Runoja

Tänne olen tuonut omien (sinetti) tekeleitteni lisäksi, myös muiden hengellisiä runoja.

SATAKIELI

Illan hämärtyessä rauhoittuu mieli.
Jään kuuntelemaan, missä laulaa satakieli.
Sen laulu suoraan sydämeeni soi.
Luoja korviemme iloksi sen loi
Kunka kauniisti se osaakaan laulaa.
Se iloisena livertää ja venyttää kaulaa.
Ne äänet niin monimuotoiset nuo, onnen tunnetta sydämeen tuo.
Kiitos sulle satakieli pieni, kun mulle näytät laulaen tieni.
Onni joskus niin pienestä tulla voi.
On laulus jälkeen valoisampi aamun koi. Sä iloisella äänelläsi onnea annat ja laulujes myötä ikävät asiat pois kannat.
Sua kuunnellessa sydän puhdistuu ja väsynyt mieli rentoutuu.


21.7.1991. sinetti

VÄSYMYSKÖ?

Mikä minä olen?
Ajatukseni? Onko niitä?
Kaikki on tyhjää!
Herään omaan sisäiseen meluuni.
En saa siitä mitään selvää.
Kaaos!
Minä olen vain - en kukaan, ja kuitenkin?
Haluan pois - en minnekään.
kaikki on loputonta, epäselvää.
Tiedän että minä olen kuitenkin, tässä ja nyt, - huomiseen!

19.2.1991.   sinetti

__________________________________________________________________________________

 VIATON VALKEUS

Lumihiutale leijaa pinnalle hangen.
Kaverikseen saa hiutaleen, toisen, kolmannen…
Muodostaen yhdessä kauniin hohtavan pinnan.
Sen pinta on niin puhdas. Kuin viattomuus.Sen kauneuteen lumoutuu.
Voi kun ihmisyyskin olisi yhtä puhdas ja valkoinen, viaton.
Kanssa ystävän, loisi hohtavan kauniin maailman.

 8.3.1998.  sinetti

__________________________________________________________________________________

SIIVETÖN ENKELI

Kuin enkeli siivetön, hän Ystävän edessä on.
Ei hyvyys, ei lahja tuo, Ystävältä palkkaa suo.
Tuo Ystäväkö tosi on? Enkelille armoton.
Ei seura aina kelpaa, tää ystävyyskö halpaa?
Vaan joskus Ystävä herää, Ja enkelin siivet maasta kerää.
Ja enkeli tuo iloinen, siipiään kantaa.
Hyvyyttä Ystävälleen antaa.
Taas kaikki onko hyvin nyt?
Ystävä, joko on herännyt?
Arvon antaa enkelille, Ilon - ystävyyteen uskoville.

19.2.1991.  sinetti
__________________________________________________________________________________

TAITEELLISUUS

Taiteellisen taustani tuon myös tässä hiukan esiin. Runoja joita aika ajoin täytyy raaputtaa pöytälaatikkoon.

Ehtoollinen on ollut minulle aina tärkeä asia. Aina kun siihen on mahdollisuus menen ehtoolliselle. Haluan tehdä sen Jeesuksen muistoksi, niin kuin hän meille sen opetti, se on tärkeä arvo. Samalla minulle aina valtaa hyvä, puhdistunut olo, joka täytyy saada kokea, kerta kerran jälkeen. Tunnen itseni taas paremmaksi ihmiseksi.

Eräs ystäväni kävi rippikoulun aikuisiässä, ei siksi ettei ennemmin olisi ollut uskossa, vaan hän vaihtoi Helluntai seurakunnan kirkkoon. Oli harvinaista päästä katsomaan aikuisten rippi kastetta, siinä oli jotain erilaista, he tekivät sen tiedostaen, omasta halusta. Kirjoitin tästä pari runoakin.

Nainen, viinimalja huulillaan. odotus, mitä tapahtuu?
Leivän murtaa, rukoilee.
RAKKAUS sydäntä hyväilee.


EHTOOLLINEN

Juoma ehtoollisen, on muisto verenpunaisen.
Lämmön se sydämeen tuo.
Lupauksen meille suo.

Leipä ehtoollisen, On muisto ruumiin henkisen.
Voima se ihmisen on.
Rakkaus avoin, loputon.

Muisto ehtoollisen, leivän, viinin, todellisen.
Ihmisen pyhällä hengellä täyttää.
Synnittömän tien meille näyttää.

29.3.1998.   sinetti

__________________________________________________________________________________

 Tämän kirjoitin Isänpäivä Runoksi, omalle isälleni ja Taivaan Isälle:

ISÄ

Sä turvan meille annat,
hiljaa huolta mielessäsi kannat.
Uskoa annat meille huomiseen.
Isä - maallinen.
Isä - taivainen.
Rukoilemme,
- sinulle turvaa, uskoa ja voimaa
- Isä maallinen.
Kiitämme
- rukouksessa sinua, turvasta, uskosta ja voimasta,
- Isä taivainen.
Molemmat samalla asialla on,
siks olomme ei ole turvaton.
Isä, "meidän perheen"kultainen.
Isä "maailmanlasten" kaikki voimainen.
Yhdessä siis päätimme, "meidän perhe ja maailman lapset"
värssyyn tähän tarvitaan vielä pieni lisä,
se kuuluu että:

- KIITOS ISÄ!!!

6.11.1991.   sinetti

__________________________________________________________________________________

Tämän runon kirjoitin mieheni siskon muistolle:

PUMPULIPILVET

Nuo hitaasti lipuvat pumpulipilvet, liikkuvat niin hiljaa, ääneti.
Niin kuin omat ajatukseni, kun muistelen sinua, ystäväni.
Sanaton, hiljainen kaipuu valtaa mieleni.
Se ystävyys, kaunis kuin pumpulipilvi, se suuren muodon sai.
Olimme ilojemme kuulijoita, surujemme lohduttajia.
Ystävyyttä, molemmin puolista, sellaista ystävää nyt kaipaan ain.
Olit niin hauras kuin pumpulipilvi, haihtui elosi sineen taivaan,
ja mulle kauniit muistot jäi…


 15.5.2001.   sinetti

_________________________________________________________________________________

Isän Ojennus

Tumman puhuvat pilvet taivaalla kohtaavat toisensa, törmäten.
Taivas repeää salamoiden.
Sade ryöppyää suorana kuivaan maahan.
Voimallinen jyrinä lävistää tietoisuuteni ja sydämeni.
Lausun:
Isä meidän,
joka olet taivaassa,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
Aamen.
Nöyränä katson taivaalle, jyrinä hiljenee, muuttuen lempeämmäksi, hyväksyväksi hyrinäksi.
Sade lakkaa ja aurinko pilkistää pilvien välistä.
Olet taas kerran antanut anteeksi:
- “Sinä ojennat minua, Isä Taivaan, suuri on rakkautesi ja armosi.”

3.8.2012.  sinetti

__________________________________________________________________________________

Ymmärrä Sydämein

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
etten muita tuomitse ja ole kuin muuri.
En halveksi suullani tahi teoilla.
Siunaan, siunaan aina vaan.
Ettei kiroukseksi sanani muutukaan.

Ymmärrä pikku sydämein,
selitä minulle salaisuus suuri,
että muistan pyhä päivääkin kunnioittaa,
muttei se avun antamisen esteeksi tulla saa.
Siunaan, siunaan aina vaan,
niin siunausta myös itse saan.

6.8.2012.   sinetti

__________________________________________________________________________________

Olemme kaikki Luojan luomia,
muttei yhtään samanlaisia.
Kukat ja puut ja kivet, erilaisia.

Olemme kaikki Luojan luomia,
päivät meille Luojan suomia,
yöt levoksi meille Luojan tuomia.

6.8.2012.   sinetti

___________________________________________________________________________________

Kuuletko odotukseni


Kuuletko odotukseni rakas Jeesus,
kuuletko kun odottava sydämeni joka hetki sinulle lyö?
Jokaisen lyönnin välillä, sydämeni kuuntelee joko sinut saapuvaksi kuulee.
Käteni kohti Sinua ojennan, jotta tarttuisit niihin, rakas Jeesus.
Huuleni  kyynelin hiljaa Sinulle odottaen kuiskaa:
- " Olen vain Sinun, rakkahin Jeesus!"

 23.4.2019.   sinetti

Väsyneet maan

Ihminen, väsynyt makaa vuoteellan.
Nukuuko hän, vaiko sairautta potee?
- " Tiedä en."
Mitä on tapahtunut tuon poloisen elämässä?
Jotain ikävääkö lie, joka ihmisiä kohtaa?
- " Tiedä en, tulevako kertoo sen?
Väsyneinä kuljemme elämän tietä,
kuin eksyneet lampaat jotka turvaa ja rauhaa etsii.
Mistä voimme löytää sen?
Väsyneen rukous luokse Jumalan kyllä kantaa
ja Jumala väsyneille armoa antaa.
- " Nyt tiedän sen ja tulevaisuus tuo luoksemme sen,
Taivaallisen Rakkauden."
Kun käymme eteen Jeesuksen, Hänelle itsemme antaen,
saamme luottaa että Hän väsyneet luokseen johtaa
 ja näin turvan ja rauhan Hänessä kohtaa.


23.4.2019.   Sinetti

 Pyhän Hengen tuuli


Tuo Pyhä Henki,
 tuo viesti tuulen lailla.
Tuo yllemme se kuin tuuli,
kuin enkelin siipien tuulahdus luoksemme.
Jumalan ilmoitus kuin tuulen lailla,
tule tuuli yllemme,
miltei sydänmeen koskien,
niin lähelle meitä,
sen syvästi tuntien.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo ja saamme kuulla sen.
Henki Jumalan, tule tuulen lailla,
niin että jokainen saa kuulla ja tuntea sen.
Se on näkymätön ja täynnä voimaa,
saamme nähdä sen.
Tule kuin humaus taivaasta,
tuulen lailla tule luoksemme.
Jumala, se luoksemme ohjaa,

- " Pidäthän sydämesi sille auki?"

23.4.2019.  sinetti

Jumala on

Jumalan hyvään huomaan,
Hän johdattaa meitä turvaan.
Hän on meidän turvamme ja linnamme.
Hänen siipeinsä alla on suojamme.

Jumala on ikiaikasesti elävä.
Hän on asiamme kuuleva ja niihin vastaava.
Hän on voimallinen kaikessa.
Hänen on kunnia ja kiitos korkeuksissa!

26.4.2019.  sinetti

Oli muuan Jooseppi kirvesmies

oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.

Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta -
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.

Yrjö Jylhä

Kaarisilta

Ja Jumala sanoi:
Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta lapseni tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan
Tee silta Jumalan kunniaksi kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanoin:
-He tulevat raskain saappain ja multa-anturoin.
Miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi:
-Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan.
Pane kappale silta-arkkuun niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä joita rakastat.
He antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
-Tee silta Jumalan kunniaksi kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisillan teet.
Ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

( Aale Tynni)

Vierähtävät vuodet
aika taakse jää.
Joskus työ ja huolet
mieltä synkistää.
Virkistävät meitä
silloin muistomme.
Jeesus yhä vielä
ohjaa purttamme.

Väinö Soveri

Myrskyn jälkeen olemme tyvenessä. Ah helpotusta Vedämme henkeä , selvisimmekö.. siltä näyttää. Kelautuu mennyt mielessämme Miksi myrsky oli niin kova, aallokko vastaan.
Oli niin onnellista ja suurta lähteä tälle matkalle. Pelottanut ei mikään, yhdessä purjehdimme suurin ihanin unelmin, aukesi elämän horisontti. Helppoa vaivatonta se oli, nautimme matkanteosta.
Mistä tuli tummat pilvet taivaamme ylle, mistä tuli painavia kiviä, likavettä alukseemme. Poljimmeko jaloillamme, sanoillamme savea jota olemme. Kiitänkö sinua myrskytuuli, sinua salama. sinua aalto. joka rannalle viskasit hylyt, kiitänkö sinua ranta. Piestyinä Jumalan taivaan alla, rannalla rikki revittyinä, palasina.
Kokoa meidät Jumala käteesi. Muovaile meistä jälleen uutta. Luo ja synnytä. Sillä me olemme itseämme viihdyttäneet, itseämme kumartaneet. Vaan Sinä tulit myrskyn lailla pelastamaan, sen mitä jäljelle jäi. Kumarruit hiekkaan, siihen oli nimesi kirjoitettu, saven palaseen rannalla.
Herra Sinun käteesi jäämme, painuneen päämme itkien nostamme puoleesi. Henkeä vedämme tahdomme elää, tiedämme, uusi aalto tulee taas, myrskyjä monia.
Jumala suo nyt kädessäs voima minullekin, meille elää uudelleen, matkaan lähteä. Taivaalla ei ole monta tähteä, käsissämme hiekkaa - kivetkö mureni, likavesikö huuhtoutui, mekö menimme pois, minne tulitko Sinä, sijaamme tulitko, luoksemme Luoja tuhoutuneen, mitä vielä jäljellä, savea hiekkaa.
Puhalla meihin Jumalan Henki että tulisimme eläviksi. Sillä elää me tahdomme, emme kuolla. Sinun kasvosi Isä nyt näemme. Sinä nostat, Sinä kannat kaikkien aaltojen, kaikkien myrskyjen yli. Sinä joka kävelet vetten päällä, Puhdas Vesi, Kulmakivi, Jumalan Myrskytuulen tyven - Rauhansatama - Matka jatkuu uuden aamun myötä.

Erään rakkaan, uskovan siskon syvällisiä ajatuksia, joita halusi meille jakaa.
Kiitos Jeesus tästä siskosta. Ehkä pian saamme nähdä hänet täällä. Herra yhdistää perheensä.
Amen.




Kivien alla, varrella tieni,
kasvoi kukka-sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni,
mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista,
läheltä katson, ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni:
ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni,
kätkössä heinän ja sammalten.
Puuttuu terveys, läheisten suku,
matkavaateena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään
katselen kauneutta kukkasen.
Nöyränä siinä, tietämättään,
johtaa henkeni taivaalliseen.
Kärsimysteni maassako vasta
opin uutta ja arvokasta.?

Hilja Aaltonen.

Minä kumarrun puolees, Herra,

anna syntini anteeksi.
Kodin haluan luonasi kerran,
pese verelläs sydämeni

Minun nimeni Elämänkirjaan
punakynällä kirjoita.
Veri Golgatan kummulta virtaa
vielä tänäkin päivänä.

Pyhän Henkesi kastaa anna
taivastulella helluntain.
Joka päivä taluta, kanna,
että tahtoas tottelen ain.

Kun hetkeni viimeinen koittaa,
saata taivaan ilohon.
Eläessäni anna voittaa
Sulle lyhteitä kokohon.

Sointu Thakur

Silloin kun en itse jaksa

Silloin kun en itse
jaksa rukoilla,
kun on sydämeni
tyhjä sanoista,
tule sinä Jeesus,
hiljaa rukoile,
kanna kuivuudesta
ilon lähteelle.

Silloin kun en itse
jaksa uskoa,
kun on sydämeni
liekki hiipuva,
tule sinä Jeesus,
usko minussa,
pimeyteni valtaa
taivaan valolla.

Silloin kun en itse
jaksa rakastaa,
kun on sydämeni
kuiva erämaa,
tule sinä Jeesus,
hiljaa rakasta,
anna minun löytää
rauha sinussa.

Silloin kun en itse
jaksa ollenkaan,
kun on kaikki voima
poissa kokonaan,
tule sinä Jeesus,
tällaisena jään,
pienen lapsen lailla
syliin lepämään.

~Anna-Mari Kaskinen ("Minä en sinua unohda", 2001)


 


RUNO

On tumma syksypäivä, taivaalla pilviä itätuuli ajelee ja akkunalla avaranpirtin pieni tyttö niitä katselee.
Hän ajattelee : siellä korkealla on ihme valtakunta taivahan, on siellä kultalinnat Jumalalla ja kylät punaisia purppuran.
On siellä aina kesä, aina helää ihanat tuulet, aina kukkii maa ja kaikkien on siellä hyvä olla. Ei koskaan sotaa kauheaa.
Hän muistaa isää, siellä isäkulta kai jossain yksin kulkee kuokkineen. Yön kylmän punertaessa kylmää tulta, hän läksi taipale…elta taivaaseen. Näin ajattelee pieni tyttö, siinä pilvien vaellusta katsellen ja katso : pilviin syntyy aukko korkealla sen takaa tulvii hohto kultainen ja kauas minnekkä ei katse yllä sen takaa pilvimaita polku vie ja tyttö riemastuu, hän tietää kyllä se taivaanportti on ja taivaan tie.
Hän aprikoitsee ken mahtuu siitä sisään kulkemaan, hän mahtuu, talon mirri, vahti vaivoin, mutta äiti! ah äiti ei mahdukkaan ja sydän hädästä käy kipeäksi, lapsi kuiskaa rukouksen itkevän : Jumala, muuta äiti pienemmäksi, ei taivaanportista voi käydä hän.

Sen kuulee äiti ihmetellen kysyy syytä pyyntöön tään. Ja lapsi kertoo äidin rintaa vasten painaen kyyneleisen poskipään.
Niin rakkain sanoo äiti, pieni varmaan on äidin käydä taivaanportti tää, mutta Luoja ehkä rukouksen on kuullu ja äidin pienentää. Hän suokoon mulle uskon mi on sulla, et ymmärtäisin sinunlaillas sen, ei taivaanportti pienemmäksi voi tulla, pienemmäksi tultava on ihmisen.



 


Kynttilät

Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää,
me loistamme kun toinen
meidät sytyttää.

Anna-Mari Kaskinen