"77"

 

 

 "77"

13.5.2015. Olimme tulleet mieheni kanssa Kainuuseen viettämään ” talvilomaa” ja ensimmäisenä aamuna sain näyn jota olen ihmetellyt: Näin valkoisen paperiarkin, jossa oli tekstiä, mutta en saanut muuta selvää sisällöstä kuin ensimmäisen sanan ja se oli Pori. Ajattelin että onko Porissa tapahtumassa jotain?
 Seuraavana iltana, eli 14.5. joka oli Helatorstai ilta, näin näyssä tien tai sillan, joka kaartui ylös, oikealle ja siinä oli sillan kaiteet/ tai kaiteet joita käytetään korkeissa tien paikoissa. Tuon sillan tai tien notkelmassa oli paljon vettä päällä. Mietin myös tätä olisiko tällä jokin hengellinen ja vertauskuvallinen sanoma, vaiko se ilmoitti enustavasti tulevista tulvista? Seuraavana päivänä kävimme kaupalla lähellä olevassa kirkonkylässä ja siellä puhuivat kyläläiset ettei ole vuosikymmeniin ollut näin pahaa tulvaa, tiet on poikki paljon veden vuoksi. 
Illalla kävin nukkumaan ja ennen kuin sain unesta kiinni, näin kruunun joka oli naisen päähän tarkoitettu, ei siis tiara, vaan todella kaunis kruunu, joka oli kuin kuningattaren kruunu. Kiitin näystä Herraa ja aamulla kun kuuntelin radiosta ohjelmia, ilmoitettiin että; tänään on nimipäivät, Ester, Esteri …, samalla mieleeni nousi tuo näyn kruunu ja Ester oli kuningatar. Iltapäivällä lähdimme kotia kohti ja pilvet oli koko matkan todella kauniit ja vaikuttavat, itse kun olen tällainen pilviin tuijottaja. Eräässä kohdassa näin kun valtava pilvi muodosti kuin näky kuvan, jossa Jeesus istui valkoisessa pilvi valtaistuimessaan, valkoisessa puvussaan ja kohta tuo näky alkoi haihtua, mutta ei aivan kokonaan. Huomasin pian että Jeesus oli noussut ylös ja hän seisoi meitä kohti ja hänen kädessään oli sauva, johon hän nojasi, sitten tuo kaunis kuva haihtui, mutta se oli näyn kaltainen ja kerroin siitä miehellenikin, joka hiljaa hymyillen otti viestini vastaan.
 Sanoin miehelleni, että loma oli onnistunut, vaikka satoikin paljon, koin itseni levänneeksi ja mieheni koki samoin. Nykyään minua ei harmita sateet eikä pilviset päivät sillä niistä minulle kohoaa aina eräs lupaus Herralta: ”Minä tulen pilvissä, jottette sokaistuisi kirkkauttani...” Herran päivä tulee olemaan pilvinen päivä ….
 Sain myös antaa tädilleni siellä kainuussa tuon, "Se on täytetty" ristin, joita olen ommellut ja täyttänyt kuuliaisena jaettavaksi, tätini oli mielissään kun tuon ristin sai ja samalla kerroin myös sen näyn johon se pohjautui ja etenkin siihen sanomaan mitä tuo risti edustaa .... 
 

18.5.Tänään heräsin pilviseen aamuun ... Näyssä jonka sain, oli kukkaniitty ja se oli täynnä valkoisia kukkia, kuin valkovuokkoja tai päivänkakkaroita, yhtäkaikki, kuitenkin samanmoisia muodoltaan ja tuo väri, joka oli valkoinen, kertoo vanhurskaudesta .... 

 

20.5. Tänä aamuna näin näyn, jossa oli nuorehko, vaalea hiuksinen ja iloinen nainen, hänestä oikein huokui tuo hyväntahtoinen ilo, ja kohta hän sai silmilleen lasit joista leiskui tulta, ymmärsin että tämä nainen sai juuri voimallisen, hengellisen näkökyvyn... ja nainen oli edelleen yhtä iloinen. Pyysin Herraa sanasta avaammaan vahvistukseksi jonkun sopivan paikan ja niin hän totisesti teki. Raamattuni avautui Job 42:5:

- Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt."

Jobi ei siis enää ollut korvakuulon varassa Jumalan suhteen, vaan oli kokenut Hänet henkilökohtaisesti ja todellisesti. Tätä olen rukoillut enenevästi itselleni. Herra vastaa tässä nyt joidenkin rukoukseen, saada lisää tuota hengellistä näkökykyä, joka tulee juuri häneltä itseltään.

23.5. Aamuyöllä näin unta jossa oli jokin äänestys kamppanja meneillään, en tiedä mihin tuo äänten kalastelu liittyi, mutta olin myös ehdokkaana. Oli jokin kampanja päivä ja minullakin oli oma kojuni, mutta hiljaa seurasin toisten kampanjointia, en halunnut tuoda itseäni liikaa esille. Sitten huomasin että esitteestäni joka oli kojun seinällä puuttui minun äänestys numeroni ja aloin sitä mustalla tussilla siihen lisäämään ja tuo numeroni oli: 77”.
 Olin iloinen siitä sillä koin että tuo numeroni oli hyvä numero, jossain vaiheessa lähdin iloisena juksemaan ja kuulutin huutaen ääneen tuota numeroani: - Jos ei muuta, niin ainakin numeroni on 77!” 
Näin edesmenneen isänikin juoksemassa iloisena siitä että minulla oli niin hyvä äänestys numero …. sitten uni loppui.
 Koin että unen sanoma oli juuri tuossa numerossa; 77. Ja hain tietoa Raamatun numerollisuudesta, http://www.kolumbus.fi/gematria/raamatun.htm  mitä tuo numero 77 kertoo ja sen sanoma avautui näin: SEITSEMÄNKYMMENTÄ SEITSEMÄN (77).

Lemek halusi, että hänen kuolemansa kostetaan
77-kertaisesti (1Moos 4:24).

Gideonia vastustavia Sukkotin päämiehiä ja
vanhimpia oli 77 (Tuom 8:14).

Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset
uhrasivat Israelin Jumalalle mm. 77 karitsaa (Esra 8:35).

Uskovan tulee olla 77-kertaisesti kostavan Lemekin
vastakohta (1Moos 4:24) ja antaa anteeksi 70 kertaa
seitsemän kertaa (on mahdollista kääntää myös 77
kertaa, RK92), so. rajattomasti (Matt 18:22).

Seitsenkymmentäseitsemän kertainen

"Lemek sanoi vaimoilleen: - Ada ja Silla, kuulkaa minua, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. - - - Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: 'Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?' 'Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa', vastasi Jeesus."

1. Moos. 4:23-24; Matt. 18:21-22 [kr92] [kr38]

Tämän ehkä hivenen erikoisen tekstin pariin minut johdatti metalliyhtye nimeltä 'Avenged Sevenfold'. Kuulinko nimen sitten radiosta vai mistä lie tuon nimen korviini poimin, nimen vanhahtava englanninkieli muistutti minua vuonna 1611 käännetyn kuningas Jaakon käännöksen (KJV) sanoista: "If Cain shall be avenged sevenfold, truly Lamech seventy and sevenfold." (1. Moos. 4:24) Ja sama suomeksi kuuluu siis näin: "Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." (1. Moos. 4:24) Nämä itsevarmat sanat lausui Lemek jo vedenpaisumusta edeltäneenä aikana. Lemek oli Kainin jälkeläinen viidennessä polvessa ja hänet muistetaan paitsi tästä uhoavasta lausahduksesta myös siitä, että hänet mainitaan ensimmäisenä moniavioisena Raamatun henkilönä. Entä miksi sitten Lemekin sanat ovat painuneet mieleeni? - Luulen sen johtuvan siitä, että minun korviini hänen sanavalintansa uhkuu erityistä uhoa ja ylpeyttä, mikä taas kuvaa osuvasti langenneen ihmisluonnon aivoituksia. Lemekin uhmakkaissa sanoissa on jotain sellaista alkuvoimaista, mikä sopivan tilanteen tullen voidaan laittaa lähes jokaisen ihmisen huulille. Moni toki taitavasti tuon uhon peittää - etenkin suomalaisessa nöyristelyn kulttuurissa, mutta siitä huolimatta loukattu ihmissydän sykkii kuin luonnostaan jotain samaa. Vastakohta Lemekin sanoissa kiteytettyyn langenneen ihmisen uhmaan ja pöyhkeyteen on Jeesuksen vastauksessa Pietarille, kun Pietari kysyy Jeesukselta, että perätikö seitsemästi pitäisi anteeksi antaa? Jeesuksen vastauksessa toistuu samat luvut - seitsemän ja seitsemänkymmentäseitsemän - kuin Lemekin sanoissa: "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa" (Matt. 18:22) Jeesuksen ja Lemekin sanoissa on vain yksi 'pieni' laadullinen eroavaisuus; Lemek puhuu kostosta ja Jeesus anteeksiantamisesta. Langennutta ihmistä ei hämmästytä Lemekin kostonhimo, mutta Jeesuksen näkemys toistuvasta anteeksiantamisesta sen sijaan puhuttaa monia. Kuinka paljon luontaisempaa on kostaa vaikka 77 kertaisesti kuin antaa samanverroin anteeksi! Katsotaanpa vielä tarkemmin kumpaakin seitsenkertaa ja pohditaan sen jälkeen ihmisyyden olemusta näiden lausuntojen perusteella. Lemek: 77-kertainen kosto Uhosta huolimatta teksti ei kuvaa Lemekiä kylmäveriseksi murhaajaksi, vaan hänen lausuntoaan voidaan tulkita kahdesta vaihtoehtoisesta näkökulmasta. Otetaanpa Lemekin 'kostonjanon' tulkintaa selventämään hänen sanomansa vaimoilleen Adalle ja Sillalle kokonaisuudessaan edellisestä jakeesta alkaen: "Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." (1. Moos. 4:23-24) Perinteinen ja ensimmäiseksi mieleen tuleva näkemys tulkitsee Lemekin sanat taistelijan uhoksi ja pöyhkeilyksi. Lemek oli itse taistelija eikä hän tarkoita nuorukaisella 'lasta' tai viatonta keskenkasvuista nuorta, vaan nuorta taistelijaa. Lemekin uhoa nykypäivänä voi verrata kamppailu-urheilussa, kuten ammattilaisnyrkkeilyssä, esiintyvään uhoon, mihin kuuluu lehdistölle järjestetyt ennakkotapaamiset, joissa ottelijat ylisanoin tavoittelevat henkistä yliotetta toisistaan. Toinen tulkinta Lemekin 77-kertaisesta kosto on sovellus inhimilliseen oikeustajuun (vrt. Hammurabin laki). Siinä Lemek vertaa itseään esi-isäänsä Kainiin. Jos Kain, joka oli murhaaja ja syyllinen, kostetaan 7-kertaisesti (1. Moos. 4:15), kuinka paljon lujemmin pitää kostaa silloin, kun joku joutuu syyttömänä kärsimään. Tämä oli siis Lemekin kantava ajatus; hänen oikeustajunsa mukaan kosto pitää olla ankarampi syyttömän kärsiessä kuin kostettaessa syylliselle. Alkujaan Jumalan tarkoitus Kainin kohdalla uhata vainoojia 7-kertaisella kostolla oli päinvastainen Lemekin logiikalle. Jumala laittoi Kainiin merkin suojellakseen häntä kostolta ja lopettamaan jo alkuun mahdollisen koston kierteen. Tarkoitus oli sama kuin myöhemmin Mooseksen laissa turvakaupungeilla (4. Moos. 35:12), minne syyllinen saattoi paeta saadakseen oikeudenmukaisen tuomion silmittömän verikoston sijaan (5. Moos. 19:4-6). Lemek sen sijaan omassa laintulkinnassaan etsii oikeutusta suuremmalle kostolle - hänelle ei riitä tilien tasaaminen 'silmä silmästä' -periaatteen (lat. 'lex talionis') mukaan (2.Moos. 21:23-25), vaan koston 'pitää tuntua'. Haava haavasta tai naarmu naarmusta ei ole riittävä hinta, vaan kosto olkoon aina moninkertainen! Tästä perspektiivistä tulkittuna Lemekin sanat eivät kuvaa pelkästään ihmisen ylimielisyyttä tai röyhkeyttä Luojansa edessä, vaan sitä kuinka helposti monen oikeustaju hämärtyy, kun rikkomuksesta tulee henkilökohtainen. Useimmat ovat valmiit periaatteellisessa keskustelussa armahtamaan rikollisen ja antamaan lievemmän tuomion katuvalle. Sen sijaan, jos vaikkapa henkirikoksen uhri on lähipiiristä, ollaan lähinnä vaatimassa maksimirangaistusta ja päivitellään senkin vähäisyyttä rikokseen nähden. Lemekin kommentti parodioi täten ihmisen mukamas objektiivista oikeuskäsitystä, missä objektiivisuus loppuu siihen, kun asia tulee riittävän lähelle omaa elämää. Lemekin oikeustaju vastaa periaatteeltaan muinaisia oikeuskäytäntöjä, kuten Hammurabin lakia, jossa tuomiot rikkomuksista olivat järjestäen kovempia verrattuna rikkomukseen. Kovan tuomion tarkoitus oikeusjärjestelmässä on ennaltaehkäisevä; tuomion kovuus tekee rikoksen kannattavuuden kyseenalaiseksi, koska riskit kasvavat. Tulkitaan Lemekin sanat millä tavalla tahansa, puhe on sävyltään synkkä. Puheessa ei ole armon pilkahdustakaan, vaan päinvastoin hänen maailmankuvansa kovin kylmä. Lemek eli maailmassa, joka rakentui pelon varaan. Se on kaukana siitä maailmasta, mitä Jumala ihmisen alkujaan laittoi asuttamaan ja hallitsemaan. Jeesus: 77-kertainen anteeksianto Jeesuksen sanoissa kyse ei ole enää oikeuden vaatimuksesta, vaan siinä käydään vielä askel eteenpäin: "Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: 'Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?' - 'Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa', vastasi Jeesus." (Matt. 18:21-22) On kiusaus ajatella, että Jeesus puhuu tässä eri asiasta kuin Lemek edellä, koska Jeesus puhuu anteeksiantamisesta ja Lemek oikeudesta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä jos olemme tarkkoja Lemek puhuu joko rangaistuksesta tai kostosta - eli jostain, mikä vasta seuraa oikeutta. Samoin tekee Jeesus; hän puhuu anteeksiantamisesta ja sekin on jotain, mikä vasta seuraa oikeuden julistusta. Anteeksiantamista edeltää oikeuden tapahtuminen, koska ilman, että on tapahtunut jotain väärää, ei voi olla anteeksipyyntöä eikä -antamista. Anteeksiantaminen väärintekijälle ei siis vie pohjaa Jumalan oikeuden vaateelta niin kauan, kun väärä teko tuomitaan ja sen seuraamukset määritetään ja kannetaan. Ja tämä kaikkihan tapahtuu täydellisesti Jumalan edessä; rikkomus tuomitaan oikeudenmukaisesti ja siitä seurannut rangaistus langetetaan täysimääräisenä. Vasta sen jälkeen astuu esiin anteeksiantaminen, joka on täydellinen vastakohta kostolle. Anteeksiantaminen odottaa tuomion - kosto ei välttämättä niin malta tehdä. Jeesuksen sanat ovat rinnasteiset Lemekin sanoille siinä, että ne myös käsittelevät tilannetta, jossa rikkomus on ensin tapahtunut. Ne ovat silti päinvastaiset Lemekin murhanhimoisille sanoille siinä, mitä seuraamusta väärintekijälle haetaan: Lemekin edessä väärintekijä kohtaa 77-kertaisen koston katuu hän tekoaan tai ei. Jeesuksen edessä väärintekijä kohtaa 77-kertaisen armon ja anteeksiannon, jos hän vain etsii sitä kohdalleen ja tahtoo sen vastaanottaa. Ja käänteisestä lopputuloksesta huolimatta, kummassakin (olettaen, että Lemekin kosto odottaa oikeutta) tapahtuu oikeus. Käänteiset seuraamukset paljastavat paljon ihmismielen kyvyttömyydestä objektiivisuuteen. Riippuu näet kovin tilanteesta, kumpaa pidämme oikeudenmukaisena. Lemekin 77-kertaisen koston kovuus ja synkkyys kauhistuttavat meitä, mutta silti Jeesuksen 77-kertainen anteeksianto on ihmiselle käytännössä radikaalimpi ja vaikeampi toteuttaa. Jeesuksen opetus ei vastannut edes hänen omien opetuslastensa ennakkokäsityksiä aiheesta, minkä tähden Pietari joukon rohkeimpana uskalsi tiedustella asiaa Jeesukselta. Hänen kysymyksensä oli jo liioittelua sekin, kun hän kysyi, että ihan 7 kertaa pitäisi anteeksi antaa. Todennäköisesti luku 3 oli Pietarille ymmärrettävämpi, koska se oli jotain, mitä rabbit yleensä saattoivat teoriassa edellyttää: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" (Matt. 18:21) Pietarin kysymys anteeksiantamisten tarkasta määrästä "Peräti seitsemän kertaako?" saattaa huvittaa nykysuomalaisia lukijoita. Näin siitä huolimatta, että tilanteen tullen Pietarin ehdottama seitsenkertainen anteeksianto on suurimmalle osalle meistä täsmälleen seitsemän kertaa liikaa. Joka tapauksessa vallinneeseen käytäntöön verrattuna Pietarin ehdotus seitsemästä kerrasta oli jo 'liioittelua', mutta Jeesus laittoi vieläkin paremmaksi. Jeesus tiesi vastauksensa hämmästyttävän niin Pietari-parkaa kuin muitakin kuulijoita, minkä tähden hän jatkoi vastausta kertomalla vertauksen armottomasta palvelijasta. Jeesuksen vastaus anteeksiannosta on kuin balsamia haavoihin silloin, kun seisomme syyllisen paikalla. Silti ajatus ylenpalttisesta anteeksiannosta kuulostaa vieraalta. Syy lienee siinä, että maailmamme toimii Lemekin tavoin, kun taas ylenpalttinen anteeksianto kuuluu pikemmin valtakuntaan, jota me kutsumme Taivasten valtakunnasta. Taivasten valtakunta on toki jo keskellämme, minkä vuoksi näemme aika ajoin anteeksiantamisen vaikuttavan ajassamme, mutta samaan aikaan huomaa, ettei Taivasten valtakunta ole tällä sektorilla tullut vielä lähellekään täydessä loistossaan keskellemme. Kostaako vai antaa anteeksi? Loppujen lopuksi törmäämme vastakohtaan langennen ihmisen luoman maailmanjärjestyksen ja Taivasten valtakunnan noudattaman maailmanjärjestyksen välillä tutkittujen kahden tekstin kautta. Oikeudenmukaisuuden lainkaan kärsimättä olemme vapaat tekemään valinnan kahden vastakkaisen valinnan välillä, koska tekstit ovat lopputulokseltaan käänteiset. Lemek vannoi nimessään 77-kertaista kostoa, missä Jeesus kehotti 77-kertaiseen anteeksiantoon. Käänteisyys alkaa silti vasta hetkestä, kun sanoja valitsee koston ja anteeksiannon välillä. Lähtökohta on kummassakin sama, koska niin kosto kuin anteeksianto edellyttävät kummatkin, että ihminen on ensin kohdannut vääryyden ja ainakin omassa mielessään tuominnut sen sellaiseksi. Kukaan ei voi antaa anteeksi, ellei joku ole ensin rikkonut häntä vastaan. Samoin ei kukaan voi kostaa, ellei joku ole ensin rikkonut häntä vastaan. Siinä, missä Lemekin vaatimus ei vain 7, vaan 77-kertaisesta kostosta ruokkii loputonta vihaa ja tuhoa, Jeesuksen kehotus vastaavaan anteeksiantamiseen katkaisee vihan kierteen. On siis kyse suhtautumisesta lähimmäiseen; hänen arvottamiseensa suhteessa itseen. Kun Lemek korotti itsensä 77-kertaa lähimmäistänsä arvokkaammaksi, Jeesus antoi mallin arvottaa lähimmäinen pysyvästi samaan asemaan itsemme kanssa. Kukapa meistä ei toivoisi osakseen jatkuvaa (77-kertaista) anteeksiantoa? Jos siis mieluusti sellaista satoa niitämme, miksemme myös kylväisi sitä? Ensimmäisessä tekstissä puhuu ihminen ja inhimillinen luonto. Toisessa tekstin ääni kuuluu Jumalan Pojalle, joka edustaa Taivasten valtakunnan periaatteita. Minulle ihmisenä jää valinta; tahdonko minä elämässäni soveltaa Taivasten valtakunnan periaatteita vai etsiä tyydytystä loputtoman inhimillisen kostonhimon tyydyttämiseksi. Olenko valmis vastaanottamaan armon ja anteeksiannon silloin, kun olen Kainin paikalla syyllisenä? Entä olenko samoin valmis valitsemaan armon ja anteeksiannon silloin, kun olen Lemekin paikalla ehkä syyttä kärsineenä? Pohdittavaa Kumman valitsen: kosto vai anteeksiantaminen? Kumpaa vaadin: kosto vai anteeksiantaminen?

27.5. ... tänään, näyssä näin kanien pomppivan maassa ja sitten näin ylhäältä putoavan lasisen maljan, jonka sisässä oli kirkasta nestettä ja tuo lasi putosi kovalla vauhdilla maahan ja rikkoutui ja sen sisällä oleva kirkas neste hieman vaahtosi levittyään maahan... Mietin mitä tarkoittaa ja lähinnä nousi tuon maljan kohdalle sananpaikkaa:

Johanneksen ilmestys 16
1. Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: "Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle".
2. Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.
3. Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.
4. Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi.
5. Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: "Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut.
6. Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet."
7. Ja minä kuulin alttarin sanovan: "Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi".
8. Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella.
9. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.
10. Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa
11. ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.
12. Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille.
13. Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.
14. Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.
15. - Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! -
16. Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.
17. Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: "Se on tapahtunut".
18. Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.
19. Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan.
20. Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut.
21. Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.

Tänä päivänä niin moni huutaa ettei Jumalaa ole, että niin väittävät ovat vain sairaita. Ja miksei Jumala sitte näytä rakkauttaan ja tulisi ja näyttäisi meille että on olemassa? Kuinka moni uskoi Jeesukseen silloin kun hän vaelsi maanpäällä? Katsottiin että hän oli vain ihminen ihmisten joukossa, puhun nyt siis niistä jotka eivät Jeesukseen ja Jumalaan usko. 

Tämä kuuluu siihen valtavaan pelastus suunnitelmaan, jota synti saataisiin pois, sillä synti ei voi päästä taivaaseen, se on liian puhdas paikka synnille. Siksi Jumala antoi ihmiselle oman tahdon ja näin ihminen itse karsii jyvät akanoista, hän joko uskoo tai ei. 

Tätä voi verrata myös rautalangasta vääntäen esim. koulussa oleviin kokeisiin ja tenttiin, uskotko mitä opettajasi sinulle puhuu? Teetkö hänen käskyjensä mukaan? 

Jos näin teet, on palkkasi hyvä, mutta jos et ja haluat kaikessa luntata ja läpäistä asioista vilpillä, on palkkasi sen mukainen, et selviä koulusta läpi etkä sen jälkeen kunnolla siitä mitä elämä eteesi tuo, jäät väliinputoojaksi, eikä työelämä tarjoa sinulle paikkaa, huom. tämä oli vain esimerkki, mutta se kertoo sen miksi Jumala haluaa sinun uskovan Häneen vaikket häntä näkisikään. Näin ihmistä koetellaan. Näin selviää ihmisen sydämen laatu. Jos Jumala näyttäytyisi meille ja tulisi ihmisenä taas maailmaan ja hän pyytäisi meitä taivaaseen mukaan suuriin juhliinsa, ilman mitään erottelua, sinne varmasti tulisi niitä siipiveikkoja, joita nytkin moniin maallisiin juhliin tunkee, vaikkei heitä muu kiinostaisikaan kuin mitä siellä tarjoillaan ...