KATSOKAA KEDON KUKKIA,KUINKA NE NOUSEVAT MAASTA!!!

 

Pidetään toisiamme kuin kukkaa kämmenellä ...

Minun täytyy tuoda tämä joka nousi tuosta aamulla saamasta nimestä/sanasta, jonka näin ja ajattelin että se oli tälle foorumille, jossa käyn keskustelemassa, sillä näin myös tuon foorumin.
Jo tuossa aiemmin se alkoi herätä/nousta. Ehkä tämä on henkilö joka tulee tuonne foorumille?
Tuo sana/ nimi oli kuitenkin jotain muuta kieltä ja nyt kun sitä olen yrittänyt kääntää ymmärettäväksi, vain yksi sana tuo tulosta ja se kertoo kukkasen eriosista ja tämä alkoi tätä avaamaan, etenkin kun tuolla foorumilla uskova sisko alkoi tuomaan kuin tilauksena noita "käännöskukkia". Oli miten oli. Se herätti minut.
Mehän olemme kuin Jumalan luomat kukat. Olemme erinlaisia, mutta samalla toisiamme täydentäviä. Meillä on eritehtävät, niin kuin myös kukan eri osilla. Tämä on tärkeää ymmärtää, sillä pienimmälläkin osalla tuossa kukassa on tärkeä tehtävä. Yhtään osaa kukasta ei ole pois heitettävä, sillä siitä alkaa sen kuolema. Aivan kuin myös laulun; Särkynyt Saviruukku, josta yhtään palaa tai sirua ei heitetty pois.

Saviruukku: https://www.youtube.com/watch?v=9MAZzxFusIk

(Ps. 139:13-17). Jokainen ihminen on ”ihme, suuri ihme”. Juuri tämän vuoksi jokainen ihminen on arvokas, oli hän mies tai nainen, vielä syntymätön pikkulapsi tai vanhus, musta tai valkea, terve tai vammainen, kristitty tai muslimi. Ihmisarvo on jakamaton ja se kuuluu jokaiselle eikä synnin määrä sitä vähennä. Jokainen on tärkeä Jumalalle ja jokaista Jumala kutsuu luokseen. Jeesuksen sanat Jumalan huolenpidosta ovat kuuluisat ja koskettavat:

Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

”Mitä te vaatetuksesta huolehditte!
Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
(Matt. 6:25-34)

Amen!

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸 

LISÄYS:

Tuo uskova sisko josta tuossa tekstissä kerroin, vastasi minulle tähän niin ihanalla tavalla, että kysyin lupaa jakaa sen tähän tekstini loppuun ja sain luvan:

 Sisko:

Jos suonet niin vastaan tähän myös kuvalla.

 

 

Tuli tuosta sinun kukka jutustasi jatkoa mieleen. Ja lähti taas rönsyilemään. Ajattelisin Herran näkevän meidät uskovat näin kun tässä kuvassa. Jokainen on erilainen, kaikilla on eri ominaisuudet ja jokaisella on oma kukinta-aikansa ja tehtävänsä niinkuin kirjoititkin.

Mutta miten me ihmiset tämän näemme? Me vertaamme. Voi pojat miten me vertaamme. Miksi tuolla on tuo lahja? miksi toi on saanut enemmän? minä olen vain näin vajavainen, en ole yhtä etevä tai korkealla kasvanut kuin muut. Miksi minulle ei anneta, miksi tuo kelpaa? Jos leikkisästi ajattelisi kukkien puhuvan toisilleen niin luulisi kukkienkin ajattelevan, että "tuon täytyy jotenkin huijata kun on aina kukassa. Tuo voikukkakin änkee joka paikkaan, mikä se luulee olevansa. Ai että onneksi ei ole tuollainen horsma, sehän ei kelpaa kenellekkään." Varsin tuttua myös ihmisten suusta.

Siinä missä kukat kilpailevat auringonsäteistä ja kuka korkeimmalle kukkaperennoissa yltää niin siinä ihmisetkin kilpailevat Herran huomioista.

Herra kuitenkin pitää kaikkia samanarvoisina. Ruusu on yhtä arvokas kuin puoliksi kitunut sinivuokko. Toisilla kukilla on pidempi kasvukausi ja toisilla vain hetken.

Kaikki kukat kuitenkin kimppuun ja seppeleeseen kelpaa, jokainen on Herran kädestä. Niin kuin me ihmisetkin.

Kukka kuihtuu niin kuin kirjoitit, jos siltä ottaa osia pois, niin me ihmisetkin. Meidän on saatava kasvaa meille tehdyssä maaperässä. Jos meidän pitää rajoittaa vaikkapa profetoimista, tekemistä tai jotain muuta mieleistä osa-aluetta niin kuihdumme. Jos Herra meitä lannoittaa, niin emme saa lannistua samalla leviävän rikkaruohon alle.

 

Herra tekee myös ihmeitä. Kuivaan maaperään voi nousta jotain kaunista. Herra voi laittaa sen ivatuimmankin puutarhan taimen loistamaan.

Ehkäpä tuo sinun kukkajuttu jotenkin ilmenee palstalla. Ehkä tulee lannoitusta tai sitten raivausta, tai joku kuivamaaperä saa runsaan kastelun. Tai niitä uusia taimia. Jos ei niin ainakin siitä pohdintoja saamme Onnellinen on se kedonkukka, joka vapaasti saa kasvaa. Joka tyytyy osaansa ja sijaintiinsa. Nöyrästi hyväksyy kuivemmat ajat ja iloiten kirkastaa ympäristöään lannoituksen ja kastelun jäljiltä. Vähän niinkuin me ihmisetkin 

*********************

Niinpä, hyvin tärkeä asia tänään sisäistää .. sinne sydämen sopukoihin asti.

Amen.