LUOTTAMUS JUMALAAN

 LUOTTAMUS JUMALAAN

3.1.2012. Sain pienen tauon jälkeen, aamulla herätessäni näkykuvan. Siinä oli kirja jonka kannessa oli keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutunut piirretty mies. Mietin mitä tämä tarkoitti ja ymmärsin melko pian että se tarkoitti historiankirjoituksia.

Jumala siis haluaa kutsua minut taas tutkimaan historiaa. Ei mikään lempiaihe, mutta yritän olla kuuliainen. Herra kyllä taas näyttää mitä minun tulee sieltä poimia. Sain profetian Johannalta hänen ohjelmastaan, tai ainakin itse sen itselleni koin:

- Jollain on oikea olkapää kipeä, et ole sen vuoksi oikein pystynyt kirjoittamaankaan. Nyt se tulee paranemaan pikku hiljaa…”

Todellakin, minun oikea olkapääni on ollut pitkään kipeä. Enkä ole pystynyt nostamaan ilman kipua kättäni ylös. Nyt kokeilin nostaa, eikä sitä valtavaa kipua tullut. Tunsin että siellä oli vielä kipukohtia, mutta pystyin nostamaan sen aivan ylös. 

No, lupaushan oli että se paranee pikku hiljaa. Siispä töihin. Edellä jo hieman aloittelin historian kirjoittelua, sekoitettuna tulevaan ja nykyisyyteen. Kuinka meistä on tullut avuttomia. Jotkut eivät osaa keittää edes teevettä polttamatta sitä pohjaan. Sota vuosina suosituin puheen aihe oli ruoka ja taitaa se olla tänäänkin, syödä

kun täytyy. 

Talvisodassa Suomen ruokatilanne oli melko hyvä, mutta jakosodan alussa oli paha ruokapula. Pahimmillaan korttiannokset oli jäädä kokonaan saamatta. Muutenkin ne olivat todella niukat eikä niillä oikein tullut toimeen. Kun ruokaa oli vähän oli kiinnitettävä huomiota sen valmistukseen, kekseliäisyys oli valttia. 

Tänäänkin kun ihmisten köyhyys lisääntyy, täytyy alkaa opetella näitä asioita. Laittamalla perunaa peltoon, ikkunalaudalla ja parvekkeellakin voi kasvattaa syötävää. Kaurapuuroa pöytään. Ei tuoda kaikkea kaupasta, jossa se on myös paljon kalliimpaa. 

Käsityö taidot olisivat myös kova sana tänäkin päivänä. Taidot joilla selviytyä. Jumala antaa vielä valoaan joka kasvattaa uutta. Jumala antaa meille myös marjoja ja sieniä metsään, se on jokamiehen oikeutta. Tätä voimme tehdä vielä niin kauan kuin luonto on puhdas ja sieltä voi kerätä tämän Jumalan ihanan sadon. 

Keittokirjoista ja lehdistä löytyy paljon hyviä reseptejä, niin kuin sota aikanakin. Marttojen nettisivulta löytyy paljon hyviä reseptejä ja heillä on myös kirjoja joista löytyy hyviä ohjeita elämiseen. Sodanaikana oli tärkeää saada ruoanvalmistus järkiperäiseksi ja halvaksi ja maittavaksi.

 Meillä on paljon välineitä selvitä halvemmalla eteenpäin jos vain haluamme nähdä ne. Puutarhan ja kasvimaan antimet voisivat olla kovasana tänäkin päivänä. Nokkospusikko voikin olla arvokas ravinnonlähde, pinaatin sijasta, etikkasäilykkeet eivät tarvitse edes pakastusta. 

Sotavuosina piti ahkeroida, että saa ruokaa talteen talven varalle. Säilöntä aineita oli tarjolla runsaasti ja niin niitä löytyy tänäänkin. Kaiken tämän keskellä ei sovi unohtaa henkistä ruokaa, jota saamme Jumalalta. Kiireen, hädän ja pelon hetkellä, yhteys Jumalaan rauhoittaa. Sodan aikanakin se oli hyvin tärkeää.

 Luottamus Jumalaan. Kulkea eteenpäin asia ja päivä kerrallaan; on turha surra huomista, kun tässä päivässäkin on riittävästi. Miksi surra etukäteen sitä mikä ei ole vielä tullut, kun emme tiedä tulevaa. Voimme kuitenkin varautua ja olla valmiita. Haluammeko oppia elämään sopusoinnussa ja tasapainossa luonnon kanssa? Sota oli meidän Isiemme sota. Moni sotalapsi etsii vielä tänä päivänäkin

itseään; kuka minä olen? Heillä on itsestään vain hajatietoa ja tunne että elävät kahta elämää, huonolla itsetunnolla. Helpotus on tullut jos aukkopaikat tiedoissa ovat korjaantunet, kovan tutkimus ja etsintätyön tuloksena. Ihmiselle identiteetti on tärkeä. Sama tunne on adoptio lapsilla jotka etsivät oikeita vanhempiaan.

RUKOUS

Taivaallinen Isämme, auta meitä tänä päivänä luopumaan kaikesta teennäisestä ja toisarvoisesta.

Suo meidän niin puhdistua ajatuksiltamme, sanoiltamme ja vaikuttimiltamme, että olemme soveliaat palvomaan Sinua puhtain, kunniallisin ja vilpittömin mielin.

Auta meitä palvomaan Sinua joka aika.

Kristuksen nimessä sitä pyydämme, Aamen.

Usko muistuttaa yhteydestä Jumalaan. Hän on meidän kalliomme, niin eilen kuin tänään. Olemme saaneet syntymälahjaksi paljon erilaisia lahjoja, arvostakaamme niitä. Jumala on ne armossaan meille suonut. Lahjamme kuuluu meidän elämämme suunnitelmaan jonka Jumala on meille suunnitellut. 

Meidän täytyisi sitten elämämme lahjoja käyttäen, muiden iloksi. Valitettavasti vain harvoin niin teemme. Me yritämme olla kovasti vanhurskaita Jumalan edessä ja mitä enemmän yritämme sitä huonommin käy. Vaikka voisimmekin hieman olla vanhurskaita oman itsemme kautta, niin tulemme ylpeäksi siitä. 

Ylpeys on kaikkein pahimpia syntejä. Oma vanhurskaus on Jumalaa loukkaavaa, koska se ei sovi yhteen Jumalan vanhuskauden kanssa. Oma vanhurskaus on suuri este meidän sydämessä, se pitää Jumalan kaukana. Siksi Jeesuksella oli paljon vaikeuksia fariseusten kanssa. Jumala haluaa antaa meille vanhurskautensa. Me emme onnistu olemaan vanhurskaita itsemme kautta. 

Vanhurskaan voisi sanana suomeksi kääntää - Jumala sanoo, että minä olen OK. Jumala

sanoo että olemme viattomia hänen silmissään. Se riittää syntien anteeksi saamiseen. On kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään. Jumala ei voi kuitenkaan antaa anteeksi syntejä, ennen kuin niistä on maksettu hinta. Tässä tulee risti mukaan kuvioon. Me emme sitä hintaa maksaneet vaan Herra Jeesus Kristus. 

Saamme syntimme anteeksi vain siitä että Kristus kuoli puolestamme. Me saamme anteeksi ja olemme vanhurskautetut, kun elämme uskossa. Vain uskon kautta voimme olla vanhurskaita. Meidän pitää aidosti rakastavalla sydämellä uskoa tähän kaikkeen, muuten se ei ole aitoa uskoa. Lutherin lempikirje oli Roomalaiskirjeet, Paavalin sanoin:

- “ tulimme vanhurskautetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, niin kuinka paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt kun olemme vanhurskautetut. (Room. 5:10)

Eli ilman Kristuksen ylösnousemusta on ristikin avuton. Kirjeessä ei viitata Jeesuksen elämään ennen ristin kuolemaa, vaan hänen elämäänsä kuoleman jälkeen, ylösnousseena. Jos Kristus ei olisi noussut ylös taivaisiin, ei meillä olisi Pyhää Henkeä ja emme voi pelastua ilman sitä. Kun Pietari saarnasi evankeliumia ensimmäisen kerran helluntaina, niin hänen kuuliansa olivat vakuuttuneita ja kysyivät:

-” Mitä meidän täytyy tehdä, mitä meidän täytyy tehdä?”

Eikä Pietari vastannut:

- “Älkää tehkö mitään!”

Hän sanoi:

- “Kääntykää ja ottakaa kaste!”

Näin meidän tulee tehdä jos haluamme vanhurskaiksi uskon kautta. Vanha ihminen upotetaan ja uusi syntyy. Herra haluaa seurakunnan, missä on vain uskovia. Siksi meidän täytyy asettaa, mihin uskon, kasteen rajat sinne, missä niiden pitää olla ja lopettaa epäuskoisten kastaminen.

 Näin seurakunta on sellainen kuin Herra haluaa sen olevan. Tämä on monelle

herkkää aluetta, mutta kun Raamattua tutkii, niin näin sanoo sana. Vauvojen kaste tulee joskus loppumaan. Jeesus ei kastanut vauvoja vaan siunasi nämä, kasteelle mennään vasta kun usko on astunut elämään. Jumalalla ei ole lapsenlapsia, Hänellä on vain lapsia. 

Otetaan vielä toinen kohta, kirje Heprealaisille. Se sanoo:

- “Kristus ilmestyy toisen kerran, ei synnin takia, vaan tuomaan pelastuksen niille, jotka häntä odottavat.”

Ja minä odotan Häntä. Meidän tulee olla silloin valmiina. Hän tuo minulle ja muille uskoville pelastuksen, Aamen!

- “Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että, maailma hänen kauttaan pelastuisi.” (Joh.3:17)

Kaste on uskovan julkinen sitoutuminen Jeesuksen opetuslapseksi ja vakuutuksen ja pyhän lupauksen antaminen Jumalalle, että seuraa Jeesusta ja on hänen kuolemaan asti, tulipa eteen mitä vaikeuksia tahansa. Kaste on kuin vihkisormus: se kertoo kihlauksesta ja jopa avioliitosta, mutta se ei ole sama kuin vihkikaavan läpivieminen tai kihla-aika tai avioliitto.

- “Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä! Jer. 45:5

- “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Matt.6:33

RUKOUS

Herra, auta meitä uuteen valppauteen havaitaksemme ne tilaisuudet, jossa voimme osoittaa rakkauttamme sinulle vihityssä palvelutyössä.

Olkoon itsemme - uhraaminen riemullista Sinun tahtosi toteuttamista.

Jeesuksen nimessä, joka opetti meidän rukoilemaan:

“ Isä meidän, joka olet taivaassa… “

Me annamme Jumalalle nykyisen minämme ja sen seurauksena on entistä jalommaksi kasvanut minä, hänen käytössään. Jeesus sanoi:

- “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.”

Meidän on siis pantava pois ja hyljättävä jokainen väärä tunnus, teko ja palvonnan kohde elämästämme. Meidän on puhdistauduttava sydämeltä, sanoilta ja ajatuksilta. Meidän pitää vaihtaa vaatteet ja pukeutua oikeisiin periaatteisiin, ihanteisiin ja suoruuteen. 

Emme voi elää itsekeskeisesti jos haluamme palvoa ja kirkastaa Jumalaa. Luther ajatteli että kun ajattelemme ja teemme kaiken kuin Kristus, muutumme Kristuksen kaltaisiksi, onhan se näinkin, mutta koen että Kristus on meissä, me olemme hänen savimajansa. Katsomme asioita Kristuksen silmin ja teemme Hänen tekojaan.

 Kun laitan silmäni kiinni, näen useasti Kristuksen silmät sisälläni, aivan omien silmieni edessä. Me olemme yhtä. On vain vaikeaa ja yksinäistä, kun tulee vahvaan uskoon ja muut sukulaiset ja läheiset eivät usko. Joskus tuntuu että he pitävät hulluna, mutta sille ei saa antaa sen enempää valtaa, tiedän mihin uskon, kaiken kokemani kautta. 

Kaikki ne ihmeet ovat minulle täyttä totta, ajatelkoot muut mitä haluavat. Surettaa kyllä heidän puolestaan, sillä haluaisin kaikkien saavan kokea tämän saman ja vielä enemmänkin. Ihmeitä todella

tapahtuu. 

Olen onnellinen että Herra kutsui minut uskonkasteelle ja minä ymmärsin olla kuuliainen ja toteutin sen, välittämättä mitä muut ajattelee. Näin sen pitää olla, nyt kun on käynyt kaiken tämän läpi, ymmärtää että tie on oikea. Ihanat profetiat ja näyt on tulleet elämääni ja haluan että se alue vahvistuisi. Samoin on veljeni laita. Suhde naiseen etenee ystävyys vauhdilla. Hyvä niin, molemmat on minun näkökulmastani Jumalan koulussa ja Hän kasvattaa heitä. 

Veljeni aloitti 16. 1.2012. sielunhoitaja koulutuksen Perheniemessä. Niin kuin ensin näytti ettei rahoja siihen löydy. Kaikki kuitenkin toteutui, Jumala auttoi rahojen saannissa. Sanoin veljelleni:

- Minähän sanoin ettei tarvitse murehtia jos Jumala todella haluaa sinut työhönsä, Hän poistaa esteet matkalta ja kaikki onnistuu…”

🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺