Eilen minulla oli taas se "työpäiväni". Pyysin jo aamulla Herralta, että Hän antaisi taas tämän keskiviikko päivän mukaan iloiset yllätyksensä ja niin tapahtui.
Olin ollut pitkään sairaana ja tämä oli sairastamisen jälkeen ensimmäinen työpäiväni ja asiakkaat ottivat minut tapansa mukaan riemulla vastaan. Teimme pääsiäis kortteja ja samalla iloisesti jutustelimme.
Vähän ennen työpäivän päättymistä, jotkut katselivat huoneessa olevaa tietokonetta ja olivat sitä sulkemassa. Kerroin, että minullakin oli siellä oma blogini, johon kirjoitin näitä uskon asioitani, mitä elämässäni tapahtuu. He halusivat nähdä sen ja avasin sen heille tutkittavaksi. Innoissaan he selasivat sitä. Silloin ovelle tuli ohjaaja, josta oli peloteltu minua että hän on piinkova ateisti ja että tätä tulee varoa.
Hän kysyi:
- "Mitäs täällä tehdään?"
Koneella oleva heti kertoi, että katselivat minun blogiani.
Hän vastasi:
- "No mutta sehän on hienoa!"
Aloin hieman avaamaan, minkälainen tuo blogini on, että kerron siellä aina lapsuudesta asti, päiväkirjamaisesti, asioista joita minulle tässä uskossa on tapahtunut. Kerroin, kuinka myös välillä olin saanut viestejä lukijoiltani, kun he olivat saaneet avun kirjoitusteni kautta, joita heille olin jakanut.
Yllätyin hänen vastauksestaan:
- " Mutta sehän on hienoa! Juuri se että joku saa avun, on sitä parasta .."
Hän ei ollutkaa vihainen, vaan hyvin myötämielinen. Kiitos Jeesus, Sinä taas yllätit.
Sitten päivä päättyi ja lähdin kaupan kautta, sillä nyt minua ei tullut kukaan hakemaan ja jouduin olemaan iltapäivään, odottaen, että mieheni pääsee työstä. Hyvä ystäväni oli lähtenyt Israelin matkalle, joten olin päättänyt yllättää erän vanhan työtoverini, jota en ollut nähnyt vuosiin. Hän kyllä soitti minulle vähän aika sitten ja pyysi että tulisin joskus kylään. Hän oli kovin yksin, miehensä kuoleman jälkeen.
Ostin meille pullaa ja pääsiäis kukan vietäväksi hänelle.
En ollut ilmoittanut tulostani, sillä halusin yllättää hänet. Ja se kyllä onnistui. Kysyin ovella, ettei hänellä vain olisi mitään menoa, eikä hänellä sillä kertaa ollut. Hän asui sellaisissa vanhuksille tarkoitetuissa rivitaloissa ja kertoi että olisi siinä seinäntakana ollut sellainen Helluntalaisten järjestämä kokous, mutta ei nyt ollut halunnut jostain syystä lähteä, jos olisi mennyt, ei minua olisi ollut ketään vastaan ottamassa.
Sitten hän sanoi, että oli juuri ajatellut, että koskahan minä tulen? Ja siinä nyt hänen edessään olin.
Kerroin, että olin myös pitkään miettinyt, käyntiä hänen luokse, sillä olin vielä kovin yskäinen, mutta kuitenkin koin, että nyt oli jostain syystä tarkoitus mennä ja sitä tuntemusta tottelin.
Hän kertoi kuinka oli aikanaan käynyt Helluntai seurakunnan kokouksissa, kun vielä jaksoi liikkua ja oli antanut itsensä Jeesukselle. Tästä me molemmat iloitsimme, että saimme nyt yhdessä olla Jeesuksen omat. Nuo parisen tuntia menivät nopeasti, kun puhuimme näistä uskon asioista ja kerroin näistä ihmeistäni joita olin saanut Jeesuksen kanssa kokea. Vähän ennen lähtöäni, sanoin hänelle, että nyt, kun hän ei mennyt siihen kokoukseen, tulinkin minä ja pidin hänelle omanlaiseni kokouksen. Nauroimme tätä iloiten yhdessä. Hän sanoi että oli ajatellut juuri samoin:
- " Sain oman kotikokouksen".
Sitten tein lähtöä ja kiittelimme toisiamme ja lupasin tulla uudelleen. Pyysin, että jos hän haluaa joskus tulla kotikokouksiini, järjestän, että veljeni kävisi hänet siitä matkan varrelta noukkimassa, ja hän otti iloiten kutsun vastaan.
Kotona, illalla, olin taas hyvin väsynyt päivästä, olinhan taas jo klo.4:n jälkeen herännyt, mutta iloitsin päivästä ja kiitin iloiten Jeesusta, sillä totisesti, Hän oli taas kulkenut kanssani, yllätykset mukanaan!
Olkaa Siunatut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti