AMMUTTUA NUOLTA JA SANOTTUA SANAA EI SAA TAKAISIN

 

 SHALOM!

Etsin tänä aamuna eräälle uskovalle siskolle tietoa valkoisesta höyhenestä,   nousi sydämelle sojelusenkelin viesti ja sitä vahvisti sydämelle nouseva Psalmi 91:

4. Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suojus.

Tätä etsiessä tuli vastaan tämä Reijo Telerannan teksti, joka on niin tosi ja hyvin kuvattu suoraan mielen ja sydämen päälle. Halusin laittaa sitä lisää jakoon, kuin muistutukseksi ja opiksi. Hyvin tärkeä aihe, johon syyllitymme varmasti kaikki. Tätä tapahtuu liian paljon, aivan huomaamatta, sanottuja sanoja ei saa enää takaisin. Siksi sen tänne nostan. Tämä täytyy pitää sydämellä ja kielemme vartijana.

Lue täältä lisää:
http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blo ... _tuulessa/

Kuin höyhenet tuulessa

Pieneen seurakuntaan oli saatu uusi pastori. Erään varakkaan liikemiehen mielestä seurakunta oli tehnyt tyhmän valinnan, kun se oli palkannut pastorin, joka oli nuori ja kokematon. Niinpä liikemies moitti uutta pastoria jatkuvasti ja kaikilla.
Lopulta ihmiset kyllästyivät liikemiehen marmatukseen. Viimein eräs liikemiehen läheinen ystävä sanoi hänelle:

”Minkä ihmeen takia sinä moitit häntä koko ajan? Useimmat meistä pitävät hänestä ja hänen rennosta tavastaan puhua ja opettaa. Kristittynä sinun tulisi hillitä kielesi. Loukkaat suotta pastoriamme. Samalla sinä rikot seurakuntamme yhtenäisyyttä.”

Ystävän puhuttelu sai liikemiehen katumaan käytöstään. Pari yötä asian kanssa painittuaan hän päätti mennä pastorin luo ja pyytää anteeksi.
Kuuluaan liikemiehen asian pastori vastasi:

”Annan toki sinulle anteeksi, mutta pyydän sinua silti tekemään erään asian. Ota paras höyhentyynysi ja kiipeä kylämme reunassa olevalle mäelle. Leikkaa siellä tyyny auki ja anna tuulen viedä höyhenet mennessään. Palaa tyhjän tyynypussin kanssa luokseni.”

Liikemies piti tehtävää kummallisena, mutta teki niin kuin pastori oli pyytänyt. Seuraavana päivänä hän palasi pastorin luo. Siellä häntä odotti kauniisti katettu kahvipöytä. Kun he olivat istuutuneet pöytään, pastori sanoi:

”Tyynyn leikkaaminen auki ja höyhenten päästäminen tuulen vietäviksi taisi sujua vaikeuksitta. Pyytäisin sinulta kuitenkin vielä yhtä asiaa. Voisitko käydä keräämässä höyhenet ja laitaa ne takaisin tyynyysi?”

”Sehän on aivan mahdotonta!”, liikemies parahti. ”En voi ikinä tavoittaa niitä kaikkia!”

”Niinhän se on”, pastori myönsi ”Pahojen puheitten ja ajattelemattomien sanojen aiheuttamaa vahinkoa on lähes mahdotonta korjata. Kun sanat ovat päässet liikkeelle, ne lentävät kaikkialle, eikä niitä saa millään takaisin. Lisäksi ne jäävät usein loukatun sisimpään ja elävät siellä jopa vuosikymmeniä”, pastori huokasi.

”Ammuttua nuolta ja sanottua sanaa ei saa takaisin”.

Sananlaskun mukaan myös vahingossa lipsauttamamme sanat ovat peruuttamattomia. Niistä me emme pääse koskaan eroon. Jaakobin kirjeen 3. luvussa kerrotaan, että olimmepa miten varovaisia hyvänsä, niin me emme ikinä pääse vapaiksi loukkaavien ja haavoittavien sanojen lipsauttelusta:

”Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä.” (Jaak.3:7-8)

Sanojamme meidän on mahdotonta kesyttää. Terävä kielemme on usein harkintaamme, empatiaamme ja lähimmäisenrakkauttamme nopeampi.
Miten luulet liikemiehen ja pastorin suhteen kehittyneen? Millaisen jatkon sinä kirjoittaisit tarinalle? Muuttiko pastorin anteeksianto oikeasti ja pysyvästi heidän suhteensa? Vai oppiko liikemies vain varomaan puheitaan ja pitämään mielessään hellimänä kiukkuiset ajatuksen sisällään?

Joskus anteeksi antaminen voi olla vain tulehtuneen haavan päälle vedetty laastari. Ellei haavaa puhdisteta ja hoideta, niin tilanne vain pahenee.
Anteeksi antamisen merkitystä me emme toki voi koskaan vähätellä. Sen asian Raamattu tekee meille selväksi. Esimerkiksi Kolosalaiskirjeen 3. luvun jakeessa 13 Paavali kirjoittaa:

”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol.3:13)

Jakeen edessä joudun kysymään itseltäni: Miten minä voisin ikinä pystyä tuollaiseen? Eihän minusta löydy Jeesuksen kaltaista pyyteetöntä ja ehdotonta anteeksi antamista.
Ongelman avain löytyy Paavalin seuraavasta jakeesta: ”Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” (Kol.3:14)

Apostoli Pietari ilmaisi sananlaskua lainaten (Snl.10:12) saman asian 1. kirjeensä 8. jakeessa: "rakkaus peittää paljotkin synnit". (1.Piet.8:8)

Muistatko, mihin tilanteeseen pastori ja liikemies tarinassa jäivät? He olivat istumassa pastorin vieraalleen valmiiksi kattamassa kahvipöydässä.
Kun tyynyyn ja höyheniin sisältyvä opetus oli käsitelty, he jatkoivat keskustelua. Aluksi ehkä hieman tunnustellen mutta vähitellen vapautuneemmin. He puhuivat, kuuntelivat, jakoivat kokemaansa ja oppivat tuntemaan toisiaan. Niin tehdessään he löysivät monia syitä arvostaa toinen toistaan.
Haavat alkoivat puhdistua. Se rakkaus, joka sai Jeesuksen kärsimään ja kuolemaan sovittaakseen heidän molempien harkitsemattomat sanat ja muut synnit, alkoi saada yhä enemmän sijaa kummankin sydämessä. Kävi kuten Pietari kirjoitti. Rakkaus alkoi hoitaa, parantaa ja peittää sitä, minkä kuriton kieli oli rikkonut ja haavoittanut.

Jumalan armoa ja rauhaa elämääsi, rakas ystäväni!

***** ***** **** ***************** 

Amen!