VIERIVÄ KIVI EI SAMMALOIDU

Rauhaa.

Tänään, herättyäni ja rukouksessa olessa, sain kuvan joka oli liikkuva.
Näin korkean vuoren, joka kauniisti laella vihannoi ja näin vuorella ison pyöreän kiven. Se oli täydellisen pyöreä, siinä ei ollut minkäänlaisia säröjä, eikä kulmia. Mutta se oli kiveä ja siinä oli jotakin kimaltavaakin.
Sitten näin kuinka tuo kivi lähti vierimään kovaa vauhtia alas. Se vieri alas kulkevaa hiekkatietä pitkin. Tie oli hyvin perustettu.

Pyysin Herraa vahvistamaan, jos tämä oli Häneltä. Ja kohta minulle tulvi ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleeni sanonta: " vierivä kivi ei sammaloidu."
Tämä on totta ja kohta sain lisää: " Menkää kaikkeen maailmaan."
Totta tämä ilmoittaa tuon liikkeen; MENKÄÄ!
Sitten ajattelin, että tuohon liikkeessä olevaan kiveen ei mikään tartu. Jumala, entä Sinun Sanasi?
Kohta sain lisää: " Älkää ottako mitään mukaan maailmasta."
Entä seurakuntayhteys? Eikö meidän ole hyvä löytää seurakunta ja sen yhteys? Miten sen voimme tavoittaa ainaisessa liikkeessä?
Taas tuli lisää ajatuksia: " Tuo kivi on meidän peruskalliomme. Jeesus on meidän kulmakivemme ja Hän asustaa meidän kaikkien, Hänen omiensa sydämissä. Kivessä on materiaalia, joka on kuin mangneetti, joka yhdistää meidät, vetäen meitä yhteen, olimme sitten missä tahansa."

Näitä olen sulatellut ja miettinyt ja kävin välillä lääkärissä ja vasta nyt pääsin tätä jakamaan.

Rukouksessa pyysin myös että saisin myös jonkun hengellisen kohtaamisen tuolla lääkäri reissulla ja niin tapahtui.
Maksaarvoni ovat hieman kohollaan ja samalla kontrolloitiin muutakin.
Lopulta lääkäri kysyi mikä olisi voinut aiheuttaa maksaarvon kohoamisen, joka ei mikää hälyyttävä ole, vaan siellä rajoilla. Hän kysyi, käytänkö alkoholia? Ja vastasin että en, ja vielä hän tarkasti, ettet sitten yhtään ja sain taas vastata, että en yhtään, en pisaraakaan, ja samalla näytin ristä kaulallani ja kerroin, että tämä on syy, miksi en käytä pisaraakaan.
Lääkäri kysyi että olenko käyttänyt koskaan ja kerroin että joskus nuoruudessa. Hän kysyi kuinka kauan olen ollut uskossa? Ja kerroin että jo pienestä lapsesta asti, mutta 2010 uskoni syveni.
Hän jatkoi kyselyään, mihin seurakuntaan kuulun ja kerroin olevani luterilainen, mutta vierailen paljon muissakin seurakunnissa.
Sitten hän kiinnitti katseensa ristiini, sanoen:
- " Monilla naisilla on sellainen pieni sievä risti, mutta ristisi on todella erilainen, sitä ei voi sanoa pelkäksi koruksi?"
Kerroin ristini tarinaa. Se on äitini peruina saatu risti. En tiedä mistä äiti oli sen saanut, mutta uskoisin, että isä oli joskus sen tuonut äidille Israelista. Kerroin vielä, että tämä risti oli tuolta ylhäältä ohjattuna tehnyt myös Jumalan työtä, ollut Jumalan työkalu, mutta se olisikin jo pitempi kertomus.
Lääkri oli ihmeissään ja hyvin positiivisesti otti tämän vastaan. Tässä tuli se kohtaaminen tälle arkipäivälle ja kiitin Jumalaani.
Nyt pääsin jakamaan tämän myös teille.

Olkaa Siunatut, Jeesuksessa Kristuksessa.