HE OVAT PESSEET VAATTEENSA

Rauhaa täältä Herran johdatuksesta ...

Kiirastorstai aamuna kun rukoilin ennen ylösnousua, näin kun mieheni tuli kiireellä makkarin ovelle. Se maastopuku päällä minkä sai veljeltäni. Se oli maastokuvioinen puku.
Pelästyin että oliko jo lähdössä puu metsälle.
Mutta silmäni oli kiinni ja huomasin että tuo puku oli nyt valkoinen, ilman maastokuvioita.
Avasin silmät ja huomasin että se oli vain näky kuva. Ei mieheni ollut siinä...

Nousin ylös ja mieheni oli vielä alusvaatteisillaan tutkimassa kännykkäänsä. Ei ollut tietoinenkaan näkemästäni.
Sitten aloimme aamupalalle.

Tätä olen nyt nämä päivät miettinyt.
Oliko edes mikään?
Kertoiko tuo valkoinen maastopuku omaa tarinaa?
Haluan uskoa että se kertoo mieheni uskoon tulosta. Että tuo valkoinen maastopuku kertoo vanhurskaudesta.
Tämä jää varmasti jatkotarinaksi, tarinaa siitä elämästä jota saan elää Jeesuksen kanssa.
Hänen johdatuksessaan ja ohjauksessaan.
Kiitos Jeesus siitä. 

”Sii­nä oli ih­mi­siä kai­kis­ta mais­ta, kai­kis­ta kan­sois­ta ja hei­mois­ta, ja he pu­hui­vat kaik­kia kie­liä. He sei­soi­vat val­tais­tui­men ja Ka­rit­san edes­sä yl­lään val­ke­at vaat­teet ja kä­des­sään pal­mu­nok­sa. – – He ovat pes­seet vaat­teen­sa ja val­kais­seet ne Ka­rit­san ve­res­sä.” (Ilm. 7:9–14.)