maanantai 29. tammikuuta 2018

RAKAS, ETSIVÄ, YSTÄVÄNI … 💕

RAKAS, ETSIVÄ, YSTÄVÄNI … 💕

Sain ensimmäisen, Avoin Kirje Elämästä, valmiiksi kun täytin 50 vuotta. Ajattelin että nyt oli etsimiset etsitty ja kirjoittamiset kirjoitettu. Keskittyisin vain Jumalaan ja Hänen sanaansa ja siinä elämisessä. Toisin kävi, Jumala puhuu niin voimallisesti että tuli pakonomainen tarve alkaa kirjoittaa niitä taas ylös.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä”. Joh. 1:1,2.
Tuntuu että Jumala kirjoittaa minun kauttani. Hyvä niin, sillä se antaa rauhaa, saa asiat järjestykseen eikä ne pyöri kaaoksena mielessä. Etsi niin löydät - kun etsii Jumalan elämää kirjallisuudesta, on siellä todella runsas sato, eikä aina tiedä mikä on kristillistä ja itselle hyvää.
    Onko hyvä että on niin paljon erityylisiä kirjoituksia?
    Koen että on, sillä olemmehan kaikki myös erilaisia ja Jumalalla on meille kaikille oma suunnitelma. On hyvä että saamme ammentaa tietoakin monista eri lähteistä. Ystäväni ilahtui ensimmäiseen kirjeeseeni. Hän viestitti minulle:
-” Olen ihan koukussa kirjoitukseesi. Sä olet kyllä saanut harvinaisen lahjan. Mulla on sellanen tunne, että susta tulee vielä jotain todella suurta, Jumalan työkalu. Sama ajatus tuli kun luin sitä tekstiä. Sun on ihan pakko laittaa se jotenkin eteenpäin. Se on aivan mahtava, todella mielenkiintoista luettavaa. Se ihan imaisee ihmisen mukaansa. Minä kyllä uskon, että sut on tarkoitettu todistamaan ja viemään sanomaa eteenpäin. Noi on upeita juttuja ja sitten ku sinä vielä säteilet itsekin Jumalan valoa.
T. Ystävä*”


Voiko tämän parempaa palkkaa saada. Tietää että teksti koskettaa, edes jotakin. Toivon että myös tämä, Avoin Kirje Elämästä 2, koskettaa sinua ja parasta, jos se aukaisee sinulle elämän Jeesuksen opetuslapseksi. - Siunattua lukumatkaa sinulle, rakas ystäväni… Herra, vapauta elämään tämä lukija. 
 

LASTEN RUKOUS ISÄNMAAN PUOLESTA

OTA, Herra, suojahas synnyinmaa,
koti kallis, rakkain tää!
Tätä seutua varjele rauhaisaa,
oi, turvaa rannat nää!
Isän onnenmaa, maja äityen,
tää kehtoomme, suojamme nuoruuden
ota varjoovan turvas taa!
Ota suojahas Suomenmaa!

Vain pieniä lapsia olemme, oi,
tien varrella kukkia maan,
ja muuta emmehän mitään voi
kuin Sua rukoilla vaan.
Oi, Herra, heikkojen uskallus,
ole voima meille ja lohdutus,
valo, turva ja johto sees!
Ota Suomemme siunauksees!

Suo meidän kasvaa, ja meidätkin
tee tueksi synnyinmaan!
Sitä riemun ja murheen aikoihin
meit opeta rakastamaan!
Isän onnenmaa, maja äitiyen,
tää kehtomme, suojamme nuoruuden
ja meidät kaikki sä vain
Ota armossas suojaas ain!


Historian tutkintaa

Sain Johanna Tunturipurolta eräässä hänen ohjelmassaan profetian, tai ainakin tunsin että se oli minulle tarkoitettu. Ensin hän kertoi että jollakin katselijalla särkee lonkkaa mutta nyt se paranee, minulla särki ja samassa se hävisi. 
Minun käskettiin myös tutkimaan Suomen historiaa. Unohdin kuitenkin pian tämän käskyn ja lonkassa oli taas se sama kipu kohta, ei se särkenyt muttei ollut tervekään.
 Meni aikaa kun sitten kerran jotain tavallista tv-ohjelmaa katsellessa päähäni napsahti aivan tyhjästä että, - Suomen historia! Ai niin, minunhan piti tutkia ja lukea sitä. Niin aloin tehdä. Sanoin Jumalalle että miksi tämä, sillä olin aina ollut huono näissä historian asioissa. Se oli niin kuivaa etten jaksanut keskittyä siihen.
 Kehotin Jumalaa että näytä sinä paikat jotka minun pitää noukkia talteen. Enpä kummoisia mielestäni löytänyt, enemmän tunneperäisiä asioita, mutta sitähän tämä oma kirjoitukseni useasti on. Ehkä siitä pitää tullakin minun näköistäni ja ehkä joillekin jotain avaavaa. Kun aloin toteuttamaan seuraavana päivänä tätä käskyä kirjaimellisesti ja sain näkyvää tekstiä aikaan, lonkka kipu hävisi, eikä ole takaisin tullut. Tottelevaisuus muuttui saamiseksi. 
Jostain kumman syystä minulle tippui suomen historiaa pätkittäin, kirjoista, ohjelmista, eri tilaisuuksista ja ihmiset muuten vaan muistelivat Suomea ja sen historiaa, ihmisiä ennen ja nyt, lähinnä koin ne kansan tunteiksi. Minun täytyi vain noukkia tottelevaisesti tietoa mitä annettiin. 
1800-luvulla tottelevaisuus oli arkipäivää. Perhe oli pyhä ja siinä vallitsivat tunne, idylli, ja harmonia. Naisenkin asema alkoi korostua. Ainakin pinnallisesti elettiin sosiaalisesti, ajallisesti ja paikallisesti yhdessä ja lähekkäin. Perheen keskeinen tukipylväs oli äiti, kodin sisällä, ja isän asema tuli kodin ulkopuolelta elättäjänä. Vaimo teki työtä kotona ja mies oli palkkatyössä. Isä oli tietenkin perheen pää jota toteltiin ja joka rankaisi
tarvittaessa, aivan kuin rakas taivaan Isämme. Perheessä isä edusti lakia ja äiti evankeliumia, toisin sanoen isä käski ja äiti pyysi. Lapsi sopeutettiin nopeasti aikuisten maailmaan ja hän sai aloittaa työt jo nuorena, etenkin köyhälistö perheissä.
 On asioita joita tänä päivänäkin voisi noilta ajoilta ottaa uudelleen käyttöön, kunnioittaminen ja perheen pyhyys olisivat kova sana tänäkin päivänä. Vanhempia ei enää kunnioiteta eikä tiedetä kuka on perheen pää. Monesti tänä päivänä lapset ovat ottaneet vallan perheessä. Ihmekös tuo jos he eivät sopeudu sitten yhteiskunnassakaan ja sitä samaa ruokkii myös yhteiskunta. Se on varmasti nykyään ongelmamme ydin.
 1900-luvulla yhteiskunta alkoi osallistua perhe-elämään ja sen tekemisiin. Lapsikuolleisuus väheni ja perhekoot pieneni. Äidin rakkaus sai uuden loistokkaan hohteen. Tänä päivänäkin perhekoot ovat pieniä, jopa vain kahden ihmisen perheitä, koska ei haluta sitoutua, rakastamme vain itseämme, on niin helppo sanoa:
- Okei, jos sulle ei käy ni muutetaan erilleen!
Ennen perheet oli suurempia, mutta niin oli arvotkin, nykyään ei ole mikään pyhää. Ennen jaksettiin taistella kotien puolesta ja lähimmäisten. Nykyään jos tulee riitoja ja ongelmia, luovutetaan liian helposti ja erotaan. Itsekeskeisyys on saanut vallan. Tilastojen mukaa tänä päivänä, joka toinen avioliitto kaatuu. Ihminen on sitä mitä rakastaa, tänä päivänä rahaa ja nautintoja. Ahneuden synti vallitsee tässä maassa.
- Olemmeko todella kristitty maa?
1919 hallitusmuoto aiheutti sen ettei valtio ottanut enää kantaa uskontoon. Se merkitsi kansalaisten uskon- ja omantunnonvapauden hyväksymistä. Uskonnolliset herätysliikkeet jäivät kirkon yhteyteen ja saivat entistä arvostetumman aseman kirkossa. Ne painottavat omakohtaista uskonnollista elämää arkielämän kristillisyyttä. 
Tänä päivänä olen huomannut kuinka joistain seurakunnista puuttuu Pyhän Hengen läsnä olo ja joissain se on todella vahvasti. Kaste kysymys on askarruttanut paljon ihmisiä, niin kuin minuakin. Minusta pitäisi olla oikeus saada uskonkaste silloin kun ihminen sitä itse sydämessään haluaa.
- Se joka uskoo, kastetaan ja pelastuu.
Näin sanotaan raamatussa, Jumalan sanassa ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin tulee usko, sitten kaste ja pelastus. Ihminen ei tarvitse muuta valmiutta kuin uskon Jeesukseen Kristukseen, tunnustaa hänet omakseen ja tunnustaa synnit Jeesuksen ristin juurelle. Uskon pitää olla sydämestä tulevaa. On tärkeää saada toteuttaa itseään sanan mukaan jos niin haluaa, se on sitä oikeaa uskoa. Tuntuu pahalle jos oma seurakunta ei pysty tarjoamaan sitä mitä sanassa sanotaan.
Uskonnollinen ihminen rakastaa Jeesusta päällään, se on vain kirjoista luettua tietoa. Kirjain on kuollut, Henki tekee eläväksi. Uskova rakastaa Jeesusta sydämellään, siinä on meidän ero. Uskovasta loistaa rakkaus ja ilo muillekin ihmisille. Siellä missä on Herran Henki, siellä on vapaus. Uskomattoman luona on kireys. On siunattua saada olla enkelin kosketus jollekin joka päivä. Se mitä sinä kylvät sitä sinä niität. Uskova ei sodi ihmistä vastaan vaan henkivaltoja vastaan, yksi uskova ajaa pakoon tuhat, kaksi, kymmenen tuhatta. Uskossa on siis valtava voima, joka tulee Jumalalta, luottaessamme Häneen täydellisesti. Jumala asuu keskellämme ja Jeesus meissä. Herra ei asu käsin tehdyssä temppelissä vaan meissä ja Hän haluaa herättää meissä meidän sydämemme ottamaan vastaan Hänen sanansa ja elämään siinä. Uskovan ei tarvitse elää häpeillen eikä Raamattua tarvitse piilottaa pöydän alle, vaan voimme olla pää pystyssä. Syntinen kyllä elää häpeillen, pää puskissa. Me voimme elää Jeesuksen ristin töissä. Jeesus on ennalta raivannut meille tien, jota meidän on helpompi kulkea. Meidän ei tarvitse elää vanhaa liittoa, vaan saamme elää Jeesuksen valmistamassa uudessa liitossa, anteeksiantamuksessa. Se ei tule kuitenkaan itsestään vaan meidän tulee antaa ja tunnustaa syntimme Jeesuksen ristin juurelle. Vaikka syntimme olisi suuria on armokin ylenpalttinen. Armosta olemme pelastetut, emme itsemme kautta. Se joka tekee syntiä on synnin orja, vihollinen yrittää orjuuttaa meitä.
 Me emme voi täyttää lakia syntisinä, mutta Jeesus täytti sen lain meidän puolestamme ristillä.
Voimme ehkä sanoa, etten minä ole tehnyt syntiä. Toiselle ihmiselle me voimme näytellä vaikka mitä, mutta Jumala tietää meidän syntimme, Häneltä emme voi niitä piilottaa.
Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, eikä etsiä vikoja itsestämme. Pahin ryövärikin saa anteeksi Jeesuksessa, kun vain antaa itsensä Jeesukselle täydestä sydämestä,
 - ei vain pään tietona, että Jeesus on.
 Me olemme unohtaneet oman Jumalamme. Kunnioitamme kyllä muiden Jumalia ja maahanmuuttajien jumalia, mutta oman olemme hyljänneet, tuskin moni enää Häntä edes tuntee. Olemme häätäneet Hänet pois koulu elämästä ja arkielämästä. Emme rukoile enää päivän avauksia, esirukouksia, iltarukouksia, ruokarukouksia, niin kuin ennen tehtiin. Jeesus on lasten ystävä:
- Sallikaa lasten tulla minun tyköni…


LAPSI RUKOILEE

Oi, Jeesus, ota sylihis nyt meidät pienet turvihis, päällemme laske kätesi ja anna siunauksesi.
Virsi 482:1


Tule, Jeesus, lapses luo, armos, siunaukses suo, tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa.

Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen, minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa, onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee.

Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin, siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää, ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten.
Virsi 479:1,2

Aamu- ja ehtoorukouksia

Tule kanssani, Herra Jeesus, tule, siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö.

Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan, sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan.
Virsi 516

Levolle laske, Luojani, armias ole suojani.
Jos vuoteeltani en nousisi, taivaaseen ota luoksesi.

Mua siipesi suojaan kätke, oi, Jeesus, Herrani.
Suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi.
Sä kaikeksi tule mulle valollas, neuvoillas.
Suo joka päivä elää mun yksin armostas.

Suo anteeksi kaikki synnit, puhdista verelläs, luo minuun uusi mieli, pyhitä Hengelläs, ja meidät, suuret, pienet sun sulje suojahas, yö rauhainen suo meille, oi Jeesus laupias.
Virsi 552

Ruokarukouksia

Ennen ateriaa:

Herra siunaa ruokamme, ole itse luonamme.

Tai:

Tule, Jeesus, vieraaksemme, siunaa meille eineemme.

Aterian jälkeen:

Kiitos, Herra, ruoasta.
Kiitos, Herra, ruoastani.
Pidä minut omanasi.


Ennen ateriaa:

Nyt silmäin alle Jeesuksen olemme tulleet yhtehen.
Sä, Herra, kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet.

Aterian jälkeen:

Nyt aterialta noustessa kiitämme, Herra, Sinua.
Sä voimaks sielun nääntyvän myös anna leipää elämän.


Herran siunaus

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.
Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.


Jeesus opettaa rukoilemaan:

Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen.
Vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
Iankaikkisesti.


Ps. tuota kuvaa kun klikkaa, näet sen suurempana :)
 ... ja niin .... voimme etsiä yhdessä Jumalan Rakkaudellista Totuutta ....






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti