TARINA RISTISTÄNI ...

Shalom, te rakkaat, siskot ja veljet.

Eilen aamuna herätessäni taas pyysin Herralta rukouksessa, että Hän antaisi tuo yllätyksen työpäivääni, joka melkein tavaksi on jo muotoutunut.
Niin monasti Hän minut on yllättänyt ja sain taas avoimin mielin edetä päivässäni, että missä kohtaa tuo yllätys tulee vastaan ja tulihan se, aika piankin jo heti aamusta "töissä".
Käyn siis sitä minimi määrää kuntouttavaa työtoimintaa, heikentyneen terveyteni vuoksi. Pidimme aamupalaverin, mitä kukin päivän aikana alkaa tekemään. Minulla on tuo vaikituinen työskentely näiden vammaisten ja mielenterveys asiakkaiden kanssa, koen sen omakseni ja he ovat ottaneet omakseen minut. Voiko parempaa palkkaa saada?
No, tänään ilmoitettiin, että jokaisen oli kuitenkin käytävä päivänsä aikana katsomassa Te-toimistossa, jossa oli avoimet ovet, kera kahvitarjoilun.Tämä sijaitsee samassa talossa.
Päätin että suoriudun siitä heti ja sitten keskityn loppu päivän työhöni asiakkaiden parissa. Menin toimistolle ja otin samantien kahvit ja istuuduin pöytään, jossa ei ollut vielä kuin muutama virkailija kahvilla.
Pöydässä istui tuttu virkailija, joka on hoitanut asioitani ja hän kysyikin oliko minulla aika ja vastasin ettei ollut ja meidän kaikkien tulisi käydä tuona päivänä tuossa tilassa, josko sieltä jollekkin vaikka jotain löytyisi?
Virkailja kiinnitti katseensa kaulassa olevaan ristiini ja kehui sitä kauniiksi ja erikoiseksi. Kerroin, että niin moni oli sanonut, eikä itsellenikään ollut tuollaista ristiä tullut missään vastaan. Sanoin, että se oli äitini perintö risti minulle, jonka ilmeisesti isäni oli joskus tuonut Israelin matkaltaan.
Kerroin myös, että sillä oli myös valtava tarina, että risti oli myös toiminut tuolta ylhäältä käsin, olllen Jumalan työkaluna.
Mutta sanoin tämän olevan pitkän tarinan ja se oli hengellinen tarina, joka oli osa uskon elämääni. Mietin ääneen, josko hän halusi tätä siinä pöydässä kerrottavan, mutta yllätykseksi hän halusi ja minä aloin kertoa, piittaamatta siitä, että pöydässä oli muitakin.
Lopulta sain kerrottua tuon ristini tarinan ja hän siveli käsivarsiaan, kun niihin nousi aivan kylmät väreet.
Tiesin siinä hetkessä, että tämä oli se päivän yllätykseni Herralta.
Iltapäivällä työn jälkeen kävin vielä vanhalla työkaverillani kylässä ja saimme jakaa uskoamme toisillemme, kertoa mitä kesän aikana oli tapahtunut ja mitä Herra oli tuonut eteemme. Siinähän sitä yllätystä oli riittämiin.
Kiitin Herraa, että Hän näin ihanasti minua johdattaa ja ohjaa.

Tässä tuo kertomani tarina, rististä, joka roikkuu kaulallani:

5.9.2013. aamunäky; näin keski-ikäisen, vaaleahkon ja lyhyehköt hiukset omaavan naisen, hiukset oli hieman laineella ja naisella oli silmälasit, ja takki jossa oli vihreä-musta ruutu kuvio. Naisella oli kova kiire, hän juoksi jonkun taajaman tien vierttä ja reunassa oli jotakin pensan aitaa...
Kysyin Herralta, oliko tuo näky ja pyysin vahvistusta ja selitystä näkyyn.
Oliko naisella kiire vääränlaisten asioiden vuoksi, siis näiden maallisten? Jos niin, Herra haluaa tämän hiljentävän vauhtiaan, jos taivaallisten asioiden vuoksi, on hyvä että hän on työteliäs kentällä. Sain vahvistuksen,

Psalmin 121:
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
2. Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

7.9. Oli tiedossani eräs hengellinen tilaisuus. Yritin kysellä kavereita jotka lähtisivät mukaan, sillä olihan kaverin kanssa mukavampi lähteä kuin yksin, mutta en saanut lähtemään ketään.
Olin luovuttamassa, eikä minulla olisi ollut ajokorttiakaan että olisin sinne päässyt, eikä miestäni juuri tällaiset kiinnosta. Mutta tänään, hän yllätti minut ja sanoi että jos haluan, hän voi kyllä viedä minut.
Jumala oli tehnyt hänestä tähän paikkaan työkalunsa, sillä näin hän voi käyttää meitä tietämättämme. Tilaisuus alkoi klo. 13. ja aiheena oli kutsumus ja sielunhoito.
Pastori, Petri Välimäki puhui hyvää puhettaan ja antoi meille tehtäväksi miettiä mitä on kutsumus, ensin mietimme sitä yksin pari minuuttia paikoillamme. Sitten meidän piti valita pari jostain viereltämme. Aivan viimeisessä rivissä, takanani, oli yksinäinen nainen. Käännyin häntä kohti ja hän sanoi:
- ”Aloita sinä, mitä sait mieleesi?”
Aloin kertoa omasta kutsumuksestani, kuinka Herra puhuu ja meidän pitää avoimin mielin kuunnella ja tarkkailla. Herra johdattaa meitä ja meidän tulee kuuliaisina olla hänen tiellään. Hän puhui omaansa minulle, kertoen samalla sairaudestaan ja tämänhetkisestä masennuksestaan. Hänen oli paha olla.
Sanoin ettemme saisi itsessämme lähteä touhuamaan vaan Jumalan tahdossa, silloin kun uskomme häneen. Nainen myönsi ja sanoi että kun paha olo yllättää, hän lähtee usein vaikka ostoksille, josko sieltä löytyisi jotain kivaa joka virkistäisi, mutta aina tulee huonompi olo. Kerrankin hän oli joidenkin muslimi nuorten vieressä ja näillä oli ollut jotain omia jumalakuvia mukanaan ja naisen paha olo vain yltyi.
Sanoin että hän etsii väärästä paikasta, maallisia asioita. Sitten tuli tauko ja menimme kahville. Jatkoimme keskustelua kahvin äärellä. Nainen kertoi että oli kahden vaiheilla, lähteekö tilaisuuteen ja minä kerroin samaa. Hän sanoi että oli pyytänyt Herralta merkkiä, että oli tehnyt valinnassaan oikein.
Hänen päätään oli särkenyt ja oli nukkunut huonosti yöllä. Olisiko ollut tärkeämpää jäädä lepäämään ja apteekissakin olisi pitänyt käydä hakemassa tärkeitä lääkkeitä, mutta molempiin ei ollut aikaa. Hän sai mieleensä ison ristin, kaularistin, joka oli erikoisempi, ei mikään pieni ja tavallinen ja hän sanoi olevansa tarkka kertoessaan näkemäänsä, eikä hänellä ollut tarvetta siitä valhdella.
Kun aloimme parityön ja käännyin häntä kohti, oli hän huomannut kaularistini, joka ei ollut niitä tavallisia pieniä, vaan erikoisempi ja isompi ja siinä oli Jeesus ristillä. Juuri niinkuin hän oli mielessäänkin nähnyt ja hän ymmärsi heti tämän ristin merkiksi Jumalalta. Kylmät väreet nousivat iholleni ja olimme innoissamme.
Kerroin että kun hän kertoi kiireestään, oli mieleeni noussut pari päivää sitten (5.9.) saamani näky naisesta, jolla oli kiire ja tämä juoksi taajamassa, pensasaidan vierustaa. Nainen sanoi että oli joutunut juoksemaan linja-autoon että kerkisi tilaisuuteen. Nainen oli keski-ikäinen, hoikka, silmälasit, vaaleanruskeat hiukset ponihännällä. Kerroin nämä hänelle, että näkyni nainen oli myös tämän näköinen, hiukset lyhkäiset. Nainen käänsi päätään ja sanoi:
- ”Katso,olen juuri leikannut hiuksiani lyhyemmiksi...!
Ja todella, hänen hiuksensa oli lyhyellä ponihännällä. Sanoin että hänen täytyi olla näyn nainen ja ymmärsin että nainen etsii itsessään vääriä asioita, maailmasta, löytääkseen iloa elämäänsä ja että tällä oli liian kiire, väärien asioiden perään. Kerroin, että Jumala halusi hänen pysähtyvän hänen kasvojensa alle. Etsien Jumalaa, aloittaen vaikka Raamatun luvulla ja annoin hänelle Psalmin 139, joka oli itsellenikin tärkeä ja olin usein tämän Psalmin ääressä itkenyt, Jumalan kasvojen edessä. Nainen sanoi, kuinka oli kokenut sanani tärkeiksi, kun olin kertonut omasta kutsumus kokemuksestani. Sana oli tarkoitettu juuri hänelle:
- ”... puhuit niin hyvin... ”
Sanoin hänelle ettei tämä ollut sattumaa kun olimme täällä. Pastorikin alussa sanoi ettei ollut sattumaa että me kaikki olimme tuossa tilaisuudessa, vaan Herran johdatusta ja meidän kahden kohdalla tuo todella täyttyi.
Nainen oli saanut virvoitusta ja apua, toivon niin. Pastorin kaikki sanatkin Raamatun kohtineen tuntui sopivan tuon naisen tilanteeseen. Lopuksi, ennen lähtöä, siunasin tuota naista ja hän minua. Toivon kaikkea hyvää tämän naisen elämään. Olin saanut olla Jumalan vahva työkalu, niin oli tarkoitus.
- ”Kiitos Herra Sinulle!”
Jeesus sanoi; - joka tarttuu auraan ja kääntyy takaisin, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Aivan, jos olisin jäännyt kotiin, olisi tärkeä työ jäännyt kohdaltani tekemättä, sillä vahvistaahan se itseänikin ja antaa siunausta. Päätin kuitenkin onneksi lähteä, että osaanhan minä, aikuinen ihminen, mennä yksinkin ja tälläkertaa , hyvä niin. Niin naiselle kuin minulle oli tullut ajatuksia, miksi ei kannata lähteä, mutta nyt ymmärsimme ne eksytykseksi.
Paholainen ei olisi halunnut meidän lähtevän ja antoi noita negatiivisia ajatuksia päähämme. Mutta onneksi kuuntelimme sydäntämme ja Jumalan tahto tapahtui. Kun annamme valomme loistaa, se johtaa parannukseen ja siihen että maailma muuttuu. Ymmärsin kun pastori kehoitti meitä itseksemme miettimään, mikä olisi meidän kutsumuksemme jos mikään ei meitä pakottaisi, vaan saisimme toteuttaa sen mikä on mielestämme tärkeintä.
Huomasin, että tavallani jo toteutan sitä. Levittää ja pysäyttää ihmisiä näkemään Jumalan rakkaus, tavalla tai toisella, niinkuin Jumala eritilanteissa tahtoo tapahtuvan. Olen hänen käsivartensa, voin halata, kuunnella ja lohduttaa, hänen rakkaudessaan. Tästä pastorikin puhui vastaukseksi. Tein siis jo sitä mihin olin kutsuttu ja haluan että se täyttyy aina vain voimakkaammin, mutta Herran tahdossa ja häntä kirkastaen. Tähän aiheeseen sopii myös,

Luuk. 10:38-42
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: Herra, etkö välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Tähän vastaa myös,

Matt. 6:33.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Ja vielä,

Fil. 3:14.
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Eipä näitä tarvitse varmaan selitellä, niin selvää Raamatun sanaa.

                                                                  💜💜💜💜


Siunausta päiväänne, olette rakkaat, se tietäkää ...