JA MINÄ NÄIN JA KATSO .....

Ja minä näin, ja katso ....

30 Huhti 2016.
Tänä aamuna rukouksessa, näin kivisen, suuren kulmakiven, sain katsella sitä aivan lähelläni ja siinä ei liene selitettävää:

Ensimmäinen Pietarin kirje 2
1. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2. ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3. jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
4. Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
5. ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".
7. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
8. ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.
9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
11. Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,
12. ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.
13. Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin,
14. kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi;
15. sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä -
16. niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.
17. Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.
18. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.
19. Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.
20. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
21. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22. joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
23. joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24. joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".
25. Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.

Rovasti Olavi Peltola kirjoittaa kulmakivestä näin: " Jeesus Kristus on elävä, kallisarvoinen kulmakivi.

Jeesuksen Kristuksen persoona ja työ läpäisee monella tavoin tämän varsin käytännöllisen kirjeen opetuksen. Jeesus on perusta ja häneen kaikki asiat sidotaan. Jeesusta verrataan käyttökelpoiseen ja sillä tavoin elävään rakennuskiveen (1 Piet 2:4). Hän on ylösnoussut ja elää. Hänen luokseen kannattaa tulla ja rakentaa hänen varaansa koko elämä. Ensimmäiset Jumalan valtakunnan rakentajat, juutalaiset, tosin hylkäsivät tämän kiven (2:7; Ps 118:22). Siksi siitä on tullut heille aivankuin polulla oleva kivi, johon kiireesti kulkeva kompastuu ja loukkaa itsensä (1 Piet 2:8).

Jeesus on myös kuin keskellä tietä oleva kallio. Häntä ei voi kiertää eikä häivyttää pois. Hänen varaansa voi joko rakentaa ja pelastua tai häneen voi törmätä ja ruhjoutua. Sellaiseksi Jumala valitsi hänet. Hän on Jumalan silmissä suuri (1 Piet 2:6; Jes 28:16). Hän on talon perustuksen vahva kulmakivi, hän on katon koossapitävä huippukivi (1 Piet 2:6). Sen, joka uskoo Jeesukseen, hän vuorostaan tekee eläväksi, käyttökelpoisiksi kiveksi Jumalan temppelin rakennustyössä (2:5)."

Tänä aamuna, 1.5. 2016. kun olin Herran läsnäolossa, näin kuvan, jossa oli kuin liukuhihna, jonka päällä oli riveittäin läpinäkyviä, juoma astioita/maljoja ja ajattelin niissä olevan viiniä, mutta sitten näin sakan niiden pohjalla, ja tiesin, ettei tuo juoma ole hyvää. Ne liikkuivat hihnalla eteenpäin ja kun tulivat reunalle, ne kaadettiin suurempaan sammioon. Maljat oli jokainen asetettu omaan telineeseensä, että ne pysyi hihnalla pystyssä ja niitä oli paljon, kuvan täydeltä, aivan kuin jokaiselle olisi ollut omansa....
Tämä sanan paikka nousi mieleeni ja etsin sen tähän luettavaksi ja etenkin tuo jae 10, kuvaa tuota näkyä:

Johanneksen ilmestys 14
1. Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
2. Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat.
3. Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.
4. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,
5. eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.
6. Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
8. Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat".
9. Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
10. niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
11. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
12. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
13. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä."
14. Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi.
15. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt".
16. Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi.
17. Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.
18. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet".
19. Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.
20. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän.

... minua ihmetytti ja vähän hymyilyttikin, tuon näyn saannin ajankohta, nyt Vapun päivänä, kun ihmiset hulluina hekumoitsee ja juovat päänsä täyteen, eikä millään ole mitään väliä, annetaan mennä... ja juuri tällaisena päivänä Herra haluaa varoittaa meitä.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 4
1. Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
2. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
3. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
4. että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
5. ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;
6. ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet.
7. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
8. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.
9. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne;
10. niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän
11. ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet,
12. että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.
13. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

4.5. Herran läsnäolossa tuli näky valkoisista lautasista, joiden päällä oli myös syömävälineet ja nuo lautaset lensivät ilmassa, vasemmalta oikealle, kuin liukuhihnassa, mutta tuo hihna oli näkymätön ja lautasia oli paljon. Minulle nousi tuota näkyä tutkiessa Jeesuksen sanat jossa hän kehoittaa meitä aterioitsemaan kanssaan, että opimme tuntemaan hänet, hänen läsnäolonsa ja sanansa kautta. Me kyllä käymme kokouksissa ja saamme kokea hänen tunnustekojaan, mutta tunnemmeko Jeesuksen, aivan henkilökohtaisesti? 

Tähän meidän tulee paneutua enemmän siellä henkilökohtaisella tasolla. Jeesus näytti että noita lautasia on varattuna paljon, siksi näky näytettiin monikossa, mutta jokaisen kanssa hän tahtoo aterioida juuri henkilökohtaisella tasolla.

Joh 6:22-42


22. Seuraavana päivänä kansa oli yhä järven toisella puolella. He olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta kuin yksi vene, ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa veneeseen, vaan nämä olivat lähteneet pois yksin.
23. Muita veneitä oli kuitenkin tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, missä he olivat syöneet leipää Herran lausuttua kiitoksen.
24. Kun kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä, eivät myöskään hänen opetuslapsensa, hekin menivät veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
25. Löydettyään hänet järven toiselta puolelta he kysyivät häneltä: "Rabbi, milloin sinä tulit tänne?"
26. Jeesus vastasi: "Totisesti minä sanon teille: te ette etsi minua siksi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan koska saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.

Elämän leipä ja vesi

27. Älkää hankkiko katoavaa ruokaa, vaan ruokaa, joka pysyy iäiseen elämään, ja jota Ihmisen Poika on antava teille. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä."
28. He kysyivät Jeesukselta: "Mitä meidän on tehtävä toimittaaksemme Jumalan tekoja?"
29. Jeesus vastasi: "Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
30. He kysyivät häneltä: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinuun? Minkä teon sinä teet?
31. Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, kuten on kirjoitettu: 'Hän antoi heille syötäväksi leipää taivaasta'."
32. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan Isäni antaa teille todellista leipää taivaasta.
33. Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
34. He sanoivat: "Herra, anna meille aina sitä leipää."
35. Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.
36. Olenhan sanonut teille, että vaikka te olette nähneet minut, te ette kuitenkaan usko.
37. Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja luokseni tulevaa minä en aja pois.
38. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään omaa tahtoani, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
39. Ja Lähettäjäni tahto on, etten kadota ainoaakaan niistä, jotka Hän on antanut minulle, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
41. Juutalaiset nurisivat Jeesusta vastaan, kun hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta."
42. He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"