Shalom, teille rakkaat ja ihanat Ystäväni!
Viime perjantai aamuna rukouksessa ollessani, pyysin Herralta, että YLLÄTÄ minut tänään vahvasti ja TOTISESTI Hän kuuli sen. Nousin ylös aamupalalle ja ei mennyt kuin hetkinen, kun puhelimeeni tuli viesti.
Siinä kysyttiin noita " Se on täytetty" ristejä, joita olen tehnyt ihmisille silloin tällöin jakoon. Marttyyrien äänestä kyseltiin, olisiko minulla niitä heille? Eikä minulla ollut kuin 5 kappaletta, joka on myös muuten armon luku.
Heillä oli kuitenkin tarve 100:aan ja ne piti saada tehtyä kahdessa viikossa. Palkkaa en saisi, vaan se olisi täydellisesti työtä Jumalalle, niin kuin näitä olen tähänkin asti tehnyt, näkyni mukaan.
Suostuin yrittämään, sillä enhän voinut kieltäytyä siitä, minkä Herra oli minulle näyn kautta noista risteistä antanut.
Nyt vain piti kirjoittaa englanniksi: " It is finished". Olin kovin hämmentynyt, mutta iloisesti. Pyysin Herralta, että Hän auttaisi minua yliluonnollisesti.
Iltapäivällä menimme ystäväni kanssa erääseen Toivon keskus seurakunnan tilaisuuteen, jossa Herra yllätti minua edelleen vahvasti, sillä sain siellä muutamalle tehdä todistus työtäni.
Kerron myös seurakunnan työntekijöille näistä risteistäni ja saamastani työtehtävästä ja he olivat siitä vallan ihmeissään ja lupasivat alkaa auttaa minua materiaali hankinnassa, tosin ne eivät tähän tilaukseen ennättäneet.
Lauantai aamuna Herran läsnäolossa näin sitten kuvan isosta ilmoitustaulusta, jossa hyvinkin oli se 100 korttia ja muuta oheismateriaalia, jota joku ihminen kävi siinä kuvassa niihin lisäämässä. Olin juuri ennen tuota kuvaa rukoillut Herraa auttamaan tässä risti työssä ja näin Hän minulle tuota näytti, että se tapahtuu Hänen tahtonsa mukaisesti.
Illalla sitten tarttasin tuon työn, ja aamulla jatkoin. Näytti, että kankaat ei tule riittämään ja huutelin Watsapp ryhmiin että onko kellään auttaa? Mutta valitettavasti se taho löi tyhjää ja eräs moittikin minua tästä työstä. Koin sen saatanan yritykseksi nujertaa minut, että jättäisin työn kesken. Mutta tunnistin sen, enkä antanut sille sijaa, vaan hymyssä suin jatkoin ja tiesin, että tavalla tai toisella tuo työ onnistuu. Ja niinhän se tekikin, sillä teimmehän Herran kanssa tässä tiimi työtä.
Penkasin kaikki komeroni ja sain kuin sainkin riittävästi puuvilla kangasta, jota niihin tarvitsin. Vanhat, puhtaat pöytäliinat ja lakanat muuttivat muotoaan.
Tein työtä aamusta iltaan, muistamatta välillä, että pitäisi syödäkkin. Tiistai aamuna näin sitten kuvan rukous hetkelläni, jossa oli leveät kiviportaan, suoraan johonkin ylös. Tiesin niiden olevan rappuset Taivaaseen ja illalla sainkin tehtyä työni ja lopuksi sanoin:
- " Se on täytetty".
Kiitin Herraa. Luulin siinä risti kasassa olevan 100 ristiä, mutta niitä olikin 101 ja jostain syystä, en tiedä miksi, koin että minun tuli tehdä 3 lisää, joten lopuksi niitä oli 104 ristiä.
Nyt täytyy alkaa taas keräämään materiaalia, ja valmistamaan sitä mukaa noita ristejä, sillä kuka tietää, koska niitä taas tarvitsen ... jakoon.
Nuo ristit puhuivat omaa kieltään niitä tehdessäni. Jokainen oli erilainen, niin kuin me ihmisetkin, koska kankaat oli kierrätys kankaita, pienistä paloista tehtyjä.
Jotkut oliva värikkäitä jotkut harmaita ja vaisuja. Jotkut kangeita käännettäviksi ja jotkut antoivat myöden helposti, aivan kuin me ihmiset, eri luonteinemme.
Myös tuo Sananpaikka kertoo tuosta kankaiden jaosta, joita Jeesuksella oli yllään. Sitä minäkin nyt teen ja aina lopuksi tulee nuo Sanat - Se on täytetty!
PS:
Minä sain tänään nähdä rukoushetkelläni sanoja ja niitä yritin tavata, mutta huonolla menestyksellä, teksti meni nopeaan, mutta jotain sain:
... ...., Jumalan olemus. ( tai sitten se oli oletus, mutta olemus sopii paremmin Jumalaan) Näin myös tumman vihreän jalokiven, joka oli sydämen muotoinen.
23. Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.
24. Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa". Ja sotamiehet tekivät niin.
25. Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.
26. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
28. Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano".
29. Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.
30. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Joh.19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti