Rauhaa.
Tänään, Herran läsnäolossa, juuri kun suunnittelin ylösnousua
vuoteeltani, näin kuvan Suuresta Padasta, joka oli mennyt nurin ja näin
kuinka sen vesi virtasi pois maahan siitä ja tulen liekkejä padasta
loimusi tuon virran perään.
Ajattelin ja rukoilin erästä iäkästä ihmistä tuolla näyn hetkellä, sillä hän on huonossa kunnossa ja samassa näin tuon kuvan.
Etsin tuohon Sananpaikkaa josko sopivaa löytyisi ja tämä tuli vastaan ja niin täydellisenä:
14. Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi
koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän
ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi.
2.Samuel.14.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.