ovea. Kunnolla herättyään isäni muisti unensa ja sanoi: 
 - “Tätäkö se uni tiesikin?” 
 Se oli Jeesuksen antama vastaus esirukoukseen. Voiko sitä enää selvemmin antaa. Isä oli kuvitellut että päivämäärä olisi tarkoittanut hänen pois nukkumis päiväänsä tästä maailmasta, eikä ollut osannut yhdistää sitä esirukoukseen. Tyttäreni syntyi tähän maailmaan 22.11.1985. Kello5.35. aamulla. Rukouksiin oli vastattu. Tyttäremme oli myös pienenä hyvin kiinnostunut uskon asioista. Kerran hän leikki ystävänsä kanssa, joka oli myös uskovaisesta kodista. Huomasin että tytöt oliva ottaneet kertakäyttö muovirasiat ja niiden sisällä oli jotain. Kyselin uteliaana tytöiltä, mitä niissä rasioissa oikein oli? Tyttäreni vastasi: 
 - “Ne on aarre rasioita, me hautaamme ne maahan. Sitten joku voi ne joskus löytää ja lukea sisällä olevat kirjeet, joissa kerrotaan kuinka hyvä Jeesus on! “ 
 Olin todella hämmästynyt mutta iloinen.
Todellakin, kuinka hyvä Jeesus on! Sama ihana oivallus joka minulla oli silloin pienenä tyttönä. Voi kunpa se ajatus ei häviäisi koskaan tyttäreni mielestä sillä se on sitä ihanaa ajattelua lapselailla, ilman turhia kysymyksiä. Jeesus on sama, eilen, tänään, ja tulevaisuudessa. 


RUKOUSVOIMA 
 Kun rukoilen, vien asian Jumalan luokse. Rukoilen asiani Jeesuksen nimessä. Rukouksessa ikään kuin nousisi kohti taivasta. Rukous etenee kuin säde. Yritän auttaa ajatuksin rukouksen matkaa eteenpäin. Kun olen vielä polvillani, tunnen että vastaus on aina lähempänä minua, tosin rukous asennolla ei ole muuten väliä miten rukoilee, tekee sen niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Hiljaisuus ympärillä rukoillessa on hyvä. Tunnen riemua ja kiitollisuutta jos saan rukouksiini vastauksen, tunnen että säteilen silloin jotain ihmeellistä voimaa. Toivon että voisin olla siinä tunnetilassa pitkään. Joskus kehoni valtaa vapina joka tuntuu kuitenkin hyvältä, sitä sanotaan Jumalan kosketukseksi.
 Rukouksella on äärettömän suuri voima. Sen koin myös eräänä talvena, kun menimme kirkkoon sukulaisteni kanssa. Sinne oli tullut saarnaaja, Seppo Juntunen jota oli paljon kehuttu. Hän kaatoi Jeesuksen avustuksella ihmisiä ja parantumisiakin oli tapahtunut. Minua oli kiusannut reumasäryt ja turvotukset ja kummallinen jatkuva palantunne kurkussa. Kumpaakin vaivaa oli kestänyt aika kauan. Ajattelin kokeilla hakea apua tällätavoin, jospa minäkin saisin avun. Lopulta tuli minun vuoroni, alttarilla olevien ihmisten joukossa, käänsin katseeni saarnaajaan ja sanoin: 
 - “Minua vaivaa palantunne kurkussa ja nivelet ovat kipeät.” 
 Ennen kuin olin saannut kunnolla kerottua asiaani loppuun, alkoi saarnaaja rukoilla, käsi pääni yläpuolella, sanoista en saanut selvää, se kuulosti aivan kuin olisi ollut latinaa tms. Minulle alkoi tulla kummallinen olo. Väkisin ruumiini alkoi painua lattiaa kohti, eikä saarnaaja todellakaan koskenut minuun.
 Siellä minä sitten olin, lattialla nurin! Yritin kohottaa itseäni ylös, avustaja takanani sanoi:
- “Älä vielä nouse, ole vain rauhassa.” 
 Vastasin: 
 - “Enhän minä pääsekkään, vaikka yritin.” 
 Kummallinen voima painoi minut lattiaan ja teki työtään minussa, sitä kesti noin viisi minuuttia, sitten vasta kykenin nousemaan ylös. Kun lähdimme kirkosta, oli minulla vielä pitkään kumma vapiseva, mutta hyvä olo. Kumma kyllä myös palantunne kurkustani hävisi kuin taika iskusta. Nivel kivut vielä vähäksi aikaa jäi, mutta nekin hiipuivat pois vuoien varrella, olin saanut apua. Pari vuotta myöhemmin kävin vastaavassa tilaisuudessa omassa kotikirkossa. Nivel kivut olivat vielä silloin, mutta en nyt halunnut niistä valittaa, vaan halusin uskolleni vahvistusta. Nyt oli mukana myös naissaarnaaja, Pirkko Jalovaara, jonka siunattavaksi pääsin. Hän nosti kätensä päälleni ja alkoi rukoilemaan oudolla kielellään. Nyt en kaatunut, mutta saarnaaja katsoi minuun rukouksen päätteeksi pitkään ja sanoi hämmentyneen näköisenä: 
 - “Jumala on sinua hyvin lähellä!” 
 Vastasin:
 - “Minä tiedän!” 
 Läksin pois hymyillen, kiitin saarnaajaa ennen kuin läksin. En pettynyt siintä etten tällä kertaa kaadunnut, minut valtasi mielettömän rauhallinen olo, minulla oli todella hyvä olla. Jumala todella oli lähelläni, Jumalan pyhä henki oli täyttänyt sisimpäni, kasvoillani loisti rauhallinen, tyytyväinen hymy kun menin paikoilleni takaisin kirkonpenkkiin. Nivelvaivatkin hävisivät pari vuotta myöhemmin. Mieheni sisko ja hänen miehensä kärsivät vuosia lapsettomuudesta. Oli tehty leikkauksia ja keinohedelmöityksiä ym. hoitoja, mikään ei tuntunut auttavan.
Eräs lääkäri sanoikin ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta. Minä yritin puhua heille, kuinka näissä saarnatilaisuuksissa voi jättää esirukous pyyntöjä, kysyin voisinko tehdä sen heidän puolestaan. Vastaukseksi en saanut kuin hiljaista hymyä, en tiedä lopulta kuuntelivatko he edes minua. He eivät olleet uskovaisia, eivätkä usko tälläisiin asioihin. Mutta minä uskon ja laitoinkin heidän puolestaan esirukouksia, se riitti minulle, halusin anoa heille apua Jumalalta, sillä Hän jos kuka voi auttaa. Ihme tapahtui, he alkoivat odottaa lasta, peläten meneekö kaikki loppuunasti hyvin. Sanoin heille: 
 - “Minulla on todella vahva, rauhallinen tunne että tämä lapsi syntyy tähän maailmaan.“ 
 Ja todellakin he saivat tyttären joka oli kovasti kaivattu heidän ja kaikkien sukulaisten ja tuttavien kesken. Puhuin heille jälkeenpäin esirukouksista joita olin tehnyt heidän lapsensa puolesta, mutta vastaanotto tälle asialle oli sama, he eivät uskoneet rukouksen voimaan. Olin tietysti pettynyt heidän epäuskoon, mutta eihän sitä voi kellekkään pakosti tuputtaa. Itse uskoin rukousten auttavan heitä, asia oli minulle hyvin tärkeä, tiesin että rukouksiini oli vastattu. Näen joskus kummallisia unia, kerran näin että koti kirkkoni kirkontorni kaatui, en silloin osannut heti liittää mihinkään todellisuuteen. Tiesin kuitenkin että unella oli joku symbolinen merkitys. Jälkeenpäin ajatellen tiedän että kirkosta erosi sinä vuonna paljon ihmisiä ja kirkossa kävijämäärä väheni, se oli 80-lukua. Eräässä unessa oli alttarin edessä iso kori,tai jonkinmoinen astia. Se oli täynnä esirukouksia. Pappi sytytti ne kaikki tuleen ja sanoi: 
 - “Ei ole väliä tiedämmekö me mitä niissä lukee sillä Jumala tietää ja liekit lukevat ne hänelle!” 
 Katsoin alttarin vierellä olevasta ikkunasta ulos. Minulle tuli kummallinen olo. Se oli voimakas tunne, se tuntui vatsassa asti. Vieressä olevat ihmiset ihmettelivät mikä minulla oli.
Sanoin heille:
 - “Vatsassa tuntuu kuin olisin vuoristoradassa, katsokaa tuolla puutarhassa ei näy ketään, mutta minä tiedän että siellä on ja tiedän kuka siellä on, siellä on Jeesus!” 
 En tiedä mitä uni tarkoitti. Olen pitänyt sitä eräänlaisena viestinä että kaikki ei ole niin kuin me ihmiset luulemme ja asioita näemme. Se on tieto että usko on vahva, vaikka ei olisikaan mitään nähtävää tai kosketeltavaa. Eräässä vaiheessa olin pitkään työtön, kouluttauduin kotiavustajaksi. Työtä ei kuitenkaan heti löytynyt. Kerran itkin todella masentuneena ja rukoilin että Jeesus laittaisi minut sellaiseen työhön missä minua todella tarvittaisiin. Kerroin miehelleni rukouksestani, hänkään ei ole kovin uskovainen, mutta ei täysin kielläkkään. Tällä kertaa hän vain nauroi:
 -”Sinä ja sinun rukouksesi! Luuletko rukouksilla työtä saavasi?” Kiukustuin tietysti tästä, seuraavana päivänä menin työvoimatoimistoon ja siellä oli työtä tarjolla vanhustyössä hoitoapulaisena. Laitoin hakemuksen ja rukoilin että näytetään , että rukouksella on voimaa, ettei sille tarvitse nauraa. Ehkä se oli itsekäs rukous ja sanotaan että vihassa ei saa rukoilla. Olin niin kiukkuinen mieheni käytöksestä, mutta se tepsi! Minut kuultiin ja sain töitä puoleksi vuodeksi. Siellä oli hoitajat hyvin väsyneitä, uutta verta todella kaivattiin. Paikka oli hyvin raskas, mutta minulla oli kummasti voimaa. Nautin työstäni. Sain auttaa vanhuksia jotka pitivät minusta kovasti. Muistan elävästi, kuinka ensimmäisenä työpäivänä eräs 90-vuotias pappa katsoi minua ja sanoi: 
 - “Sinulla on enkelin silmät, Jumala on varmasti sinut lähettänyt luoksemme!” 
 Minä hymyilin ja sanoin nyökäten että se voi olla paljon mahdollista. Olen ymmärtänyt että Jumala on RAKKAUS ja meidän tulee oppia rakastamaan toisiamme, unohtaa viha.
Rakkautta on montaa tasoa, ei vain seksi rakkautta joka oikeammin on himoa, sitä ei saa sotkea rakkauteen. On lähimmäisen rakkautta, äidin rakkautta, koko maailman laajuista rakkautta, pyyteetöntä rakkautta jne. Rakkautta on todella monia eri tasoja ja jos me ne kaikki hallitsisimme, unohtaen vihan, olisimme täydellisiä. Pystyisimme hallitsemaan sellaisia asioita joista voimme vain uneksia. Voimme yrittää opetella sitä aloittamalla ensin rakastaa itseä, sillä jollemme osaa rakastaa itseämme emme kykene rakastamaan muitakaan. Sitten laajennamme rakkautemme lähimmäisiimme, sukulaisiimme, ystäviimme, naapuriimme, työtovereihimme jne. laajentuen aina nanosfääreihin asti ja kun se on lopulta universaalista rakkautta, olemme perillä, tietoisuudessa johon ihmisen on vaikea ylettyä mutta Jeesus teki sen. Jeesuksen rakkaus on kuolemaa suurempaa. Se on sitä Jeesuksen lupaamaa taivasten valtakuntaa. Jumala on linnani sanotaan, näin on myös minusta:
 - Me olemme Jumalan temppeleitä, meidän ruumiimme on se temppeli. Jumala on meissä ja kaikkialla, olemme yhtä. Meidän täytyisi hoitaa itseämme sen temppelin arvon mukaisesti. Emme saisi työntää sinne kaikkea sitä saastaa mitä on tarjolla. Meitä ihmisiä on erilaisia ja luonteisia, me täydennämme kaikki hyveillämme ja vioillamme toisiamme ja me opimme toistemme ominaisuuksin avulla elämän tärkeitä oppiläksyjä. Meidän ruumiin temppelistä muodostuu yksi suuri temppeli ja se on Jumala. Olemme kaikki yhtä samaa energiaa - Jumalaa.
 Jos emme opi elämään ykseydessä vaan panettelemme toisiamme ja teemme toisten elämän ikäväksi se tulee vaikuttamaan meidän psyyke puolella negatiivisesti jopa tehden meille sairauksia, niin, todellakin voimme aiheuttaa toisillemme sairauksia, heikoimmat eivät kestä paineita ja tekevät itselleen sairauden suojamuurikseen, tietämättään. Paholainen yrittää tuhota juuri vihan tunteella, saada meidät katkeruudessamme käyttämään alkoholia ja huumeita ja tekemään kaikkea pahaa. Ne on paholaisen välineitä. Kun asiat
menevät pieleen, itkemme että mikä Jumala antaa tapahtua näin. Ei Jumala toivo meille ikävyyksiä eikä sairauksia mutta sallii kyllä, että sitten oppisimme, käydessämme pohjalla. Sieltä käsin näkee asiat arvokkaampina. Jumala antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille ja antaa sateen uskoville kuin syntisille. Olemme päästäneet kiusaajan sisällemme, joka aiheuttaa meidän sairauksiamme. Syytämme väärää puuta, vaikka itse olemme antaneet pikkusormen paholaiselle, pahin demoni on pelondemoni joka saastuttaa meidän ajatuksemme, emme enää usko itseemme ja pelkäämme kaikkea pahaa tapahtuvaksi ja se tapahtuukin kun liikaa uskoo pelkoonsa, sitä se demoni toivookin.
 Rakkaudessa ei ole pelkoa, Jumala on rakkaus. Jumala ei luonut meitä pelkureiksi se kaikki tulee paholaiselta joka lähettää demoneita kimppuumme, sairastuttaen meidät henkisesti ja fyysisesti, että ajautuisimme siihen pahimpaan, kuolemaan. Tämä tapahtuu että paholainen saisi sielumme ja joutisimme ikuiseen kadotukseen. mutta sitä vastaan voi taistella, aina kun pelon, vihan ja muut negatiiviset tunteet yrittää iskeä, voimme käskeä demonia poistumaan Jeesuksen Kristuksen Nimeen, sitä ne tottelevat sillä Jeesus on vahvempi. Itse myös usein teen niin kun nämä tunteet iskevät, masennuksineen, alan rukoilemaan, laulamaan virsiä tai ylistämään jumalaa sillä demonit eivät pidä ylistyksestä. Jotkut ovat saanet univaivoihinsakin tästä apua, kuuntelemalla nukkumaan käydessään kauniita ylistyslauluja. Demonit poistuvat näin meidän makuuhuoneesta estämästä untamme. Olen huomannut että tämä todella toimii, eikä kestä kauaakaan kun huomaa että negatiiviset tunteet väistyy, teen sitä sen aikaa että ajatukseni muuttuu taas paremmiksi, kannataa kokeilla, kuulostaa ehkä uskomattomalta mutta näin on. Joskus huomaan turhaan kiukuttelevani miehelleni, mutta hetken päästä huomaan että eihän se ollut minua, demonit yrittävät säveltää välissämme ja nauraen ajan se vihtahousun pois:
- “Minä tiedän kuka sinä olet, häivy! Jeesuksen Kristuksen nimessä!”
Näin se turha viha ja kiukku poistuu. Totta kai se hyökkää aina uudelleen ja uudelleen, mutta minä olen tunnistanut sen. En enää pelkää. Paholainen on myös ottanut käyttöönsä ne kaiken maailman puhelinennustajat ja spiritismi istunnot. 
 Eräs pappi kertoi näistä paholaisen välineistä saarnassaan. Hän sanoi että paholainen voi olla myös kirkossa. Hän kertoi kuinka kerran yritti häätää paholaista nuoresta miehestä. He olivat kirkossa, kun nuori mies huomasi Jeesuksen kuvan alttaritaulussa. Mies sanoi:
 -”Jumalan Pyhä!” 
 Pappi kertoi että tällä nimellä paholainen kutsuu Jeesusta. Pappi tarjosi miehelle ehtoollista, mutta mies ei saanut nieltyä sitä alas, sen jälkeen pappi katsoi miestä ja huusi: 
 - “Minä tiedän kuka sinä olet, tule pois hänestä!” 
 Mies alkoi vapisemaan kovasti ja lopulta paholainen saatiin häädettyä. Paholainen voi esiintyä vaikka valonenkelinä. Sanotaan että paholaisella on käynyt aika vähiin, siksi minäkin olin mennä halpaan kun alettiin puhumaan ufoista. Kuinka ihmiskunta joutuu muuttamaan käsitystään uskonnosta ja kaikesta mitä kirkko on meille uskotellut. Ettei Jeesusta tulisikaan vaan se olisi mahtava avaruusalus joka noukkisi meistä parhaat päältä. En tiedä mitä kaikkea Jumala on luonnutkaan meidän lisäksemme, mutta jos Jumala on luonut maan, ihmiset, eläimet, avaruuden kuineen tähtineen, niin miksei olisi voinnut luoda myös muualle avaruuteen elämää? Ja niin on Jumala varmasti myös tehnyt ja tiedän myös että tämä on oiva tilaisuus myös paholaiselle saada ihmiset ajattelemaan Jumaluutta vastaan. Jeesus sanoi ettei kukaan tai mikään saa muuttaa raamatun tekstiä, joka on Jumalan sanaa. 
 Tällä ufoajattelulla koko raamatun kertomus kumottaisiin ja se olisi juuri paholaisen tahto. Eräs tutkija oli sitä mieltä että nämä ufo olennot olisivat taivaasta langenneita enkeleitä, jotka yrittävät paholaisen kanssa saada vallan itselleen. Tämä tutkija oli tukeutunut tutkinnassaan Raamattuun,
Jumalan sanaan, mikä tosi on. Sieltä löytyi paljon viittauksia taivas olentoihin. 
On kirjoitettu että on luku joka pitää saavuttaa että taivasten valtakunta aukeaa. Se luku koostuu niiden uskovaisten määrästä jotka pääsee siihen valtakuntaan. Siksi paholainen tekee kaikkensa ettei luku koskaan täyttyisi. Sillä sinä päivänä on myös paholaisen loppu. 
 Ehkä juuri uni näkymättömästä Jeesuksesta puutarhassa, sai minutkin heräämään tässä asiassa. Ehkä meidän täytyykin varoa enemmän sitä minkä näemme kuulemme ja on kosketeltavaa, himoja ja haluja,sillä paholainen toimii juuri näin. Tuo spiritismi istunnoissa vainajia näkyviin, demonit riehuu ympärillämme. Meidän täytyy oppia suodattamaan mikä on hyvää ja mikä pahaa. Kaikki mikä on hyvää tuntuu myös hyvältä ja paha saa aikaan pahan olon tunteet ja epävarmuuden. On kammottavaa tietää kuinka ihmisiä joutuu paholaisen valtaan. On syntynyt saatanan palvontaa. Kerrankin poikani juoksi huoneestaan kertomaan: 
 - “Radiosta kuului juuri kuinka joku saatananpalvoja ryhmä oli tilannut pizzan, kun kuski vei pizzan heille, he söivätkin kuskin!” 
 Näitä kauheuksia kuulee nykyään paljon, on pienten vauvojen silpomisia, kirkkojen polttoja, he viiltelevät itseään ja lopulta jos eivät saa apua, ajautuvat itsemurhaan, Jeesus ei hyväksy itsemurhaa, eikä Jumala, se on synti, se joka itse itsensä tuhoaa joutuu paholaiselle. Se on saatanan perimmäinen tehtävä, saada ihmisen sielu itselleen kuoleman kautta. Meidän täytyy olla valppaita ettemme joudu tuhon tielle, älkäämme antako sitä iloa paholaiselle. Tuntuu pahalle kirjoittaa tälläisia asioita, mutta jos on Jumala on myös paholainen, jos on hyvä on myös paha, eikä näitä todellakaan tarvitse jossitella - näin on. Täytyy muistaa rukoilla ja rakastaa ja lakata pelkäämästä. Sillä vaikka se veisi meidän elämän, uskossamme se ei meidän sielua saisi, se luottaa meidän pelkoomme, mutta näytetään sille ettei me olla pelkureiksi luotuja.
Kerran eräässä ravintolassa puhuin ystävilleni tuosta rakkaus teemasta, sen eri tasoista. Kerroin että jos ei usko Jeesukseen ja hänen viestiinsä rakkaudesta, voi kuitenkin uskoa tähän maalliseen rakkauteen. En tiennyt että takanani seisoi tuntematon mies, hän oli kuunnellut minua pitkään ja lopulta sanoi:
 - “Oli mielenkiintoista kuunneltavaa, tuohon minäkin voin uskoa, olisi kiva keskustella lisää, mutta minun on mentävä kotiin. “
Olin täysin yllättynyt, mies oli kuunnellut minua kuulemma kauan selän takanani, no hyvä jos sai uutta ajateltavaa… 

Siunausta ja Rauhaa teille tähän päivään, Jeesuksessa Kristuksessa! 💓💓💓 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti