Katselin
pitkästä aikaa TV 7:n ohjelmia. Peittämättömin kasvoin
ohjelmassa Johanna kertoi profetiasta. Sitten hän sanoi:
-
"Sinulla siellä on profetia jota olet pantannut. Sinun pitää pian
laittaa se eteenpäin, tavalla tai toisella, soittamalla,
tekstiviestillä tai sähköpostilla, sama se kunhan menee perille.
Vaikka se olisi vain yksi sana, joka sinusta tuntuu mitään
sanomattomalta, voi sen saaja kokea sen tärkeäksi."
Ajattelin
ettei minulla ainakaan pitänyt olla mitään profetiaa. Kahden
päivän päästä käydessäni nukkumaan muistin kuinka keväällä
sain ajatuksen joka kertoi Jumalan puhdistavan kirkkoa ja kuolleet
luut jotka sen sisällä ovat, kävelevät itse ulos. Silloin käytiin
keskusteluja homoista. Rukoilin Jeesukselle:
-
"Jos se oli profetia, niin anna merkiksi vaikka tuon vieressä
nukkuvan mieheni sanoa unissaan joku sana ääneen, Aamen."
Ja
samaan aikaan aamenen kanssa, mieheni sanoi unissaan, ääneen jonkun
sanan, en saanut selvää mikä se oli, mutta se oli sana. Seuraavana
aamuna laitoin viestini sähköpostilla koti seurakuntaani. Laitoin
myös viestiä Kajaanin seurakuntaan. Kiitin heitä hyvästä
Jumalanpalveluksesta jonka kuuntelin radiosta
mökillä ollessa.
Pastori kertoi ihmeestään joka oli tapahtunut
hänelle nuoruudessa. Hän oli nähnyt kaksi mies enkeliä. He tulivat
kertomaan tämän veljestä joka pian tarvitsi apua ja tämä
pystyisi auttamaan. Hän kertoi tämän, vaikka pelkäsi ottavansa
riskin. Näistä ei kirkossa puhuta ja hän myönsi ettei itsekkään
ollut puhunut Jumalan ihmeistä, joita hänellekin oli tapahtunut.
Hän sanoi että niitä tapahtuu monelle ja niistä pitäisi alkaa
puhua enemmän, niillähän me todistamme ja kirkastamme Herraa. Olin
täysin samaa mieltä, lisää tällaista kirkkoihin, Aamen!
Näin
myös ennen näitä sähköposteja unen, jossa synnytin vauvan.
Synnytys oli todella helppo. Yritin kysellä kätilöltä:
-
"Kumpi se on? Tyttö vai poika? Miksei se itke?"
Kätilö
ei vastannut minulle, vaan onnellisena kannatteli kädet ylhäälle
ojennettuna lastani, joka oli kyllä terveennäköinen ja värinen.
Punaruskeat, lainehtivat hiukset päässä, se oli kaunis lapsi.
Sitten uni loppui ja heräsin. Mietin oliko sillä jokin tarkoitus?
Ehkä se kuvastaa jotain uutta hyvää, joka pian on tapahtumassa.
Kätilöhän oli todella iloinen, pidellessään lasta ilmassa.
Aiheuttaako, synnyttääkö sähköpostini ehkä jotain hyvää?
Annetaan ajan kulua, katsotaan mitä tapahtuu. Kun olimme mökillä,
kuuntelimme myös arki-iltaisin, su-to, radio Kajauksesta ihanaa
ohjelmaa: Raamattu kannesta kanteen, jossa pastori Norvanto selittää
todella hyvin Raamatun kertomuksia. Minusta oli ihanaa että
miehenikin kuunteli tätä ohjelmaa:
-
"No kun ne on tuttuja kertomuksia lapsuudesta ja kouluajoilta…"
Niinpä,
niitähän ne ovat meille monelle ja toivottavasti niistä tulee myös
rakkaita. Löysimme tämän ohjelman myös nettiradiosta, nyt pystyn
kuulemaan sen myös kotona ja kun en aina meinaa muistaa, niin
mieheni muistuttaa:
-
"Hei, se sun ohjelma alkaa…"
Se
akressiivisuus on alkanut väistyä, jonka hänessä näin vielä
vähänaika sitten, jos tuli uskonasioista puhe. Ehkä rukoukseni
mieheni uskoon tulosta alkaa kantaa tulosta, se olisi todella ihanaa.
Sainkin noin viikon kuluttua kotiseutuni kirkkoherralta vastauksen
sähköpostiini. Näin hän vastasi:
"Hei***
Olit
jättänyt viestin kotisivujen kautta ja mainitsit ettet välttämättä
edes odota vastausta.
Muutama
sana kuitenkin:
Hesekielin
37 luvussa on väkevä kuvaus kuolleista luista, jotka heräävät
eloon. Tämä nousi heti mieleeni kun luin viestisi. Yksinkertaisesti
ajatellen, että siellä missä on Jumala, on aina toivoa - toivoa
elämästä jopa kuoleman keskellä.
Kaikkea
hyvää syksyysi,
Valoa
eteenpäin!
Terveisin
*** kirkkoherra"
Onhan
se näinkin, pitää nähdä myös se positiivinen asia siellä
kuoleman keskellä. Olisin ehkä halunnut vastata, mutta koin että
se on minusta, minä vain lähetin Herran viestin eteenpäin, olin
välikäsi…. Nyt kun olen alkanut pikkuhiljaa kertomaan ihmisille
uskostani ja ihmeistä joita kohdalleni on tullut, on ollut
mielenkiintoista huomata, että näillä ihmisillä on ollut huolia
joihin he ovat halunneet minulta rukousapua. Totta kai minä
rukoilen, mutta muistutan aina ettei se ole minusta vaan Herralta jos
vastauksia alkaa tulla…
*Iloitse
tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä.
Sen
kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki, mikä on totta ja oikeaa
ihmisen elämässä. Kehittymisen autuus, toiminnan ylevyys,
kauneuden loisto. Eilinen oli vain unta, ja huominen vain
kangastusta. Käytä hyvin tämä päiväsi, niin jokainen elinpäivä
on oleva onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo. Siksi
iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa.
KALIDASA
(
Intian klassisen kirjallisuuden suurin runoilija, 400-luku )
Kristus
tekee meistä Jumalan ystävän, Jeesuksen kautta saamme rauhan
Jumalan kanssa, Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen, eikä meidän
tarvitse sotia Jumalan kanssa. Jumala ei ajattele kuin me ihmiset,
koska Hänessä ei ole yhtään syntiä. Jeesus, Ylipappimme antaa
meille yhteyden Jumalan luo. Jos joku väittää että hänellä on
suora yhteys Jumalaan, eikä tarvitse Jeesusta, se on vale, sillä
ainoa tie siihen yhteyteen on Jeesus Kristus. Uskon ensiaskelilla,
olemme kuin lapsi, Jumalan edessä. Meidän ei tarvitse olla heti
täydellisiä. Olemme hyvässä opissa joka kestää loppu elämämme.
Me kasvamme kuin lapsi, Jumalan ohjauksessa. Jumala kuljettaa meitä
eteenpäin, käsi kädessä, jos meiltä itseltämme vain tahtoa
löytyy. Avaa siis sydämesi, anna rakkauden tulvia, sillä se on
oikea taajuus taivaaseen. Uskon maailma, on kiehtova maailma. Se ei
ole tylsä, niin kuin jumalattomat väittää. Mutta mistä he
voisivat tietää sitä, iloa, onnea ja autuutta, kun eivät ole sitä
kokeneet.
26.8.2011.
Veljeni soitti minulle ja onnitteli myöhästyneenä,
syntymäpäivästäni. Ja tietenkin keskustelumme ajautui
hengelliselle polulle. Hän kertoi että pastori Veijo Piipposen
sivustoilla ja ohjelmistosta oli kuullut ja lukenut, että heidän
eri tilaisuuksissa on yhteisrukouksia, meidän Presidenttimme
puolesta, että tämä saisi viisautta ja ymmärrystä, kun pian
lähtee kokoukseen jossa keskustellaan Palestiinalaisten
itsenäisyydestä. Että hän ymmärtäisi olla puhumatta Israelia
vastaan, joka oli jo aikojen alussa Jumalan itselleen valitsema Pyhä
maa ja sen kansa, Jumalan kansaa. Samaan aikaan kun tämä kokous
käynnistyy, maapalloa lähestyy komeetta, joka tulee maata todella
vaarallisen lähelle. Ei tiedetä kuinka tulee käymään, mutta se
tulee aiheuttamaan ainakin myrskyjä ja järistyksiä. USAN päättäjät
ovat salassa kansalta rakentaneet maanalaisia suojia, joihin menevät
vain he turvaan. Mutta kuka voi piiloutua Jumalalta? Norjassakin
päättäjät olivat tehneet jotain Israelia vastaan ja kuinkas
ollakaan että Oslossa räjähti pommi. Ja Norjan nuorisoleirillä
oli pidetty paljon Israel vastaisia
puheita ja kuinka ikävästi se saikaan loppunsa….
Toivottavasti
Presidenttimme olisi viisas, eikä aiheuttaisi Jumalan vihaa
päällemme. Tai Jumalahan luovuttaa meidät siinä vaiheessa
paholaiselle, joka sitten saa tehdä pahojaan. Komeetta on tulossa
ehkä meitä varoittaen… Ennenkin on tapahtunut, esim. USASSA, että
ovat puhuneet ja tehneet päätöksiä Israelia vastaan ja ovat
saaneet välittömästi vastaukset esim. luonnonvoimien kautta.
Ilmoitin myös hyvälle ystävällenikin tämän asian ja hänkin
lupasi ehdottomasti rukoilla asian puolesta. Aina vain voimallisemmin
merkit alkaa näyttää että todella elämme lopunaikoja. Paavikin
vieraili Espanjassa ja joutui perumaan saarnansa, kun myrsky yltyi
niin pahaksi. Eikö Jumala pitänyt saarnaajasta? Jossain ennusteissa
Paavi on yhdistetty antikristukseen. On sanottu että lopussa
antikristus on viisastunut, olisiko tämä pukeutunut Paavin
vaatteisiin? Hänhän eli nuoruudessaan natsisaksassa ja kannatti
tätä aatetta. Kulkiessamme maanteillä, usein tulee pylväissä
vastaan, erään kultin lappuja, joissa lukee:
Näille
yleensä nauretaan, mutta näin Jeesukseen uskovana, kysymys on tänä
päivänä todella aiheellinen. Niin kuin aikaisemminkin olen
sanonut; - Jumala ei ole lahko. Tunnustamme kuitenkin samaa asiaa, se
on tärkeintä. Me kärsimme tappioita elämässämme, kun annamme
vallan epäuskollemme. Näin käy niin arkisissa, kuin henkisissä
asioissa. Me ihmiset olemme heikkoja. Mutta Jumala antaa meidän olla
erehtyväisiäkin. Me emme aina muista kuka tätä maailmaa
hallitsee. Unohdamme, että voimme luottaa Jumalaan ja alamme pelätä
vihollista ja toisiamme, ihmispelko on vahvana tänä päivänä,
annamme vaikuttaa sen mitä toiset meistä ajattelevat. Emme uskalla
olla sitä mikä itsestä tuntuu hyvälle, en tarkoittanut tällä
kuitenkaan himollisia asioita.
-
Luota itseesi, sillä pelko lisää pahaa oloa.
Me
emme pääse perille epäuskon takia, mutta eihän ketään voi
pakottaa taivaaseen, joka on oikea kotimme. Ihminen luulee
tietävänsä
paremmin, mikä on hyvä hänelle ja hänen perheelleen. Me hylkäämme
itse Jumalan antamat lupaukset.
Pitää
oppia kantapään kautta, että kyllä Jumala pitää kuitenkin
huolen. Herra haluaa varjella meitä monilta vaaroilta. Kun olemme
antaneet itsemme Herralle, emme ole enää itsemme omia, vaan käskyt
tulee taivaasta. Pyhä Henki neuvoo meitä. Meille kasvaa Jeesuksen
luonne ja katsomme asioita uskon silmin. Asiat joita olemme lukeneet,
muuttuvat tunnepohjaisiksi. Pelastus on aina ollut Jumalan tarkoitus.
Se, jolla ei ole Herraa sydämessä, on elävältä kuollut, puhutaan
myös kuolleista luista. Jumala kääntyy Herraksemme, kun huudamme
häntä ja Jeesusta sydämestämme apuun. Herra on teidän kansanne,
kun olette itse hänen lähellään. Me edustamme Kristusta parhaiten
olemalla viisaita ja oikeudenmukaisia, puhtaita ja hyväntahtoisia,
ja harrastamalla lähimmäistemme parasta, vaikka epäuskoisia
olisivatkin, emme tuomitse heitä. Meidän tulee varjella itseämme
niin, ettei maailma meitä saastuta. Mutta Jumalan tarkoitus ei
kuitenkaan ole että vetäytyisimme itsekkäästi syrjään
maailmasta, niin ettemme mitenkään voisi vaikuttaa siihen. Meidän
pitää olla kaikkina aikoina valoja maailmassa. Jeesus sanoo:
-"
Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä
lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se
loistaa kaikille huoneessa oleville’’ eli maailmalle.
Ja
Hän lisää:
-"Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät
teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on
taivaissa.’’
Raamattu
sanoo:
-"
Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.’’
Ps.25:9
Herra
johdattaa nöyriä oikein, koska he suostuvat opetettaviksi. He
haluavat vilpittömästi oppia tuntemaan ja tekemään Jumalan tahdon
mukaisesti.
Vapahtaja sanoo:
-
"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko
tämä oppi Jumalasta.’’ Joh. 7:17.
Jumala
ei pakota kenenkään tahtoa; siksi Hän ei voi johdattaa niitä,
jotka ovat liian ylpeitä oppimaan ja toimivat omanmielensä mukaan.
Kaksimielistä ihmistä joka tekee omantahtonsa mukaan ja samalla
sanoo tekevänsä Jumalan tahdon mukaan, on kirjoitettu:
-
"Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.’’
Jaak.1:7
Emme
saa kadehtien tuomita toisia, me emme saa alkaa tuomareiksi. On vain
yksi tuomari, Herra. Me anastamme Luojan oikeuden, kun alamme
tuomitsemaan muita. Tämä on ollut minunkin läksyni, tänä vuonna
2011. Vaikea läksy onkin. On niin helppoa alkaa arvostelemaan
toisten tekemisiä ja yhtyä toisten tuomitseviin ajatuksiin, kun he
alkavat arvostelemaan ja tuomitsemaan. Pitäisi ymmärtää olla
silloin itse hiljaa, eikä lähteä siihen mukaan. En minä haluaisi
olla sellainen, mutta on vaikea muuttua. Tiedän että muutos
kuitenkin tapahtuu, sillä aina kun osallistun tällaiseen
käytökseen, välittömästi myös huomaan ettei näin olisi pitänyt
toimia. Sanonkin usein ääneen ettei näin saa puhua toisista. 2010,
minulla oli selvästi oppiläksynä pelko. Ei sekään helppoa ollut
mutta tunsin selviytyneeni siitä hyvin. Kummasti tuli aina pelkoon
liittyviä asioita eteeni. Nyt ne ovat muuttuneet tuomiota koskeviksi
asioiksi. Pyhä Henki tuo niitä eteeni. Pelon saa aikaan paholainen
ja niinhän se on tuomionkin kohdalla. Paholainen eli vihtis on
syyttäjä joka kuiskuttelee syytöksiä korviimme ja me tuomme ne
suustamme ääneen ulos. Jeesus sanoikin että ei se mitä laitamme
suuhumme ole niin pahaa, kuin se mitä päästämme sieltä ulos. Se
on kyllä aivan totta. Sanoillamme saatamme saada todella pahaa
aikaan. Ylpeys ja kunnianhimo ovat laajalle levinneitä, ja missä
niitä suositaan, siellä ne herättävät
kateutta ja vallanhimoa.
Näin sielu loittonee Jumalasta ja joutuu
tietämättään saatanan polulle. Me päästämme saatanan
vaikuttamaan mieleemme, tekemällä synnillisiä halujamme, synti ei
enää tunnu synniltä, siksi saarnaaja joka puhuu Jumalan sanaa ja
joutuu tuomitsemaan syntimme, saa usein vihat päällensä. Synti
tekee meitä haluttomiksi tekemään parannusta, siitä on liikaa
vaivaa ja liikaa uhrauksia. Pidämme Jumalan palvelijaa liian
ankarana.
-
Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan
anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin
hänelle ei anteeksi anneta.’’ Matt. 12:32.
Jeesus
sanoi näin kun juutalaiset väittivät hänen tekevän ihmetekonsa
Beelsebulin avulla. Jumala pitää ihmiseen yhteyden Pyhän Hengen
voimalla, ja ne, jatka tahallaan torjuvat tämän ja pitävät sitä
saatanallisena, ovat katkaisseet sielun ja taivaan välisen yhteyden.
Jumala pyrkii Pyhän Hengen nuhtelulla saamaan syntisen
vakuuttuneeksi ja jos Pyhän Hengen työ torjutaan, Jumala ei voi
enää tehdä mitään sielun hyväksi. Synnin tekijä on
irrottautunut Jumalasta, eikä synnissä itsessään ole mitään
parantavaa voimaa.
-
Anna hänen olla.’’(Hoos. 4:17) kuuluu jumalallinen käsky.
-
ei ole enää uhria meidän syntimme edestä, vaan on hirmuinen
tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat,’’
(Hebr. 10:26,27)
1.9.2011.
Apua, kuinka on paha olla, menen saunaan ja haluan itkeä, maailma
kuohuu, ihmiset ovat pahasti eksyneet. Luin juuri uutisista, pastori
Markku Koiviston irtisanomisesta. Se tapahtui seksuaalisten rajojen
ylittämisestä. Media kertoo asiasta vajavaisesti, sen osan mikä
myy, sormella osoittaen. Aletaan heti yleistämään, että tämä
tuntuu olevan aika tavallista uskovien piirissä, rukoilen:
-
"Herra, auta palvelijaasi Markku Koivistoa, auta häntä ihmisenä.
Jos tämä kaikki on totta, ota hänen syntinsä ristisi juurelle ja
auta parantumaan tästä synnistä. Hän oli hyvä saarnaaja,
rukoilen että kaikki muuttuu hyväksi. Ota Jeesus rukoukseni
vastaan ja vie se Ylipappina Jumalan tykö.
Aamen."
Olemme
helposti tuomareita, syytämme ja osoitamme sormella. Kuinka puhtaita
itse olemme?
-
se joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven!?
Toki
uskovatkin tekee syntiä, olemmehan vain ihmisiä, emme Jumalia. Jos
joku pitää itseään Jumalana, on hänellä muita ongelmia, jotka
tulee siltä vihtikseltä. Me korotamme itsemme Jumalan yläpuolelle,
kun alamme tuomitsemaan. Leikimme tuomaria. Pöyhkeillen päästämme
suustamme tuomionsanoja. Saamme olla hetken sankareita. Niistä
sanoista joudumme kuitenkin aikanaan itse tuomiolle. Varokaa mitä
suustanne päästätte. Haluan itkeä, maailma on niin paha.
-
Herra armahda….
Meidän
pitää välillä pysähtyä, tutkimaan itseämme, ajatuksiamme, omaa
tilaamme ja sydäntämme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä
ottaa armo vastaan Jumalan lahjana. On hyvä välillä levähtää,
antaa hiljaisuuden, Raamatun sanan ja rukouksen hoitaa itseämme.
Saamme voimaa seuraavaan päivään, kun näin lataamme tyhjät
akkumme. Jaksamme myös paremmin rohkaista ja auttaa hädässä
olevaa lähimmäistämme. Tämä on tärkeää, sillä väsyneinä
ajaudumme vain syyttelemään toisiamme, vaikka pitäisi tukea.
Ihmiset on tänä päivänä todella julmia. He hyökkäävät kuin
sudet, apua tarvitsevan kimppuun. Ei löydy enää myötätuntoa:
-
onko sitä koskaan ollutkaan?
Ajattelemme
vain itseämme. Käännämme asiat toisiamme vastaan, olemme kuin
sodassa keskenämme. Se on paras, joka osaa parhaiten satuttaa. On
hienoa päästellä herjaavia ja tuomitsevia sanoja. Koemme olevamme
viisaita:
-
mutta onko se viisautta?
Näin
asioita hoitaen, ne vain synkkenee, eikä kukaan ole autettu. Niin,
kyllähän minä sen ymmärrän, että tämä on sen mokoman
vihtiksen tarkoitus. Sille on tullut kiire ja sen näkee myös
maailman kuohunnassa. Kunpa ihmiset avaisivat silmänsä ja näkisivät
myös tämän totuuden. Aika on käymässä vähiin ja
on
tulossa voi huutojen aika. Nyt joku ajattelee, että siinä se nyt
itse syyttää ja tuomitsee. Ei, en minä sinua syytä. Minä en
hyväksy vain näitä itsekkäitä tekojamme ja ajatuksiamme. Ne ovat
syntiä. Minä rukoilen itkien ihmisen puolesta, että he saisivat
ymmärrystä ja näkisivät totuuden. Olen huolissani ihmisestä.
Kaikki paha mitä meissä on, on paholaiselta saatua perisyntiä.
Rakastan sinua ihminen, olen siskosi, saman Jumalan luomia, saman
Jumalan lapsia, eli olemme sisaruksia. Jeesus oli Jumalan ensimmäinen
lapsi ja me jälkeenpäin tulleita, eli Jeesus on veljemme. Eikö ole
ihanaa!!! Miksi siis vihaisimme toisiamme? Olen kokenut elämäni
aikana paljon ikäviä asioita. Perheessä olevaa alkoholismia,
väkivaltaa, koulukiusaamista, pelkoa monista eri asioista.
Tätini
kysyi minulta miten olen selvinnyt noin tasapainoiseksi, kaikesta
huolimatta? Mieheni vastaisi tähän varmasti, että, syömällä!
Mietin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että minulla on ollut
pienestä pitäen Jeesus, johon olen saanut turvata. Silloin kun on
ollut pelon ja hädän hetki, eikä muita turvallisia käsivarsia ole
ollut. Jeesukselle olen vienyt rukouksessa huoleni ja itkuni. Hän on
ollut minulle ne turvalliset käsivarret, jotka kantaa ja antaa
suojaa. Jeesus on minun tasapainoni lähde. Hän voi olla sitä
sinullekin, jos vain tahdot. Ihmisen teot määrittävät hänet.
-
Mieti, mitä sinun tekosi ilmentävät sinussa?
-
Vaikuttaako tekosi positiivisesti vai negatiivisesti elämässäsi,
ympäristössäsi?
-
Keskittyykö tekosi asioihin joista itse hyödyt esim. rahallisesti,
vai asioihin joilla voit auttaa lähimmäistäsi pyyteettömästi?
Voimme itse olla itsellemme pahimpia vihollisia. Pelkäämme
ajatuksiamme, estämme toteuttamasta itseämme. Silloin se on hyvä
jos estämme toteuttamasta negatiivisia tekoja, mutta kun estämme
myös hyvät aikeemme, olemme itsemme vihollisia. Siksi on tärkeä
oppia tuntemaan itseään. Muista että se vihtis käyttää tätä
myös hyväkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti