tiistai 18. elokuuta 2020

JOS SILLÄ, MIKÄ ON KATOAVAISTA, OLI KIRKKAUS

 

Kuva


Rauhaa teille.

Tänä aamuna rukouksessa sain kaksi kuvaa. Ne hätkädyttivät aluksi, kunnes ymmärrys niihin lasketui.
Näin kuinka jotakin kuollutta kannettiin. Hänellä oli valkoiset vaatteet puettu ylleen. Häntä oli kantamassa suuri joukko ihmisiä ja hän makasi tuollaisella avonaisella lavetilla.
Sitten näin juuri ennen kuin olin alkamassa ylös nousta vuoteeltani, valkoisen kyyhkysen, joka lehahti eteeni ja kohta siihen lensi toinen valkoinen kyyhky. Ne lensivät iloisina toistensa läheisyyteen ja aivan kuin olisivat toisiaan suudelleet nokillaan.
Mietin tätä ihmeissäni ja pyysin Herraa avaamaan tätä, jos oli Häneltä.
Kohta alkoi ajatus virrata. Ymmärsin, että kuolemassa, muutumme Hänen kaltaisikseen. Tuo kyyhky kuvaa Henkeä, joksi mekin muutumme ja siinä ilossa ja vapaudessa Hän tulee meitä vastaan, osoittaen rakkauttaan noilla suudelmilla ...
Mietin, oliko tämä Raamatullista, Hänen sanansa mukaista?
Ja muistin paikan, josta tässä kerrotaan, avasin sen ja tiesin sen olevan totta:

Toinen kirje korinttilaisille 3
1. Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
2. Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8. kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9. Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13. emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
 
Amen.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.