perjantai 21. tammikuuta 2022

JOKA TULEE LUOKSENI, EI OLE NÄLISSÄÄN

 

Herra, Ravitse meidät tänäänkin ja tulevassa ...

 Tänä aamuna, kun olin rukouksessa ja olin nousemassa ylös, sain kuvan puisesta pöydästä. Se oli tyhjä pöytä ..ei Edes liinaa pöydällä. Sitä ei ollut katettu .. Herra kertoo tällä vaikeiden aikojen koittavan? Varoitus? Vai kertooko tämä maailman tilanteesta, sen hengellisestä nälästä? Se on eksynyt kauas Jumalasta, eikä Häntä enää tunne. 🙏🙏🙏🙏🙏 Ole Herra meille armollinen 💓👑💓

Jeesus otti ajallisesta ravinnosta vertauskuvan: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä” (Joh. 4:32).


Kun Jeesus hieman myöhemmin ruokki viisi tuhatta miestä, hän sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35.)


Elävässä yhteydessä Kristukseen uskovaiset voivat olla osallisia siitä hengellisestä ravinnosta, jonka varassa Vanhan testamentin uskovatkin tekivät matkaa, kun he luottivat lupauksen sanaan. Paavali kirjoittaa: ”Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.1. Kor. 10:3–4.)

Herra Ravitse meidät Sanallasi. 

Amen 🙇‍♀️🙇‍♀️🙇‍♀️

 

4 kommenttia:

  1. Aam. 8:11
    -- Koittaa aika --
    sanoo
    Herra Jumala --

    jolloin
    minä
    lähetän maahan
    nälän.
    En
    leivän nälkää,
    en
    veden janoa,
    vaan
    Herran
    sanan kuulemisen
    nälän.


    Joh. 13:20
    Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.

    Joh. 14:17
    Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

    Joh. 17:8
    Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.




    Matt. 5:6
    Autuaita ne,
    joilla on vanhurskauden nälkä
    ja
    jano:
    heidät ravitaan.

    VastaaPoista
  2. Mark. 4:
    1 Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.
    2 Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:
    3 "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.
    4 Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.
    5 Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.
    6 Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.
    7 Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
    8 Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti."
    9 Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
    10 Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.

    11 Niin hän sanoi heille:
    "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus,
    mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,

    12 että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".
    13 Ja hän sanoi heille:

    "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?

    14 Kylväjä kylvää sanan.

    15 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat,
    niin
    saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
    16 Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
    17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa;
    kun
    sitten
    tulee
    ahdistus tai vaino
    sanan tähden,

    niin

    he kohta
    lankeavat pois.

    18 Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt;
    nämä ovat ne,
    jotka kuulevat sanan,

    19 mutta maailman huolet
    ja
    rikkauden viettelys
    ja
    muut himot pääsevät valtaan
    ja
    tukahuttavat sanan,
    ja
    se jää hedelmättömäksi.
    20 Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-,mikä kuusikymmen-,mikä satakertaisen."

    21 Ja
    hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle?
    Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?

    22 Sillä
    ei mikään
    ole salattuna muuta varten,
    kuin että
    se
    tulisi ilmi,
    eikä kätkettynä muuta varten,
    kuin
    tullakseen julki.
    23 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

    24 Ja hän sanoi heille:
    "Ottakaa vaari siitä,
    mitä kuulette;
    millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin.
    25 Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

    26 Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;
    27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa,
    hän ei itse tiedä,
    miten.
    28 Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.
    29 Mutta kun hedelmä on kypsynyt,

    lähettää hän kohta sinne sirpin,

    sillä

    e l o n a i k a on käsissä."

    VastaaPoista
  3. Mark. 4:
    30 Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?
    31 Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan,
    on pienin
    kaikista
    siemenistä maan päällä;
    32 mutta kun se on kylvetty,
    niin
    se nousee
    ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista
    ja tekee suuria oksia,
    niin
    että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

    33 Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa,
    sen mukaan
    kuin he
    kykenivät kuulemaan;

    34 ja ilman vertausta hän ei puhunut heille.

    Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.
    35 Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle".
    36 Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan.

    37
    Ja
    nousi kova myrskytuuli,
    ja
    aallot syöksyivät venheeseen,
    niin
    että venhe jo täyttyi.

    38 Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"
    39 Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

    40 Ja hän sanoi heille:
    "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"


    41 Ja suuri pelko valtasi heidät,
    ja he sanoivat toisillensa:
    "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"

    VastaaPoista
  4. Näkysi pöytä oli aiemmin katettu liinalla, mutta nyt liina on oettu pois, koska ruokaa ei ole tarjolla, koska sanaa ei otettu vastaan.
    Pöytä on kuitenkin vielä paikoillaan, eli pieni pöytä, jolloin sille voidaan vielä kattaa sen aikaa kun Raamatun lopunajan lopun jakson viimeinen lopunajan sanoma antaa aikaa vielä saapua paikalle ja ruokailla.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.