30.12.2011. vuoden lopulla, kun läksimme mieheni kanssa ostoksille,
erään
kaupan parkkipaikalla näin pikkuauton, jonka rekisterinumero oli:
JAE 79. Nauroin miehelleni, olikohan tämä jokin viesti minulle.
Olisiko Raamatussa kohtaa josta tämä löytyisi? Siinä ei
ilmoitettu lukua, vain jae. Ajattelin ensin että kaikissa oli luvut
ja perässä jakeet, eli olisi vaikeaa löytää tätä. Mutta
sitten, aika nopeasti tajusin, että;
Psalmi
119, siinä on 176 jaetta ja tämä jae 79 kuuluu näin:
-
Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka
sinun todistuksesi tuntevat.”
Hauska
viesti taas tuolta ylhäältä, mieheni kiusoitteli minua, ettei se
mikään viesti ole. Sanoin että hyvinkin oli, kun muistaa Jumalan
huumorintajun, silloinkin kun sain unessa sanat aprikoosipuuro -
Jeesus.
Senkin viestin takaa löytyi lopulta viesti, profetia Suomen
kansalle. (Ed. kirjoituksissani)
Tiedä oliko auton omistaja
tietoinen autonsa viestistä, oliko se tarkoituksellinen numero?
Elämän hauraus koskettaa. Yksi päivä voi muuttaa koko elämän.
Asioita ei pidä unohtaa, vaan oppia elämään niiden kanssa. Meidän
pitää oppia olemaan uteliaita ja oppia puhumaan tunteista. Meidän
täytyy löytää elämään raamit jotta voimme keskittyä elämämme
rakentamiseen. Elää tiettyjen arvojen mukaan ja puhua niistä.
Ollaan puheissamme rehellisiä. Sananlasku sanoo:
-
Rehellisyys maan perii…”
Olen
kuitenkin kokenut että tämä sanonta ei pidä paikkansa, niin
monesti olen sen karusti saanut kokea, mutta silti, haluan itse olla
rehellinen. Joskus pienikin valkeavalhe saa olon todella
epämukavaksi, koska olen aina ollut rehellisyyden puolella.
Tänä
päivänä käydäänkin maailmassa valheen ja totuuden sotaa.
Valheellisuus tulee joka puolelta vastaan, se on hyvin ikävää.
2012
2.1.2012.
veljeni soitti että hänet oli valittu Perheniemen opistolle
evankelista koulutukseen. Mutta rahoitus oli pielessä.
Opiston
esitteessä sanottiin että työvoimatoimistolta olisi mahdollista
hakea tukea, mutta todellisuus oli muuta. Työvoimatoimisto tyssäsi
tuen saannin tällaisiin koulutuksiin.
Rukoilin Jumalaa, että auttaa
nyt jos koskaan, sillä nyt oli kyse Jumalan työstä. Paholainen
taas yrittää estää Jumalan työtä etenemästä. Nyt kysytään
taas uskon lujuutta. Siunaan kuitenkin veljeni tälle matkalle.
Siunaus on voimallisempaa kuin kirous. Siksi meidän pitäisi siunata
toisiamme. Jumalan ohjeistus Moosekselle, jolla Mooses siunasi
juutalaisia:
“
Siunaan
juutalaisia, asetan nimeni juutalaisiin,
Herra
siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
Herra
kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen,
Herra
myöntäköön sinulle Shalominsa, täyteytensä, henkeesi,sieluusi
ja ruumiiseesi Sar Shalomin, Rauhan Ruhtinaan, Yeshua Ha’Mashiachin,
Jeesuksen Messiaan, oikeamielisyytemme nimessä.”
Elämme
rikkaiden tapahtumien vaihetta. Mieltämme polttaa uteliaisuus: mitä
merkitsee monet uudet ilmiöt, joita aika vyöryttää eteemme, mikä
on niiden syy, niiden vaikutus?
Michelangelo antaa meille vahvan näyn
vatikaanin sixtuksen kappelin freskoissa. Kuva kertoo Jumalan valosta
kaiken elämän ehtona. Rajulla voimalla Jumala liitää äärettömien
avaruuksien halki. Hän synnyttää käden ojennuksellaan auringon ja
kuun ja samalla siunaa myös elämän. Hän on kaikkialla oleva
iankaikkinen, läsnä oleva henki. Kuinka vahvasti taiteilija onkaan
Hänet tuonut esiin.
Tämä on meidän Jumalamme. Joulun aikaan
poltamme kynttilöitä, se kertoo meille siitä että joulua
vietetään valonjuhlana.
-
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus
loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”
Näin
sanoo Johannes evankeliumissaan. Alkukantaiset kansat pitivät tulta
Jumalan lahjana. Aina kun haluamme juhlistaa jotain
juhlaa,
teemme sen tunnelman kynttilöin. Pyhitämme kirkkojen alttarit
kynttilöillä. Jumalan valo on läsnä.
Inhimillistä on että
ihmiset ovat palvoneet myös aurinkoa, valon tuojana ja lämmön
antajana kaikelle elolliselle. Ehkä pian käy toteen Raamatun alun
sanat siitä, että ihmisten “silmät aukenisivat” ja he
tulisivat Jumalan kaltaisiksi.
Tämä on esivalmistelua kaikelle
sille. Ensin on käytävä raskas puhdistautuminen. On hyvä tarkata
ajan kehitystä. *Niille, jotka sitä noudattavat, niille, jotka
tietävät tunnussanan ja osaavat “ laskea hänen lukunsa,”
ymmärtävät että pian koittaa se odotettu valon valtakunta.
-
“ei ole ilta eikä aamu, vaan tapahtuu, että illalla on
valoisaa.”*
Rakkaus
kuuluu jokaisen ihmisen elämään tärkeänä tekijänä. Joillekin
se voi merkitä enemmän kuin jollekin toiselle. Ilman rakkautta
herkemmän ihmisen mielikin voi sairastua.
Meidän hyvä tahto voi
rakentaa ehjäksi sen, minkä pahat voimat repivät ja sortavat.
Ihminen tuhoaa ympärillään olevaa, saadakseen vain rahallista
hyötyä. Luontokin huutaa jo apua, että pysähtyisimme, emme tekisi
maapallolla riistoa.
“ Napapaholainen”, mikä se on? Se on
samantapainen ilmiö kuin aavikkokauhu, jolla tarkoitetaan sitä,
että autiot maat, aavikot leviävät ja asutus pakenee niiden
tieltä. Tällaista on tapahtunut aikojen kuluessa hyvinkin laajassa
mittakaavassa, siitähän on todistuksena mm. Syyrian
rauniokaupungit, Tiibetissä suoritetut kaivaukset, intiaanien
rauniokaupungit Amerikassa. Amerikan hiekkamyrskyt (Mustasunnuntai)
jne.
Me tuhoamme luontoa voiton kiilto silmissä, sokeana. Emme näe
että meidän asuinpaikkamme tuhoutuu. Luonto vastaa jo tekemiimme,
erilaisin katastrofein. Ne alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi.
Onko
tällainen ihmisen valta todella kaiken tämän arvoista? Ihmisen
pitää oppia että luonto itsessään on arvokasta, niin kuin kaikki
elämä. Näin me selviydymme hengissä. Valo pääsee taas
maailmaamme ja synnyttää uutta elämää.
-
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Joh. 1:4
Tänään
kaikki loukkaantuvat toisiinsa, se on kuin muotia. Sitten kun olemme
loukkaantuneita, syytämme ja heitämme lokaa toistemme päälle.
Olemme mielenpahoittajia. Heittäydymme uhreiksi että saamme
oikeuden syyttää ja osoitella muita. Emme halua ottaa vastuuta
omista tekemisistämme. Tämä on ollut tahti tämän päivän
Suomalaisilla. Kansa on ahdistunut ja moni on kohta kadulla. Olemme
kaikki velkaa johonkin. Valtiot ovat velkaa kaikki toisilleen, eikä
kukaan ole saava osapuoli. Ihmisistä on tullut ahneita ja heikot
jäävät pahasti jalkoihin. Hyvä valopilkku tulevaan olisi paluu
takaisin luontoon.
Suomen uusi kansalliskukka voisi olla vaikka
perunankukka. Istutamme perunan taas maahan ja saamme ruokaa
varastoon. Tämä on monelta päässyt unohtumaan, tai ehkä se on
laiskuutta. On asioita joita ennen teimme itse, nykyään haluamme
ostaa kaiken; mihin olemme menossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti