VAROITTAVIA ESIMERKKEJÄ

 

VAROITTAVIA ESIMERKKEJÄ

24.5.2012. aamulla sain näyn nuoresta miehestä jolla oli mikrofoni edessään, ajattelin että hän on joku juontaja, mutta samassa tajusin että hän onkin puhuja, ehkä evankelista. Veljeltäni loppui tänään kurssi Perheniemessä, toivon että se toi hänen elämäänsä eheyttä ja hyvää Herran läsnäoloa. Ehkä hän on tuo näkyni puhuja. 

Toinen kuva oli tummanpunainen, päivänkakkaramainen kukka jonka terälehdet oli ylöspäin. Huomasin että se olikin kynttilämalja jonka keskiössä oli loppuun poltettu tuikkukynttilä. Sen vierellä oli lasinen, neliskulmainen vesiastia, jossa oli kirkasta vettä. Mitä se tarkoittaa?

Veljeni pyysi aikanaan Jumalalta tulikastetta kun ei ymmärtänyt mitä pyysi. Olisiko se taisto nyt käyty läpi? Loppuun poltettu kynttilä ja vierellä vesiastia; kastemalja? Kukan terälehdet ylhäällä saattaa tarkoittaa ylistystä. Illalla kun kävin nukkumaan tunsin enkeleiden vahvan läsnäolon. Minulla oli vahva ja hyvä olo. Olin Jumalan läsnäolossa ja rukouksessa. Sain näyn jossa Jeesus seisoi valkeassa vaatteessaan, kädet vaakatasossa sivuilla, vastaanottavana. Olin onnellinen ja kiitollinen, sitten nukahdin. 

Jumala kuulee rukouksemme jos asiamme on oikea. Koettelemukset elämässämme on parhaaksemme, vaikkei siltä tuntuisikaan. Niiden tarkoitus on opettaa meitä. Me emme ymmärrä, mistä kaikesta Jumala on meidät myös varjellut. Ilman varjelusta ei tiedä millainen elämä meillä olisi. Ollaan kiitollisia Jumalalle. Ollaan onnellisia, mutta opetellaan hillitsemään tunteemme, ettei paha meissä riehaantuisi. 

Hengellinen sokeus on pahempaa kuin fyysinen sokeus. Olemme heikkoja emmekä uskalla aina katsoa totuutta silmiin. Tiedän että moni haluaisi elää Jumalan tiellä, mutta eivät uskalla, koska pelkäävät mitä muut sanoo ja ajattelee, se on myös pahaa sokeutta, ihmispelkoa. Kaikista pahinta on pelko mitä lähimmäiset ajattelevat, mutta näin ei saisi olla. Ei saa miettiä mitä muut ajattelevat, vaan mitä sinun sydämesi haluaa. Onko läheisilläsi omia harrastuksia ja intohimoja? Ovatko he kysyneet sinulta mitä mieltä sinä olet heidän mieltymyksistään? Tuskin. Kun otamme Herran omaksemme, opimme hiljaa sanomaan:

- "Minä olen Herran oma.”

Annetaan Jumalan sanan opettaa, opimme valvomaan Hänen kanssaan. Kun etsimme yhteyden itse Elämään, Jumalaamme, tavoitamme ikuisuuden, elämän ilman rajoja. Voimme sanoa:

- "Isä, tässä olen. Tapahtukoon sinun tahtosi. Tulkoon valtakuntasi.”

26.5.2012. näky: maasta pulppusi jotain ainetta, se pulpahti pallona maan pintaan… maassa jälkiä polkuna … hevosia…

29.5. 2012.näky aamulla rististä joka oli muodostunut kahdesta puutikusta.

30.5.2012. aamulla näky joka muodostui useasta kuvasta: kuohkea multamaa… kakkulapio joka siveli maan tasaiseksi ja se kuivui ja muuttui hiekkaiseksi… iso tori… pieni ihmisryhmä keskustelemassa ja keskellä oleva nainen alkoi häviämään päästä alkaen… tärisevä maa… lunta tai rakeita… palkki jossa luki 1 vuosi… näin muitakin tekstejä näiden kuvien välillä, mutta en pystynyt lukemaan niitä, vaikka kuinka yritin. 

Sitten nukahdin ja kun heräsin uudestaan, näin kasvin versoja jotka nousivat maasta iloisina ja tanssivat ylös… 

Tässä kerrotaan mielestäni lopunajasta, ensin on kaikki hyvin, kunnes kuivuus iskee, tulee ehkä tempaisu ja lisää luonnonmullistuksia… kestääkö tämä vuoden vai alkaako vuodenpäästä? Jää nähtäväksi… ja kun nukahdin ja heräsin uudelleen, tämä saamani näky taas edusti uutta alkua ja uutta iloista elämää, sillä ne versot olivat todella iloisia, sitä iloa jota meille sanasakin luvataan.

- “Totisesti , totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Joh.16:20

- Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” Joh.16:22

Luin kirjan jossa neuvottiin rukoilemisen salaisuuksia. Tämä oli todella hyvä kirja, nimeltään:

KUULET VAIETEN, Marian ohjeita rukoilijoille/ Päivi Huuhtanen.

Siinä oli tärkeitä asioita joita itsekin paljon toteutan, mutta tärkeimmäksi sanomaksi nousi ja itsellenikin opiksi se, että Jeesus kehotti meitä rukoilemaan, Isä meidän rukousta joka sanassakin eli Raamatussa opetetaan.

Meidän pitäisi rukoilla sitä joka päivä ja vaikka useampaan kertaan, ei vain silloin kun kirkossa sen toistamme papin perässä, vaan otamme sen arki käyttöön kuin ruokaleivän. Muita rukouksia meidän ei täydy opetella ulkoa, muuten voimme rukoilla omin sanoin ja ajatuksin. Tämän kun ymmärsin, otin käyttööni tämän Jumalan itsensä antaman rukouksen ja käytän sitä nyt joka päivä ja useampaan otteeseen ja vielä omin sanoin tekemieni rukousten päälle tai alkuun.

Herran rukous

Isä meidän joka olet taivaissa.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tenäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia

iankaikkisesti.

Aamen.

Meistä saattaa joskus tuntua että olemme ja elämme kuin vankilassa, ettemme henkisesti edisty tai olemme kuin eksyksissä emmekä tiedä miten edetä. Olemme vankilassa kuin Joosef, sillä emme ole vielä ehkä saavuttaneet sitä oppia minkä Jumala on meidän eteemme antanut ja joskus saatamme olla tässä vankilassa myös sen vuoksi, että meidän lähellemme on tuotu ihmisiä tai ihminen, joka on samassa tilanteessa ja meidän pitää olla tälle ihmiselle tukena Jumalan tahdosta.

Kun tämän ymmärrämme, on se helpompaa, meidän ei tarvitse ominemme yrittää singoilla sinne ja tänne, etenemättä kuitenkaan minnekään. Emme touhua oman tahtomme mukaan vaan ymmärrämme että elämme Jumalan tahdon mukaisesti. Sen ymmärtäminen tuntuu hyvälle ja lohdulliselle. Joskus tällaiset vaiheet voivat kestää vuosiakin, tästä hyvä esimerkki Raamatun tarina Joosefista ja hänen vankeudestaan. 
Koin että olen itse juuri elänyt tällaista vaihetta, minun lähelläni on ollut tämä rakas ystäväni ja rakas veljeni, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa ja minut on asetettu heidän tuekseen, tämän ymmärtäminen antoi minulle suuren helpotuksen. Mietin, mitä seuraavaksi, mitä nyt? Miksei mitään tapahdu? Onneksi en kuitenkaan lähtenyt hötkyilemään omineni, vaan huomasin että elän Jumalan tahdon mukaisesti. Kun tämä vaihe menee aikanaan ohi, tulee taas uutta ihanaa opittavaa, kaikki aikanaan…
 

18.6.2012. maanantai aamuna, sain parin viikon tauon jälkeen näkykuvan; se oli hiekkatie, joka kääntyi oikealle. En antanut sille ensiksi paljon arvoa, olin nähnyt noita hiekkaisia ja kuivia kuvia niin paljon. Ajattelin ettei ne tiedä meille ihmisille hyvää. Illalla kun kävin nukkumaan, muistin taas aamuisen näyn. Siinä Herran läsnäolossa, muistin myös että Jeesus oli sanonut:

- Minä olen tie, totuus ja elämä…”

Niin, minä näin tien, hiekkaisen, vanhantien ja se kääntyi oikealle. Ajatuksiini tulvi tieto, että Jeesus istuu taivaallisen Isän oikealla puolella, se näky olikin hyvin hengellinen. Käyn Jeesuksen näyttämää tietä, johdatuksessa. Hänen tietään joka istuu Isän oikealla puolella.

- “Kiitos Herra!”

Vastaus näkyyni annettiin ylhäältä, kun en sitä itse keksinyt. Se oli niin paljon parempi vastaus kuin oma ajatukseni näystä, joka ei antanut sille suurempaa arvoa. Olin ollut pariviikkoa ilman

näkyjä. 

Muistin että 10.5. illalla olin kuullut äänen joka sanoi:

- “ARKI.”

Oliko tämä nyt se arjen aika? Olin ollut myös puolitoista viikkoa mökillämme Kainuussa, mieheni ja poikani perheen kanssa. Jouduin hoitamaan kahta vilkasta pojan poikaani, jotka ovat iältään nyt 3- ja 4-vuotiaat. Olin niin väsynyt, kaikesta siitä hälinästä, ettei minulla ollut kunnolla aikaa eikä voimia olla Herran läsnäolossa, vaikka sitä kyllä kaipasin. Toki oli myös ilo saada olla omien läheisten lähellä. Se oli kuitenkin henkisellä puolella todella arkea, mutta siitä ääni ilmoitti minulle etukäteen. 

Kävimme katsomassa tätiäni ja hänen miestään. Tätini kertoi ettei minun rukoukseni olleet tuottaneet tulosta, sukulaiset heidän lähellään elivät yhä vihassa heitä kohtaan. Sanoin:

- "Olen rukoillut asian puolesta jatkuvasti viime kesästä asti. Nyt olen hieman muuttanut rukous taktiikkaa ja siunaan myös ne joiden puolesta rukoilen, sillä siunauksella on suuri voima. Meidän pitäisi oppia, ettemme puhuisi pahaa lähimmäisistämme, vaan siunaisimme heitä. Siitä kertoo Paavalin kirje roomalaisille 12. Kosto pitää jättää Jumalalle.”

Tätini ei vastannut tähän mitään, nyökkäsi vain hiljaa päätään. se on ymmärrettävää jos uskoa on vähän. Rukoilen yhä edelleen veljeni kanssa heidän puolestaan. Hän kysyikin palattuamme kotiin, kuinka siellä menee ja kerroin ettei asiaan ollut tullut muutosta.

 Joskus se muutos voi kestää kauankin, sillä Jumala voi joidenkin kohdalla muuttaa koko elämän, muuttaa heidän olosuhteet ja se voi tietää joillekin vaikeita aikoja, sillä sen vanhan pitää kuolla että uusi pääsee tilalle, se voi tietää nöyrtymistä. Jeesus sanoo:

- “Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni,

joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki” Joh.6:37-39.

Tässä on turva sellaisellekin, niin syntiselle, joka ei löydä yhtään syytä, miksi hänet pitäisi pelastaa, hänen ahdistuksessaan ja syntisyydessään. Tässä on turva, että me voimme todellakin tulla uskoon ja pelastua. Tätä uskoa ja pelastusta toivon myös omille läheisilleni ja sukulaisilleni.

- “Herra, tapahtukoon sinun tahtosi…! Siunaa heitä…!”

20.6.2012. aamulla kaksi näkyä, ensin kuva muutamasta polttopuusta jotka olivat klapeiksi tehty. Mitä se nyt voisi tarkoittaa? Sitten tuli kuva kuva-albumista ja kun siitä kääntyi pari tyhjää sivua, tuli esiin kuva vanhasta, harmaahapsisesta tai oikeammin tai oikeammin aivan valkohapsisesta ihmisestä. Mietin oliko hän mies vai nainen? En voinut sitä tietää. Hän oli hyvin hoikka ja hiukset oli ilmavasti auki. Sitten tuli ääni, joka sanoi jotenkin näin.

- “Katie it’s bay”

Tämä ilmoitti tämän olevan nainen, nimeltään Katie. Jos sen nyt oikein kirjoitan, mutta noin sen kuulin. Mitä tarkoitti sana bay=ostaa, perässä? Olin taas ihmeissäni ja miksi se ilmoitettiin englanniksi? 

Veljeni oli ollut kurssinsa loppumisen jälkeen meillä, kun muutakaan paikkaa hänellä ei ollut. Mutta naisystävän hän oli saanut ja hyvin se suhde näytti etenevänkin. Veljeni oli lähtenyt hoitamaan asioitaan ja katsomaan jotain asuntoa. Hän yöpyi naisen luona. Ja nyt, tänä iltana he tulivat yhdessä käymään meillä. 

Veljeni tuli hakemaan lisää varustuksia, kun olivat lähdössä yhdessä Keuruulle, Helluntalaisten Juhannus Konferenssiin. Veljeni kertoi että oli tehnyt myös vuokrasopimuksen. Voi kuinka oin iloinen hänen puolestaan. Olihan hän minun pikku veljeni ja olin ollut hänestä hyvin huolissani. 

Veli kertoi kun oli talovahtina, meidän mökillä käydessä, näki hän kuinka läheiselle ladolle meni eräänä päivänä pakettiauto, josta nousi kolme miestä. He viipyivät ladossa jonkun aikaa ja veljeni yritti katsoa kiikarilla mitä siellä tapahtui? Sitten miehet tulivat ulos ja yhden sylissä oli polttopuita. Silloin huudahdin veljelleni:

- "No siinä ne nyt tulivat, ne muutamat klapit jotka näyssäni näin…”

Hämmästelimme, tarkoittiko se polttopuu näky sittenkin jotain? Mieheni ilmoitti tapauksesta kaiken varalta myös ladon omistajalle, ja asia kyllä selvisi. Miehet olivat kyllä luvallisella asialla ja jostain syystä syliin oli tarttunut sylillinen puita, ei kylläkään polttopuita, vaan päreitä, nekin sattuivat olemaan homeisia. Siinä tuli siis ehkä se polttopuu näky. Mutta entäs vanha Katie? 

Veljeni ja hänen naisystävänsä kertoi kuinka naisella oli ollut nuoruudessa poikaystävä, joka oli hyvä ja uskova ja hän oli saanut tältä korun; jänis jolla oli toinen korva lurpallaan ja etutassut hieman erillään. Hän harmitteli aina joskus, kun ei ollut valinnut tuota uskovaa poikaa miehekseen, vaan tämän miehen jonka kanssa avioliitto kariutui. 

Veljeni oli meillä ollessaan alkanut veistämään puusta jotain naisystävälleen. Tuosta korusta hän ei tiennyt mitään. Ensin hän ei tiennyt mitä tekisi, pyöritteli vain käsissään puukkoa ja puunkappaletta. Lopulta hän oli veistänyt kaksi pupua, toinen korvat taaksepäin luimussa ja toisella oli toinen korva lurpallaan. Sitten hän oli yrittänyt laittaa luppakorva pupun etutassut yhteen, niin kuin se rukoilisi, muttei onnistunut, vaan puu halkesi ja niin pupun tassut olivat hieman erillään.

 Naisystävä oli ihmetellyt miten se pupu oli niin tutun näköinen, kunnes muisti tuon nuoruudessaan saamansa pupukorun. Veljeni veistämästä tuli samanlainen, mutta isompi. 

Veli sanoikin että Pyhän Hengen on täytynyt johdattaa tässä veisto tapahtumassa. Veljeni ystävä nauroikin, että oliko hän nyt saanut uuden mahdollisuuden uskovaan miehen? Vastasinkin heille että tämä oli selvä merkki. Jumala on tiennyt tämän jo silloin kun he tekivät nuoruuden suunnitelmiaan, asioiden täytyy tapahtua ennen kuin suunnitelmat täyttyvät, olemme koulussa. Oli mukava katsella onnellista paria, joilla oli yhteinen, ihana usko.

                                                                                        

21.6.2012. aamulla näky vanhemmasta miehestä joka touhusi pihassa

kottikärryillään. Kärryt oli etuosastaan kolmion muotoiset vai sanoisiko kuin auranmuotoiset. Sitä en nähnyt mitä hän niissä kärryissä kuljetti. Muuta näkyä en saanut ja nähtäväksi jää saanko tälle selitystä?

 Serkkuni soitti minulle päivällä ja kyseli kuulumisia ja myös mitä veljelleni kuuluu ja nyt oli mukava kertoa näitä iloisempia kuulumisia, että veljeni uusi elämä todella oli nyt alkanut näkyvästi rakentumaan. Puhelun jälkeen ajattelin hyvää ystävääni ja rukoilin hänen puolestaan, pyysin että hän saisi unia ja näkyjä ja ihmeitä joista voisi sitten kertoa minullekin.

 Illalla kun kävin nukkumaan ja uneen päästessäni näin jotain hengellistä unta jossa oli tämä ystäväni ja uni liittyi häneen, mutten muista mitä siinä unessa tapahtui. Sen kuitenkin muistan, että sanoin:

- “…tälle ystävällenihän minä pyysin niitä unia…”

22.6.2012. aamulla näkyjä; kuvaa kasvihuoneesta ja puutarhasta, sitten puutarhassa näkyi käsi muttei koko ihmistä… pari harmaata latoa tai jotain rakennusta… Sitten lopuksi näin naisen seisovan sivuttain pihanlaidalla, hän katseli jonnekin kauas; tulevaisuuteenko? Kuin odottaen jotain. 

Tänään kuitenkin on Juhannusaatto ja laitoin ystävälleni Juhannus toivotukset ja kerroin samalla hänelle eilisestä rukouksestani ja unesta. Hän kiitti ja kertoi ettei ollut nähnyt nyt mitään unia, mutta mielellään näkisi.

26.6.2012. aamu näky, vehreä puutarha, jonka jälkeen näin kellari asunnon, joka alkoi täyttyä vedestä.

27.6. 2012.aamu näky, näin ihmisjoukon juoksemassa, kaikki samaan suuntaan. Osalla oli päässään oranssin keltaiset kypärät ja he juoksivat hyvän näköisesti, tasaiseen ja varmaan tahtiin. Niillä joilla ei ollut kypärää, nämä kaatuilivat maahan sikin sokin ja juoksusta ei tahtonut tulla mitään. Tämän koin todella hengelliseksi näyksi jota hyvin kuvastaa nämä raamatun jakeet.

Paavalin kirje efesolaisille, 6:11-17.

11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.

12.Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailman valtiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

13. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,

15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

16.Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,

17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Rakastan tätä koko kirjettä Paavalilta efesolaisille ja yleensäkin Paavali kirjoitti hyviä kirjeitä kansoille. Ne ovat tärkeää oppia ja sanomaa meille kaikille ja niitä meidän tulisi noudattaa. Laitoin veljelleni ja ystävälleni myös tämän näyn. Veljeni vastasi:

- “Upea ja profetaalinen näky…!

Illalla katsoimme mieheni kanssa Euroopan mestaruus kisoja tv:stä. Juoksijoita kaatuili paljon ja mieleeni tuli aamullinen näkyni. Kerroin sen miehelleni ja luin hänelle nuo kohdat efeseolais kirjeestä. Mieheni sanoi:

- “Nehän olivat sotilaita kun niillä oli kypärät…”

Sitten hän sanoi jostakin urheilijasta:

- “… ei sekään ole pärjännyt,… mitä, sanoitko jotain?”

Vastasin etten sanonut mitään, olin ollut aivan hiljaa, johon mieheni sanoi:

- "No, sitten joku muu, joku kolmas, sanoi minulle; ei niin… tai sitten se oli minun oma ajatukseni.”

Sanoin hänelle että ehkä joku kolmas todella kuiskasi sen hänelle. Miestäni vain nauratti. Kuitenkin, huomaan, että aika ajoin hänelle tulee näitä herättäviä hetkiä, ne ovat niin pieniä että tuskin hän itsekkään huomaa niiden merkitystä. Minä kuitenkin huomaan ne pienet muutokset hänen ajattelussaan.

Mieheni siskokin sanoi tässä vähän aikaa sitten, että huomaa veljensä muuttuneen pehmeämmäksi luonteeltaan kuin nuorempana. Kerroin että olin tätä yrittänyt kouluttaa, etenkin, ettei kiroilisi niin paljon, kun on nuo pienet pojan pojatkin. 
Meidän pitäisi muistaa laskea aina kymmeneen suuttuessamme, se toimii… ja se kiroileminen on kyllä vähentynyt, ainahan niitä lipsauksia kuitenkin sattuu, joskus itsellenikin, mutta onneksi hyvin harvoin. Aina kun kiroan, pyydän heti tuonne ylöspäin anteeksi sanavalintojani… ei ole todellakaan tarkoitus. Enkä halua sillä kiroilemisella korottaa sitä vihtahousua. 
Eräänä viikonloppuna kävimme mieheni kanssa isäni haudalla. Näimme siellä vanhoja tuttuja ja juttelimme heidän kanssaan. Sitten eräälle haudalle tuli mies joka osoittautui myös vanhaksi tutuksi. 
Hän tuli vaimonsa haudalle, joka oli kuollut 2009. Mies oli edelleen hyvin surullinen vaimonsa kuolemasta. Hän kertoi että oli kyllä etsinyt itselleen uutta kaveria, muttei ollut löytänyt. Ei ketään voi ottaa väkisin elämäänsä, jos se ei tunnu hyvälle. 
Hän kertoi suhteesta, joka oli todella outo, eikä kestänyt sitä kauan. Nainen oli jokin ennustaja tai jotain sellaista, missä oltiin tekemisissä henkimaailman kanssa. Hän kertoi että naisen talossa, yläkerrastakin kuului raskaita askeleita, vaikkei siellä ollut ketään ja eräässä huoneessa oli sellainen energialataus, että siellä nousi käsivarsistakin karvat pystyyn. Mies sai tarpeekseen ja lähti naisen luota. 
Minä sanoin hänelle:

- “Siinä teit aivan oikein, sellaiset ihmiset keräävät pahoja voimia ympärilleen ja niiden kanssa ei ole leikkiminen, henkimaailma on totta…”

Kerroin, että minäkin olin uskossa, mutta näiden asioiden kanssa en halua olla tekemisissä. Oli minullakin aika jolloin ne kiinnostivat, mutta onneksi se jäi siihen. Valitettavasti monet ihmiset leikkivät näiden asioiden kanssa, kun eivät tiedä mistä voimista on kyse. 

Tiedän mistä puhun. Ymmärrän nykyään sen kun Jeesus myönsi että henkimaailma on olemassa, mutta ihmisen ei ole hyvä siitä tietää. Jumala on näyttänyt minulle kädestä pitäen, mitä se maailma on ja se polku on hyvin kapea, josta voi horjahtaa helposti toiselle puolelle ja sieltä on vaikeaa nousta takaisin, ainakaan ilman uskoa.

Paholainen kun saa otteen, se vie kyllä ihmisen kokonaan, kunnioittamatta, ainoana tarkoituksenaan saada ihminen hengiltä ja saada tämän sielu. Kuulostaa pelottavalle ja niin sen pitääkin sillä se on totta. Muista että on kyse maailmasta jota emme näe, silloin sitä on myös vaikea tunnistaa. Tämä on asia josta ei voi koskaan varoittaa liikaa. 
Muistin tästä hyvän ystäväni kertomuksen. Hän kertoi lapsuuden ystävästään jonka kanssa oli kuin paita ja peppu. Tämä oli alkanut ammatikseen ennustamaan ja antamaan muita hoitoja ja kertoi myös mikä ihminen oli aikaisemmissa elämissään ollut. Lopulta sielläkin oli niin suuret voimat vallassa, että ystäväni vetäytyi tästä ystävästään kauemmaksi. Tämän ystävälle tuli myös lopulta avioero, sillä hänen mieskin, joka oli mukana myös tässä toiminnassa, oli huomannut että oli tapahtunut pelottava muutos. 
Nainen alkoi syyttää ystävääni heidän erostaan ja lähetteli tälle todella kauheita tekstiviestejä. Lopulta kuului kauhea viesti:

- “ Minun herrani on paljon suurempi ja voimakkaampi kuin sinun Jeesuksesi…!”

Nainen oli heittänyt miehensä vaatteetkin mustissa jätesäkeissä parkkipaikalle ja polttanut ne siellä. Näki kuinka pahat voimat oli ottanut naisesta vallan. 

Ystäväni oli kauhuissaan, eikä tiennyt mitä tehdä. Pyysin häntä olemaan erossa tästä naisesta ja jos välttämättä halusi vastata tämän viesteihin, pyysin häntä tekemään ne Jeesuksen Kristuksen nimissä, sillä kyllä Hän on onneksi voimakkaampi ja ainoa joka tämän voisi purkaa. (Luuk.8:26-39. ) On varmasti kauheaa nähdä lähellä olleen ihmisen luisuvan pois ulottuvista, pahoille voimille. Tunsin paholaisen huudon naisen suusta, kun ystäväni kertoi tätä minulle.

- “Eikö nämä ole jo todella varoittavia esimerkkejä?”