Poikani kertoi vuosia
myöhemmin, rippikoululeirillä oli vieraisilla Riku Rinne, joka oli
myös tehnyt niitä kuuluisia kaatoja. Niin he tekivät siellä
leirilläkin. Kun tuli poikani vuoro, Riku teki asiaan kuuluvan
rukouksensa, mutta kaatuikin itse ja ihmetteli ääneen:
- "Näin minulle ei ole
käynnyt koskaan ennen, sinulla on suurempi voima kuin minulla!?"
Riku katsoi ihmeissään poikaani, hämmästyin
itsekkin poikani kertomusta, mitä lie se tarkoittaakaan, on siinä
taustalla kuitenkin suuri voima!? Poikani kertoi että tunsi ensin
valtavan kylmyyden kulkevan läpi kehonsa ja sitten tuli
valtava kuumuus. Tiedän että se kuumuus on Jumala tuli, valtava
voima jolla tehdään suuria ihmeitä. En tiedä saiko poikani mitään
armolahjaa tai parantuiko hänessä mitään, mutta ehkä se selviää
joskus, ehkä aika ei ole vielä sille valmis.
Johtuuko se siitä siunauksesta jonka sain
avioliittomme alku aikoina, kun poika oli vuoden vanha. Siunaksesta
minkä Enkeli kävi antamassa yöllä, pojan nukkuessa vierelläni.
Me olemme
niin pieniä ymmärtämään kaikkea.
Mutta mennään ajassa takaisin
taaksepäin.
Aloimme suunnitella toisen
lapsen tekoa ja tälläkin kertaa tuli ensin keskenmeno. Yritimme
kuitenkin uudestaan. Minulta otettiin kaiken maailman kromosomi
kokeet, mutta syytä keskenmenoihin ei löytynyt.Vihdoin kuitenkin
tärppäsi. Olin kolmannella
kuulla raskaana kun minulta alkoi tulla veristä vuotoa.
Sain viikon sairaslomaa ja
tilanne meni ohi.
Vanhempani olivat rukouspiirissä käydessään
pyytäneet rukoilemaan esirukouksia syntymättömän puolesta.
Itsekin
rukoilin että kaikki menisi vihdionkin hyvin.
Parisen viikkoa ennen syntymää, isäni
kertoi nähneensä unen, jossa
ääni sanoi:
- “Jeesus
tulee 22.11.1985....”
Ääni oli kertonut
kellon ajankin, mutta sitä ei isä enää muistanut mikä se oli.
Niin siinä sitten
kävi että aamuyöllä, 22.11.1985. minun täytyi lähteä
synnyttämään. Veimme ensin poikamme,vanhempieni luokse hoitoon.
He olivat
hämmästyneitä kun aamuyöllä heräsivät avaamaan meille ovea.
Kunnolla herättyään isäni muisti unensa ja sanoi:
- “Tätäkö se
uni tiesikin?”
Se oli Jeesuksen antama
vastaus esirukoukseen. Voiko sitä enää selvemmin antaa.
Isä oli kuvitellut että
päivämäärä olisi tarkoittanut hänen pois nukkumis päiväänsä
tästä maailmasta, eikä ollut osannut yhdistää sitä
esirukoukseen.
Tyttäreni syntyi tähän
maailmaan 22.11.1985. Kello5.35. aamulla.
Rukouksiin oli vastattu.
Tyttäremme oli myös pienenä hyvin kiinnostunut uskon
asioista. Kerran hän leikki ystävänsä kanssa, joka oli myös
uskovaisesta kodista.
Huomasin että tytöt oliva ottaneet kertakäyttö
muovirasiat ja niiden sisällä oli jotain. Kyselin uteliaana
tytöiltä, mitä niissä rasioissa oikein oli? Tyttäreni vastasi:
- “Ne on aarre rasioita, me hautaamme ne maahan. Sitten
joku voi ne joskus löytää ja lukea sisällä olevat kirjeet,
joissa kerrotaan kuinka hyvä Jeesus on! “
Olin todella hämmästynyt mutta iloinen.
Todellakin,
kuinka hyvä Jeesus on! Sama ihana oivallus joka minulla oli silloin
pienenä tyttönä. Voi kunpa se ajatus ei häviäisi koskaan
tyttäreni mielestä sillä se on sitä ihanaa ajattelua lapselailla,
ilman turhia kysymyksiä. Jeesus on sama, eilen, tänään, ja
tulevaisuudessa.
RUKOUSVOIMA
Kun
rukoilen, vien asian Jumalan luokse. Rukoilen asiani Jeesuksen
nimessä.
Rukouksessa ikään kuin
nousisi kohti taivasta. Rukous etenee kuin säde. Yritän auttaa
ajatuksin rukouksen matkaa eteenpäin.
Kun olen vielä polvillani, tunnen että
vastaus on aina lähempänä minua, tosin rukous asennolla ei ole
muuten väliä miten rukoilee, tekee sen niin kuin itsestä tuntuu
hyvältä.
Hiljaisuus ympärillä rukoillessa on hyvä.
Tunnen riemua ja kiitollisuutta jos saan rukouksiini vastauksen,
tunnen että säteilen silloin jotain ihmeellistä voimaa. Toivon
että voisin olla siinä tunnetilassa pitkään. Joskus kehoni valtaa
vapina joka tuntuu kuitenkin hyvältä, sitä sanotaan Jumalan
kosketukseksi.
Rukouksella on äärettömän suuri voima. Sen koin myös eräänä
talvena, kun menimme kirkkoon sukulaisteni kanssa.
Sinne oli tullut saarnaaja, Seppo
Juntunen jota oli paljon kehuttu. Hän kaatoi Jeesuksen avustuksella
ihmisiä ja parantumisiakin oli tapahtunut.
Minua oli kiusannut reumasäryt ja
turvotukset ja kummallinen jatkuva palantunne kurkussa. Kumpaakin
vaivaa oli kestänyt aika kauan.
Ajattelin kokeilla hakea apua tällätavoin,
jospa minäkin saisin avun. Lopulta tuli minun vuoroni, alttarilla
olevien ihmisten joukossa, käänsin katseeni saarnaajaan ja sanoin:
- “Minua vaivaa palantunne kurkussa
ja nivelet ovat kipeät.”
Ennen kuin olin saannut kunnolla kerottua
asiaani loppuun, alkoi saarnaaja rukoilla, käsi pääni yläpuolella,
sanoista en saanut selvää, se kuulosti aivan kuin olisi ollut
latinaa tms. Minulle alkoi
tulla kummallinen olo. Väkisin ruumiini alkoi painua
lattiaa kohti, eikä saarnaaja todellakaan koskenut minuun.
Siellä minä
sitten olin, lattialla nurin! Yritin kohottaa itseäni ylös,
avustaja takanani sanoi:
- “Älä vielä nouse,
ole vain rauhassa.”
Vastasin:
- “Enhän minä pääsekkään, vaikka yritin.”
- “Enhän minä pääsekkään, vaikka yritin.”
Kummallinen voima painoi minut
lattiaan ja teki työtään minussa, sitä kesti noin viisi
minuuttia, sitten vasta kykenin nousemaan ylös.
Kun lähdimme kirkosta, oli
minulla vielä pitkään kumma vapiseva, mutta hyvä olo.
Kumma kyllä myös
palantunne kurkustani hävisi kuin taika iskusta. Nivel kivut vielä
vähäksi aikaa jäi, mutta nekin hiipuivat pois vuoien varrella,
olin saanut apua.
Pari vuotta myöhemmin kävin vastaavassa
tilaisuudessa omassa kotikirkossa. Nivel kivut olivat vielä silloin,
mutta en nyt halunnut niistä valittaa, vaan halusin uskolleni
vahvistusta.
Nyt oli mukana myös naissaarnaaja, Pirkko Jalovaara, jonka
siunattavaksi pääsin. Hän nosti kätensä päälleni ja alkoi
rukoilemaan oudolla kielellään. Nyt en kaatunut, mutta saarnaaja
katsoi minuun rukouksen päätteeksi pitkään ja sanoi hämmentyneen
näköisenä:
- “Jumala on sinua hyvin lähellä!”
Vastasin:
- “Minä tiedän!”
Läksin pois hymyillen, kiitin saarnaajaa ennen kuin
läksin.
En pettynyt siintä etten tällä kertaa kaadunnut,
minut valtasi mielettömän rauhallinen olo, minulla oli todella hyvä
olla. Jumala todella oli lähelläni, Jumalan pyhä henki oli
täyttänyt sisimpäni, kasvoillani loisti rauhallinen, tyytyväinen
hymy kun menin paikoilleni takaisin kirkonpenkkiin. Nivelvaivatkin
hävisivät pari vuotta myöhemmin.
Mieheni sisko ja hänen miehensä
kärsivät vuosia lapsettomuudesta. Oli tehty leikkauksia ja
keinohedelmöityksiä ym.
hoitoja, mikään ei tuntunut auttavan.
Eräs lääkäri sanoikin
ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta.
Minä yritin puhua heille, kuinka
näissä saarnatilaisuuksissa voi jättää esirukous pyyntöjä,
kysyin voisinko tehdä sen heidän puolestaan. Vastaukseksi en saanut
kuin hiljaista hymyä, en tiedä lopulta kuuntelivatko he edes minua.
He eivät olleet uskovaisia, eivätkä usko tälläisiin
asioihin.
Mutta minä uskon ja laitoinkin heidän puolestaan
esirukouksia, se riitti minulle, halusin anoa heille apua Jumalalta,
sillä Hän jos kuka voi auttaa. Ihme tapahtui, he alkoivat odottaa
lasta, peläten meneekö kaikki loppuunasti hyvin.
Sanoin heille:
- “Minulla on todella vahva, rauhallinen tunne että tämä
lapsi syntyy tähän maailmaan.“
Ja
todellakin he saivat tyttären joka oli kovasti kaivattu heidän ja
kaikkien sukulaisten ja tuttavien kesken. Puhuin heille jälkeenpäin
esirukouksista joita olin tehnyt heidän lapsensa puolesta, mutta
vastaanotto tälle asialle oli sama, he eivät uskoneet rukouksen
voimaan. Olin tietysti pettynyt heidän epäuskoon, mutta eihän sitä
voi kellekkään pakosti tuputtaa.
Itse
uskoin rukousten auttavan heitä, asia oli minulle hyvin tärkeä,
tiesin että rukouksiini oli vastattu.
Näen joskus kummallisia unia,
kerran näin että koti kirkkoni kirkontorni kaatui, en silloin
osannut heti liittää mihinkään todellisuuteen. Tiesin kuitenkin
että unella oli joku symbolinen merkitys. Jälkeenpäin ajatellen
tiedän että kirkosta erosi sinä vuonna paljon ihmisiä ja kirkossa
kävijämäärä väheni, se oli 80-lukua. Eräässä unessa oli
alttarin edessä iso kori,tai jonkinmoinen astia. Se oli täynnä
esirukouksia.
Pappi sytytti ne kaikki tuleen ja sanoi:
- “Ei
ole väliä tiedämmekö me mitä niissä lukee sillä Jumala tietää
ja liekit lukevat ne hänelle!”
Katsoin alttarin vierellä olevasta ikkunasta ulos. Minulle tuli
kummallinen olo. Se oli voimakas tunne, se tuntui vatsassa asti.
Vieressä olevat ihmiset ihmettelivät mikä minulla oli.
Sanoin
heille:
- “Vatsassa
tuntuu kuin olisin vuoristoradassa, katsokaa tuolla puutarhassa ei
näy ketään, mutta minä tiedän että siellä on ja tiedän kuka
siellä on, siellä on Jeesus!”
En tiedä mitä
uni tarkoitti. Olen pitänyt sitä eräänlaisena viestinä että
kaikki ei ole niin kuin me ihmiset luulemme ja asioita näemme. Se on
tieto että usko on vahva, vaikka ei olisikaan mitään nähtävää
tai kosketeltavaa.
Eräässä vaiheessa olin
pitkään työtön, kouluttauduin kotiavustajaksi. Työtä ei
kuitenkaan heti löytynyt.
Kerran itkin todella masentuneena ja rukoilin että
Jeesus laittaisi minut sellaiseen työhön missä minua todella
tarvittaisiin. Kerroin miehelleni rukouksestani, hänkään ei ole
kovin uskovainen, mutta ei täysin kielläkkään. Tällä kertaa hän
vain nauroi:
-”Sinä ja sinun rukouksesi! Luuletko rukouksilla työtä
saavasi?” Kiukustuin tietysti tästä, seuraavana päivänä menin
työvoimatoimistoon ja siellä oli työtä tarjolla vanhustyössä
hoitoapulaisena. Laitoin hakemuksen ja rukoilin että näytetään ,
että rukouksella on voimaa, ettei sille tarvitse nauraa.
Ehkä se oli
itsekäs rukous ja sanotaan että vihassa ei saa rukoilla. Olin niin
kiukkuinen mieheni käytöksestä, mutta se tepsi! Minut kuultiin ja
sain töitä puoleksi vuodeksi.
Siellä oli hoitajat hyvin väsyneitä,
uutta verta todella kaivattiin. Paikka oli hyvin raskas, mutta
minulla oli kummasti voimaa. Nautin työstäni. Sain auttaa vanhuksia
jotka pitivät minusta kovasti.
Muistan elävästi, kuinka ensimmäisenä työpäivänä
eräs 90-vuotias pappa katsoi minua ja sanoi:
-
“Sinulla on enkelin silmät, Jumala on varmasti sinut lähettänyt
luoksemme!”
Minä
hymyilin ja sanoin nyökäten että se voi olla paljon mahdollista.
Olen ymmärtänyt että
Jumala on RAKKAUS ja meidän tulee oppia rakastamaan toisiamme,
unohtaa viha.
Rakkautta
on montaa tasoa, ei vain seksi rakkautta joka oikeammin on himoa,
sitä ei saa sotkea rakkauteen. On lähimmäisen rakkautta, äidin
rakkautta, koko maailman laajuista rakkautta, pyyteetöntä rakkautta
jne. Rakkautta on todella monia eri tasoja ja jos me ne kaikki
hallitsisimme, unohtaen vihan, olisimme täydellisiä. Pystyisimme
hallitsemaan sellaisia asioita joista voimme vain uneksia. Voimme
yrittää opetella sitä aloittamalla ensin rakastaa itseä, sillä
jollemme osaa rakastaa itseämme emme kykene rakastamaan muitakaan.
Sitten laajennamme rakkautemme lähimmäisiimme, sukulaisiimme,
ystäviimme, naapuriimme, työtovereihimme jne. laajentuen aina
nanosfääreihin asti ja kun se on lopulta universaalista rakkautta,
olemme perillä, tietoisuudessa johon ihmisen on vaikea ylettyä
mutta Jeesus teki sen. Jeesuksen rakkaus on kuolemaa suurempaa. Se on
sitä Jeesuksen lupaamaa taivasten valtakuntaa. Jumala on linnani
sanotaan, näin on myös minusta:
- Me olemme Jumalan temppeleitä, meidän
ruumiimme on se temppeli. Jumala on meissä ja kaikkialla, olemme
yhtä. Meidän täytyisi hoitaa itseämme sen temppelin arvon
mukaisesti. Emme saisi työntää sinne kaikkea sitä saastaa mitä
on tarjolla.
Meitä ihmisiä on erilaisia ja luonteisia, me täydennämme kaikki
hyveillämme ja vioillamme toisiamme ja me opimme toistemme
ominaisuuksin avulla elämän tärkeitä oppiläksyjä. Meidän
ruumiin temppelistä muodostuu yksi suuri temppeli ja se on Jumala.
Olemme kaikki yhtä samaa energiaa - Jumalaa.
Jos emme opi elämään
ykseydessä vaan panettelemme toisiamme ja teemme toisten elämän
ikäväksi se tulee vaikuttamaan meidän psyyke puolella
negatiivisesti jopa tehden meille sairauksia, niin, todellakin voimme
aiheuttaa toisillemme sairauksia, heikoimmat eivät kestä paineita
ja tekevät itselleen sairauden suojamuurikseen, tietämättään.
Paholainen yrittää tuhota juuri vihan tunteella, saada meidät
katkeruudessamme käyttämään alkoholia ja huumeita ja tekemään
kaikkea pahaa. Ne on paholaisen välineitä. Kun asiat
menevät
pieleen, itkemme että mikä Jumala antaa tapahtua näin. Ei Jumala
toivo meille ikävyyksiä eikä sairauksia mutta sallii kyllä, että
sitten oppisimme, käydessämme pohjalla. Sieltä käsin näkee asiat
arvokkaampina. Jumala antaa auringon paistaa niin hyville kuin
pahoille ja antaa sateen uskoville kuin syntisille. Olemme päästäneet
kiusaajan sisällemme, joka aiheuttaa meidän sairauksiamme. Syytämme
väärää puuta, vaikka itse olemme antaneet pikkusormen
paholaiselle, pahin demoni on pelondemoni joka saastuttaa meidän
ajatuksemme, emme enää usko itseemme ja pelkäämme kaikkea pahaa
tapahtuvaksi ja se tapahtuukin kun liikaa uskoo pelkoonsa, sitä se
demoni toivookin.
Rakkaudessa ei ole pelkoa, Jumala on rakkaus.
Jumala ei luonut meitä pelkureiksi se kaikki tulee paholaiselta joka
lähettää demoneita kimppuumme, sairastuttaen meidät henkisesti ja
fyysisesti, että ajautuisimme siihen pahimpaan, kuolemaan. Tämä
tapahtuu että paholainen saisi sielumme ja joutisimme ikuiseen
kadotukseen. mutta sitä vastaan voi taistella, aina kun pelon, vihan
ja muut negatiiviset tunteet yrittää iskeä, voimme käskeä
demonia poistumaan Jeesuksen Kristuksen Nimeen, sitä ne tottelevat
sillä Jeesus on vahvempi. Itse myös usein teen niin kun nämä
tunteet iskevät, masennuksineen, alan rukoilemaan, laulamaan virsiä
tai ylistämään jumalaa sillä demonit eivät pidä ylistyksestä.
Jotkut ovat saanet univaivoihinsakin tästä apua, kuuntelemalla
nukkumaan käydessään kauniita ylistyslauluja. Demonit poistuvat
näin meidän makuuhuoneesta estämästä untamme. Olen huomannut
että tämä todella toimii, eikä kestä kauaakaan kun huomaa että
negatiiviset tunteet väistyy, teen sitä sen aikaa että ajatukseni
muuttuu taas paremmiksi, kannataa kokeilla, kuulostaa ehkä
uskomattomalta mutta näin on. Joskus huomaan turhaan kiukuttelevani
miehelleni, mutta hetken päästä huomaan että eihän se ollut
minua, demonit yrittävät säveltää välissämme ja nauraen ajan
se vihtahousun pois:
-
“Minä tiedän kuka sinä olet, häivy! Jeesuksen Kristuksen
nimessä!”
Näin
se turha viha ja kiukku poistuu. Totta kai se hyökkää aina
uudelleen ja uudelleen, mutta minä olen tunnistanut sen. En enää
pelkää.
Paholainen on
myös ottanut käyttöönsä ne kaiken maailman puhelinennustajat ja
spiritismi istunnot.
Eräs pappi kertoi näistä
paholaisen välineistä saarnassaan. Hän sanoi että paholainen voi
olla myös kirkossa. Hän kertoi kuinka kerran yritti häätää
paholaista nuoresta miehestä.
He olivat kirkossa, kun nuori mies huomasi Jeesuksen
kuvan alttaritaulussa. Mies sanoi:
-”Jumalan
Pyhä!”
Pappi kertoi että tällä nimellä paholainen kutsuu
Jeesusta.
Pappi
tarjosi miehelle ehtoollista, mutta mies ei saanut nieltyä sitä
alas, sen jälkeen pappi katsoi miestä ja huusi:
- “Minä
tiedän kuka sinä olet, tule pois hänestä!”
Mies alkoi vapisemaan
kovasti ja lopulta paholainen saatiin häädettyä. Paholainen voi
esiintyä vaikka valonenkelinä. Sanotaan että paholaisella on
käynyt aika vähiin, siksi minäkin olin mennä halpaan kun alettiin
puhumaan ufoista. Kuinka ihmiskunta joutuu muuttamaan käsitystään
uskonnosta ja kaikesta mitä kirkko on meille uskotellut.
Ettei Jeesusta tulisikaan vaan se olisi mahtava avaruusalus joka
noukkisi meistä parhaat päältä.
En tiedä
mitä kaikkea Jumala on luonnutkaan meidän lisäksemme, mutta jos
Jumala on luonut maan, ihmiset, eläimet, avaruuden kuineen
tähtineen, niin miksei olisi voinnut luoda myös muualle avaruuteen
elämää?
Ja niin on Jumala varmasti myös tehnyt ja
tiedän myös että tämä on oiva tilaisuus myös paholaiselle saada
ihmiset ajattelemaan Jumaluutta vastaan. Jeesus sanoi ettei kukaan
tai mikään saa muuttaa raamatun tekstiä, joka on Jumalan sanaa.
Tällä
ufoajattelulla koko raamatun kertomus kumottaisiin ja se olisi juuri
paholaisen tahto. Eräs tutkija oli sitä mieltä että nämä ufo
olennot olisivat taivaasta langenneita enkeleitä, jotka yrittävät
paholaisen kanssa saada vallan itselleen. Tämä tutkija oli tukeutunut tutkinnassaan Raamattuun,
Jumalan sanaan, mikä tosi
on. Sieltä löytyi paljon viittauksia taivas olentoihin.
On
kirjoitettu että on luku joka pitää saavuttaa että taivasten
valtakunta aukeaa. Se luku koostuu niiden uskovaisten määrästä
jotka pääsee siihen valtakuntaan. Siksi paholainen tekee kaikkensa
ettei luku koskaan täyttyisi. Sillä sinä päivänä on myös
paholaisen loppu.
Ehkä juuri uni näkymättömästä Jeesuksesta puutarhassa,
sai minutkin heräämään tässä asiassa. Ehkä meidän täytyykin
varoa enemmän sitä minkä näemme kuulemme ja on kosketeltavaa,
himoja ja haluja,sillä paholainen toimii juuri näin. Tuo spiritismi
istunnoissa vainajia näkyviin, demonit riehuu ympärillämme. Meidän täytyy oppia suodattamaan mikä on
hyvää ja mikä pahaa. Kaikki mikä on hyvää tuntuu myös hyvältä
ja paha saa aikaan pahan olon tunteet ja epävarmuuden. On
kammottavaa tietää kuinka ihmisiä joutuu paholaisen valtaan. On
syntynyt saatanan palvontaa. Kerrankin poikani juoksi huoneestaan
kertomaan:
- “Radiosta kuului juuri kuinka joku saatananpalvoja
ryhmä oli tilannut pizzan, kun kuski vei pizzan heille, he söivätkin
kuskin!”
Näitä kauheuksia kuulee nykyään
paljon, on pienten vauvojen silpomisia, kirkkojen polttoja, he
viiltelevät itseään ja lopulta jos eivät saa apua, ajautuvat
itsemurhaan,
Jeesus ei hyväksy
itsemurhaa, eikä Jumala, se on synti, se joka itse itsensä tuhoaa
joutuu paholaiselle. Se on saatanan perimmäinen tehtävä, saada ihmisen sielu itselleen kuoleman kautta. Meidän täytyy olla valppaita ettemme joudu
tuhon tielle, älkäämme antako sitä iloa paholaiselle.
Tuntuu pahalle kirjoittaa
tälläisia asioita, mutta jos on Jumala on myös paholainen, jos on
hyvä on myös paha, eikä näitä todellakaan tarvitse jossitella -
näin on.
Täytyy muistaa rukoilla ja rakastaa ja lakata
pelkäämästä. Sillä vaikka se veisi meidän elämän, uskossamme
se ei meidän sielua saisi, se luottaa meidän pelkoomme, mutta
näytetään sille ettei me olla pelkureiksi luotuja.
Kerran
eräässä ravintolassa puhuin ystävilleni tuosta rakkaus teemasta,
sen eri tasoista.
Kerroin että jos ei
usko Jeesukseen ja hänen viestiinsä rakkaudesta, voi kuitenkin
uskoa tähän maalliseen rakkauteen. En tiennyt että takanani seisoi
tuntematon mies, hän oli kuunnellut minua pitkään ja lopulta
sanoi:
- “Oli mielenkiintoista kuunneltavaa, tuohon minäkin
voin uskoa, olisi kiva keskustella lisää, mutta minun on mentävä
kotiin. “
Olin
täysin yllättynyt, mies oli kuunnellut minua kuulemma kauan selän
takanani, no hyvä jos sai uutta ajateltavaa…
Siunausta ja Rauhaa teille tähän päivään, Jeesuksessa Kristuksessa! 💓💓💓
Siunausta ja Rauhaa teille tähän päivään, Jeesuksessa Kristuksessa! 💓💓💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti