9.10.2014. Rukouksessa
pyysin sanaa ja tämän Herra avasi minulle ja olkoon se meille ohje
nuoraksi ja lohdutukseksi tähän hetkeen. Herra on ollut hyvin
hiljaa, tänään kuitenkin sain henkilökohtaisen näyn jossa
näytettiin mieheni kasvoja ja tuuminkin että tuttu mieshän se
siinä. Sitten näytettin uudelleen hänen kasvojaan, mutta niin,
että oikeapuoli kasvoista oli valossa ja vasen puoli varjossa/
pimeässä, eli fifti/ fifti.
Kerroin aamulla ylös noustuamme
miehelleni tuosta näystä ja että se mielestäni selkeästi kertoi
mieheni hengellistä tilaa. Mieheni vain hymyili ja olinhan itsekin
välillä huomannut, että jotain uskon siementä hänellä jo oli,
vaikka muuta haluskin väittää. Herra tietää ja Hän saa
johdattaa. Häneltä pyydän apuni ja neuvoni ja avoimena odotan ja
tarkkailen Hänen vastaustaan.
Näen
myös Hänen antamissaan vastauksissa Herran huolen maailman vuoksi
joka kovin kuuroksi ja sokeaksi on käynyt, on ehkä pian aika jättää
heidät omiin voimiinsa ja heidät odottamaan sitä mitä ovat
kumartaneet.
JESAJA 33
1. Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää,jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.
2. Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.
3. Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.
4. Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.
5. Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.
6. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.
7. Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.
8. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.
9. Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.
10. Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.
11. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.
12. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.
13. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
14. Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"
15. Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16. hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
17. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.
18. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?
19. Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.
20. Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.
21. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.
22. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.
23. Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.
24. Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen". Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.
Olemme
eksyneitä ja luulemme että kykenemme itse hoitamaan elämämme
ilman Jumalaa ja ettei meidän enää tarvitse välittää Hänen
sanastaan ja käskyistään, sana on käynyt mielestämme vanhan
aikaiseksi ja sen on aika uudistua tai peräti hävitä kokonaan,
saduksi sitä vain luullaan, mutta olemmeko itse vanhanaikaisia ja
tarvisimme tuon uudistuksen, koska Jumala ei elä ajassa, ei hänen
sanansakaan vanhene, vaan elää aina siinä hetkessä kuin ihminen
ja maailma.
Tätä
olen usein miettinyt täällä. Itketään, miksei kukaan anna meille
sanaa, jaa hyvää sanaa tänne luettavaksi, mutta miksemme tee
näin; ottaisimme itse tuon kirjan käteemme ja pyytäisimme Herran
läsnäolossa ja rukouksessa Hänen avaamaan tuon kirja ja se paikka
mistä tuo sana avautuu; uskoisimme sen Herralta saaduksi, mutta ei,
odotamme valmista, vaikka Herramme haluaa meiltä juuri tuota
henkilökohtaista läsnäoloa ja sitä mekin tarvitsemme aikaa olla
hänen läsnäolssaan ja levossa Hänen käsivarsillaan. Ota siis
Raamattusi hyllyltä pölyyntymästä ja ala keskustelemaan Herran
kanssa, Hänen sanansa kautta, joka on hyvin elävää .....
On
vain hetki aikaa. Nyt Morsiamen on noustava ylös ja Julistettava!
Meidän tulee olla vapaita ja usakaltautua julistamaan ja jättää
ihmis pelko syrjään! Onhan Herra meidän vahvuutemme, ilman hänen
voimaansa emme ole mitään!
10.10.
Tämän aamun näyssä oli tarjottimella leipiä … pyysin sanaa
jossa avautuisi tuo leipä ja se löytyi Matteuksen evankeliumista
15, ottakaa ja syökää, sillä se on Herran sanaa:
Evankeliumi Matteuksen
mukaan 15
1. Silloin tuli fariseuksia
ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: 2. "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."
3. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
4. Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
5. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.
6. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."
10. Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.
11. Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."
12. Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"
13. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
14. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
15. Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus".
16. Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?
17. Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
18. Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
19. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
20. Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."
21. Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.
22. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
23. Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".
24. Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
25. Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
26. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
27. Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".
28. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon
29. Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne.
30. Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät,
31. niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.
32. Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla".
33. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ravita noin suuren kansanjoukon?"
34. Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja muutamia kalasia".
35. Niin hän käski kansan asettua maahan.
36. Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
37. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista.
38. Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.
39. Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti