1966 KEVÄT

 

 

Shalom!

 
Tänään aamulla rukoushetkellä saamani kuva/näky:

Näin 2 vanhaa miestä juomassa kaivolla... 💧💦

Totisesti, toivon että jotkut teistä, kun käytte lukemassa täällä, saisitte virvoittua täällä, kuin lähteen tai kaivon äärellä.

 1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei
ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
Jesaja 55.

Mikä virtaa sinusta ulos juuri nyt? Epäusko, valitus, pelko? Vai usko, toivo ja rakkaus? Niin kuin Jeesus teki Jerusalemissa juhlan aikana, samoin Hän huutaa sinulle, että toisit epäuskosi, katkeruutesi ja pelkosi Hänelle. Hän tahtoo vaihtaa sen tyytyväisyyteen, muuttaakseen sinun tyhjyytesi täyteydeksi.
Hän on luvannut: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat"(Joh.7:37 -38).

Tartutaan taas näihin muisteloihin, että saatte kuvan, uskon tiestäni:

  1966 KEVÄT

Olin kuusivuotias kun ensimmäisen kerran koin Jeesuksen lähelläni. Oli kaunis keväinen, lämmin Pääsiäisaamu. Isäni ja äitini istuivat aamukahvilla keittiössä. He lukivat sanomalehteä joka oli pääsiäisnumero.

 Lehden keskiaukeamalla oli kertomus Jeesuksesta ja suuri mustavalkoinen, piirretty muotokuva Jeesuksesta. Vanhempani keskustelivat artikkelista ääneen, kertoen Jeesuksesta ja tämän elmästä. Se oli kaunis tarina joka sävähdytti pientä sydäntäni.

 Kuuntelin heitä hiljaa, hyvin surullisena ja lopulta juoksin mitään sanomatta ulos rappusille, flanellinen yöpuku yllä. Istuin siinä kauniissa kevät auringossa itkien, itkin todella katkerasti. 

 - "Kuinka niin hyvä mies oli murhattu!"

 Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kuinka paljon rakkautta niin pienestä tytöstä löytyikään. Aloin pikkuveljeni kanssa käydä lasten pyhäkoulua, minä nautin niissä käynneistä. Oli kivaa kun sai oman pyhäkoulu taulun mihin sai aina tähden tai lampaan kun oli käynyt pyhäkoulussa. Liimailin tarroja tauluihin ja ihailin kun taulun tähti taivaat täyttyivät ja kedot täyttyivät lampaista.
Isä ja äiti oli jostakin ostanut 2 Ikuisia kertomuksia kirjaa, joita sitten iloiten selailin ja ihalin niissä olevia kuvia. Isosiskoni luki minulle usein noiden kirjojen tarinoita. Nykyään minulla on koko 10 kirjan sarja hyllyssä ja se on minulle kovin rakas. Pojan poikien hyllystäkin tuo sarja löytyy. Suosittelen sitä lapsi perheisiin jos sitä vain jostain löytää.

 Joulun aikaan lempivirteni oli, Hiljaa, hiljaa , Joulun kellot kajahtaa, sitä minä lauloin ylistäen… Jeesus tullut on! Koulu ikäisenä aloin sitten käydä seurakunnan tyttökerhoissa jossa myös olin kuin kotonani. Nämä olivat minun juttuja odotin aina sitä päivää että pääsin kerhoon.

Meidän kaikkien elämä on suunniteltu jo ennen syntymää, vaikka välillä tuntuukin ettei elämällä ole mitään tarkoitusta. Jumala johtaa meitä aina seuraavaan pisteeseen, uuteen oppiin, elämän läksyyn, joita on elämä täysi, meidän elämämme loppuun asti.

Vain uskolla löytyy täydellinen elämän tarkoitus, elävässä yhteydessä Jumalaan, alkaa ymmärtää elämän tarkoituksen, se kaikki löytyy Jumalan sanasta, tutkimalla raamattua, ja kuulemalla Sanaa. Se antaa vastauksen kaikkiin kysymyksiin ja elämä avautuu sitä enemmän mitä enemmän sitä sanaa tutkii ja elää. Ääneen lukien sana muuttuu rukoukseksi.

Tämä Psalmi on saanut useasti minut kyyneliin ja se on minulla ollut lohtuna:

PSALMIT 139

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19. Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20. Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
21. Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22. Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.