" LASKE MURHEELLISTEN YLLE HELLÄT PAIMENKÄDET NYT "

Rauhaa.
Viime yönä heräsin n. klo.2:den aikaan kokemukseeni. Ehkä se oli vain unta, vai oliko?
Siinä unessa (?) istuin jossain pimeässä ja itkin hokien Jeesuksen nimeä ja kohta tunsin Hänen kätensä käsilläni, ne olivat vahvat ja karheat kädet, kovasta työstä. Mutta niistä huokui lämpö ja luottamus minuun.
Kun tuo tapahtui, aloin itkeä aivan valtoimesti ikävääni Heralleni, Jeesukselle Kristukselle. Ja samassa myös heräsin ja huomasin että nukuin oikealla kyljelläni ja käteni roikkui pitkällä, reunan yli, ilmassa.
Oliko se unta vai pitikö Hän oikeasti minua käsistä, johon sitten heräsin?
En tiedä, mutta jos se oli unta, oli se ihana ja lohduttava uni, siinä kyynelten ja pimeyden keskellä. En Häntä nähnyt siinä pimeydessä, mutta tunsin Hänen kätensä ja huomioin, kuinka ne olivat vahva otteiset ja karheat kädet.
Kiitos Jeesus, että olet kanssamme.
Siunausta teidän kaikkien päivään. Olette rakkaat.
Amen.

248  Jeesus, joka lempeänä
https://www.youtube.com/watch?v=_lZ3k6ta0gM

Ruotsissa 1697

1.
Jeesus, joka lempeänä
itkeviä lähestyt,
laske murheellisten ylle
hellät paimenkädet nyt.
Vapahtaja, edessäsi
nukkuu pieni ystäväsi.
Katso hiljaa sydämiin
lyötyihin ja tuskaisiin.

2.
Lapsen, jonka Herra antoi,
Herra otti luoksensa.
Herralla on kädessänsä
syntymä ja kuolema.
Jeesus, seiso vierellämme,
kun niin vähän ymmärrämme
teitä pyhän Jumalan
alla murheen vaikean.

3.
Auta meitä surun tiellä
taivaan Isään luottamaan,
luovuttamaan Jumalalle
rakkaimpamme kokonaan.
Kiitos, että muistoissamme,
lähellämme, matkallamme
yhä lapsensilmin hän
lahjana on elämän.


4.
Taivaan valtakunnan annoit,
Vapahtaja, lapsille.
Armostasi, Jeesus, heille
taivaassa myös kuuluu se.
Meidätkin tee uskoviksi,
auta lasten kaltaisiksi.
Lasten valtakunnassa
täytä meidät toivolla.

5.
Rakkautesi on, Jeesus,
väkevämpi kuolemaa.
Kuolemasi kautta kulkee
silta kuolemankin taa.
Anna usko sydämeemme,
ohjaa itse askeleemme,
niin ei meitä kuolema
rakkaastamme erota.

6.
Turvissasi, Vapahtaja,
viemme hänet syliin maan.
Nyt hän nukkuu, mutta herää
lasten riemuun kirkkaimpaan.
Kiitos, että saamme kerran
tulla yhteen luona Herran.
Sinne uskon, toivon tie
täältä taivaan kotiin vie.

Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.



”Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm. 21:3–5)