lauantai 1. elokuuta 2026

KUN ONNETTOMUUS KOHTAA

 


Rauhaa toivotan, luottoa Jumalan apuun ja turvaan. 🙏✝️🙏

MinĂ€ sain tĂ€nĂ€ aamuna rukouksen jĂ€lkeen kuvan, jota nĂ€ytettiin jonkin aikaa. Pyysin Jumalaa ettĂ€ estĂ€isi tyystin tuon kuvan tapahtuman. Ja jos sen on tarkoitus kĂ€ydĂ€, niin HĂ€n varjelisi heitĂ€ tai hĂ€ntĂ€ jota tuo koskettaa. Ja ettĂ€ tuo koskettaisi niin, ettĂ€ löytĂ€isi tĂ€mĂ€n kautta Jumalan ja Uskon HĂ€neen,  vahvasti elĂ€mÀÀnsĂ€.

 EdessĂ€ni oli auto kyljellÀÀn. NĂ€in siitĂ€ vain hopeanharmaan pohjan. Tuo pohja oli minuun pĂ€in, enkĂ€ pystynyt saamaan mitÀÀn osviittaa, minkĂ€ merkkinen ja vĂ€rinen tuo auto oli? Löysin tuohon alkuun niin sopivan kuvan siitĂ€ mitĂ€ nĂ€in.

Tein siinÀ anomurukouksen jonka kautta sain nojata Jumalan suojaavaan ja turvaa antavaan sanaan. Sitten lopuksi kiitin ettÀ HÀn kuulee tuon anomukseni ja suo ettei tuo tapahdu, tai antaa turvan ja suojan niille jotka tuossa kyydissÀ ovat. HÀnen on valta voima ja kunnia.

Mietin josko tĂ€stĂ€ teen tekstiĂ€, mutta kaikki tĂ€mĂ€kin kuuluu meidĂ€n elĂ€mÀÀn ja nĂ€istĂ€ meidĂ€n tulisi myös oppia.  

Amen. 🙇‍♀️🙏✝️🙏🙇‍♀️

Etsin vielÀ Sanaa, joka puhuttelee meitÀ nÀissÀ hetkissÀ, joissa onnettomuus meidÀt yllÀttÀÀ:

SAARNAAJA:  6 LUKU.

Rikkaus on turha, jos ei voi sitÀ nauttia, ihmisen avuttomuus, kun tulevaisuus on tuntematon.

1On onnettomuus tĂ€mĂ€kin, jonka olen nĂ€hnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistĂ€: 2ettĂ€ Jumala antaa miehelle rikkautta ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei hĂ€nen sielultaan puutu mitÀÀn kaikesta siitĂ€, mitĂ€ hĂ€n halajaa, mutta Jumala ei salli hĂ€nen nauttia sitĂ€, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kĂ€rsimys. 3Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hĂ€n elĂ€isi vuosia paljon ja paljot olisivat hĂ€nen vuottensa pĂ€ivĂ€t, mutta hĂ€n ei saisi tyydyttÀÀ omaa haluaan omaisuudellansa eikĂ€ saisi edes hautaustakaan, niin minĂ€ sanon, ettĂ€ keskoinen olisi onnellisempi kuin hĂ€n. 4SillĂ€ se turhaan tulee ja pimeyteen menee, ja pimeyteen peittyy sen nimi. 5Ei se ole aurinkoa nĂ€hnyt eikĂ€ tuntenut. Sen lepo on parempi kuin hĂ€nen. 6Ja vaikka hĂ€n elĂ€isi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi onnea nĂ€hdĂ€ — eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?

7Kaikki ihmisen vaivannĂ€kö tapahtuu hĂ€nen oman suunsa hyvĂ€ksi, ja kuitenkaan ei halu tĂ€yty. 8SillĂ€ mitĂ€ etua on viisaalla tyhmĂ€n edellĂ€, ja mitĂ€ kurjalla siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n osaa oikein vaeltaa elĂ€vitten edessĂ€? 9Parempi silmĂ€n nĂ€kö kuin halun haihattelu. TĂ€mĂ€kin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

10MitĂ€ olemassa on, sille on pantu nimi jo ammoin; ja edeltĂ€ tunnettua on ollut, mitĂ€ ihmisestĂ€ on tuleva. Ei voi hĂ€n riidellĂ€ vĂ€kevĂ€mpĂ€nsĂ€ kanssa. 11SillĂ€ niin on: puheen paljous enentÀÀ turhuutta. MitĂ€ etua on ihmisellĂ€ siitĂ€? 12 (7:1) SillĂ€ kuka tietÀÀ, mikĂ€ on ihmiselle hyvĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€, hĂ€nen elĂ€mĂ€nsĂ€ lyhyinĂ€, turhina pĂ€ivinĂ€, jotka hĂ€n viettÀÀ kuin varjo; ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitĂ€ on tuleva hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ auringon alla?

Amen 🙏✝️🙏

Psalmi 91

Korkeimman suojelus

1. Joka Korkeimman suojassa istuu
ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2. se sanoo Herralle: "SinĂ€ olet minun turvani ja linnani,
minun Jumalani, johon minÀ luotan."
3. HĂ€n pÀÀstÀÀ sinut linnustajan ansasta ja surmaavasta rutosta.4. Sulillaan hĂ€n suojaa sinua,
hÀnen siipiensÀ alla sinÀ saat turvan.
HĂ€nen totuutensa on kilpi ja suojus.
5. SinĂ€ et pelkÀÀ yön kauhuja,
et pÀivÀllÀ lentÀvÀÀ nuolta,
6. et ruttoa, joka kulkee pimeĂ€ssĂ€,
et tautia, joka tekee tuhojaan keskellÀ pÀivÀÀ.
7. Kaatukoon tuhat sivultasi,
kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu.
8. SinĂ€ saat omin silmin katsella
ja nÀhdÀ, kuinka jumalattomille kostetaan,
9. sillĂ€ sinĂ€ ajattelet: "SinĂ€, Herra, olet minun turvani."
Korkeimman sinÀ olet ottanut turvapaikaksesi.
10. Ei kohtaa sinua onnettomuus,
eikÀ vitsaus lÀhesty sinun majaasi.
11. SillĂ€ hĂ€n antaa enkeleilleen sinusta kĂ€skyn
varjella sinua kaikilla teillÀsi.
12. He kantavat sinua kĂ€sillÀÀn,
ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.
13. SinĂ€ kuljet leijonan ja kyykÀÀrmeen yli,
sinÀ tallaat jalkoihisi nuoren leijonan ja lohikÀÀrmeen.
14. "Koska hĂ€n on kiintynyt minuun, minĂ€ pelastan hĂ€net.
MinÀ vien hÀnet turvaan, koska hÀn tuntee minun nimeni.
15. HĂ€n huutaa minua avukseen, ja minĂ€ vastaan hĂ€nelle.
MinÀ olen hÀnen kanssaan ahdistuksessa.
MinÀ vapautan hÀnet ja kunnioitan hÀntÀ.
16. MinĂ€ tyydytĂ€n hĂ€net pitkĂ€llĂ€ iĂ€llĂ€
ja suon hÀnen nÀhdÀ valmistamani pelastuksen."

Amen! ❤️‍đŸ”„đŸ™✝️🙏❤️‍đŸ”„

VARJELEEKO JUMALA KAIKILTA VAAROILTA?
Onnettomuudet, kĂ€rsimys ja kuolema ovat syntiinlankeemuksen seurausta tĂ€ssĂ€ maailmassa. Ne ovat Jumalasta erossa elĂ€vĂ€n, hĂ€nelle selkĂ€nsĂ€ kÀÀntĂ€neen ihmiskunnan ”luonnollinen” osa (Room. 5:12).

Kuitenkin Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen koko maailman syntien sovittajaksi. HĂ€nessĂ€ pÀÀsemme IsĂ€–lapsi-suhteeseen kaikkivaltiaan ja kaiken nĂ€kevĂ€n Jumalan kanssa (Ef. 1:5). Silloin saamme vedota esim. Psalmin 121 lupaukseen hiuskarvan tarkkuudella (Luuk. 21:18) vĂ€symĂ€ttĂ€ varjelevasta Jumalasta omalla ja lĂ€heistemme kohdalla.

Kuitenkaan uskovakaan ei vĂ€lty kĂ€rsimykseltĂ€ eikĂ€ kuolemalta tĂ€ssĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€. Ero on siinĂ€, ettĂ€ Jeesukseen uskovalla on ikuisen elĂ€mĂ€n toivo ja lupaus, ettĂ€ ”Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka hĂ€ntĂ€ rakastavat” (Room. 8:28). Huomaa tĂ€ssĂ€ monikkomuoto. Se voi tarkoittaa esim. sitĂ€, ettĂ€ onnettomuus voi pysĂ€yttÀÀ siihen joutuneen tai hĂ€nen lĂ€heisensĂ€ tarkistamaan suhdettaan Jumalaan. NĂ€in onnettomuus voi kÀÀntyĂ€ siunaukseksi – tai pĂ€invastoin: ”Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jÀÀvĂ€t vaille valoa” (Job 38:15).

Raamattu kertoo meille myös, ettĂ€ ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka on ”itse kĂ€ynyt lĂ€pi kĂ€rsimykset ja kiusaukset, kykenee auttamaan niitĂ€, joita koetellaan” (Hepr. 2:14, 18). Jeesuksessa Jumala katsoo hellĂ€sti ja rakastaen kaikkia kĂ€rsiviĂ€. Lue myös Room. 8:31–39!

EdellÀ sanotulla olen yrittÀnyt vastata esitettyyn kysymykseen.

KÀytÀnnössÀ: KÀrsivÀn lÀhimmÀisen vierellÀ tarvitaan nöyrÀÀ myötÀelÀmistÀ, kuuntelevaa lÀsnÀoloa ja rakkauden osoittamista myös kÀytÀnnössÀ, sekÀ esirukousta ja uskoa kaikkia ihmisiÀ rakastavaan Jumalaan. TÀllainen suhtautuminen voi avata vÀyliÀ Jumalan sanan antaman lohdutuksen vastaanottamiselle.

Kirjoittaja Outi Obele-Luomaa. 

Amen. 

Korkeimman suojassa   https://youtu.be/YI9wjavJxuM?is=U6r85Qhf0mmCNSwC

By 💍

Saa jakaa  .....  .....


2 kommenttia:

  1. 4. Mooseksen kirja 22
    ...
    20 Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllÀ ja sanoi hÀnelle: "Jos nÀmÀ miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lÀhde heidÀn kanssaan, mutta tee vain se, mitÀ minÀ sinulle sanon".
    21 Ja Bileam nousi aamulla, satuloi aasintammansa ja lÀhti matkaan Mooabin pÀÀmiesten kanssa.
    22 Mutta kun hÀn lÀhti, syttyi Jumalan viha, ja Herran enkeli asettui tielle estÀmÀÀn hÀntÀ, hÀnen ratsastaessaan aasintammallaan, kaksi palvelijaa mukanansa.
    23 Kun aasintamma nÀki Herran enkelin seisovan tiellÀ, paljastettu miekka kÀdessÀnsÀ, niin se poikkesi tieltÀ ja meni peltoon. Mutta Bileam löi aasintammaa palauttaaksensa sen tielle.
    24 Sitten Herran enkeli asettui solaan viinitarhojen vÀlille, jossa oli kiviaita kummallakin puolella.
    25 Kun aasintamma nÀki Herran enkelin, niin se painautui aitaan ja likisti Bileamin jalkaa aitaa vasten. Ja hÀn löi sitÀ vielÀ kerran.
    26 Silloin Herran enkeli taas meni edemmÀs ja asettui ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa vÀistyÀ oikealle eikÀ vasemmalle.
    27 Kun aasintamma nÀki Herran enkelin, laskeutui se maahan Bileamin alla. Silloin Bileamin viha syttyi, ja hÀn löi aasintammaa sauvalla.
    28 Niin Herra avasi aasintamman suun, ja se sanoi Bileamille: "MitÀ minÀ olen sinulle tehnyt, koska lyöt minua jo kolmannen kerran?"
    29 Bileam vastasi aasintammalle: "SinÀ olet pitÀnyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kÀdessÀni, niin nyt minÀ sinut tappaisin."
    30 Mutta aasintamma sanoi Bileamille: "Enkö minÀ ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikasi tÀhÀn pÀivÀÀn asti? Onko minun ollut tapana tehdÀ sinulle nÀin?" HÀn vastasi: "Ei".
    31 Niin Herra avasi Bileamin silmÀt, niin ettÀ hÀn nÀki Herran enkelin seisovan tiellÀ, paljastettu miekka kÀdessÀnsÀ. Silloin hÀn kumartui ja heittÀytyi kasvoilleen.
    32 Niin Herran enkeli sanoi hÀnelle: "MinkÀtÀhden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minÀ olen tullut sinua estÀmÀÀn, sillÀ ajattelemattomasti sinÀ olet lÀhtenyt tÀlle matkalle vastoin minun tahtoani.
    33 Mutta aasintamma nÀki minut ja on vÀistynyt minun edestÀni jo kolme kertaa. Ja jos se ei olisi vÀistynyt minun edestÀni, niin minÀ olisin surmannut sinut, mutta jÀttÀnyt sen elÀmÀÀn."
    34 Niin Bileam vastasi Herran enkelille: "MinÀ olen tehnyt syntiÀ; sillÀ minÀ en tiennyt, ettÀ sinÀ olit asettunut minua vastaan tielle. Mutta jos tÀmÀ ei ole sinulle mieleen, niin minÀ nyt palaan takaisin."
    35 Mutta Herran enkeli sanoi Bileamille: "Mene nÀiden miesten kanssa, mutta puhu ainoastaan se, minkÀ minÀ sinulle puhun". Niin Bileam lÀhti Baalakin pÀÀmiesten kanssa.
    ...
    (MTA)

    VastaaPoista