torstai 18. tammikuuta 2018

UUDEN OIVALTAMISEN IHANUUS

UUDEN OIVALTAMISEN IHANUUS

Joskus tuntuu että sitä innostuu uusista, opituista asioista liikaa.
Sitä pitää varoa. Pitää tutkiskella uutta eri kanteilta ja sulatella sitä.
Kun sitten opittu asia tuntuu hyvältä ja oikealta, minulle hyvä ja toimiva tapa on ollut kirjoittaa se ylös muistiin. Sitä voi vielä tutkiskella kirjoitettuna tekstinä, se on samalla hyvin terapeuttista.
Niin saa jarruteltua sitä suurinta intoa, kun löytää jotain uutta.
Sillä hetkellä tuntuu että haluaisi kuuluttaa koko maailmalle, sen uuden ajatuksen, opin, sitä on niin innoissaan.
On kuitenkin väärin tuputtaa toisille sitä mitä itse uskoo. Jokaisen on löydettävä itse, jos on halukas.
On ihmisiä jotka eivät usko, eivätkä tule koskaan uskomaan, vaikka tuputtaisi heille sitä kuinka paljon tahansa.
He ovat tiensä valinneet ja sitä pitää kunnioittaa.
Sitten on meitä jotka olemme uskoneet pienestä lapsesta asti, olemme kiinnostuneita kaikesta uskoon liittyvästä, tutkimme, etsimme, kuuntelemme, olemme avoimia vastaan ottamaan uutta hyvää tietoa, tietoisuuttamme laajentaen joskus hitaammin ja joskus sitä tietoa tulee niin nopeaan tahtiin, että se mykistää ajatukset sulattelemaan niitä toviksi.
On opittava myös suodattamaan asioita.
Jumalan kokonaisvaltainen seuraaminen ei merkitse helppoa elämää, vaan täydellistä itsensä likoon panoa, tuon yhden ja ainoan rakkaan puolesta.
Todellinen hengellisyys vaatii aikaa ja se vaatii ihmisen kokonaan.
Jumalaan uskova ihminen joutuu elämään täysin uskon, eikä näkemisen varassa.
Jumala on ihmisessä ja ihminen Jumalassa.
Ikuinen elämä on kokonaisuus, jossa me elämme, liikumme ja olemme.
Olen nykyään ajatellut näin että Jumala ja Jeesus Kristus eivät ole minun elämässäni, vaan he ovat minun ELÄMÄ.
Totuus on uskontoja korkeampi, se on annettu meille kaikille - koko ihmiskunnalle.
- Minä olen tie totuus ja elämä!
Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, se on meitä itsestämme kiinni miten sen käytämme. Olen itsekin oivaltanut että tämä on oppimista koko elämä, Jeesuksen tiellä taivaltamista, elämän pituinen, ihana matka.
Ihminen on lähestymässä ykseyttä. Pääsanoma on RAKKAUS. Mutta jos ei ole rakkautta, ei ole mitään.
Meidän täytyy oppia elämään tämä annettu elämä niin hyvin kuin mahdollista, iloita kaikista pienistäkin asioista.
Kuunnella sydäntämme, tehdä ratkaisut sen mukaan, minkä sisimpämme tuntee hyväksi itsellemme. Kantaa vastuu omasta itsestä, kehittää niitä lahjoja jotka meille on annettu, sillä ne ovat ne voimavarat jotka kantavat meidät läpi elämän.
Niillä lahjoilla annamme iloa myös toisille, oli se sitten musiikkia, taidetta tms. Kaikilla meillä on erikoisalueemme, joita ei ole suotta annettu.
Vaatii rohkeutta toteuttaa ne unelmat, mutta sitä varten ne on meille jo syntyessä annettu.
Ajattele jos esim. Motzart ei olisi koskaan alkanut tekemään musiikkia, vaikka omasikin sellaisen lahjan. Olisimme jääneet paljosta paitsi.
Tai kuka tahansa taiteilija, kuvanveistäjä, arkkitehti tms. luova ihminen ei olisi uskaltanut sellaiseen elämään, joka monesti saattoi olla hyvin köyhää, minkä rikkauden maailma olisi menettänytkään ja mitä menettää se ihmis- polo joka pitää lahjansa piilossa eikä uskalla sitä käyttää. Mutta älä tee
taidoistasi sinulle epäjumalaa, sillä Jumala on antanut sinulle sen lahjan, että sinä hänet sillä kirkastaisit.
Me olemme vastuussa vain omasta itsestämme, elämästämme, joka on jo ennen syntymäämme suunniteltu.
Kaikella on tarkoituksensa, elämme rikasta tai köyhää elämää.
Vanhemmilla on tietenkin vastuu lapsistaan, mutta heidän aikuistuttua vastuu siirtyy heille itselleen, jokainen on oman onnensa seppä.
Kärsimyksetkin kuuluvat suunniteltuun elämään niillä sovitetaan edellisten elämien tyhmyyksiä. Oli kärsimys mikä tahansa, se täytyy kestää loppuun. Joskus joku kärsii että lähimmäinen vierellä oppisi elämään paremmin. Kärsimyksien kautta pääsemme myös lähemmäs Jumalaa, jos sen oikein oivallamme.
Oikeastaan suunniteltu elämä on raami jonka mukaan meidän pitäisi elää, siellä on tienhaaroja joissa itse joudumme päättämään miten elämme, jatkamme, teemmekö oikeat vai väärät valinnat.
Joskus se vaikeampi tie saattaisi olla lopulta se oikeampi ja helpompi ratkaisu, kokonaisuuteen nähden, jos vain niin uskaltaisimme päättää.
Oikotien käyttäminen tuntuu houkuttelevalta mutta harvoin on se oikea ratkaisu, eli olemme itse vastuussa elämästämme, kaikelle eteen tulevalle on tarkoitus, on se sitten hyvää tai huonoa.
Jeesus palaa takaisin maailmaan ja ilmestyskirjan ennusteet käyvät toteen. Siksi itken välillä niiden sielujen puolesta jotka ovat jääneet polkemaan paikoilleen, eivätkä opi elämän tarkoitusta tai eivät halua oppia.
Ikävyydet on tuotu meille että pysähtyisimme, uskaltaisimme vaihtaa elämän kulku suuntaa, miettiä mitä on elämässämme tärkeintä.
Joskus, tänä kiireisenä aikana elämme liikaa muiden ehdoilla, pitäisi muistaa että tämä on vain meidän - siis minun ainutlaatuinen elämä.

Joh. 7:17
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

5 Moos. 18 10-11
Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja - tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.

Fil. 4:8
Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotain kiitettävää, sitä ajatelkaa.

Ajateltu on puoliksi tehty. Kaikki mitä ajattelemme ja teemme rakkaudella on Jumalasta.
Se mikä tuntuu pahalta itsessämme, tai pahat ajatukset tai tekomme lähimmäisillemme, ei ole Jumalasta, vaan räyhähenget on sen aikaan saaneet. Paholainen kyseenalaistaa kaiken, heittää meille kesken kaiken kysymyksiä, saa meidät epäilemään.
Usko siis huoletta Jumalaan, älä eksy hänestä, vaikka tietoisuutesi kuinka kasvaisi, sillä rotkon reuna on lähellä. Kun alat kutsua vainajia olet jo väärällä puolella. Ei ole tarkoitus, että kun tietoisuutemme lisääntyy alamme leikkiä vainajien kanssa. Sitä rajaa emme saa ylittää!
Joskus voi olla vaikea erottaa missä kulkee se raja.
Yksi hyvä pahan hengen tunnistus on sisäinen levottomuus, paha olo, se on hengellinen varoitus signaali. Pahat henget ei myöskään tunnusta Jeesusta Kristusta.


Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:  "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.  Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.  Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.  Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".  Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.  Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.  Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.  Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.  Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.  Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.  Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.  Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.  Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.  Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan." Luuk 8:4-18

 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti