Shalom.
Palaanpa vielä hetkeksi tuohon viime lauantaiseen 15.2.2020. hyökkäykseen joka minulle kävi, mutta Jumalan vastaus oli siihen voimallinen.
Uskon, että jos tuo vastaus olisi ollut jotain muuta ja mieheni olisi ottanut tuon Raamatun, sen tuhoten, olisi meidän liittommekin tuhotunut, sillä kyse oli vihkiraamatustamme.
Muistin juuri erään uneni vuosia sitten. Monasti olen miettinyt, miksei se ole vielä toteutunut, mutta nyt se kyllä tuossa hyökkäyksessä taisi toteutua.
Olimme siinä mieheni kanssa kulkemassa maantiellä joka oli hyvin luminen. Kohta näin sen lumisen tien pinnassa isoilla kirjoitetun sanan IITTI.
Tämä mieheni serkku jonka luokse lauantaina menimme, asuu juuri siinä suunnassa. Tätä mukana ollutta serkkua ei ollut unessa vaan olimme vain me kaksi ja varmasti näin siksi, että siinä vertauskuvallisesti näytettiin elämäämme.
Tie oli niin luminen ja mietimme, pitäisikö kääntyä takaisin, mutta ymmärsimme,ettei sekään olisi mahdollista, kun emme tienneet kuinka tukkoon tie oli mennyt jo takanamme, eikä voinut tietää, koska näille pienille teille tulee aurauskalustoa?
Jatkoimme siis matkaa ja tulimme kuin peltoaukean kohdalle, joka oli jyrkässä rinteessä. Pelkäsin kokoajan että luisumme pois tieltä siinä kohtaa ja niin siinä kävikin. Lähdimme luisuun tuohon hyvin lumiseen peltorinteeseen ja pelkäsin että auto kaatuu. Olimme silloin liikenteessä pakettiautolla, jollainen meillä on nytkin.( En muista oliko meillä tuota pakettiautoa tuolloin kun näin tämän unen?)
Mutta auto laskeutui alas sujuvasti kuin pulkka ja lopulta kun olimme alhaalla, siellä lumi oli melkein pois. Jatkoimme siitä eteenpäin ja pääsimme pienille päällystetyille teille, jotkut taisivat olla kävelyteitä. Olimme tulleet johonkin asuntoalueelle ja siellä oli täysi kesä.
Kiersimme ja katselimme tuota aluetta iloisina ...
Johonkin tähän tuo uneni silloin päättyi.
Todellakin olimme viime lauantaina tuolla IITIN tiellä ja tuo valtava hyökkäys, oli kuin tuo valtava lumen määrä unessa, se oli vertauskuvallista. Me lähdimme vaaralliseen liukuun joka kuitenkin päättyi hyvin, tuoden kesän tullessaan.
Tämä taitaa olla mieheni elämässä jokin hengellinen käännekohta.
Minä kiitän Herraa, että tämä vertauskuvallinen kesä olisi nyt edessämme.
"Katso suoraan ja pälyilemättä, suuntaa katseesi vakaasti eteenpäin. Laske harkiten jalkasi polulle, niin olet varmalla pohjalla, missä ikinä kuljet. Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle, pidä askeleesi kaukana pahasta.
- - -
Oikeamielisten polku on suora, sinä tasoitat vanhurskaan tiet. Sinun tahtosi tielle, Herra, me ikävöimme, me kaipaamme sinua, me toistamme nimeäsi. Sinua minun sieluni yöllä janoaa, sinua minun henkeni etsii."
Sananl. 4:25-27; Jes. 26:7-9a [kr92] [kr38]
Siunaten teitä, te rakkaani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.