Shalom Sabbath! Siunattua Lauantai aamua ja päivää jokaisen rakkaaseen kotiin, olkaat Herran rauhassa ja turvassa.
Sain nähdä rukouksen jälkeen kuvaa omakotitalosta. Se oli kaunis ja hyvin hoidettu talo. Kaksikerroksinen, siinä oli valkoinen maalipinta ja katto oli hyvä ja suojaava. Sen ympärillä kasvoi kaunis ja hoidettu puutarha. Ihmettelin tuota kuvaa ensin. Oliko tässä Sanomaa, pyysin että Herra antaisi siihen vastausta ja kohta sain sanat: " kodin merkitys". Pyysin että Herra avaa sitä myös minulle Sanastaan. Lopuksi minun sydämelle tuli tutun laulun sanat: " Tiedän paikan armahan." Kiitos Jeesuksen, meillä on täällä maanpääIIinen koti, mutta myös Herran omina, tuo Taivaan Valtakunta, jossa meille on valmistettu sija, jossa saamme asustaa. Kiitos tästä mahdollisuudesta, Jeesuksessa Kristuksessa.
Amen 🙏✝️🙏
KOTI
Koti on Raamatussa paljon enemmän kuin pelkkä fyysinen rakennus tai asuinpaikka. Se on hengellisen elämän keskus, turvapaikka ja esikuva Jumalan valtakunnasta.
TIEDÄN PAIKAN ARMAHAN https://youtu.be/27atBcHBhPE?is=Jkv-SfNADJeu29GP
Tiedän paikan armahan,
rauhallisen, ihanan,
joss’ on olo onnekas,
elo tyyni, suojakas.
Sepä kotikulta on,
koti kallis, verraton.
Eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa ollenkaan.
Siell’ on isä rakkahin,
siellä äiti armahin,
siellä siskot, veikkoset
riemurinnat, iloiset.
Suojaa, Herra, kotini,
anna sille armosi,
anna olla enkelein
vartijana kodillein!
Kun ma kerran suureks’ saan,
joudun mailman pauhinaan,
silloin aina etsin sun,
rauhan majan kaivatun.
Lukukirja lapsille, 1888.
Löysin tähän oivallisen tekstin myös Raamatun näkökulmasta ja sen lainasin tänne täydentämään tämän Sanoman merkitystä:
Pekka Peltomäki
Niin kuin opetuslapset saivat lupauksen mukaan kohdata Jeesuksen uudelleen, kerran Jumalan kansa saa kohdata Vapahtajansa kasvoista kasvoihin. Silloin tuska on muuttunut iloksi.
Jumala on antanut meille elämän lahjan, tämän päivän ja hetken, joista saamme olla kiitollisia. Syntiinlankeemuksen seurauksena elämäämme sisältyy ajoittain vastoinkäymisiä ja murheita.
Jumalan lapsilla on kaipuu taivaalliseen kotiin Jumalan yhteyteen. Se korostuu koettelemusten ja vastoinkäymisten keskellä. Taivaallinen koti-ikävä ei ole pelkästään surua tai kaipuuta, vaan myös toivoa ja odotusta. Ne muistuttavat siitä, että tämä maailma ei ole Jumalan lapsen lopullinen koti, vaan todellinen rauha ja täyttymys löytyvät Jumalan yhteydestä.
Psalminkirjoittaja sanoo: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen?” (Ps. 42:2–3.)
Toivon näköala
Päivän evankeliumissa Jeesus vie lukijat kiirastorstai-illan tapahtumiin. Jeesus oli syönyt pääsiäislampaan yhdessä opetuslastensa kanssa. Aterian jälkeen Jeesus pesi heidän jalkansa ja asetti pyhän ehtooehtoollisen.
Tämän jälkeen Jeesus hyvin arvoituksellisesti puhui opetuslapsilleen tulevasta: ”vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen”. Jeesus viittasi ylösnousemukseensa, mutta hänen sanansa eivät saavuttaneet opetuslasten ymmärrystä.
Muutamia opetuslapsia askarrutti kovasti, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan ”menevänsä Isän luo”. Jeesus halusi valmistaa opetuslapsiaan tulevaan, jotta he kestäisivät ja jaksaisivat uskoa. Koettelemukset olivat edessä: Jeesuksen vangitseminen ja tuomitseminen ristinkuolemaan.
Jeesus halusi ennen kaikkea luoda toivon näköalaa: ”tuskanne muuttuu iloksi”. Hän havainnollisti sanomaansa kertomalla esimerkin: ”Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan”.
Samalla tavalla unohtuu kerran myös murhe ja kärsimys. Siionin laulussa mainitaan: ”Ei siellä enää muisteta, että on oltu sodassa, ei turmeluskaan ahdista, on kaikki tyyntä, suloista” (SL 58:9).
Taivaan matkalaiset
Olemme vielä matkalla. Jeesuksen seuraajat ovat maailmassa vieraita ja muukalaisia, ja usein löytävät itsensä yhtä ymmärtämättömiksi kuten opetuslapset. Jokaisen on käytävä omat taistelunsa kolmiliittoista vihollista – sielunvihollista, tätä maailmaa ja omaa lihaa – vastaan.
Taisteluissa tulee haavoja ja tappioita. Kilvoittelija saa edelleen turvata Kristuksen sovitus- ja lunastustyöhön uskoen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jumalan kansa riemuitsee Jeesuksen ylösnousemuksesta ja kuoleman voittamisesta. Se suuntaa katseensa taivaaseen, jonne Jeesus on mennyt edellä valmistamaan sijaa omilleen.
Kerran tulee aika, jolloin Jumalan kansan koti-ikävä päättyy eikä ole enää askarruttavia kysymyksiä. Silloin on päästy perille taivaan kotiin.
Evankeliumi: Joh. 16:16–23
Raamattu 1992: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”
Biblia: Vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette minun; sillä minä menen Isäni tykö.
Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? Emme tiedä, mitä hän puhuu.
Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois. Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
AAAMEN!
HAJALLAAN MUTTA KUTSUTTU https://youtu.be/m4G0Gsch_wQ?is=8NH34j9-ZFUrAiQ8
By 💍
Saa jakaa .....
Ilmeisesti 144000 voittavan eli pelastuvan uuden Jerusalemin ja sen uuden temppelin yhteyteen rakentuva uusi koti.
VastaaPoistaJoh. 14:2
Minun I s ä n i k o d i s s a on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Sak. 8:8
Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.
Ilm. 3:12
Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin,
eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos,
ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen
ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä,
ja oman uuden nimeni.
Ilm. 14:1
Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
Ilm.21:
Poista1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas
ja
ensimmäinen maa ovat kadonneet,
eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi:
"Katso, u u d e k s i minä teen k a i k k i".
Ja hän sanoi:
"Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."