UNIA ...... JA LUTHERIA ...

UNIA ...... JA LUTHERIA ...

12.1.2012. aamuyöllä näin unen jossa olin kyläilemässä mieheni siskon luona. Siellä oli jotkin juhlat. Eräällä vieraista oli puettuna morsiuspuku, huntu vinossa päässä. Kaikki olivat päihtyneitä. Kyselin viettivätkö he häitä? Vastaus oli kielteinen. Ilmeisesti juhlivat vuoden vaihtumista. Minullakin oli valkoinen, polvipituinen mekko päällä. En välittänyt heidän juhlinnastaan vaan läksin ulos talosta. 

Talon lähellä oli jonkinlainen vesistö ja yli kulki silta. Kuljin siltaa pitkin toiselle puolelle, ilman mitään vaikeuksia. Mutta kun käännyin ja aioin palata, en enää päässytkään ylittämään siltaa. Sillalle oli noussut valtava hylly joka täytti sen reunasta reunaan. En siis päässyt sivuiltakaan ohi. Hyllyt oli ylös alas liikkuvia. Ne olivat täynnä eläviä, pieniä ja isoja lohikaloja. 

Huomasin että pukuni oli muuttunut maahan asti ulottuvaksi valkoiseksi hääpuvuksi. Sitten uni loppui. Ensin ajattelin ettei unessa ollut mitään erityistä, uni toisten joukossa. Jossain vaiheessa havahduin ymmärtämään että sillä saattoi ollakin hengellistä sanomaa. Pukuni oli valkoinen hääpuku, eli vanhurskauden puku. Minulla ei ollut enää paluuta tällä uskon tiellä entiseen elämään. Elävät kalat, erikokoiset olivat minun hengellistä saalista ihmisten keskellä, todistukseni kautta.

 He olivat kaiken ikäisiä ihmisiä. Mietin miksi he olivat hyllyillä ja siihen sain ajatuksen näistä kirjoituksistani, ehkäpä ne olivat eräänä päivänä ihmisten luettavina heidän hyllyillään. Kuka tietää?

- “Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Matt.4:19

Ihmeelliset ovat Herran tiet. Aamen! Olin saanut veljenikin lopulta kirjoittamaan. Olin kehottanut häntä kirjoittamaan hänen oman hengellisen tiensä, ihmeineen kaikkineen. Se on samalla hyvin terapeuttista. Samoin oli tämä hänen uusi nainen häntä kehottanut tekemään. Ja niin hän aloitti ja tunsi hyväksi kirjoittamisen. Sai hän näynkin tulevasta kirjastaan. Ihmetteli itsekin kuinka paljon Jumala olikaan alkanut puhumaan ja näyttämään asioita. Vaikka oli ollut uskossa jo nuoruudestaan, ei hän silloin kokenut suurempia ihmeitä, mutta nyt ne olivat auenneet.

 Eräänä päivänä katselin ohjelmaa jossa oli mielenkiintoinen ajatus pelosta, siinä voisi olla hyvinkin perää. Mies väitti että kun pelkäämme, meistä erittyy haju joka erottuu myös henkimaailmaan. Silloin saatanan demonit tietävät hyökätä meidän kimppuun ikävyyksineen. Miksi ei, niinhän koirakin haistaa ihmisen pelon ja tuntee myös muun negatiivisuuden meistä. Tämän takia Jumala sanoi; älkää pelätkö. 

Kun pääsemme pelkomme yli, emme eritä tätä hajua. Joku ihmettelee, että miten pelosta voi päästä, sama koskee ehkä masennukseenkin, sillä minusta ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Itse olen oppinut että pelko ja masennusajatukset saa pois ääneen rukoilemalla, lukemalla ääneen Raamattua ja todella hyvä keino on ylistysmusiikki, laulut ja virret. Jos ei muuta keksi niin laulaa pelkää hallelujaa omalla sävelellään, ylistäen. Tee näitä niin kauan että pelko poistuu. 

Luottamus Jumalaan auttaa myös, itse olen saanut näin apua ja tiedän että se auttaa. Joskus saamme näkyjä ja unia ja tiedonsanoja. Mietimme mistä tietää onko ne Jumalasta. Saatana kyseenalaistaa kaiken ja heittää jokipaikkaan

kysymysmerkkejä ja jos sanoja. Jumala puhuu kyllä tai ei sanoin, ei ole josseja.

Matteuksen evankeliumi 5:37 sanoo:

- “vaan olkoon teidän puheenne: “on, on” tahi “ei, ei” Mitä siihen lisätään se on pahasta.”

Jaak.5:12 sanoo:

- “Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkääkä mitään muutakaan valaa; vaan “on” olkoon teillä “on ja “ei” olkoon teillä “ei” ettette joutuisi tuomion alle.”

20.1.2012. n. klo.7 jälkeen aamulla näin unta.

 Olin tyttäreni kanssa ajamassa autolla, se oli avokattoinen. Olimme ehkä menossa kotia. Kuljimme jotain sivutietä. Katselin pilviä ja sanoin:

- “Onpa kauniita pilviä, aivan kuin enkeleitä…”

Yritin tarkastella niitä paremmin ja huomasin että ne olivatkin enkeleitä. Niitä oli paljon ja ne lensivät yläpuolellamme.

 Heidän pukunsa olivat valkeita ja vaalean liloja. Puvut hulmusivat kauniisti heidän yllään. Heillä oli huput päässä joten kasvoja ei näkynyt. He ottivat meidän käsistä kiinni ja kohottivat ne korkealle, lämpöisin käsin. He alkoivat rukoilemaan tai siunaamaan meitä tai molempia. Yritin sanoa tyttärelleni; joko nyt uskot? Mutten saanut sanaa suustani. Näin kun läheisestä, valkoisesta, rapatusta talosta juoksi talonväki pihalle ja perheen äiti sanoi:

- “Olemme nähneet näitä ennenkin…”

Sitten uni loppui.

- “Ja Herra sanoi:” Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa. 4 Moos.12:6

Herra antaa meille näkyjä ja unia, ne eivät ole meistä vaan hänestä. Ne voi olla myös tiedonsanoja tai lauseita. Kuuluvia sanoja tai lauseita. Se on profetiaa. Se minkä saamme, meidän ei pidä kertoa muuta kuin se minkä olemme saaneet, emme saa lisätä niihin omiamme. 

Se jolle se profetia kuuluu annettavaksi, ymmärtää sen vaikka yhdestä sanasta tai kuvasta, se tulee henkilökohtaiselle tasolle, kun vastaanottaja saa profetiansa. 

Ne voivat olla varoitukseksi tai lohdutukseksi tai rohkaisuksi. Ajattelin unta sillalla, kalahyllyn vierellä, valkoisessa vaatteessa. Se oli rohkaisuksi minulle ja suunnan näyttäjäksi. Meidän tehtävä on olla kuuliaisia. Muttei se tarkoita että meidän pitää alkaa hötkyilemään omiamme. 

Kyllä Herra ohjaa ja näyttää tien kun sen aika on. Jumalan sana on ainoa totuus. Siihen uskovan kuuluu nojautua ja perustaa elämänsä. Sama on Evankeliumi jota meidän pitää levittää ympärillemme.

27.1. 2012. Illalla veljeni tuli pikaisesti käymään Perheniemestä. Oli saanut kuskiksi kaksi uskovaa naista. Sanoin että olinkin koko päivän ajatellut, mitä veljelleni kuuluu ja puoli tuntia ennen heidän tuloaan ajattelin tylsistyneenä että anna Herra jotain…? 

Siinä ne “jotain” sitten tulivat ja oli mukava jutustella henkeviä heidän kanssaan, kahvikupposen ääressä.

 Aamulla sain herätessäni kuvanäyn. Se oli valkoinen kattila jossa oli kansi ja kannen nuppi oli risti. Ymmärsin että tämä tarkoitti hengen ruokaa/ravintoa, valkoisessa, vanhurskauden astiassa.

- “Kiitos Herra siitä, sitä tarvitaan.”

Mietin historian tutkintaani, oli vaikeaa löytää sitä mitä Herra nyt pyysi minua tutkimaan. 

Eräänä päivänä muistin kirjahyllyssä olevan, yli 600sivuisen kirjan: SUURI TAISTELU. Olin saanut sen vanhemmiltani. Usein olin sitä katsellut, mutta siihen se jäi. Voisiko se olla sitä mitä etsin. 

Aloitettuani lukemaan sitä, tuli varma tunne että tämä se on, mitä herra pyysi tutkimaan. Se oli todella hyvä kirja. Se avasi paljon uusia asioita ja raamatun kohtia. Ajattelin ja kerroin veljellenikin, tulevana evankelistana hänenkin olisi hyvä lukea tuo kirja, ja kaikkien uskovien. Se kertoo uskonpuhdistuksesta. 

Kuinka julmaa se oli, polttorovioineen ja murhineen.

Raamattuja poltettiin ja niitä luettiin salaa luolissa ja kaupunkien alla olevissa tunneleissa. Rooma ja vatikaani piti valtaa alusta asti ja olivat paholaisen tyyssija. 
Olin joskus nähnyt aiheesta elokuvia ja dokumentteja, mutta nyt tämä kirja aukaisi asioita paljon enemmän. Koin sen kaiken nyt hengellisestä näkökulmasta, en pelkästään historiallisesta. Luther oli yksi suurista uskonpuhdistajista. 

**Apostoli Paavali ennustaa toisessa kirjeessään tessalonikalaisille suuresta luopumuksesta, joka johtaisi paavillisen vallan perustamiseen. Hän selittää, että Kristuksen päivä ei tule “ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä Jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.”
 Saatana tiesi hyvin, että pyhät kirjoitukset tekivät ihmiset kykeneviksi havaitsemaan hänen petoksensa ja vastustamaan hänen voimaansa. “Kirjoitettu on” vastustajan jokaisen ehdotuksen hän torjui sanan voimalla ja viisaudella. Jeesus torjui saatanan hyökkäykset sanan voimalla. 
Jumalan sana on totuuden kilpi. Valon ja pimeyden Ruhtinailla ei ole olemassa mitään yhteyttä, eikä sitä ole heidän seuraajiensakaan välillä. Saatana riemuitsi että oli onnistunut pettämään suurta joukkoa Kristuksen seuraajia. 
Seurakuntaan liittyi vähemmän innokkaita ja pyhittäneitä käännynnäisiä ja näin sai saatana jalansijan seurakuntiin. Sitten hän kohdisti enemmän voimiaan heihin että nämä alkoivat vainoamaan niitä jotka pysyivät uskollisina Jumalalle. 
Parhaita vastustajia olivat he jotka olivat kerran olleet kristillisen uskon puolustajia. Luopio kristityt alkoivat taistella Kristuksen opin tärkeimpiä kohtia vastaan. Pyhiä totuuksia oli salattava ja poljettava maahan. Raamatun levittäminen kiellettiin. Rooman kirkko omaksui tämän periaatteen. Ennustuksen mukaan paavikunta pyrkisi

“muuttamaan ajat ja lain.” Dan.7:25

Rooma rohkeni poistaa Jumalan laista toisen käskyn, joka kieltää kuvien palvelemisen, ja jakaa kymmenennen käskyn kahtia, säilyttääkseen käskyjen alkuperäisen lukumäärän. Kyllä saatana on ketku taistelussaan.

Meillä ei ole taistelu verta ja lihaa

vastaan, vaan hallituksia vastaan,

valtoja vastaan,

tässä pimeydessä hallitsevia

maailman valtiaita vastaan,

pahuuden henkiolentoja vastaan

taivaan avaruuksissa.

Ef.6:12

Uskonkaste joka oli Raamatun sanan mukainen kiellettiin kuoleman uhalla. Synkkä pimeys oli laskeutunut kirkon ylle. Se kätki sovituksen, riisti Kristuksen kunnian ja käänsi ihmisten mielet pois pelastuksen toivosta - ristiinnaulitun Lunastajan verestä.** 

 Tässä pari hyvää kertomusta jotka David Pawson on kertonut:

- “Kotikaupungissani on nuori mies, joka oli helvetin enkeli - täydelleen sellainen, jolla oli moottoripyörä. Hän käytti huumeita. Ja Herra löysi ja pelasti hänet. 

Hänestä tuli uusi mies ja hän tiesi, että hänen pitäisi tulla kastetuksi, mutta hän ei halunnut sitä, koska hänellä oli rinnassaan tatuointi: kuva saatanasta, paholaisesta. Ja hän huomasi, että kun ihminen menee veteen, niin hänen paidastaan tulee läpinäkyvä. Ja hän sanoi ettei kehtaa tulla kastetuksi. Ihmiset näkevät paholaisen ruumiissani. 

Niin hän meni paikalliseen sairaalaan ja puhui plastiikkakirurgin kanssa. Ja hän sanoi:

- “Voitteko ottaa pois sen tatuoinnin ruumiistani; haluan tulla kastetuksi?”

Ja kirurgi sanoi:

- “kyllä minä voin. Me voimme polttaa sen pois, mutta siihen jää silloin arpi. Tai voimme irrottaa ihoa reidestäsi ja siirtää sen

rintaasi, mutta siihen menee paljon aikaa ja se maksaa sinulle paljon rahaa.”

Poika sanoi, ettei hänellä ole vaadittavaa aikaa eikä rahaa. Ja hän pyysi joitakin ystäviään kastamaan hänet. Ja he tekivät sen uima-altaassa eräässä puutarhassa. Ja kristityt ympäröivät uima-altaan. Ja poika meni alas veteen hautaamaan menneisyytensä. Ja hän nousi ylös vedestä ilman tatuointia! Tämä poika ei ajattele että kaste olisi pelkkä symboli. Hän sanoo:

- “…se otti paholaisen pois minusta!”

Seuraava tarina on yhtä ihastuttava, jonka baptistipastori kertoi Pawsonille:

- “Kun olin koulupoika, minulla oli erittäin läheinen ystävä. Me olimme erottamattomat. Kun lopetimme koulunkäynnin, niin menetimme kosketuksen toisiimme. Tiedän nyt, että menimme aivan eri suuntiin. Minusta tuli kristitty ja sitten seurakunnan pastori. Mutta hän sekaantui huumeisiin ja rikoksiin, ja meni alas ja alas. Ja lopulta hän päätti tehdä itsemurhan. 

Mutta ennen kuin hän riisti itseltään hengen, hän muisti ystävänsä kouluajoilta. Ja hän ajatteli, että’ jos vain voisin saada yhteyden tähän kouluystävääni, niin hän voisi auttaa minua’. Mutta hän ei tiennyt, missä hän oli. Niinpä hän meni henkioppaan eli meedion luokse ja kysyi:

- “Saatko selville, missä minun ystäväni on?”

Meedio vajosi transsiin ja sanoi:

- “Näen talon, missä ystäväsi asuu.”

Ja hän, nainen, kuvaili yksityiskohtaisesti taloa. Ja sanoi, että erään puiston reunalla, missä oli puita. Ja hän sanoi, ettei saa selville mitään muut kuin että se on Pohjois-Lontoossa.

-” Mutta minulla on joitakin pahoja uutisia sinulle. Ystäväsi on kuollut ja voin kertoa sinulle päivän, jolloin hän kuoli.”

Mutta poika lähti Lontooseen. Ja hän etsi viikkojen ajan taloa, mikä sopisi tähän kuvaukseen. Ja hän sai selville, että hänen ystävänsä oli elossa ja asui siinä talossa. Ja tämä ystävä kertoi, miten hän johdatti tämän miehen Herran luokse ja pelasti hänen

elämänsä. Mutta tämä ystävä kertoi, että

- ‘oli outo asia, kun meedio kertoi minulle, missä sinä asuit ja sanoi minulle, että sinä olit kuollut! Ja kertoi minulle, minä päivänä sinä kuolit!”

Ystävä kysyi,’ mikä päivä se oli?’ Ja hän sanoi, että se oli minun kasteeni päivä!”

Henki tietää hyvin, milloin sinä kuolet Kristuksen kanssa.

- Ihana tarina!

Meillä ei ole lupaa muuttaa Jumalan sanaa, poistamaan tai lisäämään siitä mitään. Ihmiset jäävät pelastuksesta paitsi sen tähden, että he itse tahallisesti hylkäävät elämän lahjan.

 Kristusta ei kannata esittää itsekylläiselle ihmiselle, jonka sydän ei vielä koskaan ole murtunut. Kristuksen vastaanottamiseen tarvitaan nöyrä sydän. Olin järkyttynyt uskonpuhdistus kertomuksista. Missä vääryydessä ja valheessa ihmisiä on pidetty, se kaikki on saatanasta. Niitä rippeitä valitettavasti on kirkoissa edelleenkin. 

Jumalan pyhittämä lepopäivä ei ollut alun perin sunnuntai. Alkujaan se oli viikon ensimmäinen päivä ja seitsemäs, lepopäivä oli lauantai, mutta Rooma muutti tämän. 

Sunnuntaina vietettiin valonjuhlaa ja saatana sai pikkuhiljaa sen muuttumaan Jumalan sapattipäiväksi. Missään sanassa ei puhuta messujen pitämisestä, eikä niitä alussa ollut. 

Ihmiset kokoontuivat sanan ääreen kodeissa ja luonnonhelmassa. Messut, kynttilät ja pyhimysten kuvat ovat tulleet jälkijunassa, ne ovat saatanan eksytystä, muka hyvällä horjuttaa Jumalan sanaa. Ihmiset alkoivat kumartaa vääriä asioita. 

Nämä eivät olleet, eivätkä ole vieläkään sanan mukaisia. Ihmiset kuvittelivat palvovansa hyvää, eivätkä tienneet että heitä oli eksytetty syntymästään asti. Ainoastaan se pieni joukko oli puhdasuskoisia jotka elivät vain Jumalan sanan mukaan. 

Saatana sai ihmiset palvomaan asioita jotka olivat heidän tapojaan ja ihmisten omaa perimätietoa. Saatana oli riemuissaan, se oli osannut iskeä heikkoon kohtaan ja ihmiset eivät tunnistaneet sitä, niin kuin eivät tunnu tunnistavan tänäkään päivänä. Luther sanoikin että jos jossain on maailmassa paholaisen koti, hän on

täysin varma että se on Rooman alla. Se mieletön vaino, sen takia että puhdasoppiset halusivat elää ja kulkea Jumalan sanan mukaisesti, siinä ei todellakaan ollut mitään pahaa. Mutta sehän oli saatanan tarkoitus ja on edelleen. 

Luther oli sitä mieltä että antikristus oli vatikaani ja paavi. Kun luin kirjaa, kyllä se sieltä hyvin kuvastuikin, mikä oli ja on ehkä edelleenkin antikristuksen keskus. Jumalan laki mittaa jokaisen ihmisen luonteen. Jumalan laki on Jumalan sana, se on ainoa totuus.

“Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti” Luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti, ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.” Jes.40:8; Ps.11:7.8

Luther sanoi:

- “Minä olen täysin vakuuttunut, että tuomiopäivä ei voi viipyä täyttä kolmeasataa vuotta. Jumala ei tahdo eikä voi sietää tätä jumalatonta maailmaa paljoa kauemmin.” Se suuri päivä lähestyy, jolloin ilkitöiden valtakunta kukistetaan.”

Olen tästä samaa mieltä. Tänä päivänäkin julmalla tavalla näkyy ihmisten jumalattomuus. 

On kauheaa kuunnella nykyihmisten mielipiteitä, miksi ne ovat muuttuneet, mikään ei ole pyhää. Ihmisten pitäisi ymmärtää että kaukana ei ole enää tuomiopäivä. Meidän pitää valmistautua, lukea evankeliumia ja parantaa tapamme. Elää sanan mukaisesti. Ehkä olisi syytä alkaa tutkia Ilmestyskirjaa. 

Danielin kirjoitukset ovat yhteydessä Ilmestyskirjan tapahtumiin. Kirjoitan tämän varoitukseksi. Kaikki tulee tapahtumaan kuin Nooan aikaan. Ihmiset olivat jumalattomia ja vaikka heitä varoitettiin, he eivät uskoneet. Näin tulee tapahtumaan ennen tuomionpäivääkin.

 Näen selvästi näitä merkkejä kun katselen ja kuuntelen tätä maailmaa. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut hurjia muutoksia ihmisissä ja heidän käyttäytymisessään. Asioita joita pidettiin ennen pahoina ja syntisinä ja ovat sanan mukaan niitä edelleenkin, on alettu pitää hyväksyttävinä.

- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.” 1.Sam.15:22

Tänään,18.2.2018.
kun heräsin, näin kuvan/näyn, suuresta, harmaasta hirsi rakennuksesta, joka oli metsän reunassa, rinteessä. 
Sain katsella sitä avaralta paikalta.
Se oli jotenkin hyvin kirkkomainen, mutta ristiä siinä en nähnyt. Olinhan jo jonkun aikaa rukoillut Jumalalta Rukousyhteys Hetkeemme, majapaikkaa/ ilmestysmajaa, jossa tuo toimintamme voisi laajentua, kun sitä oli meille profetoitu, kera herätyksen.
Pyysin Herralta, että Hän vahvistaisi näkyäni ja siinä rukoillessani, näin tuon rakennuksen, himmeänä kuvana uudelleen, mutta nyt sitä näytettii sinne tulevalta pihatieltä, joka tuli aivan sen sisään tulo ovelle ja näin samalla, siinä oven päällä olevalla katon harjalla pienen ristin.
Kiitin Jumalaani. Saan luottaa Häneen, että Hänellä on kyllä suunnitelmat meille, vaikka itse emme niitä aina näekkään.

PSALMIT 91
1. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."