Myrskyn jälkeen olemme tyvenessä. Ah helpotusta Vedämme henkeä , selvisimmekö.. siltä näyttää. Kelautuu mennyt mielessämme Miksi myrsky oli niin kova, aallokko vastaan.
Oli niin onnellista ja suurta lähteä tälle matkalle. Pelottanut ei mikään, yhdessä purjehdimme suurin ihanin unelmin, aukesi elämän horisontti. Helppoa vaivatonta se oli, nautimme matkanteosta.
Mistä tuli tummat pilvet taivaamme ylle, mistä tuli painavia kiviä, likavettä alukseemme. Poljimmeko jaloillamme, sanoillamme savea jota olemme. Kiitänkö sinua myrskytuuli, sinua salama. sinua aalto. joka rannalle viskasit hylyt, kiitänkö sinua ranta. Piestyinä Jumalan taivaan alla, rannalla rikki revittyinä, palasina.
Kokoa meidät Jumala käteesi. Muovaile meistä jälleen uutta. Luo ja synnytä. Sillä me olemme itseämme viihdyttäneet, itseämme kumartaneet. Vaan Sinä tulit myrskyn lailla pelastamaan, sen mitä jäljelle jäi. Kumarruit hiekkaan, siihen oli nimesi kirjoitettu, saven palaseen rannalla.
Herra Sinun käteesi jäämme, painuneen päämme itkien nostamme puoleesi. Henkeä vedämme tahdomme elää, tiedämme, uusi aalto tulee taas, myrskyjä monia.
Jumala suo nyt kädessäs voima minullekin, meille elää uudelleen, matkaan lähteä. Taivaalla ei ole monta tähteä, käsissämme hiekkaa - kivetkö mureni, likavesikö huuhtoutui, mekö menimme pois, minne tulitko Sinä, sijaamme tulitko, luoksemme Luoja tuhoutuneen, mitä vielä jäljellä, savea hiekkaa.
Puhalla meihin Jumalan Henki että tulisimme eläviksi. Sillä elää me tahdomme, emme kuolla. Sinun kasvosi Isä nyt näemme. Sinä nostat, Sinä kannat kaikkien aaltojen, kaikkien myrskyjen yli. Sinä joka kävelet vetten päällä, Puhdas Vesi, Kulmakivi, Jumalan Myrskytuulen tyven - Rauhansatama - Matka jatkuu uuden aamun myötä.
Erään rakkaan, uskovan siskon syvällisiä ajatuksia, joita halusi meille jakaa.
Kiitos Jeesus tästä siskosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti