HÄNESSÄ OLI ELÄMÄ ...... 🌼🌼🌼

HÄNESSÄ OLI ELÄMÄ ...... 🌼🌼🌼


30.12.2011. vuoden lopulla, kun läksimme mieheni kanssa ostoksille,

erään kaupan parkkipaikalla näin pikkuauton, jonka rekisterinumero oli: JAE 79. Nauroin miehelleni, olikohan tämä jokin viesti minulle. 

Olisiko Raamatussa kohtaa josta tämä löytyisi? Siinä ei ilmoitettu lukua, vain jae. Ajattelin ensin että kaikissa oli luvut ja perässä jakeet, eli olisi vaikeaa löytää tätä. Mutta sitten, aika nopeasti tajusin, että;

Psalmi 119, siinä on 176 jaetta ja tämä jae 79 kuuluu näin:

- Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.”

Hauska viesti taas tuolta ylhäältä, mieheni kiusoitteli minua, ettei se mikään viesti ole. Sanoin että hyvinkin oli, kun muistaa Jumalan huumorintajun, silloinkin kun sain unessa sanat aprikoosipuuro - Jeesus. 

Senkin viestin takaa löytyi lopulta viesti, profetia Suomen kansalle. (Ed. kirjoituksissani) 

Tiedä oliko auton omistaja tietoinen autonsa viestistä, oliko se tarkoituksellinen numero? Elämän hauraus koskettaa. Yksi päivä voi muuttaa koko elämän. Asioita ei pidä unohtaa, vaan oppia elämään niiden kanssa. Meidän pitää oppia olemaan uteliaita ja oppia puhumaan tunteista. Meidän täytyy löytää elämään raamit jotta voimme keskittyä elämämme rakentamiseen. Elää tiettyjen arvojen mukaan ja puhua niistä. Ollaan puheissamme rehellisiä. Sananlasku sanoo:

- Rehellisyys maan perii…”

Olen kuitenkin kokenut että tämä sanonta ei pidä paikkansa, niin monesti olen sen karusti saanut kokea, mutta silti, haluan itse olla rehellinen. Joskus pienikin valkeavalhe saa olon todella epämukavaksi, koska olen aina ollut rehellisyyden puolella. 

Tänä päivänä käydäänkin maailmassa valheen ja totuuden sotaa. Valheellisuus tulee joka puolelta vastaan, se on hyvin ikävää.

                                              
                                                              2012

2.1.2012. veljeni soitti että hänet oli valittu Perheniemen opistolle evankelista koulutukseen. Mutta rahoitus oli pielessä.

Opiston esitteessä sanottiin että työvoimatoimistolta olisi mahdollista hakea tukea, mutta todellisuus oli muuta. Työvoimatoimisto tyssäsi tuen saannin tällaisiin koulutuksiin. 

Rukoilin Jumalaa, että auttaa nyt jos koskaan, sillä nyt oli kyse Jumalan työstä. Paholainen taas yrittää estää Jumalan työtä etenemästä. Nyt kysytään taas uskon lujuutta. Siunaan kuitenkin veljeni tälle matkalle. Siunaus on voimallisempaa kuin kirous. Siksi meidän pitäisi siunata toisiamme. Jumalan ohjeistus Moosekselle, jolla Mooses siunasi juutalaisia:

“ Siunaan juutalaisia, asetan nimeni juutalaisiin,

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,

Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen,

Herra myöntäköön sinulle Shalominsa, täyteytensä, henkeesi,sieluusi ja ruumiiseesi Sar Shalomin, Rauhan Ruhtinaan, Yeshua Ha’Mashiachin, Jeesuksen Messiaan, oikeamielisyytemme nimessä.”

Elämme rikkaiden tapahtumien vaihetta. Mieltämme polttaa uteliaisuus: mitä merkitsee monet uudet ilmiöt, joita aika vyöryttää eteemme, mikä on niiden syy, niiden vaikutus?

 Michelangelo antaa meille vahvan näyn vatikaanin sixtuksen kappelin freskoissa. Kuva kertoo Jumalan valosta kaiken elämän ehtona. Rajulla voimalla Jumala liitää äärettömien avaruuksien halki. Hän synnyttää käden ojennuksellaan auringon ja kuun ja samalla siunaa myös elämän. Hän on kaikkialla oleva iankaikkinen, läsnä oleva henki. Kuinka vahvasti taiteilija onkaan Hänet tuonut esiin. 

Tämä on meidän Jumalamme. Joulun aikaan poltamme kynttilöitä, se kertoo meille siitä että joulua vietetään valonjuhlana.

- Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”

Näin sanoo Johannes evankeliumissaan. Alkukantaiset kansat pitivät tulta Jumalan lahjana. Aina kun haluamme juhlistaa jotain

juhlaa, teemme sen tunnelman kynttilöin. Pyhitämme kirkkojen alttarit kynttilöillä. Jumalan valo on läsnä. 

Inhimillistä on että ihmiset ovat palvoneet myös aurinkoa, valon tuojana ja lämmön antajana kaikelle elolliselle. Ehkä pian käy toteen Raamatun alun sanat siitä, että ihmisten “silmät aukenisivat” ja he tulisivat Jumalan kaltaisiksi. 

Tämä on esivalmistelua kaikelle sille. Ensin on käytävä raskas puhdistautuminen. On hyvä tarkata ajan kehitystä. *Niille, jotka sitä noudattavat, niille, jotka tietävät tunnussanan ja osaavat “ laskea hänen lukunsa,” ymmärtävät että pian koittaa se odotettu valon valtakunta.

- “ei ole ilta eikä aamu, vaan tapahtuu, että illalla on valoisaa.”*

Rakkaus kuuluu jokaisen ihmisen elämään tärkeänä tekijänä. Joillekin se voi merkitä enemmän kuin jollekin toiselle. Ilman rakkautta herkemmän ihmisen mielikin voi sairastua. 

Meidän hyvä tahto voi rakentaa ehjäksi sen, minkä pahat voimat repivät ja sortavat. Ihminen tuhoaa ympärillään olevaa, saadakseen vain rahallista hyötyä. Luontokin huutaa jo apua, että pysähtyisimme, emme tekisi maapallolla riistoa. 

“ Napapaholainen”, mikä se on? Se on samantapainen ilmiö kuin aavikkokauhu, jolla tarkoitetaan sitä, että autiot maat, aavikot leviävät ja asutus pakenee niiden tieltä. Tällaista on tapahtunut aikojen kuluessa hyvinkin laajassa mittakaavassa, siitähän on todistuksena mm. Syyrian rauniokaupungit, Tiibetissä suoritetut kaivaukset, intiaanien rauniokaupungit Amerikassa. Amerikan hiekkamyrskyt (Mustasunnuntai) jne.

 Me tuhoamme luontoa voiton kiilto silmissä, sokeana. Emme näe että meidän asuinpaikkamme tuhoutuu. Luonto vastaa jo tekemiimme, erilaisin katastrofein. Ne alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi. 

Onko tällainen ihmisen valta todella kaiken tämän arvoista? Ihmisen pitää oppia että luonto itsessään on arvokasta, niin kuin kaikki elämä. Näin me selviydymme hengissä. Valo pääsee taas maailmaamme ja synnyttää uutta elämää.

- Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Joh. 1:4

Tänään kaikki loukkaantuvat toisiinsa, se on kuin muotia. Sitten kun olemme loukkaantuneita, syytämme ja heitämme lokaa toistemme päälle. Olemme mielenpahoittajia. Heittäydymme uhreiksi että saamme oikeuden syyttää ja osoitella muita. Emme halua ottaa vastuuta omista tekemisistämme. Tämä on ollut tahti tämän päivän Suomalaisilla. Kansa on ahdistunut ja moni on kohta kadulla. Olemme kaikki velkaa johonkin. Valtiot ovat velkaa kaikki toisilleen, eikä kukaan ole saava osapuoli. Ihmisistä on tullut ahneita ja heikot jäävät pahasti jalkoihin. Hyvä valopilkku tulevaan olisi paluu takaisin luontoon.

 Suomen uusi kansalliskukka voisi olla vaikka perunankukka. Istutamme perunan taas maahan ja saamme ruokaa varastoon. Tämä on monelta päässyt unohtumaan, tai ehkä se on laiskuutta. On asioita joita ennen teimme itse, nykyään haluamme ostaa kaiken; mihin olemme menossa?

🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼