SINUN KÄTESI MINUA TALUTTAISI

Totisesti, me olemme kaikki yhtäarvokkaita Jumalan edessä.
Äskettäin eräs harmitteli, kun ei saa todistuksia, joita saisi jakaa. Ei vain Raamatun sanoin, vaan todistuksia, joita Jumala antaa elämään.
Lohdutin häntä, että kaikella on aikansa ja tuo todistus on vielä tuleva, kunhan ja jaksaa uskoa ja odottaa.
Mutta tärkeintä on ymmärtää, ettei väheksy itseään, sillä me itse, olemme Jumalan suuri IHME ja TODISTUS.
Yksikään meistä, ei ole tänne omissa voimissaan syntynyt, vaan me kaikki olemme Jumalan suuri luomisihme.
Hänellä on meille kaikille oma erityinen suunnitelma ja siksi emme saa verrta itseä toisiin. Tehtävät, jotka Jumalalta tulee, on kaikki aivan yhtä arvokkaita. Ne toteutuu meidän kasvun myötä uskossa, joillakin se kestää pitempään ja joidenkin koulutus on nopeampaa, mutta yhtäkaikki, saamme kuitenkin kasvaa loppuun asti.
Jumala tunsi meidät jo ennen syntymäämme, jo äitimme kohdussa. Siksi Psalmi 139, niin kauniisti meitä tästä kaikesta muistuttaa, sen äärellä olen niin usein itkenyt. Se on meille lohdutuksen Sanoja, joihin aika ajoin on hyvä uppoutua, Herran kanssa, Hänen läsnäoloonsa.
Ja todellakin, jokainen uusi päivä Hänen kanssaan on valtavaa ihmettä ja todistusta. Hän saa sen kaiken aikaan armossaan meitä kohtaan.

PSALMIT 139
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19. Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20. Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
21. Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22. Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.


 547Joka aamu on armo uus
https://www.youtube.com/watch?v=WuaIskP1mSg

Oscar Ahnfelt 1874


1.
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.

2.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.

3.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!