SIUNATTUA ÄITIENPÄIVÄÄ

 

 

  Siunattua Äitienpäivää, te kaikki Jumalan tyttäret! 

Teillä maailman liukkahilla
äiti seuraa lastansa aatoksilla
ja eksyksissä kun harhailemme,
hän huutaa taivasta turvaksemme.

Oi äiti, siunattu on sun virkas!
Se murheen yössä on tähti kirkas
ja lohtu aikojen vaihteluissa
ja itsekkäiss’ elon taisteluissa.
Sun sydämeesi saa liittyä,
sen rakkaudesta saa lämmintä!

                                                     Sä, Herra, palkitse äidin vaivat!
                                                      Sun taimes hoitoa hältä saivat;
                                                     sun suuren lempesi kirkkaudesta
                                                       nään säteen äitini katsehesta.
                                                             – Sakari Topelius –

OI KATSOHAN LINTUA OKSALLA PUUN

Rauhaa ja yhtä aikaa myös iloa, Herrassamme, Jeesuksessa Kristuksessa!

Tänään kun heräsin ja aloin rukoukseen ja Herran läsnäoloon. Näin kuvan lintusesta joka oli puun oksalla.
Kysyin Herralta oliko tämä Häneltä?
Tuota kysellessä, laskeutui sydämelleni laulu; Oi katsohan lintua oksalla puun.
https://www.youtube.com/watch?v=jqDWs8bUHyI

Herra halusi antaa tämän meille, Hänen omilleen, lohdutukseksi, vaelluksessa väsyneille.
Ottakaa tämä voimavarana vastaan, tallettaen se rakkaudella sydämiinne.



311 Oi katsohan lintua oksalla puun

1. Oi katsohan lintua oksalla puun, / se laulaa niin kauniisti aina. / Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun, / kun huolet sen mieltä ei paina. / Se laulaen Luojaansa kiittää.

2. Ei kylvä, ei niitä, ei aittaansa tuo / se seuraavan päivänkään ruokaa. / Ei murheiden painaa se mieltänsä suo, / ei huomisen huolia huokaa, / vaan silti ei puutetta kärsi.

3. Jo aamulla alkaa se laulaen työt / ja päättää ne laululla illoin. / Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, / kuin vuode ois peitetty villoin, / ja kattona sillä on taivas.

4. Oi jospa kuin lintunen laulaen vain / myös lähteä päivääni voisin. / Kun eilenkin Herralta hoitoa sain, / niin nytkö hän toimisi toisin? / Ei lapsensa tarvitse surra.

5. Hän autuudellansa on vaatettanut / ja lapseksi ottanut kerran. / Hän kasteessa on minut armahtanut / ja vieläkin antaa sen verran / kuin tarvitsen päivästä päivään.

6. Kai kaikilla päivillä murheensa on, / vaan Herra ei liiaksi anna. / Kun vain Isän armo on muuttumaton, / en huomisen huolia kanna – / mä kalliimpi lintuja taivaan.

ME VAELLAMME USKOSSA EMMEKÄ NÄKEMISESSÄ

Olen ymmärtänyt ja joskus joillekkin sanonutkin, kun ovat ihmetelleet, miksi Jumala vain ei yksinkertaisuudessa näyttäydy meille ja näin voisimme uskoa Häneen heti.

No ei! Kun Jumala etsii sitä aitoa uskoa ihmisistä, tämä on ainoa oikea keino. Kaikki tulisi liian helpoksi. Se olisi kuin lunttausta koulussa, että pääset siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Uskomme todella koetellaan ja lunttaus mahdollisuus on poistettu. Taivaaseen pääsee vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on tie, totuus ja elämä.
Kun Jeesus eli, kuinka moni Häneen uskoi, vaikka Hän oli keskuudessamme näkyvänä. Hän sai armotonta pilkaa ja väkivaltaa, siitä mitä julisti. Hänet kyseenalaistettiin täydellisesti.
Hän sanoi opetuslapsilleenkin, että; voi teitä kun ette usko vaikka näette. Hän muistutti, että tulee aika, jolloin Häntä ei ole, mutta Häneen uskovat, uskovat Häneen, vaikkei näe.

KR 1933/-38
Joh. 20:29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
2Kor. 5:7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
1Piet. 1:8 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,

Biblia (1776)
Joh. 20:29 Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.


36. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.

37. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
42. ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"
43. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46. Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
Joh.6.

VIERIVÄ KIVI EI SAMMALOIDU

Rauhaa.

Tänään, herättyäni ja rukouksessa olessa, sain kuvan joka oli liikkuva.
Näin korkean vuoren, joka kauniisti laella vihannoi ja näin vuorella ison pyöreän kiven. Se oli täydellisen pyöreä, siinä ei ollut minkäänlaisia säröjä, eikä kulmia. Mutta se oli kiveä ja siinä oli jotakin kimaltavaakin.
Sitten näin kuinka tuo kivi lähti vierimään kovaa vauhtia alas. Se vieri alas kulkevaa hiekkatietä pitkin. Tie oli hyvin perustettu.

Pyysin Herraa vahvistamaan, jos tämä oli Häneltä. Ja kohta minulle tulvi ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleeni sanonta: " vierivä kivi ei sammaloidu."
Tämä on totta ja kohta sain lisää: " Menkää kaikkeen maailmaan."
Totta tämä ilmoittaa tuon liikkeen; MENKÄÄ!
Sitten ajattelin, että tuohon liikkeessä olevaan kiveen ei mikään tartu. Jumala, entä Sinun Sanasi?
Kohta sain lisää: " Älkää ottako mitään mukaan maailmasta."
Entä seurakuntayhteys? Eikö meidän ole hyvä löytää seurakunta ja sen yhteys? Miten sen voimme tavoittaa ainaisessa liikkeessä?
Taas tuli lisää ajatuksia: " Tuo kivi on meidän peruskalliomme. Jeesus on meidän kulmakivemme ja Hän asustaa meidän kaikkien, Hänen omiensa sydämissä. Kivessä on materiaalia, joka on kuin mangneetti, joka yhdistää meidät, vetäen meitä yhteen, olimme sitten missä tahansa."

Näitä olen sulatellut ja miettinyt ja kävin välillä lääkärissä ja vasta nyt pääsin tätä jakamaan.

Rukouksessa pyysin myös että saisin myös jonkun hengellisen kohtaamisen tuolla lääkäri reissulla ja niin tapahtui.
Maksaarvoni ovat hieman kohollaan ja samalla kontrolloitiin muutakin.
Lopulta lääkäri kysyi mikä olisi voinut aiheuttaa maksaarvon kohoamisen, joka ei mikää hälyyttävä ole, vaan siellä rajoilla. Hän kysyi, käytänkö alkoholia? Ja vastasin että en, ja vielä hän tarkasti, ettet sitten yhtään ja sain taas vastata, että en yhtään, en pisaraakaan, ja samalla näytin ristä kaulallani ja kerroin, että tämä on syy, miksi en käytä pisaraakaan.
Lääkäri kysyi että olenko käyttänyt koskaan ja kerroin että joskus nuoruudessa. Hän kysyi kuinka kauan olen ollut uskossa? Ja kerroin että jo pienestä lapsesta asti, mutta 2010 uskoni syveni.
Hän jatkoi kyselyään, mihin seurakuntaan kuulun ja kerroin olevani luterilainen, mutta vierailen paljon muissakin seurakunnissa.
Sitten hän kiinnitti katseensa ristiini, sanoen:
- " Monilla naisilla on sellainen pieni sievä risti, mutta ristisi on todella erilainen, sitä ei voi sanoa pelkäksi koruksi?"
Kerroin ristini tarinaa. Se on äitini peruina saatu risti. En tiedä mistä äiti oli sen saanut, mutta uskoisin, että isä oli joskus sen tuonut äidille Israelista. Kerroin vielä, että tämä risti oli tuolta ylhäältä ohjattuna tehnyt myös Jumalan työtä, ollut Jumalan työkalu, mutta se olisikin jo pitempi kertomus.
Lääkri oli ihmeissään ja hyvin positiivisesti otti tämän vastaan. Tässä tuli se kohtaaminen tälle arkipäivälle ja kiitin Jumalaani.
Nyt pääsin jakamaan tämän myös teille.

Olkaa Siunatut, Jeesuksessa Kristuksessa.

ÄLKÄÄ LANGETKO MAAHAN PUUPÖLKYN ETEEN!

Älkää langetko maahan puupölkyn eteen!

( klikkaamalla ylläolevaa otsikkoa, pääset Pelastussanoman keskusteluun seuraamaan aihetta)

Shalom! Rauhaa, teille rakkaani.

Tänään, Herran läsnäolossa, näin paljonkin kuvia, mutta kaksi vain nousi sydämelleni.
Ensin näin kuvan, jossa oli joku puu palanen ja kohta sitä käännettiin ja sen toinen puoli oli veistetty puukoristeeksi, joka oli ympyrän muotoinen ja ympyrän keskellä oli Jeesus Kristus ristillä, siitä nousi heti oitis Raamatun Sana; Jesaja 44.
Sitten näin sen toisen kuvan, jossa oli vanhan miehen kasvot ja näin Hänen puhuvan. Puhuessaan Hänen kasvonsa liekehtivät, kuin Pyhän Hengen tulta.
Ajattelin, että Hän on Israelin Jumala, Herra, Herra Sebaot!
Puhukoon tuo Raamatun Sana sen Sanoman, mihin tämän kaiken liitin:

JESAJA 44
1. Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä
olen valinnut.
2. Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.
3. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,
4. niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.
5. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.
6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.
7. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.
8. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.
9. Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään.
10. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta.
11. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!
12. Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy.
13. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan.
14. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.
15. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
16. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean".
17. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani".
18. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.
19. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"
20. Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?"
21. Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unhota minä sinua, Israel.
22. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.
23. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, ynnä metsä ja kaikki sen puut; sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa.
24. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan - kuka oli minun kanssani? -
25. joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.
26. Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: "Sinussa asuttakoon!" ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon!" Sen rauniot minä kohotan.
27. Minä olen se, joka sanon syvyydelle: "Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!"
28. joka sanon Koorekselle: "Minun paimeneni!" Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!"

Sinä, Elävä Herra, Elävä Herra Jumala, Siunaa ja armahda meitä!
 Etsikää Elävää Jumalaa!

" KATSOKAA TAIVAAN LINTUJA "

Rauhaa rakkaat.

Tänään heräsin ja olin rukouksessa ja Herran läsnäolossa, niinkuin kaikkina muinakin aamuina. Näin mielessäni jos minkälaisia kuvia, mutta en kokenut niitä Herralta saaduksi.
Viimeisessä kuvassa näin lintuja maassa syömässä ja tästä nousi heti Raamatusta Sanaa, jossa meitä Jeesus lohduttaa, ettei meidän tarvitse huolehtia tulevasta, vaan että taivaan Isä pitää huolen meistä ja antaa ruuan ajallaan ja vaatteet päällemme. Jeesus sanoi:
- " Katsokaa taivaan lintuja".
Isä antaa juuri sen, mitä sillä hetkellä tarvtsemme. Ei yhtään enempää eikä vähempää. Sen olen myös oppinut, että Hän koettelee myös näissä uskoamme, kun jotain Häneltä anomme. Me odotamme malttamattomina Hänen vastaustaan, mutta usein vastaus tulee viimetipassa, ei siis yhtään aikasemmin, eikä myöhemmin kuin on tarve.
Niin  monasti olen siinä väsymyksen keskellä joutunut rukouksessa sanomaan hymyillen Jeesukselle:
- " Sinä tiedät minun malttamattomuuteni .."
Luotetaan vain Hänen huolenpitoonsa.
Siunausta päiväänne!

Lintujen Sanomaa Raamatussa : http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_27.htm

26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Matt.6.

ELÄKÄÄ VALONLAPSINA!

Tällä viikolla, eräänä aamuna herättyäni, näin kuvan jota en aikonut jakaa. Mutta se on ollu mielessäni ja nyt koin, että minun tulee se teille tuoda:
Ensin oli vain pimeys ja sitten hieman näin kahdesta tummasta putkesta, jotka tulivat jostain ylhäältä. Ne olivat tyhjiä putkia pimeydessä. Sitten näin niiden oikealla puolella putken joka oli samanlainen, mutta näin kuinka siitä alkoi loistaa valtavasti valoa ja se valo tuli putkea pitkin jostain ylhäältä.
Se oli kaivattua valoa siihen alhaalla olevaan pimeyteen!
Kiitos Jeesus.

 1. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat
kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
Jesaja 9.

Eläkää valon lapsina!

6 Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia.
7 Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä.
8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!
9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.
10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista.
11 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.
12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa.
14 Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: — Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!
15 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.
16 Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
17 Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
18 Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.
19 Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle
20 ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Efes.5.

 "Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1 Joh. 1:5-7).