5.9.2013. aamunäky; näin keski-ikäisen, vaaleahkon ja lyhyehköt hiukset
omaavan naisen, hiukset oli hieman laineella ja naisella oli silmälasit,
ja takki jossa oli vihreä-musta ruutu kuvio. Naisella oli kova kiire,
hän juoksi jonkun taajaman tien vierttä ja reunassa oli jotakin pensan
aitaa...
Kysyin Herralta, oliko tuo näky ja pyysin vahvistusta ja selitystä näkyyn.
Oliko naisella kiire vääränlaisten asioiden vuoksi, siis näiden
maallisten? Jos niin, Herra haluaa tämän hiljentävän vauhtiaan, jos
taivaallisten asioiden vuoksi, on hyvä että hän on työteliäs kentällä.
Sain vahvistuksen,
Psalmin 121:
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
2. Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
7.9. Oli tiedossani eräs hengellinen tilaisuus. Yritin kysellä kavereita
jotka lähtisivät mukaan, sillä olihan kaverin kanssa mukavampi lähteä
kuin yksin, mutta en saanut lähtemään ketään.
Olin luovuttamassa, eikä minulla olisi ollut ajokorttiakaan että olisin
sinne päässyt, eikä miestäni juuri tällaiset kiinnosta. Mutta tänään,
hän yllätti minut ja sanoi että jos haluan, hän voi kyllä viedä minut.
Jumala oli tehnyt hänestä tähän paikkaan työkalunsa, sillä näin hän voi
käyttää meitä tietämättämme. Tilaisuus alkoi klo. 13. ja aiheena oli
kutsumus ja sielunhoito.
Pastori, Petri Välimäki puhui hyvää puhettaan ja antoi meille tehtäväksi
miettiä mitä on kutsumus, ensin mietimme sitä yksin pari minuuttia
paikoillamme. Sitten meidän piti valita pari jostain viereltämme. Aivan
viimeisessä rivissä, takanani, oli yksinäinen nainen. Käännyin häntä
kohti ja hän sanoi:
- ”Aloita sinä, mitä sait mieleesi?”
Aloin kertoa omasta kutsumuksestani, kuinka Herra puhuu ja meidän pitää
avoimin mielin kuunnella ja tarkkailla. Herra johdattaa meitä ja meidän
tulee kuuliaisina olla hänen tiellään. Hän puhui omaansa minulle,
kertoen samalla sairaudestaan ja tämänhetkisestä masennuksestaan. Hänen
oli paha olla.
Sanoin ettemme saisi itsessämme lähteä touhuamaan vaan Jumalan tahdossa,
silloin kun uskomme häneen. Nainen myönsi ja sanoi että kun paha olo
yllättää, hän lähtee usein vaikka ostoksille, josko sieltä löytyisi
jotain kivaa joka virkistäisi, mutta aina tulee huonompi olo. Kerrankin
hän oli joidenkin muslimi nuorten vieressä ja näillä oli ollut jotain
omia jumalakuvia mukanaan ja naisen paha olo vain yltyi.
Sanoin että hän etsii väärästä paikasta, maallisia asioita. Sitten tuli
tauko ja menimme kahville. Jatkoimme keskustelua kahvin äärellä. Nainen
kertoi että oli kahden vaiheilla, lähteekö tilaisuuteen ja minä kerroin
samaa. Hän sanoi että oli pyytänyt Herralta merkkiä, että oli tehnyt
valinnassaan oikein.
Hänen päätään oli särkenyt ja oli nukkunut huonosti yöllä. Olisiko ollut
tärkeämpää jäädä lepäämään ja apteekissakin olisi pitänyt käydä
hakemassa tärkeitä lääkkeitä, mutta molempiin ei ollut aikaa. Hän sai
mieleensä ison ristin, kaularistin, joka oli erikoisempi, ei mikään
pieni ja tavallinen ja hän sanoi olevansa tarkka kertoessaan näkemäänsä,
eikä hänellä ollut tarvetta siitä valhdella.
Kun aloimme parityön ja käännyin häntä kohti, oli hän huomannut
kaularistini, joka ei ollut niitä tavallisia pieniä, vaan erikoisempi ja
isompi ja siinä oli Jeesus ristillä. Juuri niinkuin hän oli
mielessäänkin nähnyt ja hän ymmärsi heti tämän ristin merkiksi
Jumalalta. Kylmät väreet nousivat iholleni ja olimme innoissamme.
Kerroin että kun hän kertoi kiireestään, oli mieleeni noussut pari
päivää sitten (5.9.) saamani näky naisesta, jolla oli kiire ja tämä
juoksi taajamassa, pensasaidan vierustaa. Nainen sanoi että oli joutunut
juoksemaan linja-autoon että kerkisi tilaisuuteen. Nainen oli
keski-ikäinen, hoikka, silmälasit, vaaleanruskeat hiukset ponihännällä.
Kerroin nämä hänelle, että näkyni nainen oli myös tämän näköinen,
hiukset lyhkäiset. Nainen käänsi päätään ja sanoi:
- ”Katso,olen juuri leikannut hiuksiani lyhyemmiksi...!
Ja todella, hänen hiuksensa oli lyhyellä ponihännällä. Sanoin että hänen
täytyi olla näyn nainen ja ymmärsin että nainen etsii itsessään vääriä
asioita, maailmasta, löytääkseen iloa elämäänsä ja että tällä oli liian
kiire, väärien asioiden perään. Kerroin, että Jumala halusi hänen
pysähtyvän hänen kasvojensa alle. Etsien Jumalaa, aloittaen vaikka
Raamatun luvulla ja annoin hänelle Psalmin 139, joka oli itsellenikin
tärkeä ja olin usein tämän Psalmin ääressä itkenyt, Jumalan kasvojen
edessä. Nainen sanoi, kuinka oli kokenut sanani tärkeiksi, kun olin
kertonut omasta kutsumus kokemuksestani. Sana oli tarkoitettu juuri
hänelle:
- ”... puhuit niin hyvin... ”
Sanoin hänelle ettei tämä ollut sattumaa kun olimme täällä. Pastorikin
alussa sanoi ettei ollut sattumaa että me kaikki olimme tuossa
tilaisuudessa, vaan Herran johdatusta ja meidän kahden kohdalla tuo
todella täyttyi.
Nainen oli saanut virvoitusta ja apua, toivon niin. Pastorin kaikki
sanatkin Raamatun kohtineen tuntui sopivan tuon naisen tilanteeseen.
Lopuksi, ennen lähtöä, siunasin tuota naista ja hän minua. Toivon
kaikkea hyvää tämän naisen elämään. Olin saanut olla Jumalan vahva
työkalu, niin oli tarkoitus.
- ”Kiitos Herra Sinulle!”
Jeesus sanoi; - joka tarttuu auraan ja kääntyy takaisin, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Aivan, jos olisin jäännyt kotiin, olisi tärkeä työ jäännyt kohdaltani
tekemättä, sillä vahvistaahan se itseänikin ja antaa siunausta. Päätin
kuitenkin onneksi lähteä, että osaanhan minä, aikuinen ihminen, mennä
yksinkin ja tälläkertaa , hyvä niin. Niin naiselle kuin minulle oli
tullut ajatuksia, miksi ei kannata lähteä, mutta nyt ymmärsimme ne
eksytykseksi.
Paholainen ei olisi halunnut meidän lähtevän ja antoi noita negatiivisia
ajatuksia päähämme. Mutta onneksi kuuntelimme sydäntämme ja Jumalan
tahto tapahtui. Kun annamme valomme loistaa, se johtaa parannukseen ja
siihen että maailma muuttuu. Ymmärsin kun pastori kehoitti meitä
itseksemme miettimään, mikä olisi meidän kutsumuksemme jos mikään ei
meitä pakottaisi, vaan saisimme toteuttaa sen mikä on mielestämme
tärkeintä.
Huomasin, että tavallani jo toteutan sitä. Levittää ja pysäyttää ihmisiä
näkemään Jumalan rakkaus, tavalla tai toisella, niinkuin Jumala
eritilanteissa tahtoo tapahtuvan. Olen hänen käsivartensa, voin halata,
kuunnella ja lohduttaa, hänen rakkaudessaan. Tästä pastorikin puhui
vastaukseksi. Tein siis jo sitä mihin olin kutsuttu ja haluan että se
täyttyy aina vain voimakkaammin, mutta Herran tahdossa ja häntä
kirkastaen. Tähän aiheeseen sopii myös,
Luuk. 10:38-42
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi:
Herra, etkö välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut
yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”
Tähän vastaa myös,
Matt. 6:33.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Ja vielä,
Fil. 3:14.
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut
taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Eipä näitä tarvitse varmaan selitellä, niin selvää Raamatun sanaa.
💜💜💜💜
Siunausta päiväänne, olette rakkaat, se tietäkää ...