SYKSY 1967

 Shalom! Siunattua Loppiaista teille kaikille! 💖

1967.

 Tuli kouluun lähdön aika, ensimmäiselle luokalle. Olin hyvin arka ja ujo tyttölapsi. Pelkäsin kouluun menoa valtavasti ja kun sen huomasivat toisetkin oppilaat, alkoi tietysti myös koulukiusaaminen. 

 Asuimme hyvin kylmässä, vanhassa omakotitalossa vuokralla, joten olin jatkuvasti kuumeessa. Jouduin useasti myös sairaala hoitoon heikkouttani, olin hyvin pienikasvuinen.

 Ensimmäiselle luokalle mennessäni painoin vain 17 kg, en siis suuren suuri ollut. Jotkut sanoivatkin että on pieni kuin Piafralaiset. Lukemaan oppiminen, niin kuin myös matematiikka toi minulle hankaluuksia. Niinpä sain ensimmäisen oppivuoteni jälkeen matematiikasta ehdot, jotka sitten suoritin syksyllä ja pääsin siirtymään toiselle luokalle. Matematiikka jäi pysyväksi hirviöksi elämääni joka vaikutti myös urasuunnitelmiini. Kartoin kaikkea missä tiesin tarvitsevan lasku taitoa.

Aikuisena olenkin ajatellut että minulla on varmaankin jonkin asteinen lukihäiriö ainakin matemaattisella puolella. Sosiaalinen minäni on kuitenkin niin vahva että se on kantanut minua tässä elämässä. Olen nähnyt aina punaista kun heikompia sorretaan ja kannattanut rehellisyyden linjaa elämässäni, mutta olen myös sen vuoksi joutunut kärsimään erilaisissa tilanteissa. Silti olen tuosta linjastani pitänyt kiinni.

 Sanotaan, että rehellisyys maan perii, mutta kyllä minulle on elämässäni näytetty aivan vastaista.

 Usko on näkymätön asia, mutta se tehdään näkyväksi omissa teoissamme. Usko on sydämessä ja ne teot tehdään sydämen tunteella, täydestä sydämestä ja rakkaudesta. Luota siihen mitä Sana sanoo, älä mitä tunteesi sanoo. Tunteilla tehdyt teot voivat olla syntiä, rakkaudettomat tunteet ovat demonien kuiskintaa, ne käyttävät ihmistä hyväkseen, ihmisen ollessa maassa. Jumalan Sana on elävää ja toimivaa, voimallista. 

 

1968 SYKSY

 Lukutunnille menot olivat todella pelottavia. Istuin pulpetissa hiljaa ja yritin olla huomaamaton, ettei opettaja pyytäisi minua lukemaan ja vastaamaan tehtäviin. Toiset osasivat jo lukea suoraan kun minä vielä tavasin, että minua hävetti!

 Opettajani oli oikea vanhanajan opettaja, vanha pelottavan näköinen nainen. Hänellä oli todella ankara kasvatustapa.

 Eräänä iltana, kun olin jo nukkumaan menossa, otin vielä hetkeksi Aapisen kouriini lukeakseni sitä. Minua alkoi itkettää kun tiesin ettei se sujunut hyvin.

 Olin kauhuissani seuraavan päivän lukutunnin takia, saisin taas hävetä silmät päästäni. Minun olisi tavalla tai toisella opittava lukemaan. Silmät kyynelistä märkinä tavasin tavaamistani itseni väsyksiin.

Laskin kirjan ja aloin itkien rukoilemaan Jeesusta, pyysin että minäkin oppisin lukemaan. Rukouksen jälkeen kohotin taas Aapisen kohti kasvojani ja kuinka ollakkaan, minä luin, en tavaten vaan suoraan! Voi kuinka onnellinen olinkaan! 

 Seuraavana päivänä minä oikein vartuin tunnille pääsyä, ei ollut enää mitään pelättävää. Vartuin koska tulisi minun vuoroni lukea lukuläksy ja kun se vihdoin tuli, olin hyvin onnellinen ja ylpeä itsestäni. Minä osasin lukea! Se oli ensimmäinen rukoukseni joka toteutui.

 Suuri ilon aiheeni oli kun ensimmäinen uskonnon tunti alkoi koulussa. Ensin olin hämilläni että mitähän se tulee olemaan mutta kun huomasin mistä siinä oli kyse, olin iloinen sillä tämähän oli minulle tuttua, puhuimme samasta Jeesuksesta jonka olin jo aiemmin oppinut tuntemaan. Sain isältä ja äidiltä ikuisia kertomuksia, kaksi kirjaa ja ne olivat minulle tärkeitä. Rakastin niitä Raamatun kertomuksia ja niitä kauniita piirroskuvia joita kirjoissa oli. Aikuisena ostinkin omille lapsilleni koko sarjan ikuisia kertomuksia.

Lapsen rukous 🙏

1. 1. Oletko siellä, Isä taivahan?
   Kuuletko rukoukset joka lapsen?
   Taivas on kaukana, sanotaan,
   Vaan tunnen sen lähelläin, kun rukoilen.
   Nytpä mä muistan, Isä taivahan,
   Sen mitä Jeesus itse kerran opetti:
   ”Sallikaa lasten tulla luokseni.”
   Nyt tulen siis näin rukouksessain.
2. 2. Hän siellä on, Hän sua kuulee.
   Hän rakastaa sua,
   omaa lastaan.
   Hän lapsiaan
   luoksensa kutsuu,
   Sillä sen kaltaisten on
   taivaan valtakunta.
3. Sanat ja sävel: Janice Kapp Perry, s. 1938
   © 1984 Janice Kapp Perry.

Jumalan juoksutyttö

Olen pieni juoksutyttö Jumalan suuressa talossa.

Talon seiniin ei silmä kanna ja katto on korkea.

Teot valmiit eteen pannaan Jumalan suuressa talossa.

Taito työhön lahjana saadaan ja ilo on palkkana.

Olen pieni juoksutyttö Jumalan suuressa talossa.

Kerran iäti Isän luona juoksutyttö on kotona.

Marja Terttu Tolamo 

                                                        ***

Kristus tekee meistä Jumalan ystävän, Jeesuksen kautta saamme rauhan Jumalan kanssa, Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen, eikä meidän tarvitse sotia Jumalan kanssa. Jumala ei ajattele kuin me ihmiset, koska Hänessä ei ole yhtään syntiä. Jeesus, Ylipappimme antaa meille yhteyden Jumalan luo. Jos joku väittää että hänellä on suora yhteys Jumalaan, eikä tarvitse Jeesusta, se on vale, sillä ainoa tie siihen yhteyteen on Jeesus Kristus.

 Uskon ensiaskelilla, olemme kuin lapsi, Jumalan edessä. Meidän ei tarvitse olla heti täydellisiä. Olemme hyvässä opissa joka kestää loppu elämämme. Me kasvamme kuin lapsi, Jumalan ohjauksessa. Jumala kuljettaa meitä eteenpäin, käsi kädessä, jos meiltä itseltämme vain tahtoa löytyy. Avaa siis sydämesi, anna rakkauden tulvia, sillä se on oikea taajuus taivaaseen. Uskon maailma, on kiehtova maailma. Se ei ole tylsä, niin kuin jumalattomat väittää. Mutta mistä he voisivat tietää sitä, iloa, onnea ja autuutta, kun eivät ole sitä kokeneet.