lauantai 20. tammikuuta 2018

KEVÄT JA SYYS, 2008

2008

Toukokuun lopulla kun menimme mökille viemään kuorma-autolla saunaa, jonka mieheni ja poikani rakensivat meidän kotihallissamme.
Kuorma saapui turvallisesti perille, mieheni toi sen serkkunsa kanssa, serkun kuorma-autolla.
Ensin juotiin tontille tulo kahvit ja sitten miehet aloittivat saunan paikoilleen laiton.
Kuorma-autossa oli siirtolava ja nosturi joiden avulla sauna täytyi saada paikoilleen.
Ilta alkoi venymään ja tuntui ettei siitä tule mitään, tuntui että auto hajoaa tai sauna kaatuu ja mieletön pelko ettei kukaan satuta itseään.
Minua pelotti kun seurasin mökin ikkunasta sitä touhua.
Sitten minulle tuli ajatus, minähän voin rukoilla.
Pyysin että loppu menisi jo hyvin ja sauna saataisiin paikoilleen.
Kun olin saanut rukoiltua, kaikki alkoi mennä hyvin, askel askeleelta, sauna liikkui paikoilleen.
Oli tullut yhdet lisäkädet jotka auttoivat saunan paikoilleen turvallisesti, kiitos siitä Jeesus!
Miehetkin sanoivat jälkeenpäin että usko meinasi loppua.
Kerroin miehelleni jälkeenpäin että rukoilin ja sen jälkeen alkoi mennä hyvin.
Mieheni katsoi minua hiljaa.
Hänen oli varmasti vaikea uskoa että rukous auttoi heitä - mutta minä uskoin, ja se riittää minulle.
Raamattu on hyvä luotilanka. Välillä pitää purkaa ja rakentaa uudelleen, ettei rakennus kaatuisi.
- Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. (Ps.127)
Miten viisas onkaan tuo Raamatun ohje:
- Mitä toivotte, että ihmiset tekisivät teille, tehkää te samoin heille, ja mitä ette toivo, että tehtäisiin teille, älkää tehkö sitä muille.”
Ja tämäkin ohje on hyvä:
-Kellä on maltti, sillä on valtti.
Paavali kirjoittaa:
-” Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil.3:13-14)

80-luvulla näin unen jossa kotikuntani kirkontorni kaatui, se kaatui maantien suuntaisesti. Ihmettelin mitä sekin uni tarkoitti, sen symboliikka oli niin vahva.
Löytyihän sillekin unelle myöhemmin selitys. Samana vuonna kirkosta oli eronnut todella paljon seurakuntalaisia.
Eräs uni mikä olisi pitänyt kirjoittaa jo kirjan alussa, oli kun seisoin harmaassa jakkupuvussa haudan reunalla joka oli aukaistu.
Hauta oli minun omani, tämän näin joskus 90-luvun alussa, unen jälkeen sairastuin tähän suolisto sairauteeni, joka on krooninen.
Silloin alussa sairauteni melkein vei minulta hengen, siksi puku oli harmaa unessa, ei kuoleman musta. Se on sitä unien symboliikkaa.
Olen elänyt paljon unieni kautta ja ne ovat viestittäneet minulle asioita jotka ovat sitten toteutuneet.
Näin myös unia jotka kertoivat mieheni ja minun työpaikkamme loppumisesta.
Olimme olleet siellä vuosia töissä, unet näyttivät kuinka tehtaalla paloi, hissit romahtivat, kaikki tuhoutui.
Unet toteutui, firmamme meni konkurssiin, se oli tehty konkurssi. Se firma ja tehdas koneineen vietiin meiltä liettuaan, vaikka meiltä työntekijöiltä yritettiin salata se.
Eräässä unessa seisoin valtavan tehdaslaitoksen juurella, sen seinät olivat niin suuret ettei aurinko päässyt paistamaan.
Kiersin tehdasta pääportille, jossa näin kyltin, jossa luki firmamme nimi, jossa olimme töissä.
Siinä oli firman aloitusvuosi ja lopetusvuosi. En muista kuka oli kanssani portilla, mutta aloin kertoa hänelle kuinka mahtava firma oli kerran ollut.
Kerroin hänelle siitä kuin opas museotehtaasta. Tämänkin näin ennen konkurssia.
Uneni on kertoneet elämäni tärkeistä tapahtumista, käännekohdista, joissa meidän ehkä pitäisi osata valita se oikea tie, mistä jatkaa.
Ne ovat jollain lailla varmasti muuttaneet elämääni tai elämäämme.
Ne ovat vahvaa symboliikkaa että ne on ymmärtänyt selkeästi, että ne ovat olleet enneunia.
Joskus tulee aivan pelko, että mitähän tämäkin uni tarkoittaa, uskon että unet ovat myös kasvattaneet minua ja on niiden avulla ehkä ollut helpompi kohdata tulevat tapahtumat.
Äitini eli nuoruutensa ilman alkoholia ja tupakkaa. Isä joi sitten äidinkin edestä ja väkivalta oli ikävästi mukana kuvioissa.
Sitten, päälle nelikymppisenä, äidille tuli aika jolloin hän alkoi kokeilla alkoholia. Ilmeisesti väsyi siihen isän juomiseen ja ainaiseen pelkoon, että yritti hukuttaa tuskaansa viinaan, joka oli usein aika reipastakin juomista. Sen myötä mustasukkaisuus ja väkivalta vain lisääntyi.
Molemmat yrittivät itsemurhaakin.
Äiti joi noin 3-4 vuotta, kun erään ravintola illan päätteeksi koki jotain niin sävähdyttävää, että lopetti juomisen.
He olivat palaamassa aamuyön pikkutunteina kotia ja tulivat nytkin hautausmaan läpi, oikaistakseen hieman matkaa.
Äiti tunsi siinä hautausmaalla kulkiessaan, että joku koski häntä olkapäälle, mutta ketään ei kuitenkaan näkynyt missään.
Kosketuksen tunne oli niin todellinen että äiti pelästyi siitä niin, että alkoi miettimään asioita ja lopetti juomisen.
Isän juominen loppui myöhemmin, tämä ei vielä isää hetkauttanut, vaikka oli myös ihmeissään tapahtuneesta. Isä alkoi tulla uskoon minun enkeli kokemukseni jälkeen, josta alussa kerroinkin. Eli meidän ympärillämme on voimia joita emme ymmärrä.
Siskollanikin on näitä henkimaailman kokemuksia ja uskoo
näihin asioihin, eli meidän perhe ja moni suvussamme on uskovaisia ja herkkiä kokemaan tällaisia asioita, kun näin sen enkelin, oli siunaus meidän perheelle ja koko suvulle ja paljon se meissä elääkin, sen näyn jälkeen moni suvussamme tuli uskoon, tietämättä edes minun näkyjäni.
Siskoni sanoi ettei ajattele asioita aivan samalla tavalla kuin minä ja nuorempi veljeni, uskonnollisesti, mutta uskoo kuitenkin että on joku suurempi voima, eikä kuitenkaan voi sietää meidän laillamme, Jeesus ja Jumala vitsejä.
Jumala on meissä läsnä, kaikissa ja kaikessa. Usko ei varjele meitä kärsimyksiltä, se voi olla onnen pilleri, se voi tuottaa positiivisia, mutta myös negatiivisia asioita.
Me itse otamme vastuun omasta elämästämme, emmekä saa syyttää Jumalaa jos olemme itse tehneet tyhmiä valintoja, huonot valinnatkin voimme kääntää positiiviseksi, ajattelemalla että kaikki kärsimys opettaa ja kasvattaa meitä, niin kuin myös hyvät asiat.
Usko on meille tärkeä arvo tekijä, me olemme ainoina tällä maapallolla jotka ajattelemme järjellä ja voimme näin tehdä vastuullisia valintoja, itsemme, lähimmäistemme ja luonnon puolesta, se on myös sitä rakkautta.
Me kaikki haluamme löytää elämällemme tarkoituksen, se vie meitä eteenpäin.
Joskus vaikka kuinka etsimme, emme löydä, vaikka kaikki tärkeät asiat tuotaisiin nenän eteemme, emme niitä välttämättä näe, siksi pitäisi mielemme olla avoin, vastaanottavainen, - älä kulje onnesi ohi.

SYKSYLLÄ 2008

Menimme mieheni kanssa viikoksi mökille pohjoiseen. Se oli semmoinen puolukan keruu matka ja saimmehan me myös hyvää yhteistä aikaa, se oli todella ihana viikko, luonnon keskellä.
Mieheni siivosi tien poskessa pihaan tuloa kun naapurin vanha emäntä saapui kohdalle sauvakävellen, pysähtyi ja alkoi juttelemaan niitä näitä, kysyen mieheltäni:
- “ Sinäkö se tähän olet rakentanut tämän mökin?”
Mieheni vastasi myöntävästi, emäntä jatkoi:
- “Olet laittanut sievän mökin.”
Sitten emäntä oli kertonut että eräs mies joka jo vuosia sitten ennen meidän mökki tontin ostoa oli kuollut, mies oli puhunut vanhalle emännälle, että vielä se tähän mäen nyppylällekin rakennetaan mökki, ennen kuin maailmanloppu tulee, oli mies täydentänyt.
Mutta tärkeintä oli se että mies oli lopuksi sanonut että mökin nimeksi tulee Metsikkö. (Huom. Muutin tähän tuon mökin nimen)
Mieheni juoksi saunalle, kertomaan minulle mitä vanhaemäntä oli kertonut.
Minulle tuli aivan kylmät väreet, melkein itku kohosi silmiini, olin aina sanonut että kohtalo oli mukana tässä meidän rakentamisessa, nyt saimme siitä viestin, jostain hyvin kaukaa.
Vuosikausia leikittelimme serkkuni kanssa tontin ostosta, sitten lopulta sanoin tädilleni:
- “ Kyllä se on totta että me voisimmekin ostaa tontin, vaikka siitä puoliksileikiten olemme puhuneetkin.”
Tätini vastasi:
-” Kyllä se serkkusi siitä tontin antaa, tulkaahan käymään täällä ennen kuin lähdette takaisin sinne etelään.”
Niin me tehtiin ja tätini oli puhunut serkulleni tontista. Serkkuni
sanoi :
-” Kyllähän minä serkulle myyn, onhan tuossa tuota Metsikköä!”
Niin siitä tuli totta, samana syksynä kävimme vielä tekemässä kaupat.
Serkkuni olisi halunnut siirtää kupan tekoa talveksi, mutta meille se ei taas olisi käynyt töiden vuoksi ja talvinen matka on pitkä.
Onneksi kauppa saatiin tehtyä, sillä serkkuni sitten kuoli alku talvesta.
Serkkuni aina kiusoitteli meitä silloin viimeisenä syksynä:
- “ Siltähän ne Metsikköläiset tulee!”
Oli aivan luonnollista, että kun serkun kuoleman jälkeen mietimme tontille nimeä, oli se tietysti - “METSIKKÖ”! (huom. en kirjoita mökin oikealla nimellä)
Silloin kukaan meistä ei tiennyt sen kulkuri miehen puheista, että siihen mäen syrjään rakennetaan mökki ja nimeksi tulee Metsikkö, ei ennemmin, ennen kuin tämä vanhaemäntä siitä miehelleni kertoi.
Minusta siinä todella oli kohtalo mukana pelissä, näin oli kuitenkin kohtalon kirjoihin kirjoitettu.



METSIKÖN TAIKAA

Siinä sitä istun, katsellen mökin ikkunasta rauhallista Kainuulaista luontoa, saunan piipusta tupruttaa savua, - niin hyvä palavan puun tuoksu!
Tunnen taikaa, sininen taivas on kirkkaampaa kirkkaampi ja luonnon vihreys on vieläkin vihreämpää, varjojen syvyys heinikossa ja lehdistössä vieläkin syvempää.
Näen kasvoja vihreyden seassa, ne ovat mieleni menninkäisiä, maahisia ja keijuja, jotka uteliaina seuraavat mökin tapahtumia.
Pienet punarinnat sirkuttavat tanhuvalla, kuin pienet vakoojat, jos jotain tapahtuu, menevät heti kertomaan metsänväelle:
- “ Ne hassut etelän ihmiset!”
Kikattavat menninkäiset. Pusikossa käy vilinä, risut rasahtelevat ja tiedän että meitä tarkkaillaan.
Uutiset kiirii koko metsän, yli vaaran, kiirien kaikkialle, peikkometsään asti, jossa peikkojen Kuningas Vorlokki asustaa, syvän syvässä peikkometsässä, Rotkolaaksossa.
Jakelee sieltä käskyjä Kainuun metsien väelle.
Kontiot jättävät vasenmite jälkensä sammalikkoon, marjastajien kiusaksi, onhan sen hyväksi peikko Vorlokki myöntänyt:
- “ Ei pidä antaa liiaksi ihmisen mellestää, pieni pelätys on välist paikallaan.”
Niin oli Vorlokki tuuminut. Luulivat kai ettei tämän mökin eukko tunnista metsänväkeä, niin salattuja ja näkymättömiä kuin mielestään ovatkin.
Katsahdan siniselle taivaalle jossa niin puhtaan valkoiset pilvien haituvat joskus ohittavat mökkimme.
Pilvet hymyilevät minulle, joku heiluttaa kättään tervehtiäkseen, jotkut pilvet taas yrmeinä ja vihaisen näköisinä lipuvat ohi:
- “ Nuo haihattelijat, tyhjän naurajat!”
Vaan ei se minua hetkauta, naurakoon.
Minä lepään mökkini tanhuvilla, kauniissa auringon paisteessa, odottaen saunan lämpiävän, mieleni rentoutuen:
- “ Oi sinä menninkäisten paratiisi! Mieleni puhdistaja, ajatusteni kirkastaja!

11.8.09. (oma)


Syyskuun lopulla, eräänä aamuna ennen heräämistäni, näin sekavaa unta. Siinä oli kuollut veljeni mustissa vaatteissa, pitkä musta takki yllään.
Veljeni oli unessa pappi joka luki sanomalehteä hyvin uppoutuneena lehden tekstiin.
Seuraavana päivänä todellisessa elämässä tai valvemaailmassamme,
Kauhajoella, palvelualojen oppilaitoksessa, nuori mies ammuskeli ja tuli taas kuolin uhreja.
Ihmettelin unta että veljeni oli pappi, hyvin mustissa vaatteissa ja mitä hän luki sieltä lehdestä, mediauutinen, yleismaailmallinen…?
Seuraavana päivänä ymmärsin että veljeni ilmoitti unen avulla tästä tapahtumasta… Medialle ruokaa ja nuoret kärsii, maailma on niin sairas, eikä kukaan tee mitään.
Tapahtumahetkillä on vain kauniita puheita ja voivottelua,
kehutaan kuinka suomessa kaikki toimii hyvin kun hätä tulee, höpön höpö.
Ennakoivaa toimintaa ei ole ollenkaan tai niin olematonta että apu ei kohtaa silloin kun sitä halutaan ja huudetaan.
Lopputulos sitten nähdään näin karmealla tavalla.
Eikä mene kauaa kun päättäjät ovat unohtaneet ja kaikki kulkee taas samaa rataa kunnes taas tapahtuu…
Eli kun veljeni todella unen kautta ilmoitti tällaista tapahtuvaksi, oli tapauskin kohtalon sanelemaa, mikä tuntuu kauhealta, mutta pitää muistaa että kaikella on tarkoituksensa ja opittavansa.
Joskus tarvitaan vaikeita oppeja että ihmiskunta muuttaisi suuntaa parempaan.
Eräs uskonsa todistaja kerran ihmetteli miksi tietyt asiat tapahtuvat ihmisen elämässä, mikä on niiden tarkoitus, sitä hän ei siinä puhuessaan vieläkään ymmärtänyt.
Itse ajattelin että kaikki meidän kokemuksemme, oli ne kuinka hyvää tai huonoa tahansa, opettaa meitä ja kasvamme henkisesti, etenemme sielunmaailmassa.
En minäkään olisi uskossani tässä jos ei minua elämä teoillaan olisi opettanut, joskus hellien ja joskus kovastikin kurittaen.
Jos ne olisi jääneet kokematta, olisin minä henkisesti paljon köyhempi.
Kriisihartaudessa Kauhajoella soi Maankorvessa kulkevi…
Se oli veljeni lempivirsi, joka laulettiin myös veljeni siunaus tilaisuudessa.
Raamatussakin sanotaan:
- “ Etsikää kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.”
Jokainen päivä on annettu meille armossa, se on lahja josta voit iloita joka päivä, meidän elämämme jokainen päivä on juhla! Näin meidän pitäisi oppia ajattelemaan.

Tänään,20.1.2018, kun heräsin ja olin rukouksessa näin hyvin selkeän kuvan, jossa oli kaksi sormusta päällekkäin. Ne olivat kultaiset vihkisormukset. Ja meille, jotka odotamme Herraa palaavaksi takaisin, nuo sormukset tietää hyvää. Ylkä (Jeesus) tulee hakemaan pian morsiantaan (morsius seurakunta). Sormukset on jo valmiina.
Kiitos, kunnia ja ylistys, Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle! Te, jotka ette ole vielä ottaneet Jeesusta Herraksenne, tehkää se pian, sillä kun tuo hetki tulee, joka on pian, on myöhäistä. Tuo hetki tulee kuin varas, ilmoittamatta. 

 1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Matt.25.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti