torstai 1. maaliskuuta 2018

NÄKYJÄ; NÄKYJÄ; NÄKYJÄ ….. (2012.)


 


 
NÄKYJÄ; NÄKYJÄ; NÄKYJÄ ….
(2012.)

3.9.2012. aamullisia näkyjä; näin käden, joka maasta ojensi sormuksen, ei niin arvokkaan näköinen, hopeanvärinen, pitkulaisen soikea, ei kiviä eikä koristeita. Ääni sanoi:
- ”Ota täältä maasta, ei se ole tärkeä.”
Vastaanottaja vastasi:
- ”Minulle on.”
Ihmettelin näkyä, mahtoiko tarkoittaa mitään?
Aamukahvia juodessa tämä avautui. Tavoittelemme kaikkea maallista, ei tärkeää, mutta meidän mielestämme tärkeää. Olisi kuitenkin tärkeämpää tavoitella niitä taivaallisia lahjoja… näin kaksi muutakin näkyä jotka eivät hyvin avautuneet minulle.
Näin tila-auton, joka oli vasemmasta peräkulmastaan lytyssä ja mustana, toisessa kuvassa raviohjastaja ohjasti radalla hevostaan. Hän putosi vauhdissa hevosen ja kärryn väliin… Teemme paljon virheitä, tulee peräänajoja ja voimme olla väliinputoajia… vauhtia on joskus liikaa, kun itse alamme sinkoilemaan sinne tänne, vaikka voisimme olla Jumalan johdatuksessa… Meidän tulee löytää elämän tarkoitus joka voisi olla; päästä/löytää kotiin.
Uskova katsoo tätä ajatusta toisin silmin kuin ihminen joka ei usko. Uskova uskoo kuoleman jälkeen, pääsyyn taivaan kotiin ja se joka ei usko, hänelle riittää se että löytää kodin täällä maan päällä. Laitoin näystä sähköpostia jakoon muillekin ja sain Aulikki Hartikaiselta vastauksen:

Aamen, puhutteleva näky, olkoon Jumala voimallisesti kanssasi.”
*Aulikki*

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.”
Jaakobin kirje 3:9-10

5.9. sain aamulla kaksi heikkoa kuvaa; isokivistä soraa maassa johon kohta lankesi heikko ristin varjo. Sitten tuli vielä toinen kuva jossa petattiin sänky, valkoisella päiväpeitteellä, petaamassa oli useampi ihminen, ehkä neljä. Sänky oli tyhjä.
7.9. aamunäkyjä, näin jonkun lelun irrallisen pyörätön, jossa oli toisessa päässä pyörät ja toisessa pienet aisat. Se kieppui soramaassa pääsemättä eteenpäin. Sitten näin sora alueella pienen sieniryppään. Ne kasvoivat tiukasti toisissaan kiinni, kuin turvaa hakien. Ympärillä olisi ollut tilaa kasvaa väljemminkin. Sitten näin ihmisen työntävän ns. kottikärryjä. Ne olivat sellaiset pysty malliset, en tiedä mitä niillä kuljetettiin, muttei niihin paljon tavaraa mahtunut. Sitten aloin kuulemaan lauseita. Niitä tuli niin monta että en enää muistanut tarkalleen mitä niissä sanottiin, mutta keskeinen sanoma oli että meidän pitää ottaa oma elämä hallintaamme. Siihen liittyi varmasti nuo ensimmäiset näkynikin. Kiepumme paikallamme pääsemättä eteenpäin tai seisomme kasvualustallamme tiukasti läheisiimme kietoutuneina, vaikka tilaa olisi väljemmin ja ottaa vastaan vapaammin maailman. Tunnistan tästä helposti myös itseni, mutta uskon että näin eläjiä on paljon. Ei uskalleta irtautua tutusta ja turvallisesta, ja antaa maailmalle sitä mitä meillä olisi tarjottavana… Meillä on identiteetti kriisi. Emme tiedä mihin kuulumme ja mikä on tarkoituksemme tässä maailmassa? Suomessa on paljon kirkkoja. Käymme rippikoulua ja meidät on lapsena kastettu, olemme siis kristitty kansa. Mutta kun joku uskaltaa onnessaan julistaa uskoon tuloaan, hänet vähintäänkin leimataan hulluksi! Siinä sitten taas karisee identiteetti. Vaatii rohkeutta tässä maassa julistautua aidoksi uskovaksi. Se tuntuu olevan jonkinmoinen häpeä. Siitä voi puhua vain kuiskaten jos sitäkään. Jo yhden sanan sanominen siihen suuntaan saa monen kantapäät kolahtamaan.
- Siis, olemmeko me kristitty kansa?”
Uskon että olemme kristittyjä vain häissä ja hautajaisissa, siihen se sitten monen kohdalla loppuukin ja vaikka olisi halua, ei ole
rohkeutta.
- Usko on siis nynnyjen touhua?
Laitoin taas näystä sähköpostia ja sain veljeltäni ja hyvältä ystävältäni vastauksen joissa molemmat myös tunnistivat itsensä, sinne tänne poukkoilevina ja turvaa hakevina…
8.9. aamunäkyjä; kukkakimppu ja sitten kuva muuttui täyteen noita kellokukkia, ne olivat isoja. Näin seuraavaksi suoran ja pitkän ojan tai kanavan joka oli täyteen vettä. Sitten näin veden alapuolelta katsottuna pintaan jossa joku ui. Näin hänen veden läpi ojennutun käden ja kuinka se rikkoi vedenpinnan kalvon. Viimeisessä kuvassa oli todella huono ja loskainen tie. Keskellä tietä oli iso monttu, joka oli täynnä loskaista vettä. Se oli vaarallisen näköinen.
10.9. aamunäkyjä; kultainen tai kuparinen pyöreäpohjainen kulho joka oli upotettu johonkin alustaan tai pöytään. Kulho oli tyhjä. Toisessa kuvassa näin punaisen kukan, muistutti tulppaania. Näin kuinka se lakastui nopeasti pois ja tuuli vei mukanaan sen kuihtuneet osat, niin, ettei siitä jäänyt mitään.

Psalmi 39:6.
Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niin kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

Teemme elämässämme omia päätöksiä ja kun menee huonosti päätämme pienessä päässämme että Jumalakin on meidät hylännyt ja onko häntä ollenkaan. Jumala ei ole niin päättänyt, vaan me omassa tahdossamme. Voisimme siis päättää toisinkin ja ottaa hänet elämäämme. Pieleen menneet päätöksemme usein sysäämme toisten syyksi ja Jumalakin on saanut siitä osansa.
Ihme, että hän vielä meitä rakastaa. Meitä, niin itsekeskeisiä olentoja. Raamatussa puhutaan Daavidin avaimesta ja joskus kun en ymmärtänyt mitä se on, ajattelin että kunpa minullakin olisi se avain. Nyt olen sen löytänyt ja meillä kaikilla on
mahdollisuus siihen. Daavid oli aikanaan ilmeisesti ylistyksen johtaja eli Psalmisti. Kun oikein paljon ylistämme, aukaisee se väylän kohti taivasta. Se voittaa ja läpäisee näkymättömät ilmavoimat ja saamme yhteyden Herraan. Ylistäminen on siis todella tärkeä ja voimallinen rituaali. Sitten puhutaan että uudet Eliaat ovat nousemassa. 1 Kunigastenkirja:17. ja Jumala johdattaa heidät puroillensa niin kuin Eliaan. Se mikä kenellekin edustaa puroa, on asia erikseen. Heissä on miehiä ja naisia. He elävät täydellisesti Herran kanssa. Koin että ehkä minäkin olin kesällä mökillä, siellä Eliaan purolla ja meidän mökki on oikeasti puron rannassa. Koin sen jalkojen pesu asian, joka on todella tärkeä ja ehkä tämä oli myös syy etten nähnyt näkyjä siellä. Lepäsin. Nyt odotan mikä on seuraava vaihe, sillä puro vaiheen jälkeen tapahtuu jotain uutta johon Eliaat valmistellaan. Olisiko näin? Olen avoin ja katson mitä tuleman pitää, siis jäitä hattuun… Minulle on avautunut taas isoja asioita. Se laittaa miettimään mihin minua johdatetaan? En pelkää, ja luotan Herraan. Hän tietää paikkani. Olen hyvin kiitollinen tästä kaikesta. Ymmärsin että tämä työttömyytenikin johtuu siitä että voin paremmin keskittyä tähän Jumalan kouluun ja hänen suunnitelmaansa. Sain merkin tuolta ylhäältä kun 11.9. illalla katselin mieheni kanssa tv:stä vanhaa länkkäriä. Yleensä siihen aikaan olen jo nukkumassa, mutta nyt jostain syystä jäin katsomaan tätä elokuvaa. Kuvassa oli vanha mies joka julisti olevansa Jumalan miekka ja julisti totuuksia henkensä uhalla ja lopulta hänet hirtettiinkin. Eräässä kohtauksessa hätkähdin aivan heti, kun vanha mies meni jokeen huuhtomaan erämaan pölyjä yltään. Hänellä oli aivan samanlainen lierihattu kuin näyssäni jossa käsi huuhtoi hattua purossa. Mies otti hatun pois päästään ja huuhtoi sitä joessa. Joki ei ollut kovin leveä. Puro jonka näin olisi voinut olla myös tämä joki. Hatun huuhtelu kohtaus oli
samanlainen kuin näyssäni, hattuineen kaikkineen ja huomasin sen samalla sekunnilla. En puhunut miehelleni tästä mitään, mutta olin aivan ihmeissäni ja ajattelin että oliko tämä jokin merkki? Asia jäi vaivaamaan. Joskus Jumala antaa juuri näin
merkkejä ja vahvistuksia asioihin. Näiden takia mielen pitää olla avoin. Jumala voi lähettää viestejään vaikka mistä. Sitten taas tapahtui. Seuraavana iltana katsoimme mieheni kanssa Emmerdalia. Se loppui aika rajulla tavalla, kun mielipuoli kirkossa laittoi kastekulhoon papin kuvan jonka oli sytyttänyt tuleen. Kulho oli tyhjä. En sitä kohtausta pelästynyt, vaan sitä kun yhtä aikaa huomasin että kastekulho, joka oli kuparinen, upotettu pöytään ja oli tyhjä, oli samanlainen kuin 10.9. aamulla saamassani näyssä. Tuntuu että nyt on tapahtumassa jotain. Sain toisena iltana peräkkäin ylhäältä merkin. Ja sitten… kolmantena päivänä katselin kotimaista elokuvaa ja se päättyi kun rakastavaiset ajoivat hevoskärryillään hiekkaista tietä joka kaarsi oikealle, näkymättömiin. Olin kerran, 18.6. saanut näyn juuri tällaisesta hiekkatiestä joka kaarsi oikealle. Jeesuskin istuu Jumalan oikealla puolella ja meidän tulisi seurata hänen tietään joka voi olla hiekkainen. Jeesus sanoo:
- Minä olen tie, totuus ja elämä…”
14.9. aamunäky; keittiössä pöydällä oli ruskea, keraaminen puuroastia, jossa oli jotain valkoista, ehkä puuroa.
- Olisikohan henkistä ravintoa tarjolla?”
19.9. tänään sain kaksi aamunäkyä; Ensin näin miekan jonka kahva oli Suomen Leijona. Sitten näin käden joka piteli kauhamaista lapiota jossa näytti olevan ehkä tuhkaa, käsi oli juuri heittämässä sitä pois. Aika voimakasta symboliikkaa, etenkin miekka leijonakahvalla. Täytyy tarkkailla uutisia mitä on tapahtumassa. Miekka on voiman ja oikeudenmukaisuuden vertauskuva. Raamatullisesti se voi tarkoittaa myös sadonkorjuun alkua. Tuhkan pois heittäminen voi tarkoittaa vanhan pois heittämistä… uusi aika koittaa.
20.9. sain aamunäkyjä joita on vaikea kuvata; ensin näytti että kuvassa oli ihoa/nahkaa, mutta sitten siihen muodostui pieniä
painaumia joihin nousi vettä. Sitten siihen pintaan ilmestyi miehen kengänpohjan painauma jälki. Mitä tämä alusta olikaan, oli se pehmeää ja kosteaa. Nythän on satanut paljon joten maa on hyvin märkää ja pehmeää. Sitten näin ison, syvän ja pimeän
luolan. Kohta joku mies tutki luolaa sen reunalla. Huomasin ettei se ollutkaan luola, vaan jättimäinen säiliö joka oli upotettu maahan. Näytti että sen sisällä oli melkein täyteen jotain mustaa liejua. Nämä oli taas vaikeasti tulkittavia kuvia, mutta koska ymmärsin ne näky kuviksi, halusin kirjoittaa ne ylös. Ehkä ne avautuvat myöhemmin minulle tai jollekin toiselle.
22.9. aamunäky; näin punaisen maton ja huomasin että se liikkui eteenpäin, ilman näkyvää kulkijaa. Ymmärsin, että koska minä silmilläni näin maton liikkuvan eteenpäin, kuin alapuolellani, olin itse sen päällä kulkija. Punainen kuin Jeesuksen veri.
- Johdata Jeesus minua tielläsi.”
23.9. aamunäkyjä; sotilaat ratsuineen lähtivät liikkeelle, ehkä hyökkäykseen… jalkaväki sotilaita tuli kohti tuliaseineen… näin hoitokodin josta ääni ilmoitti, että muutamalle miehelle on paikkoja vapaana… siitä alkoi kansanpaljous ja kaikki yrittivät päästä hoitokotiin, juosten, kuin turvaa hakien… tuli tunne lopunajan vaikeista ajoista jolloin ihmiset hakevat hädissään turvaa kun eivät ymmärrä hakea sitä Herralta, tai sitten on heille jo liian myöhäistä… Jokaisen pitää ja kannattaa miettiä sielunsa tilanne. Entäpä jos me uskovat olemmekin oikeassa? Tämä jos sana oli vain sinulle lukija, minä en enää jossittele…
24.9. aamunäky: rotkonreuna jolla ihmiset seisoivat jäykkinä kuin patsaat, seuraava askel olisi pudotus. Naisilla oli harmaat jakkupuvut päällä, hameissaan ja korkokengissään. Oli tunne että olivatko he edes tietoisia että seisoivat niin reunalla? Kuvastaa hyvin tätä päivää ja sen ihmisiä.
27.9. aamunäkyjä; ihminen pitelemässä lapiota pitkällä pöydällä joka oli aivan tyhjä. Pöytä muistutti kalapöytää kalajalostamolla. Toisessa kuvassa näin valkoisen kankaan tai verhon ja sen takaa ilmestyi miekan terä joka repäisi sen kahtia ylhäältä alas. Sitä ei näytetty mitä verhon takaa paljastui. Taitaa olla tulossa todella
muutosten aika. Verho on meidän ja taivaan valtakunnan välillä, mutta se uskossa repeytyy ja voimme sanoa että taivaan valtakunta on lähellä tai tässä ja nyt! Matt.27:51, Mark:15:38, Luuk:23:45
28.9. aamunäkyjä, näin merenrannan jota huuhtelivat vaahtoavat kuohut… sitten näin miehen joka kohotti kätensä kuin tervehtiäkseen. Näytti että miehellä oli käsine tai lapanen kädessä. Käsi peitti miehen naaman tämän heiluttaessa kättä edessään mutta näytti että miehellä oli parta eikä hänellä ollut minkäänlaista hattua päässään niin kuin nykymiehet pitävät.
29.9. aamunäkyjä; näin valkoisella leipälautasella kolmioleivän, sitten näin lautasen jolla oli jokin hedelmälohko. Kolmas kuva oli epäselvä ja kaukaa näytti kuin lautaselle olisi kerätty pinoon syksyn lehtiä ja ne olivat korkeana pinossa kuin torni. Kolmioleipä kuvaa minulle pyhää kolmiyhteyttä: Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä. Näiden antamaa hengellistä ravintoa. Hedelmälohkosta heräsi ajatus että hedelmistään puu tunnetaan… eli tarjoillaan pyhää hedelmää sopivasti lohkoina ja kerätään näin korkea sato niin kuin se lehtipino. Kun ravinto annetaan näin pieninä annoksina on meidän helpompi ottaa se sisäämme eli sisäistää… nämä ajatukset minulle annettiin ja ne tulivat aika pian ylösnousuni jälkeen. Eräänä aamuna näin näyn jossa näytettiin jonkun kalan valkoisia tuntoviiksiä, ei muuta. ajattelin että tämä ei ollut näky ja jätin sen omaan arvoonsa. Tänään, 29.9. huomasin että se oli sittenkin näky. Katsoin iltapäivällä luonto ohjelmaa jossa miehet tutkivat kaloja ja yksi kaloista oli valkosampi jolla oli juuri samanlaiset valkoiset viikset ja parissa kuvassa jotka oli läheltä kuvattu, näytettiin vain kalan valkoisia viiksiä ja vain toiselta puolelta kalan poskea kuin näyssäni. Kala aistii herkästi saaliinsa näillä tuntoviiksillä. Olin taas ihmeissäni. Minulle on nyt annettu muutaman kerran näkyjä jotka sitten ole todellisuudessa uudelleen nähnyt jossain tv ohjelmassa. Mitä tämä tarkoittaa? Vahvistetaanko sillä jotain? Nyt oli kyseessä tuntoviikset joilla aistitaan. Ehkä mekin aistimme erilaisia asioita, näkymättömiäkin… se kuuluisa
kuudes aisti… Olen tästä hieman ymmälläni, mutta täytyy pitää aistit avoimina ja herkkinä.
1.10.2012.aamunäky; ensin en saanut selvää mikä se oli, mutta sitten se alkoi muotoutumaan. Se oli pullo joka oli korissa, aivan kuin
viinipullot jotka on korissa. Tämä pullo näytti siltä että se ei ollut lasia. En tiedä mitä ainetta se oli mutta pullon sisään ei päässyt valo ja korkki joka näytti metalliselta oli tiukasti kiinni.
2.10. tänä aamuna erotin kaksi näkyä, näin vedenpinnan alapuolelta kuinka pinnalle laitettiin jokin sihti ja sen sihdin läpi veteen ripotettiin jotain valkoista ainetta, kuin suolaa… toinen kuva oli taas pinnan alta nähtynä ja näin että veden pinnalla kellui aivan kuin jotain siemeniä. Onpa taas vaikeaa tulkita, mutta sen tiedän että on satanut vettä ennätys paljon ja lisää on tulossa. Pelloilta varmasti kohta siemenet huuhtoutuu pois. Kaikkea ei ehkä saa korjattua. Sateet voi sekoittaa vedet myös kaivoissa ja tarvitaan pian jotain ainetta jolla vesi puhdistetaan. Edellisenä päivänä katsoin ohjelmaa tv7 arkistosta. Ohjelman nimi oli; Ilpoisten piiri: Profetaalinen armolahja. Lassi Erpiö kertoi ohjelman lopulla pilvinäystä jonka oli nähnyt vaimonsa kanssa 1989. Se on netissä www.pasuunasoi.com. Kävin katsomassa sen ja se löytyi Lassin omalta kotisivulta. Katsoin piirroskuvia jotka kertoivat mitä he silloin näkivät. Kuvien vieressä oli selitys ja Raamatun jakeita. Pasuunapilven kodalla pelästyin kun luin tekstiä. Raamatun kohta; Hesekiel 33:6 pysäytti minut, näin yhtä aikaa mielessäni näyn jonka sain 19.9. Miekka jossa oli leijonan kahva ja lapio jossa oli tuhkaa. Jae 6 sanoi näin:
- “Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasuunaan…”
Minä näin miekan. Tärisin ja laitoin sähköpostia Lassille näystäni ja vahvasta kokemuksestani. Lassi vastasi:

Hei ja rauhaa!
Kiitos Herralle, että Hän on siunannut sinua.
Näkysi ovat puhuttelevia
Ehkä Jumala käyttää Suomen Leijonaa sanansa levittämiseen.
Tuhka kuvaa surua.
Siunattua Syksyä! Lassi
Soitin myös veljelleni tästä, kun oli sellainen olo että minun pitää vielä viedä tätä viestiä eteenpäin. Veljeni sanoi että oli Ilmestysmajalla Johanna Tunturipurolle kertonut näyistäni ja Johanna oli innostunut niistä, etenkin tuhkalapio innosti, sillä Johanna taas koki että siinä heitettiin vanha pois. Laitoin myös ystävälleni tämän viestin. Jumala on ihmeellinen. Hän antaa viestejään ja vahvistuksiaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Nyt niitä on annettu tv ohjelmissa ja tämä ohjasi minut nettiin ja viesti tuli sanan kautta. Sain kerran profetian itselleni jossa minulle sanottiin että näkee minut vuorella tähyillen ympärille kuin vartiossa ja olin hyvin tarkka siitä mitä näin, hyvällä tavalla…

 
8.10. aamunäky; aikuisen hampaat joista osa oli hopean värisiä.
Tämä kertoo minusta uskon tasosta. Jumalan lapsi on päässyt pois jo lapsen kengistä ja kerää jo taivasomaisuutta (hopea). Kertoiko Herra minun omaa tilaani?
9.10. aamunäkyjä; näin urheilu ratsastajien taluttavan hevosiaan jonossa. Sitten kuva muuttui johonkin saliin ja keittiön ovesta asteli pitoemännät höyryävine patoineen. Kolmannessa kuvassa esteratsastaja hyppäsi hevosensa kanssa esteen yli. Hevoset joita näin jo keväällä on siis nyt ohjauksessa ja hallinnassa. Pidot ovat pian alkamassa. Sateet ehkä vähenee ja sitten…..? meidän on aika laittaa itsemme juhlakuntoon, valkoisiin vaatteisiin ja katsoa että astiat on täynnä öljyä, eli tutkia olemmeko taivaskelpoisia ja ehkä tehdä jotain…
13.10.aamunäkyjä, näin vesipisaran tippuvan veteen ja siitä muodostui vedenpintaan renkaita, se on rauhoittava näky. Sitten näin valkoisen lautasen päällä tyhjät läpinäkyvät muovirasiat ja kertakäyttömuki, joita oli nautittu jotain makeaa sillä sokerit oli enää vain pohjalla.
- Ei makeaa mahan täydeltä.”
15.10. näin että vettä kaadettiin johonkin altaaseen. Sitten sitä näytettiin lähempää. Näytettiin kuinka kannusta kaadettiin altaaseen vettä vai oliko se sittenkin öljyä? Nestettä kuitenkin… Illalla näin pyörätien reunan vasemmalla puolella kuvaa. Mies
kaatui tai sai jonkin kohtauksen ojanreunalla. Pyörätiellä oli myös lapsi pyörineen miehen vierellä. Vieressä oli valtava nurmikenttä, olisiko ollut puisto? Näin kun toinen mies lensi tai syöksyi maahan, joko paine lennätti hänet tai hän syöksyi itse. Samassa näin kuvan oikeassa takanurkassa nurmikentän toisella puolella valtavat liekit kun jokin rakennus paloi eli tämä oli jokin kaupunki alue. Mietin oliko tämä joku ennenäky…?
16.10. aamunäkyjä; näin kaukaa kuvan vasemmassa reunassa alustan josta kohosi pystypuu joka oli koristeltu oksin ja keskellä puuta oli komeat taulunkehykset, kultaiset tai messinkiset. Tauluun oli kuvattu joku mies jota en tunnistanut. Sitten minulle näytettiin kaukana kuvan keskellä risti ja ristillä oli vaakapuun tilalla kolmio. Jeesus oli ristillä. Kolmiosta kohosi ylös ilmoille energisiä kolmioita. Sitten näin ristin ilman Jeesusta. Sen keskellä oli neliön muotoinen reikä, kulmat olivat ylös ja alas ja sivuille. Reiästä aaltoili ilmoille jotain energiaa. Ristiä näytettiin lähempää ja reikään ilmestyi täyttämään sitä pienempi risti, koristeellinen ja nyt se näytti miekan kahvalta. Sitä ei näytetty kokonaisuudessaan minulle tässä kohtaa. Lopuksi näytettiin alhaaltapäin patsasta jolla seisoi kuvattuna mies joka seisoi takki päällä. En pystynyt taaskaan tunnistamaan tätä koska kuvakulma oli aivan patsaan juurelta. Eräänä yönä näin unta josta en sitten aamulla muistanut kuin pienen osan, mutta ehkä se oli juuri se oleellinen osa joka minun tuli muistaa; näin kuinka mieheni oli ostamassa kahta viinipuun taimea. Ne olivat n. metrisiä taimia ja latvassa muutama lehtiverso. Niiden rungot oli kuitenkin paksut kuin vanhanpuun. Ajattelin että oli usein rukoillut miehelleni uskoa, ehkä tämä kertoo siitä. Jokin uusi alkaa versomaan, vanhassa rungossa ja se on kuin uusi taimi eli uudesti syntynyt Jumalan lapsi. Mietin miksi mieheni
kannatteli kahta taimea kädessään? Kertoiko se että olemme yhdessä uskovat? Tiedän että mitä rukoilemme se on jo valmiina, meidän tulee vain uskoa se.
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1.Joh.4:16

Joka ei rakasta, se ei tunne jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1.Joh.4:8.

- Kiitos Herra!” 

 Eilen, 28.2.2018. tuolla kuntouttavassa työtoiminassa, jossa "työskentelen" sen minimin 1x viikossa, vammaisten ja mielenterveys potilaiden parissa, oli taas Herran johdatusta mukana.
Pidimme sellaisen "palaverin" miten kehittää tuota toimintaa. Lisää kuntoutettavia on tulossa ja lisää työtehtäviä tarvitaan. Heittelin ideoitani ja sitten mietin että uskallanko sanoa ja sitten päätin että uskallan:
- " Olen pitkään miettinyt, erään ohjelman nähtyäni, yksinäisistä ihmisistä, että heille haluaisin järjestää sellaisen "yksinäisten tuvan". Mutta sille tarvitaan tilat ja rahaa, ihmisiä kyllä uskoisin tälläkin olevan, jotka kokevat tuskissaan valtavaa yksinäisyyttä. Sitten haluaisin myös jaettavaksi tämän, mikä on sydämen asiani, eli näitä hengellisiä uskon asioita ihmisille, esim. vanhukset jotka eivät enää kotoaan pääse mihinkään seurakuntiin ja näivettyyvät uskon nälkäisinä koteihinsa. Eli Hartaus ja rukous hetkiä ..."
Yllätyin, sillä kukaan ei "mulkaissut" minua pahasti, vaan asia otettiin hyvin vastaan ja käskettiin viemään seinä taululle!!!
Eräs uskova ohjaaja, joka tiesikin uskostani, sanoi kerran, että olen hyvällä paikalla, kun voin puhua tuolla hoitotyössä uskon asioistakin. Molemmat tiedämme, että se ei ole siellä kovin soveliasta ja ei luvallista, niille, jotka palkkatyössä ovat ja niinpä ilmoitinkin, että minulla ei ole siinä suhteessa mitään menetettävää, kun en ole palkallinen vaan tukea saava. Minua ei voi kiristää hiljaiseksi sillä että on vaara menettää työpaikka. Eli olen siellä "pakanoiden" seassa kuin lähetystyön tekijä ! Pitää vain uskaltaa ( Psalmi 23:5.)
Sitten menin ennen kotia lähtöäni vielä käymään alakerrassa jossa "asiakkaat" olivat. Eräs, jonka tiesin olevan lapsen uskoinen ja kertoi välillä minulle hengellisistä unistaan, tuli huolissaan luokseni:
- " Tuija, onko tulossa maailmanloppu, minua pelottaa?"
Kysyin, mistä hän tuollaisia oli kuullut? Ja hän jatkoi:
- " Minä välillä kuulen, kun tuolla puhutaan..."
Lohdutin häntä, ettei hänellä ole mitään peljättävää. Muistutin häntä, uskostaan Jeesukseen ja että Jeesus on hänen turvansa, muuhun hänen ei tarvitse uskoa, eikä pelätä tuollaisia asioita, vain Jeesus on meille Häneen uskoville tärkeintä. Tämän jälkeen oli taas kaikki hyvin ja hän rauhoittui.
Iloitsin, sillä Herra johdatti minua, jakamaan lohtua yhdelle hänen omistaan joka heikkona ja ymmärtämättömänä, oli pelossa siitä viestistä, mitä maailma jakaa ... eli pelkoa.
Jakakaamme vain siis sitä RAKKAUTTA, mitä Jeesuskin jakoi ympärilleen!



Tänään,1.3.2018, aamulla herätessäni näin neljä kuvaa:
- Ensin näin kuvan jossa oli vanhoja savisia ruukkuja ja niissä kaikissa oli molemmin puoilin kiemuraiset korvat, joista sai kaataa, tuli mieleeni viini ruukut.
Ne kaikki olivat kasallaan ja osa oli rikkoutunut.
Me ihmiset olemme noita saviastioita, osa hyvin rikkinäisiä.

 Jer 18:1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana:
6 "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.


- Toisena minulle näytettiin kuvaa, jossa oli kasapäin lahjapaketteja.
Ehkäpä Herra haluaa jakaa joillekkin armolahjojaan.

 Room 12:
6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7 Jos virka (diakonia=palvelutehtävä), pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja (alkutekstissä on sana johtaa), johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. 


- Kolmantena näin kuvan tuosta sähköpostissa olevasta profiili ympyrästäni, jossa on kirjain "T". Mitä lie Herralla on mielessään?
- ja viimeinen, neljäs kuva oli valtava ruoka pöytä jossa oli runsaat antimet. Näin käsiä jotka ottivat syötävää tarjottimilta ja eräs käsi nosti kakkukupua jonka alla oli pieniksi revittyjä vaaleita leipäpaloja, kuin vamiita suupaloja. Käsi otti sieltä pienen palasen, pienellä annos haarukalla ....
Näin Herra on meille pöydän valmistanut ja siitä nousee tämä Psalmi: 

PSALMIT 23

1. Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. 
                                                                      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti