Tänään, herättyäni, ja Herran läsnäolossa ja rukouksessa ollessani näin kuvia, joissa oli valkoisella tekstillä lauseita, mutta en taas kyennyt niitä jostain syystä lukea. Sen verran kuitenkin sain selvää että ne oli jotain ulkomaan kieltä.
Siinä Herralle tätä ihmettelin ja olin aikeissa jo nousta ylös, kun sain vielä kuvan. Näin käden, joka piteli jotain, ja kohta tuo käsi käänsi ne minuun päin. Näin että kädessä oli kortteja, ehkä 3, ne oli ehkä postikortteja jostain. Ehkä joku oli ne lomamatkalta lähettänyt.
Kuvat niissä oli taas niin epäselvät, että en niistä saanut selvää, mutta miksi niitä sitten näytettiin?
Jos nämä oli Herralta, oli noilla, ehkä tulevilla viesteillä, jokin tärkeä vaikutus, eihän Hän muuten olisi minulle näyttänyt.
Liekkö nämä minulle, vaiko jollekkin toiselle, josta Herra haluaa ilmoittaa.
Mene ja tiedä? Nyt täytyy olla mieli avoin, kun postia kilahtaa ...
Googletin tuota asiaa ja eteeni tuli tällainen saarna teksti, joka niin mukavasti osui tämän päiväseen jaettavaan. Tässä se teillekkin:
http://notes.evl.fi/hartaudet.nsf/7ea9c ... enDocument"Kaksi neliskanttista, sangallista muoviastiaa, astiaa, joissa on aiemmin ollut erimuotoisia ja värisiä, toisiinsa helposti kiinnittyviä muovisia rakennuspalikoita. Tanskanmaalta. Taisivat molemmat olla takavuosien toivottuja joululahjoja. Monet hahmot ja rakennelmat on vuoroin koottu ja taas purettu palikoista, jotka irrallisina ja hujan hajan lattialle jätettyinä yllättävät ikävästi päkiän alla, kun unenpöpperössä kiiruhtaa öiselle vessa-asialle. Nyt palikat ovat poissa muoviämpäreistään. Toinen ämpäreistä on sijoitettu tyttären ja toinen pojan huoneen oven ulkopuolelle. Pysähdyn lukemaan astioiden kylkeen teipattuja lappusia. Hapuilevista kirjaimista hahmotan palikkaämpäreiden uusiokäytön postilaatikkoina. Tyttären palikkaämpäripostilaatikossa on lapulle kirjoitettuna teksti: ”Postia Jumalalle ja Jumalalta”. Pojalla ykskantaan: ”Postit tähän!”
Yllättävä veto. Sai suoraan sanottuna sanattomaksi.
Sen mukaan, miten tarkkaan joulun lahjakirjaset ja toivelelulehtiset on viime viikkoina luettu ja merkinnöillä varustettu, olisin olettanut postin kohdistuvan Joulupukille. Lahjatoiveita on toki toistettu keskustelussa jos toisessa, mutta näiden postilaatikoiden sisältö oli osoitettu Jumalalle.
Kurkistan ensin pojan ämpäriin. Tyhjä. Mutta tyttären ämpärissä on jotain. Kumarrun lattialla olevaa ämpäriä kohden, ojennan käteni ja tartun palikkaämpärin pohjalla olevaan paperiin. Istahdan keittiön pöydän ääreen. Pitelen sormieni välissä taitettua lappusta, jonka päälle on merkitty vastaanottaja. Tai oikeastaan se on tekstin päällekirjoituksena. Ikään kuin otsikkona. Niin isoilla kirjaimilla, että taivaastakin sen voisi nähdä, lukee lapussa sana Jumalalle.
Kirje Jumalalle. Olenko itse koskaan kirjoittanut kirjettä Jumalalle? Mieleen nousevat ne muutamat kerrat, kun rippikoulua pitäessäni olen osana muuta ryhmää kirjoittanut synnintunnustukseni kirjelappuselle. Kun kaikki olivat saaneet kirjeensä valmiiksi, ne kerättiin ja laitettiin isoon kirjekuoreen, joka poltettiin nuotiolla.
Tuomasmessussa olen kirjoittanut niin ikään kirjeitä Jumalalle. Silloin kirjepaperi on ollut useimmiten otsikoitu sanalla Esirukouspyyntöni. Vaikka tiedän, että raapustamani esirukouspyyntö saatetaan lukea Tuomasmessun rukousosan aikana ja että se joka tapauksessa käsiteltäisiin rukousryhmissä myöhemmin, en suinkaan ajatellut kirjoittavani esirukouspyyntöäni vain esirukoilijalle. Ajattelin, että se on kirjoitettu Jumalalle.
Rukoileminen on kuin kirjoittaisi kirjeen Jumalalle. Tai rukous on kuin lähettäisi sähköpostin tai tekstiviestin. Osoite tosin ei ole ihan niin konkreettinen kuin rukoukset@jumala.net tai 0700700-RUKOUS.
Rukouksen kirjeet lähtevät uskon varassa. Vähän niin kuin se etelänlomalaiselta tullut maisemakortti, jossa oli vastaanottajan nimi ja osoitteen kohdalla teksti ”kyllä Posti tietää!”. Mutta kuinka usein tulenkaan varustaneeksi rukoukseni ”Return to sender” - leimalla? Odotanko ihan oikeasti vastausta ja tunnistanko sen saadessani?
Havahdun palikkaämpäripostilaatikoiden todellisuuteen. Toinen lähettäjistä on ihan selkeästi aloittanut kirjeenvaihdon Jumalan kanssa. Jumalalle osoitettu lappunen on laitettu postilaatikkoon, jossa on vinkki vastausten oikeasta osoitteesta. Postia Jumalalle ja Jumalalta, niin oli ohjelappunen ämpärinkylkeen teipattuna. Miten isänä oikein toimisin tässä tilanteessa?
Taivaan Isä tietää, että kaipaamme vastausta Hänelle lähettämiimme rukouskirjeisiin. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Vaikka tuntuisi siltä, ettei rukoustemme vastaanottajaa tavoiteta toistuvista lähetyksistämme huolimatta, ovat ne menneet perille. Syystä tai toisesta vastaus viipyy. Eihän nämä maallisetkaan postilaitokset kautta maailman samalla suomalaisella tehokkuudella toimi. Vai voisiko useimmiten olla kyse siitä, ettemme huomaa jo tullutta vastausta? Vastausta, joka on läsnä ympäröivässä luonnossa, lähimmäisissämme, omassa tunnossamme ja arjen elämän pienissä hetkissä. Itse asiassa, Jumalan vastauskirjeiden kokoelma löytyy yllättävän läheltä. Omasta kirjahyllystä tai näyttöpäätteen takaa selattavissa olevasta Raamatusta, joka on hänen rakkauskirjeensä juuri sinulle ja minulle, meille jokaiselle."
... JOHDATUSTAKO?
Sillä kun tuon sain teille tähän jaettua, huomasin, katseltuani kokonaisuutta, mitä olin jakanut, että tuo aloitus kuva sopi niin täydellisesti tuohon saarna tekstiin. En siis ollut sitä itse niin suunnitellut. Kuvan hain jo, ennen kuin toin tänne mitään ja tuon tekstin vasta sitten, kun olin kuvat ja omat höpötykseni tuonnut . Kiitos, Taivaan Isä!!!
Taivaan Isän viesti 30.10.2016, joka on julkaistu 15.8.2017 https://www.youtube.com/watch?v=Al2CdylfQPk
... lähdin hakemaan päivän tekstiin sopivaa laulua, mutta tämä tuli vastaan ykkösenä.
Minut löytää myös täältä; http://www.pelastussanoma.fi/keskustelu/
Jos innostut enemmän keskustelemaan. Olen siellä vain lempinimellä lyhennettynä: sinetti".
Mutta toki siellä on muitakin, aivan ihania ja rakkaaksi tulleita siskoja ja veljiä. Pyhä Henki vaikuttaa vahvasti keskuudessamme. Tarkoituksemme on nojautua Raamattuun. Tule kirjautumaan. Olet tervetullut joukkoomme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti