Tänään, rukouksessani sain nähdä kuvan puunjuuresta kasvavan vesan, jonka oksat taipui sikin sokin jos minne. Ne eivät olleet suoria oksia. Tuo Vesa oli kyllä tuore, se ei ollut kuivettunut, mutta sen oksilla ei ollut vielä vihreää ...
Kuvastaa meidän viime päivien keskusteluja tuolla Pelastussanoman palstalla. Olemme yrittäneet tukea nuorta siskoa, joka käy raskasta etsikkoajan tietään, eikä löydä pelastusvarmuutta sydämeensä. Koen että Herra puhuu tämän näyn kautta hänelle ja teille jotka etsikkoajassanne tuskailette.
Tämä antaa lohtua tulevaan.
Olemmehan nähneet vanhoja puita jonka juuret puskee kokoajan uutta vesaa. Pihamme vanhat omenapuut kertoo myös sitä vanhaatarinaa.
Niin myös on meidän ihmisten laita, me versomme uutta ja meistä tulee tuon vanhan puun oksistoa.
Te, jotka kuljette tuota etsikkoaikaanne, olette kuin tuo näkyni oksa, joka ei ollut vielä saanut oksiinsa vihreyttä, mutta huomatkaa sana ; VIELÄ.
Kun tuo riittävä kasvu kunkin kohdalla tapahtuu, alkaa oksat orastaa vihreinä. Aivan kuin perhonen, josta toukkavaiheen jälkeen muodostuu kaunis perhonen. Niin me muutumme, kun Kristus saa tehdä meissä työtään. Omassa voimassa siihen emme kykene, mutta tahto ja lupa siihen täytyy meiltä itseltämme.
Saatat ajatella, että eihän minun kasvuni ole noin kaunista, mutta kyllä se on.
Ajattele noita nuoria oksia joissa ei ole vielä yhtään vihreää joka osoittaisi niissä olevan elon. Ne ovat tylsän ruskeita ja alastomia, ei mitään kauneutta ennen tuon vihreän puhkeamista.
Ja entäs nuo perhoset? Ne ovat toukka vaihessa todella rumia lihasmöykkyjä, jotka elävät lihassaan, syöden ahneina kaiken eteentulevan. Jotkut toukat voivat tehdä todella pahaakin lähi ympäristölleen ahneudessaan.
Näin Jumala kertoo meille asioita luonnon kautta, kun vain sitä oikein silmin katselemme.
Sanoihan Jeesuskin: - "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?"
Matt. 6:26.
Apostoli Johannes sai ilmestysnäyssään ihmetellä samaa sovituksen suurtekoa taivaan näkökulmasta katsoen: ”Ja minä näin valtaistuimella istujan oikeassa kädessä sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun kirjan, seitsemällä sinetillä suljetun… Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu kelvolliseksi avaamaan kirjaa ja katsomaan siihen. R 1933/-38
Ilm. 5:5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä."
🌾🌾🌾🌾🌾🌾 🌾
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.