HILJAINEN LUOTTAMUS ON TEIDÄN VOIMANNE

Shalom! Te Rakkaat ...

Eilen oli taas tuo yllätysten päivä.
Aamulla kun heräsin ja olin rukouksessa, pyysin Herralta tuon tutuksi tulleen pyynnön keskiviikko päivään, työpäivääni. Että Hän antaisi tänään jotain todella erityistä, näiden uskon asioiden merkeissä. Lupasin olla taas avoin ja kuulla ja nähdä, jos jokin näyttää Hänen työltään ...
Työssä olimme menossa lukupiirin tavalliseen tapaan. Eräs työntekijä alkoi puhumaan ruokajakelusta ja osoittautui lopulta että hänen äitinsä, oli eräs minun uskovista tuttavistani.
Sitten juttelin erään ohjaajan kanssa, ennen lukupiiriä ja nyt tällä kertaa, juttumme ajatui uskon asioihin ja hän tunnusti minulle olevansa myös vahvassa uskossa. Iloitsin hänen kanssaan tuosta tiedosta.
Kävimme lukupiirissä ja luin vanhuksille edelleen kirjaa; HERRA PITÄÄ HUOLEN.
Ajattelin sen olevan sopivaa hengen ruokaa näin joulunkin alla.
Kun tulimme takaisin päivätoimintaan, jututin vielä tuota ohjaajaa. Kerroin kotikokouksistamme ja kutsuin häntä mukaan kokouksiimme ja hän suostui. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja samalla siinä jutustellessa huomasimme että olimme tavanneet noin kolmisen vuotta sitten eräässä kotikirkossa ja meillä oli yhteisiä tuttuja jotka on meidän Rukousyhteys ryhmästämme.
Kerroin hänelle näistä keskiviikko yllätyksistä, joita Herra minulle antaa ja sanoin:
- " Taidatpa olla tämän päivän yllätys ..."
Sitten eräs asukas, tämä "Päivi", josta olen aiemminkin kertonut, tuli luoksen ja halusi kertoa yöllisen unensa. Hän oli nähnyt taas tämän kiiltävä hiuksisen ristin vierellä ja tiesin hänen tarkoittavan Jeesusta. Jeesuksen vierellä oli taas tuo pitkä ja harmaa hiuksinen enkeli, jonka tiesi olevan suojelusenkeli.
Hän näki taas myös nuo sukulaisensa ja työkaverinsa ylhäällä lepäämässä ja osa kiipesi noit rappuja ylös.
Jeesus sanoi hänelle:
- " Älä pelkää, sinulla on hyvä vanhuus .. eikä Suomeen tule sotaa, älä pelkää. Tulen luoksesi taas unessa kun sinua pelottaa, sinulla ei ole syytä pelätä."
Sanoin hänelle, ettei hänen ole todellakaan syytä pelätä, onhan häntä niin usein tuolta ylhäältä lohdutettu, että kaikki on hyvin. Hän oli taas iloinen kun sai tämän minulle kertoa ja mielelläni häntä näissä kuuntelen.
Työpäivän jälkeen ystäväni tuli hakemaan minua ja tarjosi minulle kyydin kotiin, mutta ensin täytyi käydä kaupoilla ja terveyskeskuksella kun hänellä oli siellä aika.

Kävimme kanttiinissa juomassa kahvit, mutta sitä ennen jouduimme kuuntelemaan aulassa olevia tiarnapoikia. Heitin poikien kypärään kolikon esityksen päätyttyä.
Sitten näin naisen pyörätuolissa ja hän yllätykseksi tervehti minua ja huomasin että nehän olikin tutut kasvot. Mutta niissä näkyi jokin vahva sairaus. Hän oli hyvin kalpea ja huonovointisen näköinen. Hän oli nuoruus vuosiltamme lähellä asunut naapuri.
 Sanoin hänelle että käyn hakemassa tuolta kahvit ja tulen sitten juttelemaan. Hän alkoi katkerasi itkemään.
 Mutta en päässyt vielä ostamaan kahviakaan siinä ruuhkassa, kun jo hoitaja haki hänet ja lähti viemään häntä johonkin osastolle. Hän katsoi olkansa yli hätääntyneenä ja taas itki. Menin kiireesti hänen luoksensa ja sanoin että rukoilen kuitenkin hänen puolestaan.
Joimme lopulta ystäväni kanssa nuo kahvit ja sovimme että kun hän käy hoidoissaan, niin minä sillä aikaa yritän etsiä tuon vanhan naapurini joltakin osastolta, sellainen huoli minulle hänestä jäi ..
Löysin hänet heti ensimmäiseltä osastolta. Hän oli valtavissa kivuissa. Hänen jalat oli jo vuosia olleet kovin kipeät ja nyt hän oli myös jossain kaadunnut.
Sanoin, että; minähän lupasin tuolla käytävässä että rukoilen puolestasi.
Kerroin hänelle uskostani ja kysyin uskooko hän Jeesukseen ja hän hiljaa nyökäten tämän myönsi. Kysyin saanko nyt rukoilla hänen puolestaan ja hän tähänkin hiljaa lupautui.
Kysyin saanko julistaa hänelle hänen syntinsä anteeksi, jotta parannus olisi näin voimakkaampaa ja siihenkin sain häneltä hiljaisen luvan. Aina kun jotain hänelle puhui, hän itki.
Julistin lopulta hänelle hänen syntinsä anteeksi ja parannusta sairaudesta ja kivuista Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Näin oikein silmilläni, kuinka hänen ylleen levisi rauha. Hän itki ja kiitti.
Kysyin häneltä:
- " Miltä sinusta tuntui kun tulin tämmöisiä sinulle puhumaan ? Onko sinun nyt rauha, sillä näin sen sinusta?"
Hän vastasi:
- " ... hyvältä .. tuntuu rauhalliselta".

Kerroin että hänellä on nyt Jeesus sydämessä ja siksi on tuo rauha. Ja kehoitin häntä pitämään kiinni tuosta ajatuksesta että parannus tulee ja kiittämään tästä alati.
Häntä hävetti että oli niin herkkä ja itki koko ajan. Sanoin, ettei sitä ole syytä hävetä, päinvastoin, sillä se kertoo, että hänessä ei ole ylpeyttä, vaan nöyrä sydän ja tuollaista sydäntä Jeesus rakastaa ja nyt Jeesus on hänenkin sydämessä.
 Jaoimme siinä hiukkasen muitakin kuulumisia ennen lähtöäni ja sanoin vielä lähtiessä että kun hän tervehtyy ja pääsee kotiin, niin jos suinkin mahdollista, niin alkaisi lukemaan Raamattua. Hän lupasi näin tehdä.
Toivotin hänelle siinä siunattua Joulua ja Uutta Vuotta ja sitten poistuin.
Kun ystäväni tuli hoidoiltaan, kerroin tämän kaiken hänelle ja ymmärsimme, että jos mikä, niin tämä oli päivän todellinen yllätys!
 Nyt Herra yllätti minut niin monella tavalla, mutta tässä viimeisessä oli todella valtava johdatus ja suunnitelmallisuus.
 En ollut nähnyt tätä naapuriani vuosiin ja nyt sitten tämä tapahtui näissä merkeissä. Herra on ylen ihmeellinen!
Kiitos Jeesus! Nyt jatkan kotona tämän naapurini puolesta rukoilemista ja kiitosta siitä että tuo rukous on toteutumassa,
Herra pitää meistä huolen.

Hiljaa Vaan : https://www.youtube.com/watch?v=FBAOCmswdTs

 Psalmit, 30

1. Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.

2. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

3. Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

4. Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

5. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.

6. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

7. Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju."

8. Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.

9. Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:

10. "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?

11. Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."

12. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,

13. että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.