"KUNINGASTEN KUNINGAS"
25.8.2015.
Tämän aamuisessa näyssä; näin käden joka lasiselta lautaselta
söi leivän paloja. Sitten kuulin äänen sanovan: - "Pyhittäkää
itsenne, puolustakaa toisianne ja totuutta!"
RUKOILEN:
Herra auta meitä näkemään sinun totuutesi, joka on sinun sanasi,
auta meitä ymmärtämään sinun sanasi totuus, auta meitä olemaan
hyvät lähimmäisillemme, ettemme toisiamme sortaisi, vaan
jakaisimme sinulta tulevaa rakkautta. Ja opeta meitä niin, ettei
mikään mene sinun totuutesi, sanasi edelle, ravitkoon se meitä ja
tehköön meidät vahvoiksi, että pyhittyisimme sinun nimeesi,
Jeesus Kristus, Herramme!
Aamen.
20:7 Pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Muistatteko,
kun palasin Kainuun lomaltani ja sain pian sen jälkeen tällaisen
unen jonka kerroin teille täällä ja miehelleni:
3.8.
näin unta aamuyöstä, jossa seisoin valtavan kokoisella
sukuhaudalla. Haudan molemmissa päissä oli myös pääty kivet ja
keskikivi oli komea. Näin haudalla myös 101 vuotiaan tätini
pyörätuolissaan istumassa ja hänen tytär seisoi hänen
vierellään, eli serkkuni. Serkku sanoi minulle:
” Äiti
sanoi minulle, että haluaa tummanpunaisia ruusuja tuohon haudalle.”
Vastasin
hänelle, että ymmärsin tuon halun ruusuihin, sillä niitä
laitoimme myös äitimme haudalle. Sitten näin kuinka haudan kivissä
oleviin koloihin laitettiin upottamalla miekkoja, myös pääty
kiviin. Aamulla kerroin miehelleni tuon unen ja hän oli hiljaa ja
aavistelin hänen ajatuksiaan, sillä olinhan usein nähnyt unia ja
näkyjä juuri näistä verisukulaisista ja ne olivat tienneet
kuolemaa. Usein tai lähes aina näin myös tuon kaatuavan puun jota
vielä ei ollut tullut tätini kohdalle, mutta unen koen alkavana
varoituksena ja pyysin Herraa näyttämään tuon puun kun aika olisi
lähellä, sillä olihan hän äitini sisko ja hyvin läheinen, siis
tuon puunäyn arvoinen. Äitini sisarus parvesta ei ole enää
jäljellä kuin nämä kaksi siskosta, tämä 101 vuotias ja 88
vuotias sisko, kun ei lasketa toista sisarus parvea jotka ovat eri
äidistä. Kohta siis tuo sukuhauta (vertauskuvallinen) suljetaan,
näin tuon unen koin.
***
Niin,
noin näin ja koin tuon unen ja eilen, 31.8. kun tulimme töistä
kotiin, tuli tuo suruviesti tuosta 101 vuotiaasta tädistäni, että
oli poistunut tästä elämästä sunnuntai iltana. Uneni kohosi heti
mieleeni. Siitä oli tasan neljä viikkoa kun sen näin.
Illalla oli
niin ihmeelliset tuntemukset, ajatellessani, että mitäpä Herra ei
palvelijalleen kertoisi ja olihan Hän ennenkin näyttänyt näitä
asioita unien ja näkyjen kautta, mutta eilen sen koin jotenkin niin
vahvana ja ihmeellisenä, kuinka Hän meitä käyttää .....
...
illalla siinä ajatuksissani, laitoin tätini kuvan pöydälle, kera
palavan muistokynttilän ja ihmeekseni huomasin tuossa kuvassa, joka
oli jokin syntymäpäivä kuva tädistäni kukkien keskellä, oli hän
ottanut yhden ruusun käteensä tuohon kuvaan ja se oli
tummanpunainen, näin Herra puhuu ja todellakin kun unessa sanoin
hänen tyttärelleen:... ymmärsin tuon halun ruusuihin, sillä niitä
laitoimme myös äitimme haudalle."
Tätini kohdalla Herra käytti taas noita kauniita ruusuja lohduttamaan ja kohta kun lähdemme Kainuuseen saattamaan tätiäni haudan lepoon, uskon ja tiedän että laskemme hänenkin haudalleen noita kauniita, tumman punaisia ruusuja, niin paljon puhuvia minulle ...
.... lisäänpä vielä noista ruusuista vielä, kuinka Herra on puhunut niiden kautta, kun talvella eräät ystävämme ilmoitti että olisi myynnissä kalusteita, jotka ovat jäämistöä heidän vanhemmiltaan.
No, menimme katsomaan olisiko siellä meille sopivaa ja ihastuin käsityö arkkuun johon kuului myös samanlailla maalattu tuoli ja ne me pelastimme itsellemme. Kotona huomasin, että tuohon valkoiseen arkkuun, sen sivuun oli maalattu kaksi punaista ruusua ja tuolin valkoisessa selkämyksessä oli maalattu yksi samanmoinen ruusu.
Huomasin että tuo Ruusu teema puhuu edelleen. Joulun jälkeen tyttäreni toi poikaystävänsä vanhemmilta myöhästyneen joulutervehdyksen, ja kun avasin, mitä näinkään; ilokseni paketista avautui kaunis ja iso Ruusukynttilä, joka oli väriltään, kuinkas muutenkaan, tumman punainen.... Herra puhuu ja näyttää alati, kuinka Hän on läsnä. Kiitos ja Kunnia Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle!
Oi
kuningasten kuningas
Frans Petter Krank 18891.
Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tähän maahan silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo.
2.
On meidän kansa vähäinen
ja vähäinen on voima sen,
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos et sä, Herra, voimaa sois.
3.
On edessäsi tuhkaa vain
maailman mahti voimakkain.
Kun viittaat, korkein alenee
ja alhaisinkin ylenee.
4.
Vaan tehtäviisi valitset
useinkin pienet, alhaiset,
niin että heissä näkyisi
vain sinun suuri voimasi.
5.
Näin muinoin kansa pienoinen
sai hoitaa tulta totuuden,
ja köyhä seutu Juudean
on synnyinpaikka Korkeimman.
6.
Suo, Herra, meille Henkesi,
tee meissä armotyötäsi.
Pois väärät pyyteet karkota
ja rakkauteen kasvata.
7.
Tee kansastamme kansasi
ja sinun palvelijasi.
Sen töitäsi suo toimittaa
ja kunniaasi julistaa.
12.9.2015.
Saatoimme sitten tätini, sukumme matriarkan haudan lepoon ja
osoittautui, että hänen lempikukkansa oli juuri tuo tumman punainen
ruusu.
15.9. Näin näkykuvan miehestäni ja hän käveli kuin minua
kohti (näyn katsoja). Hänen päällään oli vihreä maastopuku,
jota hän oikeastikin paljon käyttää monenlaisissa tehtävissään.
Mieheni käveli jossakin pellon tai metsän reunassa ja hänen
vasemmalla puoellaan näytti olevan matala heinittynyt oja ja sen
reunalla pensaikkoa joiden läpi aurinko paistoi.
Kyselin Herralta
tämän näyn tarkoitusta ja ymmärsin sanan : LÄHESTYÄ. Olin niin
usein rukoillut mieheni uskoon tulon puolesta ja varoen puhunut
hänelle näistä hengellisistä asioista, josko hän nyt alkaa
lähestyä ja tämä alkaa kiinnostamaan häntä.
Hän oli niin
ihmeissään tätini kuolemasta kertovasta enneunestakin: ”..mistä
sinulle niitä tulee ja kun ne toteutuvatkin...”? Sanoin
miehelleni: ”... mitäpä ei Herra kertoisi palvelijalleen.”
Tuon
ihmisen kädessä oli jokin työkalu, lapio tai jotain vastaavaa,
sillä näin vain siitä varren ja ajattelin että tokkopa tuo korkea
ja avoin mäki oli kalliota, jos sitä yritti lapioida. Sitten tuli
hetkenpäästä toinen kuva; oikeasta reunasta keskellä kuvaa tuli
valtavaa vauhtia joitakin ajoneuvoja, en ottanut oikein selvää mitä
ne olivat, aivan kuin siinä olisi ollut junarata mutta kuitenkin
myös tie ja noilla ajoneuvoilla oli todella kiire kohti vasenta
puolta. Näin kuinka ylhäältä sivusta tuli näitä kohti
”pelastusauto”, ambulanssi, vilkut päällä … Me saamme tehdä
Herralle työtä avaralla ja korkealla paikalla ja Hän, Jeesus
Kristus on sieltä Hänen voimassaan pelastava, meitä käyttäen,
niitä jotka kulkevat yhä kiihtyvämpään vauhtiin, elämäänsä
väärään suuntaan, Herra on meidän ”pelastusautomme”. Kiitos
ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle!
Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi; Aasafin laulu.
2. Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa;
3. Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.
4. Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan. Sela.
5. Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit voittosaaliin vuorilta.
6. Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen; kaikkien sankarien kädet herposivat.
7. Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vauhevoset.
8. Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?
9. Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,
10. kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.
11. Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen.
12. Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvaiset tuokoot lahjoja Peljättävälle,
13. joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille.
Näinpä
tässä menneenä yönä, 18.9. unta jossa olimme tätini luona
kylässä, tätini joka asuu täällä etelässä.
Kohta alkoi kova tuuli ja maa järisi niin että lähellä
oleva kallioinen rinne alkoi murtua ja kohta ilmassa lenteli valtavan
isoja ja teräviä kiven lohkareita. Juoksimme niitä karkuun ja
käskin pitää niitä kokoajan silmällä, sillä niitä oli niin
paljon ilmassa että oli hyvin mahdollista jäädä alle.
Huusin
muille, että tämä kaikki tapahtui samanlailla, kuin vähänaikaa
sitten nähdyssä unessa. Huomasimme että tätini talosta oli mennyt
ikkunoitakin rikki.
Uni muuttui ja olimme jossakin kallioisella
paikalla, kuin saari ja siellä oli mökkejä ja vapaa ajan
rakennuksia, siellä oli kaunista ja olo leppoisaa. Sain jostain
ymmärrykseeni sanan ja kun sitä huusin, taivas muuttui keltaisen
valoisaksi ja ääni alkoi puhua minulle.
Kysyin huomasiko kukaan muu
tätä, mutta kukaan muu ei kuullut eikä nähnyt mitään erikoista,
tämä oli vain minulle.
Olin iloissani, enkä enää välittänyt
mitä ympärilläni tapahtuu, vaan juoksentelin polkuja pitkin,
kuunnellen äänen puhetta minulle ja toistelin tuota sanaa ja ääni
puhui minulle sitä mukaa. Tuo sana oli: SOITA!"
Se oli kuin kehoitus
yhteyteen ja tuosta kehoituksesta pidin kuuliaisesti kiinni.Tuota yhteyttä koen Herraan tässä todellisessakin maailmassa ja toivon sen edelleen vahvistuvan, kuin unessa, ääni kuului koko taivaankannen leveydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti